Marraskuun lörppisketju

Mä laittelen harvemmin nykyään ihan mitään kuvia faceen, jotain aivan randomeita lähinnä. Tyttärestä laittelin kuvan muistaakseni laitokselta kotiuduttua tms. ja jotain pientä ilkeyttä sieltä täältä. Kerran laitoin videon, kun hän oli löytänyt mun kudekerän, ja purkanut sen. Meni lankavana ompeluhuoneesta keittiöön, ja lankavanan päästä löytyi iloinen taapero leikkimässä loppukerän kanssa. :grin Musta jotkut tollaset on vain huvittavia, paljon kivempia kuin "EikkaElina poseeraa ruokapöydässä". :)

Mä oon paljon yhteyksissä kaukana asuviin ystäviin facen kautta, joten mulle on luonnollista sielläkin ilmoitella kuulumisia.
Ja kyllä, minäkin olen sivuiltani piilottanut ääri-ihmiset. En voi sietää niitä, ketkä jakaa kaikki helkkarin kilpailut ja kissanristiäiset, EikkaPetterin syömiset ja juomiset, aamuauringot ja vauhkoavat maailman pahuudesta ja lisäaineettomasta elämästä. :laughing002 Koska todellakin, liikaa on liikaa.

Mun äitini ruukasi aikasemmin pyytää luvan julkaistessaan tyttäreni kuvia, nykyään ei. Oon miettinyt, että miten sanoisin sievästi hänelle tästä, kun hänessä on "hieman" marttyyrin vikaa..
 
Me julkaistaan tämä Facebookissa sitten kun sen voi tehdä profiilikuvaa vaihtamalla, eli sitten kun raskaus näkyy niin selvästi, että vastaantullessakin huomaisi. Mulla on myös paljon kauempana asuvia läheisiä ihmisiä ja tahdon heidän tietävän, mutta ensin haluan kaikkien mahdollisten saavan tietää livenä. Jos ei muuten, niin siksi että saan nähdä reaktiot :D Mua niin harmittaa, kun en voi olla kärpäsenä katossa, kun mies kertoo omille kavereilleen!
 
Täällä taas. oltiin viikonloppu äitin ja hänen miehensä luona viettämässä isänpäivää. Sit oonkin vaan potenut kurkkukivunkaltaista ja nyt on korvatkin kipeentuntuiset. Täytyy varmaan huomenna soitella arvauskeskukseen et kurkkaavat noi korvat, varsinkin kun ne ei mulla yleensä vihoittele muuten.

Tänään kerroin ryhmänohjaajalle sillee "moi, onko sul hetki aikaa, ai ei vai, no mut täs on tää mun poissaolovihko ja sit tars varmaa miettii noit kevään opintoja, kun meille tulee toukokuus perheenlisäystä" Joten huomenna meen sit 12 aikaan jutteleen opettajan kanssa tulevasta.
 
Mulla on facekaverit jaettu erinäisiin ryhmiin, joista sitten valkkaan, minkälaiset päivitykseni näkyvät minkäkinlaiselle porukalle. Suoranaisesti en aio kertoa raskaudestani siellä. Olen jo nimitellyt itseäni lähimmille kavereille näkyvissä päivityksissä "Operaatio Joulupalloksi", joten todennäköisesti jouluna laitan sinne kuvan itsestäni pikkumasuineni ja hyvän joulun toivotuksen Operaatio Joulupallolta. Masu on silloin vielä aikas pieni, että tajuavat ketkä tajuavat. Aika monet oikeat ystäväni tietävät asiasta kuitenkin jo.
 
Mä haluisin päästä jo kertoo kaikille kavereille ja perheelle ja tietysti miehenkin perheelle raskaudesta! Sen ystävät jo melkein kaikki tietääkin kun istutaan iltaa usein ja ne kaikki on ihmetellyt miks mä en enää juo edes yhtä ;) toisaalta aika avoimesti puhuttiin viime keväänä ja kesänä et aletaan syksyllä yrittää beibee :) mun ystävistä kans suurin osa tietää, ja varsinkin ne kellä ittellä on jo lapsia kun ne on ollut hyvänä tukena kaikessa :) Eilisen paska fiilis on tipotiessään ja olen taas oma iloinen itseni :) ♡life is good♥
 
Ehdittiin tossa viime viikonloppuna parhaan ystävän kanssa puhumaan synnytyksestä. Mun mies ei oo kauheen innoissaan tulossa synnytykseen koska sillä on siitä vain sellanen kuva et kaikissa synnytyksissä muija huutaa kurkku suorana ja veri ja paska lentää :D (miehet!) Mut ei kaikki synnytykset oo välttämättä sellaisia, se vaa ei älyä sitä!!
No joka tapauksessa puhuttiin et jos en saa "pakotettua" miestä mukaan niin tää ystävä lähtee tueksi <3 kuitenkin tärkeintä et mulla on joku läheinen ihminen siellä sit etten pelkää liikaa :)
Mites muilla, onko mies tulossa innokkaana mukaan vai pelkääkö kenties tulevaa tilannetta?
 
