Marraskuun makeat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En jaksanut lukea tuota artikkelia ni kommentoin vaan teidän juttujen perusteella [:D] Sitä vaan, että avainsanana mun mielestä olis just trauma. JOS avioero on ollut traumaattinen kokemus lapselle, niin hyvinkin voi olla terveydellisiä vaikutuksia myöhemmin. Todennäköisesti lähtisi liikkeelle mielenterveydestä, joka sitten horjuttaisi fyysiikkaa. En tosiaan lukenut tota juttua, tuli vaan toi mieleen. Itsekin avioerolapsi, mutta lopulta lapsuuteen osui pari muuta traumaattista tapausta, jotka kyllä alko vaikuttaa terveyteen. Onneksi siitä selvittiin. Mutta siis, kaikille avioero ei tosiaan välttämättä ole traumatisoiva kokemus, joten ei tosiaan voi yleistää, että avioerolapset sitä tai tätä.

Joo ei mulla muuta, mä meen sänkyyn taas toteamaan, että tämänkin päivän supistukset jäivät vain harjoitukseksi...
 
Joo, samaa mieltä Pääskysen kanssa ^^

Ja meemi: olipas tosi ihanasti tehty siltä sun mieheltä! [:)] Mun mies vois hyvinkin tehdä kans noin, jos se joskus ois menossa jonnekin muualle kuin aina töihin tekemään rahaa... [:D][:D][;)] Sen "teko"syy on aina se, että "no jos sä maksat mun palkan tältä yöltä (se tekee siis yövuoroja), niin sit voin jäädä kotiin". No en tietenkään oo vielä tähän päivään mennessä sille palkkaa maksanu kotiin jäämisestä ja oikeassahan se on, että kyllä me täällä joka sentti tarvitaan, että töitä sen pitää tehdä. [:)]
 
meemin kirjoitus on kyllä ihanaa luettavaa. Mä en tiedä onko ne nämä raskaushormonit vaiko mitkä mutta meillä on miehen kanssa syventynyt tän odotuksen myötä rakkaus, jos vaan mahdollista. Mutta se on pelkästään positiivista ja ollaan puhuttukin, että yritetään muistaa lopenuupuneina ne tunteet mitä nyt tunnetaan.

ja vielä sekin on kiva lukea meemistä, että olet vielä yhtenä kappaleena!
 
Mua kans jännittää, että miten meidän suhde muuttuu vauvan myötä. Oon nähnyt läheltä, kun vauva-arki on vaikeuttanut kavereiden parisuhdetta aika tavalla. Se voi joko lähentää tai sitten vaikeuttaa suhdetta. Saa nähdä.. Aika sen näyttää sitten [:)] Kyllä tällä hetkellä ainakin rakkautta vielä riittää, että jospa sitä riittäis vielä vauvankin synnyttyä [:D]
Meillä on nyt talo valmis. Tultiin just sieltä. Huomenna vielä viimeiset tavarat kasaan täällä vanhassa huushollissa, illaksi pikkujouluihin ja sunnuntaina muutto. Meen tällä hetkellä aivan äärirajoilla. Oon yliväsynyt ja mua ahdistaa tämä muuttotouhu ihan älyttömästi. Kuitenkin yritän pitää mielessä, että parin päivän päästä se on jo ohi. Ihana kyllä päästä laittaan ihan uutta kotia vauvaa varten.. Kun kaveri nyt vaan malttais pysyä vielä jonkin aikaa mahassa, että ehtii kaiken tekemään [:)]
 
Kyllä ne miehet vaan osaa! Tosi ihanasti tehty meemin mieheltä!

Omalla miehellä olis pikkujoulut ens perjantaina. Hirveen hyvä ajankohta... Ei siinä sinänsä mitään, mutta olen niin varma, että synnytys käynnistyy just tismalleen sillä kellonlyömällä kun mies on ajokyvyttömänä jossain Tampereen yössä. Onneksi nämä ensisynnytykset kuitenkin YLEENSÄ kestää jonkun tovin, että ehtisi varmaan selvitä jne. Mutta kyllä se mietityttää. Jos tosiaan käy niin, että tämä ei nyt tästä käynnisty ennen tuota, niin mies saa mun puolesta kyllä mennä pikkujouluihinsa, mutta mun on saatava joku tänne kotiin seuraksi ja tueksi. Varmuuden vuoksi. Mies muuten sanoi myös, että jos nyt kuitenin syntyy ennen, niin sitten ei ole menossa sinne pikkujouluihin. Nyt kun ajattelen sitä, niin joo totta kai, mutta tähän asti olen ollut sillä mielellä että sen kun menee. Kyllä me nyt sen verran pärjättäisiin kahdestaan ja ainahan voisi soittaa apuakin. Mutta kiva, että tulokas kiinnostaa enemmän [:)]

