Marraskuun makeat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voi hitto mikä pakkanen...meinas kyllä aamulenkillä jäätyä koko akka. Sitkeesti silti olen päättänyt etten mene ostamaan mitään ylimäärästä enään. Mies naureskeli, että näytän ihan romanian kerjäläiseltä ylisuurine vaatteineni [:D]
Ei haittaa, kohta saa vetää omat romppeet päällle [:)] !

Uni maistuu taas öisin, tai tuntuu että maistuis 24/7...no en valita siitäkään, kivempaa tämä on kuin se hillitön valvominen tuossa taannoin.
Tänään siis 38+6 ja taas mitään ennakoivaa tuolta poitsulta että olis tulossa....[&:] Huoh, ei jaksa oottaa.
 
Mikä ihme tuossa nukkumisessa on kun mulla sama kun Fearsome sulla, koko ajan tekis mieli nukkua. Nyt olen väkisin hilannut persiini ylös sängystä kun mies lähtee töihin.
Ihan ku alkuaikoina, sillon nukuin kans koko ajan....
 
Eve78 ja muut ei se mustaus auta mitään siellä syntyneissä, kaikki painaa kuitenkin vaan aina viimeisintä viestiä. Pöljiä mitä pöljiä [:D] VITSI!!!
 
Paljon voimia Jiu! Toivottavasti ei tule pitkä reissu sairaalaan eikä mitään hirveän vakavaa ole kyseessä [8|] 
 
Onks sulta Ang1 mittailtu Hb:tä? Mulla ei oo hetkeen, mut ite en usko et siitä johtuu...kauhee kooma päällä, kai tää kuuluu asiaan. Toiset saa loppuvaiheessa energiaa ja toiset ei [;)] Onks sulla muuten yhtään parempi olla?

ja toivottavasti Jiun pienokainen voi tänään jo paremmin!
 
Viimeks otettiin jotain kolme neljä viikkoa sitten mutta kun se on aina ollut mulla törkeen iso (150+) päätti neukkutäti että ei sitä enää mittailla edes... ... itseä se kyllä ärsyttää koska olis kiva että sitä seurattaisiin kun se mulla on kuitenkin ongelmana. Mutta joo, en usko että mulla johtuu siitä väsymys.
Ehkä me vaan tällä nukkumisella valmistaudutaan tulevaan valvomiseen?? [:D]
 
Kyllä loppuraskauden väsymys on ihan yhtä normaalia kuin alkuraskaudessakin... Tässähän on kuitenkin keho aika kovilla jo, kun ei tuo toukka tuolla enää ihan toukka olekaan vaan jo valmis vauva. Ja kasvaa ja kerää itselleen tässä loppuvaiheessakin aika paljon massaa ja sen enrgian imee suoraan äidiltä.

Sitäpaitsi sekä synnytys että sen jälkeinen aika vievät kyllä voimia, joten niitä kannattaa tässä kerätä aina kuin vain voi. Meillä on nukkeleikki menossa ja "vauvat" nukkuu, joten minäkin (lapsenhoitaja) saan taas hetken käyttää konetta.
 
Eli samalla kun ilmoittaa syntyneestä vauvastaan, pitää samaan viestiin myös laittaa, että onnittelut yms. omiin ketjuihinsa [:D]

Heräsin tänään kesken unisyklin, joten väsyttää. Yritin jo tossa melkein tunnin verran nukkua, mutta en saanut unta. Voi johtua ehkä tuosta arskasta, joka paistaa silmään, mutta en millään viitsi mennä laskemaan verhoja. Niin harvoin toi aurinko paistaa, että kiva saada luonnon valoa sisälle. Et niin [:D] Ehkä päivemmällä nukuttaa.

Lukasin tuon artikkelin tms. tosta synnytyksen käynnistymisen edistämisestä kotikonstein, niin kuin epäilinkin, mitään ei ole tehtävissä [:D] Sikäli kyllä lohduttavaa, koska kyllä mä aika mielelläni tässä sohvalla rötkötän siivoamisen sijaan. Ja kun kohdunsuukin on ollut jo monta viikkoa pehmeä, niin eipä siitä seksistäkään olisi sitten hyötyä. Eli odotellaan vaan kiltisti.

