Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yohanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vihdoinkin pääsen taas kirjottelemaan. Me muutettiin viikko sitten ja oon ollut ihan nettipimennossa siitä asti.. Töissä olen päivisin pikaseen käynyt lueskelemassa, mutta kirjoittamaan en oo kehannu ruveta.. Nyt on yövuoro, joten aikaa siis riittää.. emoticon

En oikeen muista mihin kaikkeen piti kommentoida..

Onneksi olkoon Kcatrille poikauutisista..

Seksi on puhuttanut.. Itellä on kans ollut halut aika nollissa.. Ja synnytyksen jälkeen ei kyllä tehnyt mieli piiiiitkäään aikaan.. Nyt alkanut taas hiukan himottaa..emoticon

Meillä maanantaina ultra.. Kyllä me taietaan kysyy, et kumpi tulee.. Salaa kyllä toivon, ettei sitä siellä näkyisi.. Jäis jännitykseen synnytykseen asti..

Liikkeet selkenee päivittäin ja oon tuntenut ihan päällekin jo muutaman kerran.. Isukki ei vielä tätä ole kokenut.. Meilläkään mies ei oo oikeen kiinnostunut mun kolotuksista ja muista.. Ja tuntuu ettei olisi muutenkaan kiinnostunut koko hommasta, mutta ihan innoissaan on ollut syntymän jälkeen..

Tulipas nyt tylsä viesti, mut ei nyt oikeen aivot toimi.. Ehkä paremmin illemalla..

emoticon  siis hiukan törkee... Mistä nää tänne tulee??
 
Täällä käytiin eilen hätänen reissu päivystyksessä. Tulin töistä kotiin joskus puoli kuuden tienoilla ja menin suoraan suihkuun. Ihmettelin, että miten se vesi niin ihoa kirvelee. Mulla oli reidet ja sääret ihan täynnä punaista ihottumaa. No, en sitten vielä reagoinut enempää vaan laitoin rasvaa. Illalla ihottuma rupesi leviämään pakaroihin, käsivarsiin, kämmeniin ja näin. Soitin terveysneuvontaan ja neuvoivat lähtemään heti päivystykseen hakemaan lääkettä, koska päällä oli jokin allerginen reaktio. Hoitaja meinasi, että minulla voisi olla virusinfektio, mille olen allerginen.

Päivystykseen päästyä ilmoittauduin hoitajalle ja hoitaja meinasi, että antaa lääkettä, jotta voin lähteä kotiin. Jonot olivat aamuun asti. Sanoin, että käy minulle, kunhan vaan vauvalla ei ole vaaraa. Selitin kuitenkin, miltä ihottumani näyttää. Hoitaja halusi nähdä: "ei herranjumala minkänäköinen ihottuma" ja mittasi lämmöt, 37,4. Ei pitäisi allergiseen reaktioon liittyä kuumeilua. Pääsin alle puolessa tunnissa lääkärille, joka ei kyllä osannut mitään. Ei kysellyt, eikä pohtinut. Antoi vain kortisonia ja antihistamiinia ja passitti kotiin.

Nyt sitten olen töissä ja pohdin, olenko jollekin allerginen mitä täällä töissä on. Ihottuma ei ole hävinnyt mihinkään, ehkä jopa pahentunut. Myös työkaverillani on samanlaista ihottumaryyhkää kasvoissa. Voihan meillä olla eri jutut, mutta kyllä minua huolestuttaa. Ajattelin seurata maanantaille ja sitten jos ei parane, niin soitan neuvolaan ja pyydän laajempia tutkimuksia. Lämmöt pitää kyllä mitata kunhan kotiin pääsen.

Ei kellään oo tietoa mistään sairaudesta tai raskaudenaikaisesta jutusta mikä tuommosta ihottumaa aiheuttaa? Tämä on semmosta nokkosihottuman näköistä.
 