HipsuNen, voin todellakin hyvin kuvitella, miten paljon muuttaminen itsessään kiinnostaa tällä hetkellä kaikkine vaivoineen päivineen. Tsemppiä siis! Mutta kuinka ihanaa, että saitte talon valmiiksi! Ja miten hienosti ajoitettu: ensin talo, sitten vauva [;)] Toisin päin meinaan voisi olla hitusen rankempaa... Onnea onnea siis uutuuttaan hohtavaan kotiin, jonne saatte istuttaa ihanat muistot perheenne ensihetkistä alkaen! Tässähän ihan herkistyy [:)]
 
^No niin herkistyy tässäkin [:)] hyvässä ja pahassa.. Kiitos tsemppauksesta, eiköhän se mee vaikka pahalla sisulla. Ja on mulla ihanat reippaat muuttoapulaiset onneksi. Itte kuitenkin haluan pakata ja purkaa tavarani, niin pääsee helpommalla. Koti on kyllä niin ihana, että varmaan kuljen siellä viikon vaan edes takaisin ja ihastelen.

Meillä oli miehellä viime viikonloppuna omat pikkujoulut. En missään tapauksessa pyytänyt sitä jäämään niistä pois, kun meillä on kuitenkin sen verran vielä aikaa laskettuun aikaan. Meinas siitä kuitenkin melkonen farssi tulla, kun mulla jäi kotiavain yhteen lukkoon jumiin silloin illalla ja ulkona oli hirveä viima ja pakkanen. Yritin sitten soittaa miehelle, että nyt on hätä, niin hän oli ihan tuhannen tuiterissa eikä edes kuullut biletyksiltään mun puhelua. Mulla tietysti tuli itku täällä päässä [:D] eikä toinen tiennyt siitä mitään. Mitenkään ei kenellekään käynyt, mutta kyllä hän pahoitteli aamulla sitä, että oli niin ajattelematon.. Asianihan olis voinut liittyä vauvaankin. Semmonen pikkujoulutarina meillä [:D] Nyt on juhlat miehen osalta juhlittu täksi vuodeksi. Tänään mennään mun työpaikan pikkujouluihin siivon siististi selvänä molemmat.
 
Voi miten ihanasti toimittu meemin mieheltä. Harva oikeasti noin toimisi..
ainakin luulen. Oma mies on musta tosi kultainen, mutta en usko että se
jäisi kotiin.. hyi mua. Kova luotto näköjään. Tosin ehkä osa syynä olisi sekin
että mä en osaisi sanoa ääneen että mua ahdistaa yksinjäänti. Eli omaa syytäni
sitten olisi. Ja todennäköisesti vielä sen päälle kiukuttelisin vähän kun ei
itse ymmärtänyt jäädä kotiin.. voi mun mies parkaa.

Puhuitte vielä siitä että miten ja mihin suhde kehittyy sitten kun on se pieni
nyytti ja on aivan poikki. Mua oikeasti kanssa pelottaa se. Mutta syynä mulla
on vanhat huonot kokemukset. Ex-liitossa alamäki alkoi oikeastaan, tai paheni
lopullisesti lasten jälkeen.
Mutta, tein siinä virheeni minäkin. Pitää osata pyytä apua ja ottaa vastaan apua
jos on aivan naatti. Mä en ole sitä osannut ja mun toinen lapseni oli todella vaivainen
ensimmäiset 1,5 vuotta. Ei nukkunut käytännössä lainkaan. Itse kuljin kuin zombie sitten
muutamat ekat vuodet. Ja se suhde oikeasti ei ollut hyvä, ei kait oikein koskaan
ensimmäisten hurmiokuukausien jälkeen. Jotain mätää siinä oli koko ajan.

Nyt kyllä pyydän ja otan apua vastaan jos vastaavaa olisi.
Ollaan miehen kanssa puhuttukin siitä kanssa, että vauvan jälkeenkin pitää muistaa
pitää huolta ja huomioida toinen toisiamme. Että se vanhempien suhde on tärkein.
Rakkautta pitää vaalia, se on fakta. Mutta kyllä musta tuntuu että meidän rakkaus
on niin vahvaa että se säilyy ja ehkä vain vahvistuu tämän myötä. Hope so.
 