Oih, lunta tulee pikkusen. Kyllä meidän lapset saa syntyä kauniiseen maailmaan [:)]
 
Mua jäi siitä artikkelista hämään se asia kun siis eikös liikunnalla ja rasituksella saa aikaan supistuksia? No siis supistuksethan on yksi käynnistäjä ja auttaja synnytyksissä. Ja kuten mun neukkutätsy sano että mulle riittää todennäköisesti kaksi kivuliasta supistusta ja olen synnyttämässä.. joten siis eikö tällä logiikalla rasituksella aiheutetut supistukset käynnistä synnytyksen?? Mää en tajuu siis mistään kohta mitään [:D][:D][:D]
 
Paitsi että ne supistukset, jotka aiheutuu rasituksesta on erilaisia. Ja ne loppuu, kun rauhottuu. Tai vissiin harjotussupparitkin saa loppumaan, mä en kyllä oo nyt näitä saanu loppumaan. Voihan nekin teoriassa kai jotain tehdä tuolla kohdunalueella, mutta en kans usko että ihan hirveesti. Ihan vaan omasta kokemuksesta voin puhua, mutta vaikka mullakin on rasituksen takia supistellut kesästä asti, niin kohdunsuulla alko tapahtua muutoksia vasta kun mukaan astu kipu. Niin siis kun mulla ei "rasitussupistukset" tunnu ollenkaan sillä tavalla epämiellyttävältä kuin nämä harjotussupistukset. Niihin ei liity mitään menkkajuilimista tms. Tuntuu vaan ku kohtu supistelee.

Mutta siis pointtina tosiaan, että näin mulla. En ollenkaan ylläty, jos joku saa aikaseks kivuliaita supistuksia liikunnalla. Itsellä vaan on sattunut niin, että on todella helppo erottaa millon on kyse rasituksen aiheuttamasta supistelusta ja millon kohdunsuuta kypsyttävästä. Jos noi kivuliaammatkaan nyt mitään tuolla saa aikaseks [:D]

Toisaalta sekin hämää, että levolla voi välttyä ennenaikaselta synnytykseltä, mikä taas tukee sitä että liiallisella rasituksella voisi olla synnytystä edistäviä vaikutuksia. Mutta ehkä tässä on joku sellanen jippo, että sitten kun oikeasti saisi syntyä, niin sitten täytyy vaan odottaa, että kroppa on valmis ja hoitaa homman kotiin [;)]
 
^Siltä vaikuttaa ihan tosissaan... ajatella, tämä on jo toinen raskaus minulle, jossa ipana olisi tuossa 31-32 viikoilla ollut tulossa tosissaan maailmaan ja levolla taas mentiin täysaikaiseksi eikä kiirettä enää ole. Tosin tänään on niin epämukava olo jaatkuvan supistelun, juilinnan ja vessassaramppaamisen muodossa, että saa nähdä, onko meillä se viiminen takaraja sitten tuo 37+3, jolloin edellinen "makoilulla täysaikaisuuteen saateltu" vauva syntyi - se olisi huomenna. Ja sopivasti lauantai, kuten viime kerrallakin.
 
Taas voidaan vain todeta seuraava: mikään muu ei ole varmaa kuin se, että raskaudet etenee ihan miten sattuu. Säännöt ja logiikka on niin kaukana tästä hommasta kuin olla ja voi [:D]
 
Nyt sain kyllä hyvät naurut tästä artikkelista:
http://www.helistin.fi/?page=4524345&id=3670249

Mä en oikeasti tajua, että joku ehkä mahdollisesti jopa uskoisi tuon....
 
^mä uskon ihan täysillä siihen, että lapsuuden traumat ja stressit vaikuttaa terveyteen aikuisiällä. Kuitenkaan mun mielestä ei pidä yleistää, että avioero olisi just se juttu. Mä itse olisin varmaan päässyt todella paljon pienemmillä kärsimyksillä jos mun vanhemmat olisivat ymmärtäneet erota ajoissa.
 
No siis jooooooo o.. itse olen kuullut esim terveydenhoitajalta tällaisen lauseen pienenä; " Niin muista jos sulla on jotain kerrottavaa niin tulet vaan heti sanomaan, pahan olon kanssa ei tarvitse elää. Sinä kun olet avioeroperheestä.." Olin tuolloin kolmannella luokalla, menin terkan luo ihan muissa asioissa ja vanhempieni ero oli elämäni paras asia. Todella hyvä ratkaisu. Ja he erosivat kun olin kolmen vanha joten terkan sanominen oli asiatonta.. äitini sen kyllä antoi terveydenhoitajan kuulla myöhemmin.