Mies tulee mukaan synnytykseen, oli esikoisenki synnytyksessa mukana. Ma ite olin nii hiljanen ponnistus vaiheessa etta katilo kannusti huutamaan tai edes jotai sanomaan. :D Mies meni mulle antamaan kaden jossai valissa ponnistusta ja totes ettei ens kerralla enaa anna ja nii on muitaki varotellu. :D:D Ite en muista mitaan asiasta, haha. Voi toista.
 
Mun mies ei jättäisi kokemusta väliin mistään hinnasta, monestakin syystä. Ensinnäkään ei haluaisi missata lapsensa syntymää, tietenkään, ja toivotaan kovasti, että olisi tuuria ja saataisiin perhehuone, ettei tarvisisi joutua eroon alussa. Lisäksi haluaa varmasti myös ihan kokea sen tilanteen ja olla mukana alusta loppuun, kokisi olonsa varmasti tosi ulkopuoliseksi, jos ei olisi mukana ja myöhemmin kuuntelisi vain kun minä kerron, mitä tapahtui. Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, ei ikinä milloinkaan tahtoisi laittaa minua siihen tilanteeseen yksin. Sillä on aina aikas rankkaa, jos minuun sattuu (on migreenejä ja vatsatulehduksia ollut, kun olen huutanut kivusta..), ja on aina todella vihainen, jos ensiavussa ei saa olla vierellä. Tietää myös kuinka paljon saan voimaa hänen läsnäolostaan. Eli meillä tämä on ehdoton no-brainer, ja olisi molemmille kamala paikka, jos mies ei jostain syystä saisi olla mukana (jos vaikka sattuisi itse olemaan vakavasti sairaana tmv).
 
Mulla oli mies ja mukana synnytyksessä. Hälytin sitten epiduraalin saatuani mun siskon paikalle, kun mulla oli niin ihanaa! (Kiitos epiduraalin :D) mun sisko on kyseisessä sairaalassa töissä niin uskalsin pyytää sen mukaan ja siitä olikin iso apu, se siellä laitteli mun kanyylit paremmin ja rauhotuin kyllä huomattavasti. Se toi miehelle vähän eväitä tullessaan ja oli siinä
Sellasena tsemppaajana. oltiin sovittu että se lähtis ennen ponnistusvaihetta pois, mutta sen aika tulikin niin nopeesti niin hän sit jäi sinne kans.

Nyt aattelin että jos pärjättäis ilman siskoa, katsotaan sit taas miltä näyttää :) ja jos sisko sattuu olee töissä niin voihan se tulla moikkaamaan meitä. Miehelle jäi varmaan isommat traumat synnytyksestä, koska mä monsterina menin potkasemaan sitä yhessä vaiheessa :O raukkaparka meni ihan hämilleen! Mut tokeni se sit äkkiä siitä. Nyt täytyy koittaa olla vähän mukavampi sille.

Mies muutenki jälkeenpäin on sanonu et siitä oli niin kamalaa, kun mut vietiin alle tunnin päästä sinne leikkaussaliin istukan käsinirrotukseen ja se jäi sinne synnytyssaliin kylvettää kätilön kanssa vauvaa. Ku ei kukaan ollu oikeen kertonu sille mitä tapahtuu, ja sit se oli lähetetty kotiin koska ei isille ole mitään sänkyjä. Ei oltu vielä saatu perhehuonetta, ku en ollu vielä sen osaston potilas minne sitten päästiin.. Sit se oli jossain vaihees menny kotiin, keskellä yötä. Mä pääsin ite aamulla vasta osastolle ja se tuli sitten heti sinne. Vähän siis kurja toi loppuhomma, mutta muuten kaikki meni oikein kivasti!
 