Mulle tuli kanssa viime yönä ihottumaa vatsaan ja käsivarsiin! Luulin ensin että tuli yhdestä raskausarpien ennaltaehkäisyyn käytettävästä voiteesta, mutta kun en laittanut sitä käsiin niin vähän epäilyttää... pakko oli laittaa hydrocortisonia kun ihoa kutittaa niin paljon. Vielä ei ole hävinnyt, koko vatsa punoittaa (laikukkaasti) ja käsivarret on alapuolelta punaiset... en tajua mistä tää tuli. Ärsyttää! Kun ei pitäisi olla mitään allergioita. Mitä antihistaminiia Nia sait? Mulla on kaapissa Histeciä mutta sitä ei saa vissiin käyttää raskausaikana.

Löysin kaupungilta aivan mahtavan potkupuvun. Onnistuisinkohan liittämään sen kuvan tänne...

 
Kcatri: Siinä oli vaikuttavana aineena muistaakseni setiritsiini. En tiiä nimeä yhtään. Hirveästi tinkasin siltä lääkäriltä, että onhan se varmasti turvallista, niin sitten se haki mulle jonku lääkekirjan ja näytti, että voidaan käyttää raskauden aikana ja sano se sitäki kun raskaus on jo niin pitkällä ja pienellä on kaikki elimet kehittyneet, ettei siitä ole haittaa. Suostuin sitten ottamaan.
 
Onpas erikoista, itsellänikin ilmaantunut ihottumaa reisiin ja käsivarsiin. Pientä punaista näppyä, joka kutisee ärhäkästi. Mutta enpä ole itse ainakaan kuullut että sellaista raskauteen liittyisi?

Mulla oli eilen, perjantaina sellanen tilanne että aamupäivällä töissä alkoi tuntua ihan kamala
kipu tossa rintalastan alla. Se tuntui varsinkin sisäänpäin hengittäessä koko rinnassa.
Päivän mittaan se vain paheni ja aloin tosissaan olla huolissani että olenko mä jotain sydänkohtausta saamassa!
Olen päiväkodin keittiössä töissä ja yritin siellä lounastiskiä
hoitaa kun lopulta pyörryin. Hoitajat soittivat ambulanssin paikalle ja olin tietty jo jalkeillani kun ambulanssi saapui. Nämä ambulassi hoitajat mittasivat verenpaineen, pulssin jne. ja totesivat ettei noin hyvillä arvoilla todellakaan mitään sydänkohtausta olla saamassa. Totesivat että nämä kovat kivut vaikuttivat äärimmäisen ärhäkältä ruuansulatus vaivalta (närästys) ja että ruokatorvi sai ne kivut aikaiseksi. Vaikutti kuulemma stressiperäiseltä.
Suosittelivat mennä työterveyslääkärille keskustelemaan, onko mahdollista saada helpotusta työhön, että mahdollinen stressikin helpottaisi.
En tunne itseäni millään tapaa stressaantuneeksi mutta kehohan sen loppu viimeksi kertoo milloin pitää hidastaa tahtia. Lapsukainenhan tässä kuitenkin tärkein on...

Asiasta toiseen, oletteko jo selvitelleet äitiyslomaan liittyviä juttuja Kelalta? Eihän se täysin
ajankohtaista vielä ole, mutta itselle on joitain asioita vähän epäselvänä. Pitäisi tässä alkaa
töissä vuosilomia suunnittelemaan ja olis mukavaa lomalta siirtyä suoraa äitiyslomalle.