^me naiset ollaan aika herkästi juuri tuollaisia: "mee vaan..." ja sitten murjotetaan vähän päälle. [:D] Itse ainakin olen harrastanut sitä useinkin. Mutta onhan se hankalaa. Toisaalta itestä tuntuu pahalta ja toisaalta ei halua vaivata toista. Ei oo helppoo.
 
Meillä Fearsome ihan sama fiilis ja puhuttiinkin siitä miehen kans että ihan selkeesti suhde syventynyt ja tavallaan vahvistunut entisestään vauvan odotuksen myötä, vaikka tuntuu uskomattomalta kun meidän suhde on ollut todella vahva tietyistä syistä jo muutenkin.. Puhuttiin myös siitä että miten vauva tulee muuttamaan meitä ja meidän suhdetta, se alkoi siitä kun perhevalmennuksessa sitä kysyttiin. Me kumpikinhan vastattiin silloin siellä jo paperille lähes identtiset lauseet tietämättämme toistemme vastauksista, eli vastasimme "paljon on tähän asti jo koettu ja kaikesta selvitty joten tuskin on ongelmaa että muuttaisi suhdetta ainakaan huonompaan suuntaan." ja kumpikin meistä uskoo tuohon vakaasti. Ei ole oikeasti olemassa asiaa maailmassa joka voisi meidät erottaa, kaikista vähiten lapsi jota me on odotettu jo niin kauan.
Joo meni vähän lässyksi mutta oikeesti, mulla on paras mies. Muutkin on sitä sanoneet mulle.

Se muuten oli niin ihana että kun tuli pikkujoulukutsu se vastasi heti kieltävästi. Eikä ole koko odotusaikana suostunut mihinkään lähtemään kavereiden kanssa (ei se kyllä muutenkaan käy lähes koskaan missään kavereiden kans..). Olen järkännyt sen kavereiden kanssa niin että kun kavereille tulee kaikille sopiva ajankohta ne "kaappaa" sen ja vievät kunnolla juhlimaan, vähän niinkuin varpajaisia. Jos se ei hyvällä suostu lähtemään niin sitten pahalla [:D]
 
Hempeilyjen ja suhdepohdintojen väliin taas marmatusta!

Huh huh, menin sitten heltymään piiiitkästä aikaa naapurin tytön kanssa ja päästin tuon pakkasesta meille leikkimään. KOLME tuntia ehti tuossa olla, (sitä ennen reilun tunnin meidän tytön kanssa pihassa, keskimmäinen poika kun oli luokkakaverin synttäreillä) eikä taaskaan vanhemmista vilaustakaan. Sitten alkoi supistella ja nätisti pyysin, että tyttö lähtisi kotiin, kun tässä ei taas jaksa ylimääräisiä vahdittavia, omissakin riittävästi, kun samalla taas vaihteeksi yrittää kellotella ja toivoo tiukkenemista noihin tuntemuksiin... No, tuo kuulemma olisi ollut siihen asti, että meillä syödään, kotiin ei ehkä voi mennä, kun äiti saattaa imettää vauvaa. Hieman ihmetytti, ei minua koskaan ole häirinnyt omien lasten läsnäolo vauvaa imettäessä. (vähän mietin, mahtoiko tyttö itse keksiä tuon syyksi, että saisi olla meillä pidempään, mutta toisaalta noilta vanhemmiltaan tuntuu voivan odottaa mitä tahansa) Onneksi sentään lähti, kun mies sanoi, mutta minua ei koskaan usko tippaakaan, kun "et sä ole mun äiti!" Sama linja siis kuin ennenkin, meidän lapset leikkivät tuon kanssa vain pihassa ja meille tulee vasta, kun vanhemmat ovat opettaneet, että aikuisia tulee kuunnella ja totella vaikka kyseessä olisikin joku muu kuin äiti. (miestäni uskoo varmaan siksi, kun tuo on muutaman kerran oikeasti nostanut tytön ulos)

Anteeksi, että taaaaaaas tästä vanhasta jutusta jauhan. Tosi kiva vain taas supistuksissaan nostattaa verenpainetta tuon kanssa. Säälitti vain jättää uloskaan, kun siellä on kylmä!
 
