~ Marraskuun mölinät ~

En ny tiiä pitäskö tämmöstä tänne ollenkaa kirjottaa tai onko tämmösille joku oma ketju.

Mutta, missä vaiheessa teidän mielestä pitäis huolestua jos parisuhteessa elävä ihminen ei muista millon ois viimeks peuhattu makkarin puolella o.0?

Aina on miehellä joku syy ettei tarvis, eikä kuulemma tästä mahasta ainakaa johdu.
Iltasin liian väsyny, aamusin lähtee melkee heti herättyään ovesta ulos kun pitää ittensä niin kiireisenä sit koko päivän ja sopii koko ajan jotain tekemistä johonkin suuntaan. Mitään toista naista ei siis ole sen kyllä tiedän eikä semmosta pelkoo koskaan olekaan, kaikki aika kuluu autoja korjaillessa.

Ja sillon kun ollaan molemmat kotona katotaan yhessä vaikka telkkaria niin ei saa koskee.

Ja mietin myös siis sitä kun synnytyksen jälkeen tottakai tulee jakso kun ei mitään tehdä, ja puhutaan että joillakin siitä on sitte vaikee päästä eteenpäin taas puuhailemaan. Niin mulla alkaa tässä jo tulla semmonen olo antaa olla sitten, ei kiinnosta koht enää itteekään.
 
Muokattu viimeksi:
Feliddzi, tuolla salaisella puolella on ainaki keskustelu aiheesta seksi. Mutta tilantees kuulostaa kyllä tosi kinkkiseltä. =/ Voisko olla että mies ei vaan halua myöntää että seksittömyys johtuu raskaudesta tai vauvasta? Kuinka aktiivinen seksielämä oli ennen raskautta, ja oliko silloin tollasta "leffaläheisyyttä"? Käykö sulla mies neuvolassa mukana? Jos itellä olis noin enkä sais asiaa kotona aukastua niin ottaisin varmaan neuvolassa puheeks kun mies on mukana. Tosin riippuu kyllä aika paljon neuvolatädistä ja tietysti miehestäkin että voiko niin tehdä, mutta omalla kohdalla hoitaisin asiaa varmaan noin - siis jos asia ei helpota puhumalla kotona/ toinen vaan välttelee tai vähättelee aihetta.

Seksi on aika olennainen osa parisuhdetta, ja vaikka on ymmärrettävää että hiljasiakin kausia on, niin mun mielestä on tärkee puhua kumppanin kanssa siitä miks. Omia ajatuksia, kokemuksia ja tilanteita siellä salaisella puolella...
 
Taustoista sen verran et ollaan aikasemmin oltu yhdessä 1,5 vuotta ja meistä riippumattomista syistä sillon erottiin. Sillon yhdessä ollessa touhuttiin ehkä vähintään joka toinen päivä, toki oltiin nuorempia yms. Tuossa välissä oltiin sitten noin 2 vuotta erossa, ei oikeestaan missään tekemisissä. Keväällä taas sitten palattiin yhteen, kaikki mennyt muuten suhteessa paremmin kun aikasemmin vaikka ei tuolloinkaan huonosti mennyt, mutta oikeestaan koko tänä aikana ei olla mitenkään älyttömän usein touhuiltu mikä on ollu toisaalta ihan okei kun itse kukin vähän henkisestikin kasvanu ja arvostaa muitakin asioita suhteessa ihan erilailla kun aikasemmin.

Mies niinkun itekkin molemmat kyllä tykätään touhuta ihan yhtä paljon kun ennenkin ja sen huomaa kyl sillon ku niin tapahtuu. Varmasti johtuu kyllä myös tästä raskaudesta osittain tässä vaiheessa et kaipais enemmän toista niin ehkä vaan tuntuu siltä et aina vaan vähenee mut en osaa sanoo.

Ja mies on kyllä viime kertaa lukuun ottamatta ollu joka kerta neuvolassa mukana. Kotona oon kyl jotenkin yrittäny puhua, täytyy varmaan yrittää viel. Hän ei oikeen tykkää siit et puhutaan hänestä tai meistä mitään kenellekään ulkopuoliselle.
 
Mitäpä jos sitä sun miestä pelottaa, että vauvaan sattuu tms. ja hän ei uskalla siitä sanoa jos ajatus hänestä itsestäänkin tuntuu vähän 'tyhmältä'.
 
Nii en tiiä pelottaako. Kyllähän siit on ihan muutenki neuvolatäti sanonu et normaalissa raskaudessa on ihan sallittua ja vauva on turvassa ja kirjoissa ja lapuissa ja netissä lukee myös niin.
 
Musta tuntuu, että jos olisin mies niin aika tietoinen olisin vauvasta vatsassa, varsinkin sitten kun vatsa alkaa näkyä ja liikkeet tuntua. Eli ei välttämättä johdu vatsasta, mutta hyvinkin voi johtua siitä sisällöstä. Ja toisaalta eikö se ollut niin, että raskauden aikana myös miehen hormonitoiminta muuttuu?