Täytyypä vielä kertoa että meidän pikkunen on alkanut liikehtiä jo siinä määrin että tunnen
liikkeet jo joka päivä, varsinkin iltaisin. Pikkusen liikehtiminen on sellaista, että vaikka itsellä olis ollut kuinka kurja päivä tahansa niin aina se pieni hipaisu masussa saa hymyn sulamaan naamalle<3
 
Mulla on kummassakin raskaudessa ollu riesana toi kummallinen julmetusti kutiava ihottuma.  Erityisesti käsissä, mutta myös ajoittain reisissä ja polvitaipeissa.  Ankaralla rasvauksella pysyy jotenkin aisoissa (perusvoiteella siis) mutta häviää vasta raskauden jälkeen.  En ole siitä lääkärissä käynyt kun se ei tunnu pahentuvan jne. 
Suahili90: Suosittelen ehdottomasti säästämään ne vuosilomat sinne äitiys-/vanhempainvapaan loppupäähän.  Mulla ainakin kävi aika niin pitkäksi ennen vauvan syntymää ettei mitään rajaa, mä siis pidin pari viikkoa vuosilomaa ennen äitiysloman alkua.  Se äitiysloma on sitäpaitsi niin lyhyt että loppuu jo siinä vaiheessa kun lapsi on n. 3kk, eikä vanhempainvapaakausikaan ole pitkä joten ehdottomasti kannattaa venyttää sitä vuosilomalla loppupäästä.  Hoitovapaalla ei tosissaan rahaa tule juuri ollenkaan joten ne lomarahat on todella arvokkaita siinä vaiheessa.  Ja tosiaan, jos tuntuu ettei jaksa olla niin viimemetreille niin saikkua, saikkua, saikkua!  Se ei vähennä äitiyslomaa loppupäästä ja palkan saa normaalisti (=sairauslomapalkan siis).  Ja tosiaan, se 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa on ihan tarpeeksi, mulle jopa liiankin pitkä, aika laittaa kotona paikat kuntoon vauvaa varten jne.  Meinasi seinät kaatua päälle jo etenkin kun meni päälle lasketun ajan.
Ja iskias, näin asiasta kolmanteen, on täällä riesana.  Samoin oli esikoisen kohdalla.  Ilkeästi vihloo lonkkaan ja pakaraan välillä, mutta onneksi sen kanssa pärjää kuitenkin.  Kunhan varoo semmosia hankalimpia asentoja.
Nyt pakko mennä syömään myöhästä illallista, olin töissä ja meni yliajalle...
 
Mä kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että kannattaa jättää ne vuosilomat sinne vanheimpainvapaan/äitiysloman loppuun!

Siis mulla varmaan tota iskiassärkyä ihan julmetusti..Vasen pakara useesti vihloo ihan hirveesti. Välillä täytyy oikeen karjasta ku niin pal sattuu..Inhottava kipu..

Huomenna rakenneultra.. Jännäää...
 
Mulla heräs mielenkiinto tosta iskiasjutusta. Kun hain vähän netistä tietoo vaikuttais vähän samalta ongelmalta kun mitä mulla on tässä ollu nyt toista kuukautta mut en oo varma onko nyt samasta jutusta kyse. Siis mun vasen lonkka tuntuu tosi kipeeltä, vähän niinkun ois lähtemässä sijoiltaan, aina jos vaihdan istuma-asentoa, nousen tuolilta tai muutenvaan menee jotenkin hankalaan asentoon jalka. Siis ihan normitilanteissa sitä tapahtuu ettei sitä voi oikein välttää.. Oon yrittäny venytellä jos helpottas mut ei auta.. Voikohan tää olla sitä iskiasta? Vähän liippaa oireet läheltä mut vähän sit ei kuitenkaan taas.. Onko muilla ollu samanlaista?
 