Veljeni taasen kuuli yliopistolla opiskellessansa psykologiaa jonkun sanovan että avioerolapset on todennäköisemmin narsistisia tai homoja kuin ehjän perheen omaavat lapset.. veljeni kröhäisi ja sanoi että juu kyllä kyllä, kuten minusta näkee. Oli mennyt vähän punaiseksi lauseen sanoja kun veljeni nyt on niin kaukana homosta kuin narsistisesta luonteesta kuin olla ja voi.
Ja btw, tunnen monia homoseksuaaleja ja yksikään heistä ei ole avioeroperheestä [:D][:D]

Mutta siis, niin kaikkihan on avieron syytä. Suhun suhtaudutaan heti ihan eritavoin jos käy ilmi että olet avioeroperheestä.
Onhan siinä riskinsä ja vaikeutensa varsinkin jos on epäterve suhde vanhemmilla tms, mutta siis omalla kohdallani voin sanoa että Luojalle kiitos vanhempani erosivat aikoinaan!

Mutta niin, kyllä tuossa voi olla jotain perää. Oikeesti jos on tosi vahvat traumat jäänyt ja asioita ei ole mitenkään käsitelty niin ei se ole ollenkaan ihme jos vaikuttaa terveyteen..
 
nooh, mun elämä ei muuttunu mitenkään vaikka mun vanhemmat eros, tosin voi johtuu siitä että olin vuoden ikänen sillon.. ja meijän äitillä on ollu mies siitä asti joka onki todellisuudessa mun oikee isä.. [;)]

paistoin tossa ison kasan lettuja.. vitsi et oli hyvii.. :)
vitsi et ärsyttää ku ihan koko ajan pitää ravaa vessassa.. vaikkei joiskaan kauheesti.. [:'(]
 
No täytyy sanoa, että mullakin oli kyllä elämän paras asia se että vanhemmat eros. Tosin kyllä se on vaikuttanut jotenkin elämään ja arvoihin, mutta en nyt tota artikkelia allekirjoittaisi. Miehen vanhemmat ovat olleet yli 35 v. naimisissa onnellisesti ja kyllä sitä
itsekin pyrkii samaan. Kunnioitettavaa!

Selässä taas juilinut....[:'(]
 
Mä oon tänään hommaillut ehkä vähän enemmän ku laki sallii... Aamulla oli pahoinvointia, joten vietin aikaa vaakatasossa klo 12 asti. Sitten vähän söin ja aloitin laittomuudet lähtemällä koiran kanssa ulos. Ei me pitkälle menty ja ihan rauhallisesti - oli vaan ihana päästä kauniiseen, raikkaaseen pakkasilmaan tuulettumaan. No, kotiin päästyä aloin silittää vauvan lakanoita, mitkä eilen jäi silittämättä. Tällä kertaa silitin istuen ja se luonnistuikin vähän paremmin. Koko päivän oli ahdistanut se, että tiesin miehen lähtevän illaksi pikkujouluihin, eli käytännössä joutuisin olemaan koko päivän yksin kotona. Siinä silittäessä mies tuli töistä kotiin tarkoituksena vaihtaa vaatteet jne. No, se näki heti musta, etten ollut ihan ok ja alkoi inttää, että mikä on... Lopulta myönsin, että yksinjääminen ahdistaa. No, mies päätti jäädä mun kanssa kotiin!! Se on kyllä ihan ylikiltti. Meillä on ollut kiva ilta kotona. Mies viimeisteli hoitopöytää ja mä jatkoin laittomuuksia leipomalla sämpylöitä ja siivoilemalla keittiötä. Lisäksi pesin pyykkiä ja petasin vauvalle pedin äitiyslaatikkoon. Nyt selkä kertoo omaa mielipidettään päivän aktiivisuudesta... Auuuh... Päätettiin miehen kanssa, että pidetään sunnuntaina omat pikkujoulut täällä kotona. Paistellaan pipareita ja torttuja ja korkataan ekat glögimukilliset. Tuli kyllä ihan superhyvä mieli siitä, että mies pisti mun ja vauvan edun pikkujoulujen edelle, joihin selkeästi mielellään oli menossa. Ihan yritin kannustaa sitä lähtemään, mutta ei suostunut jättämään mua yksin. [:)] Toivottavasti muistan vauvan syntymän jälkeen vielä yhtä selvästi sen kuinka tuota miestäni rakastan... Saa nähdä, mitä vauva-arki meille teettää väsymyksineen ym... 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top