Mies meinasi ensin, että sen täytyy miettiä että tuleeko synnytykseen vai ei. Mä sanoin, että ei oo mitään miettimistä ja olis parasta olla ihan hiljaa siitä että ei muka tulis. Joten kai se sit tulee. Sanoin, että voi poistua kesken kaiken jos alkaa olla liian kamalaa :)

Otin tänään influenssarokotteen. On kuulema samaa tavaraa kuin viimekin vuonna. Viime vuonna otin kanssa, ei tullut mitään oireita, niin toivottavasti ei tästäkään. Vähän on tosin pistokohta kipeä.
 
Mä sanoin kanssa jo alussa, ettei oo vaihtoehtoa tuleeko vai ei synnytykseen :) Haluaisin kuitenkin että mies on heti näkemässä ensimmäisen lapsensa ja tietysti mun tukena ja turvana jos jotain sattuu.. hän ei taida vaan älytä koko asiaa. Tarkoitan sitä, että kuinka iso asia se todellisuudessa onkaan meille molemmille, kun se sitten joskus tapahtuu. Voi olla myös, että mies vain kiusaa mua sillä ajatuksella ettei tulisikaan sinne.
Mutta kuten sanoin jo edellisessä viestissäni, en voi häntä siihen pakottaa, jos hänelle tulee paniikki tms ja onneksi tiedän, että ystäväni on sitten turvanani :)
 
Meillähän mies ei päässyt esikoisen syntymään mukaan, koska mentiin keskellä yötä (vuodenvaihteen yö) kiireelliseen sektioon (esikoinen oli tulossa yksi jalka edellä) ja mies ei päässy leikkuriin mukaan. Toivottavasti tällä kertaa olis parempi tuuri ja pääsis olemaan läsnä kun vauva syntyy. Tosin, mies oli siinä mielessä etuoikeutettu, että sai vauvan syliin ennen minua. Veivät vauvan pikaisen näytön jälkeen isänsä hoiviin, kun meikäläistä niitattiin vielä kasaan. Minkäänlaista ajantajua minulla ei tuosta vuodenvaihteesta juurikaan ole :D Lapsivedet meni klo.20 kieppeillä ja lapsi oli maailmassa klo 01.34 1.1.10 :D Uskon, että tuolla riittää kyllä voimat (henkiset ja fyysiset) olla mukana synnytyksessä vaikka veri pska roiskuisikin :D Olen miettinyt, että toisaalta olisi kiva jos saisi toisenkin tukihenkilön synnytykseen, mutta en sitten toisaalta kuitenkaan tiedä.
 
Mun mies lähes oksensi kun ensimmäisen kerran siivosi kissan vessalaatikkoa :rolleyes: Eli vähän mulla kyllä pelottaa se synnytys hänen puolestaan, ei se ole kyllä mitään vielä asiasta sanonut :grin
 
Ei olla puhuttu mut uskosin ettei halua jättää väliin :D en oo ees pyytäny et tulis neuvoloihin mukaan kun toi jo ite kerkes kysyä niitä aikoja et ilmottaa töissä et on sillon vähän aikaa poissa :) mä alan varmaan jossain vaiheessa sit jännittää ku oon täällä 20km päässä korvessa et jos synnytys alkaa sillon ku mies on töissä o_O
 
Etsija, oho 200km?! Vissii pitaa lahtee sairaalalle sitte hyvissa ajoin. :D meilla on kans tuo perus 15-20km matkaa.
 
Meillä ei onneksi kuin se jotain 75km mut on toikin mun makuun kaukana
 
Voi, onpa pitkät matkat siellä :( itse olen siitä onnekas että asutaan 10 minuutin matkan päässä Jorvista ja mikäli siellä nyt sattuis olemaan sulku päällä, niin kättärille/naikkarillekin pääsee puolessa tunnissa. Onneksi tässä on vielä aikaa tehdä kaikennäkösiä järjestelyitä, kuten esikoisen hoito ja koirat. Mites muilla, asuuko teillä sukulaiset/kaverit lähellä jotka pääsee auttamaan kun lähdön hetki koittaa? :)
 
Sama täällä, alle 10 km kättärille. Muutoin en tarvii apua (kun esikoinen kyseessä, eikä ole lemmikkejäkään) paitsi kyydin tietysti kättärille, jos sattuu sellainen aika ettei mies ole lähettyvillä. Mutta onneksi on paljon miehen ystäviä lähettyvillä (omilla kavereilla ei ole monilla autoa) ketkä voi heittää tarvittaessa tai onhan taxikin keksitty :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top