Mun zen ei kiinnostavaa kyllä ulotu hirveästi kodin ulkopuolelle enää. Taidan jo olla niin mökkihöperöitynyt, ettei jaksa oikein noita muita ihmisiä. Tänään oli yksi tärkeä tapaaminen Tampereella ja menin sitten bussilla sinne. Istuin tosi leveenä (oli vielä tilaa bussissa) siinä neljän penkin paikalla, kun siinä mukavasti saa jalat suoraksi ja kun muutenkin pitää istua vähän sillain pöhkösti, kun maha on sen verran alhaalla, ettei ole mukavaa istua tuolilla "normaalisti". Sitten vielä pidin toista kättä hiukan viereisellä penkillä, että sain itseni tuettua hiukan ylemmäs, koska edellämainitusta syystä pylly ei myöskään saa upota liian syvälle penkkiin. No ensin yksi torvi istu mua vastapäätä, tässä vaiheessa bussi oli tosiaan ihan tyhjä. Olin vähän tuskasena siinä ku en voinu enää pitää jalkoja levällään. Mut aattelin et kyllä tästä selvitään, joskin sisällä vähän kuohui. Sitten hetken päästä yksi nainen päätti istua mun viereen ja katto sen näkösenä, ettetkö muija meinaa tilaa tehdä. Sitten sanoin ystävällisesti naurahtaen, että mä oon pahoillani, mä en pysty siirtymään lähemmäs ikkunaa. Miehen laskettelutakkikin on niin helkkarin iso, että oli tosissaan tukalaa ja ahdasta. Nainen äkkiä ymmärsikin ja iloisesti päätti sitten istua muualle. No tässä vaiheessa se mua vastapäätä oleva mies tajusi, että olen raskaana ja päätti, että voi alkaa keskustella aiheesta. Voi helvetti. Kyseli kaikkea mahollista, miten voisi helpottaa mun oloa, tarjosi ties mitä hierontoja ja taikatemppuja, olin vaan että synnytys olis paras apu nyt tässä kohtaa kiitos vaan. Sitten se alko vielä kommentoida, että ei sais käyttää kännykkää lapsen lähellä, kun siinä sain jonkun tekstarin jota sitten lueskelin. Voi helvetti, mulla meinas verisuoni katketa ohimosta. Juttu jatku sitten rokotuksiin (näitäkään ei sais antaa lapselle) ja ties mihin. Niin joo, ja sanoi myös, että ei saa antaa miehen sitten hieroa akillesjänteitä, kun se voi aiheuttaa keskenmenon [:-] Ihan jo terminkin puolesta keskenmenon vaara on aikaa sitten ohitettu, plus että luulisin tuon vain korkeintaan käynnistävän synnytyksen tässä kohtaa, mikä ei olis yhtään huono asia. Nätisti hymyilin, että sikäli zen säilyi, mutta mielessäni heitin sitä äijää istukalla.
Parasta oli, kun päästiin Tampereen puolelle ja bussi alkoi täyttyä oikein kunnolla (vaikka oli aamupäivä!) niin lopulta sain sitten vierustoverin. Olin niin poikki tuosta äijästä ja siinä sitten alkoi vielä supistella, etten jaksanut enää avata suutani. Lopputuloksena tämä vierustoveri sitten istui loppumatkan mun käden päällä [:D]
Jep, en enää matkusta bussilla Tampereelle asti. Rajan tällä puolen voi sentään matkustaa vajaissa busseissa, joissa voin hyvällä omatunnolla vallata useamman penkin [:)] Tosin toivon, että nämä matkustelut oli muutenkin nyt tässä...