Flunssa alkaa helpottaa, eihän se kestänytkään kuin pari kuukautta. Samalla jaksaminen ainakin jossain määrin parantunut. Vielä paljon enemmän pitäisi jaksaa. Siivoaminen ollut pääasiassa miehen kontolla.
 
Siis kyllä mulla ihan itelläkin on välillä vaikeuksia päästä fiiliksiin jos vauva vaikka myllää kovasti ja vähän alempana mies koittaa hyväillä. Joutuu kyllä ihan tosissaan meditoimaan että pystyy sivuuttamaan vauvan liikkeet, eikä aina edes onnistu. Varsinkaan enää kun potkut oikeen sattuu välillä, tai jos tyyppi muksii rakkoon niin että on lirahtelut lähellä...
 
Nyt aloin sitte miettimää kaikkii muitaki asioita ja oikee vääntämää jostaki jotain ongelmaa väkisin.. Täytyy varmaa neuvolassa sanoo et voisin mennä jonkun henkilön kanssa puhumaan mihin ilmeisesti pääsee ihan asiasta riippumatta jos raskausaikana joku painaa mieltä niin voi sitte muistaki jutuista jutella.
 
Jotenki tuli pieni pelkotila tai jotain, mutta tajusin että itelläkin kun on nyt 32+4 kasassa niin täähän voi kohta jo ruveta puskeen itteensä ulos! Oon koko ajan vaan aatellu että tää menee yliajalle. Nyt vaan tuli sellanen että mitä jos tää haluaakin tulla vaikka jo kk päästä maailmaan?!
 
Sande mulla on koko ajan ollu tämmönen kun synnytystä ajatellu et vauva tulee varmaan sitte heti kun on täysaikanen et miks se mahassa sen kauempaa viipyis kun on tarvis o_O
 
Ootteko muuten laittaneet merkille paljonko leposykkeenne on näillä viikoilla. Itse oon huomannut että leposyke on välillä pitkänkin istumisen jälkeen 100 paikkeilla ja joskus taas sitten about 90.. muistelisin että näin oli esikoltakin. Tekee vaan välillä huonoa oloa kun ns. tykyttelee niin vauhdikkaasti..
 
Mellu, mulla on ollu nyt parisen viikkoa taas levossa aikamoisia tykytyksiä. En oo mittaillu että paljonko leposyke olis, mutta tykytykset kyllä tuntee, ja se ei oo kivaa :sad001
 
Mä en osaa sykkeitä mittailla tai laskeskella mut en oo ainakaan mitään normaalista poikkeevaa huomannu.
 
Mä siis lasken sykkeen niin että katon aikaa 15sekuttia ja lasken montako kertaa lyö ja kerron luvun neljällä niin saa syke luvun/minuutti. Mäkään en sitä huomioinut ennenkun verenpaine mitattiin sairaalassa ja oli jotain 100 paikkeilla. Sanovat että on normaalia kun vauvankin pitää saada osansa verestä ja hapesta niin sydämen syke nopeutuu loppuraskauden aikana. Nyt oon sit sitä kotona joskus mittaillu kun tullut kumma olo ja siitä se välillä sit varmaan johtuu että heikottaa tms..
 
Juu oon joskus aikoinaan ihan muuten vaan koittanu tolleen kelloon kattomalla laskee mut en vaan jotenki osaa yhtäaikaa keskittyy tuijottaa kelloo ja laskemaa sydämenlyöntejä. Neuvolassa ei oo kans kertaakaa sanottu et ois mitenkää nopee. Mut eikai tässä mitää hätää niin kauan kun olo on normaali
 
Mulla on sykkeet ilman raskauttakin jo 90, niin hiukka tekee häijyä väliin kun alkaa kovempaa puksuttaa. Supistusten aikaan huomaan että mun oma syke nousee. Verenpaineita mitattaessa mun syke on ollu 95-110.

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä alko eilen sitte jo totuttelu aikasiin aamuherätyksiin kun mies sai vihdoin työpaikan. Ei haittaa kyllä yhtään, rästejä suorittava opiskelija kun oon nii tähän asti normaali herätysaika siinä puolen päivän tienoilla ettei kerkee sit enää mitään tekemään tai ainakin tuntuu siltä ja sit ei saa mitään kyllä aikasekskaan.
 
Mulla ilman raskautta leposyke jotain 70-75..nyt sitten sen 90-100...varsinaisesti eikai sillai tykyttele mutta kyllä se häijyä tekee kun maatessakin vauhti on noin paljon normaalia nopeampi :/ ei auta kun kestää, eihän tässä enää niin kauaa ole :wink
 
Käytiin sit "muuten vaan" tänään Me & I kutsuilla. Lähdin periaatteella et jos nyt hkorkeintaa 1 paidan esikoiselle.. Noh, poika jäi ilman vaatteita ja äiti sai yhdet housut ja tunika/mekon jolla voi imettääkin :queen ja en koskaan kuvitellu ite pitäväni ko.merkin vaatteita... Ei ois pitäny kokeilla, oli ne niiiiiin hyvät ja huomaamattomat päällä!! Ja laskukin pitää maksaa vasta joulukuun lopussa! Niin ja niistä oli vielä -10% alennus.. Et melkein niinkuin säästin :rolleyes:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top