Jaksamista pelkojen kanssa! Minä olen syntymästäni lehmänhermoinen ja vähän sellainen fatalisti, ikävät asiat, joihin en itse voi vaikuttaa, tapahtuvat, murehdin niitä tai en. Helppo minun puhua, kun ei ole ollut keskenmenoja, mutta en toisaalta täysin tuudittaudu, ettei voisi näin käydä. Isoäidilläni (7 lasta) 6. ja 9. raskaus menivät kesken. Mutta tosiaan, antaa hevosen surra, sillä on suurempi pää. Huolelle ei myöskään toisaalta voi tehdä mitään taikatemppua, sitä on vain opeteltava sietämään ja hallitsemaan. Mullakin on muita asioita, joissa ajatukset kiertävät kehää.