Minen jaksaisi tuollaista kyllä yhtään... tuskin se ulos jäädessää olisi siinä kauaa yksin ollut? Luulen että routa porsaan kotiin ajaa tms.
Koita jaksaa nyt, toivotaan että neitonen pysyisi mahd paljon pois teiltä tai jos tulee teille osaisi käyttäytyä...[:)]
 
tättärä, ei kyllä jumankauta mee jakeluun ettei ihmiset jotenki ymmärrä sun tilannetta?!?!? Lapselta nyt toki sitä ei voi vaatia, mutta jos pyydetään, että mene kotiin niin silloin mennään eikä marmateta vastaan...

Mä yritin tossa miestä saada lähtemään kaverinsa kanssa vaikka kahville, mutta ei tuo lähde "Jos vaikka lähtö tulee!" On kyllä hellusta, mutta vois se nyt mennä kun ei kuitenkaan mitään nopeasti taphdu [:D]
Tänään kyllä tuli toppi koiralenkille, supisti KOKO ajan lenkillä, siis kertakaikkiaan ei edes ollut mitään väliä. Heti kun menin makuulteen niin vartin päästä loppui. Joten oon vaan nukkunu koko päivän [:D][8D]

Ihana lukea onnellisista pareista, itsekin olen niin kovin kiitollinen miehestäni <3
 
Mä tein sen virheen että menin sanomaan miehelleni että en mä nyt heti sulle soita jos vaikka vedet menee kotona. Että sähän ajat kolarin jos töissä saat semmoista kuulla.
Voi jessus, hälle pitää kuulema soittaa H E T I jos ei ole kotona. Yritin selittää että kun se voi tarkoittaa  että lähtöön on vielä useita tunteja, tyyliin seitsemän kahdeksan tuntia jos vedet menee. Riippuu ihan mikä on tilanne.
Mutta teen mä silti niin että jos jotain tapahtuu soitan eka taysiin ja mietin sitten mitä teen ja koska soitan miehelle [:D]
Se käy töissä edelleen paljon mutta ei se muualle enää suostu lähtemään..
 
Kiitos kaikille mukana elämisestä!
Nyt näyttäisi taas kaikki olevan hyvin, vaikka loppujen lopuksi syytä ei löytynytkään. Mutta ainakin kaikki mahdolliset testit on tehty ja pieni neiti terveeksi todettu.
[:)]
 
Helpotus kuulla Jiusta. Hienoa, että asiat ovat paremmin nyt. [:)]

Mulla on vissiin jotain vähän vinossa päässä kun lähdin tänään miehen kanssa läheiseen kauppakeskukseen... Siellä oli ihan älytön jouluruuhka. Parkkipaikasta jouduttiin todella tappelemaan ja sitten voi sitä tunkemista. [&:] Etsittiin lapsille (siskon lapset ja miehen kummitytöt) joululahjat, käytiin muutamassa kodinkoneliikkeessä tsekkaamassa jääkaappeja ja sitten ruokaostokset. Ennen ruokaostoksia käytiin Hesessä "kahvilla" ja voi viude mikä olo alkoi siinä vaiheessa tulla. [:@] Todella kipeitä supistuksia, reidet oli ihan tulessa. Sitten kävin vessassa ja hetken jo pelkäsin, että onkos nyt tullut lapsivettä... ei sit ilmeisesti kuitenkaan. No, olo muka helpotti sen verran, että mentiin sinne ruokaostoksille... Joo, siellä tuli lopulta niin hirveä olo, että otti koville päästä sieltä autoon lepäämään. Miehen jätin kauppaan kun en itse kyennyt loppuun olemaan. Mä en tajua, miten tää olo tällaseksi meni. Kotona alkoi hillitön päänsärky (normaali päänsärky on siis koko ajan päällä) mutta nyt se on vähän laantunut jo. Vaakatasossa vietin aika pitkän ajan... Ehkä mun pitäis ymmärtää, ettei ole ihan viisasta lähteä mihinkään kauppakeskukseen tässä jamassa... Se sentään oli hauska sattuma, että vessassa törmäsin yhteen tammikuiseen mammaan, joka siis oli yhteisillä rehveillä aiemmin. Ja nyt taas toivon tosi lujaa, että meidän pikkuinen malttaa pysyä sisällä vielä 11 päivää...
 
meemi mulla ei onnistuis edes noin pitkälle mitä sulla tuo toiminta. Ei pysty kävelemään lähes ollenkaan selkäkivun ja supistusten takia. Tänään piipahdettiin kaupungilla ja se oli todella lyhyt visiitti. Ei pysty niin ei pysty.
Ehkä sun kannattaa kans nyt hillitä, että pääset synnyttämään sinne minne haluatkin.
Sulla tullut vielä jo noin aikaisin noi kaikki vaikeudet (tai itseasiassa, sullahan on ollut koko raskaus taistelua, eikö??), mulla ihan vasta tässä loppuodotuksesta, kovasti kestämistä jos menee yhtä isoille viikoille kuin mulla tai jopa sinne viikolle 42 tai 43!
 
Jiu, ihanaa, että kaikki on kuitenkin hyvin ja selvisitte säikähdyksellä. Ne säikähdykset ovat kyllä kamalinta elämässä ja kyllä sitä sitten usein tirauttaa onnen kyyneleen, kun huomaa ettei mitään pahempaa olekaan. Olitkin mielessäni ja ajattelin jossain vaiheessa kysellä kuulumisia, mutta onneksi täältä jo löytyi hyviä uutisia.

Äitinä sitä saa kyllä varautua siihen, että kerran jos toisenkin sydän tulee pomppaamaan kurkkuun milloin mistäkin syystä. Odottakaas vain, kun kaikki muksut ovat siinä vaiheessa, että lähtevät liikkeelle ja oppivat kiipeilemään.

Meemi, rauhoitu nyt jo hyvä tyttö! Kuulostaa niin hurjalta tuo reissu, että minä moisen jaksaisin juuri ja juuri läpikäydä ilman raskauttakaan (inhoan kaupoissa kiertelyä) saati sitten nyt tässä tilanteessa. Muista se Haikaranpesä, että jos nyt synnytät niin sinne ei ole toivoa päästä!

Omaa höpinää sitten... Kävin eilen saunassa ja en tiedä johtuuko siitä vai muutenkin jo yleiseksi olotilaksi muuttuneesta jatkuvasta supistelemisesta... Läpi yön olen kerran pari tunnissa herännyt TODELLA kipeisiin supistuksiin ja siinä sitten jäänyt odottamaan seuraavaa, joka kuitenkin aina on ollut jo paljon lievempi ja hetken sitten aina tullut noita pienempiä muutaman minuutin välein, mutta viikkojen kellottelemiseen väsyneenä en ole niitä jaksanut kummemmin seurailla (n. 4 min välein niitä muutaman aina seurasin, sitten nukahdin ja heräsin vasta seuraavaan kipeään...) Siinä horrostaessani vielä näin unia siitä yhdestä S:stä, jota ei kyllä tässä jatkuvasti kovaksi vetävän vatsan ja muiden kipujen kanssa oikeasti viitsisi edes harkita. Aikoihian ei kyllä ole unissakaan ollut, mutta kai sitä nyt tässä miettii kaikkia mahdollisia keinoja päätyä pikaisesti Tampereelle. Tänään voisikin pestä ikkunat sisäpuolelta, kun jostain syystä ovat täynnä nenän- ja kädenjälkiä.
 
Joo, ollaan miehen kanssa todettu, että ensimmäistäkään "normaalia" päivää ei tässä raskaudessa taida tulla. Alusta asti on ollut takkuamista, pelkoa, kipua ja pahoinvointia. Näin se taitaa mennä loppuun asti. Onneksi mies on jaksanut mua tukea! Mutta kun huono olo on jatkunut koko raskauden, niin jossain vaiheessa tulee mitta sillain täyteen, että hermot ei enää kestä jatkuvaa lepäämistä, eristäytymistä jne. Sitten sitä kuvittelee pystyvänsä paljon enempään kuin pystyy ja kieltää oireet. Mutta nyt täytyy kyllä vähän yrittää taas rauhoittua...

Ang1: Voimia viimeisiin viikkoihin ennen synnytystä! Ei ole millään tavalla kiitollista hommaa tuo kivuista kärsiminen. [&:] Toivottavasti sulla kivut helpottaa synnytyksen jälkeen. Vai mites ne kädet, palautuukohan ne synnytyksen jälkeen? Muistan, että puhuit jostain leikkauksestakin.

tättärä: kovin tutun kuuloista tuo "jälkien" näkyminen ikkunoissa. [:D] Meillä ne tosin on aiheutuneet karvaisista kuonoista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top