Tänään jännä päivä tiedossa, yhdeltä olisi sitten rakenneultra! Hui! emoticon
Lauantai aamuna heräsin sitten siihen, kun selkä oli pirun kipeä... Se tuntui siltä kun joku olisi jotain hermoa puristanut, selän oikealle puolelle heijasti kipu, lähinnä alaselkään. Se helpotti siitä sitten, mutta tuli aina välillä takaisin. Poikaystävä yritti hieroa, mutta kivun paikkaa oli niin vaikea määrittää, kun se vaihteli! :D "Anoppi" sitten sanoi heti että se on kuule se pikku veijari joka siellä painaa... Onneksi pahin kipu kesti vaan sen yhen päivän. :) Samana iltana ihmettelin myös kun paita kastui sopivasti tosta tissin kohalta, ja huomasin sitten että multa tulee toisesta kirkasta nestettä ja toisesta ensin vähän maitomaisempaa, ja sitten muuttuu kirkkaammaksi. Kiva, tässähän melkein tuntee itsensä meijeriksi jo puolessa välissä! emoticon Toivon että tämä enteilisi runsasta maidointuloa sitten synnytyksen jälkeen, haaveilen nimittäin imettäväni pitkään ja lahjoittavani maitoa sairaalalle jos sitä riittää. :) Ja tosiaan, tänään ollaan sitten tasan puolessa välissä!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! emoticon
 
leluponi: Mulla kanssa tulee tuota nestettä tisseistä. Ei onneksi kuitenkaan niin paljoa että paidat kastuisi :)

Agh mikä maanantai. Aamulla ei meinannut mitenkään saada silmiä auki. Eka heräsin joskus viiden aikaan vessaan ja sitten en meinannut saada enää unta. Seiskalta soi kello ja ilman miehen pakottamista oisin varmaan vieläkin nukkumassa. No, ei oo enää kun muutama päivä töitä sitten voi nukkua niin pitkään kun haluaa.

Ihanaa, saatiin eilen yksi miljoonasta ikuisuusprojektista päätökseen. Hankittiin uudet valaisimet olohuoneeseen ja makkariin. Eihän niitä ookkaan suunniteltu kun viime kesästä! Heti tuli kodista paljon kivemman näköinen kun sai nätit valot vanhojen ällötysten tilalle. Samassa sisustusostos reissulla mukaan tarttui Ikean lipasto joka ajaa nyt meidän "kotitoimiston" virkaa. Eli sen päällä on tulostin! :D

Mulla on rakenneultra viikon päästä. Halutaan kyllä selvittää sukupuoli, mutta tuloksella ei oo mitään väliä tuleeko tyttö vai poika. Monet sitä kysyy että kumman mieluummin haluaisi, mutta ei sitä voi mun mielestä niin aatella. Molemmat on ainekin meille yhtä tervetulleita.
Rakenneultraa ennen täytyy perjantaina käydä siinä allössä sokerirasitustestissä. Oikeesti en haluisi sinne mennä, mutta oon varmaan liian kiltti kun neuvolatäti sitä vakavasti suositteli.
 
Eilen suutuspäissäni kantelin tavaraa vintille yksinäni ja touhusin kotona todella paljon.. Se sitten kostautui ja olin todella kipiä illalla. Supisteli ja sattui.. Meinasin jo sairaslomaa hakea täksi päiväksi, mutta aamulla kaikki hyvin..

Tsemppiä leluponille ultraan ja tulehan kertomaan mitä siellä kertoivat!!

Meillä rakenneultrassa oli kyllä vaaveli niin häkkärällä, etten kyllä pahemmin mitään selvää saanut mistään.. Ainakun kätilö kertoi että mikä osa ruudussa näkyy, kääntelin ja vääntelin päätäni.. MIKÄ?? Nooh.. pääasia, että kaikki hyvin.

Wilperi: Kannattaa ehdottomasti mennä siihen sokerirasitukseen.. Itsekään en siellä jaksaisi juosta.. (oletan että vielä kerran joudun menemään), mutta tunnen oloni paljon turvallisemmaksi, kun tutkitaan.. Itsellänihän todettiin viime raskaudessa raskauajan diabetes.. Ei tarvinnu insuliinihoitoa, vaan pelkkä verensokerin seuraaminen riitti. Toi diabetes on kyllä äidille (ja pahimmassa tapauksessa myös vauvalle) haitaksi.

Mulla syyhyy nyt sormet.. Pitäis päästä vaaleanpunaista ostamaan, mutta en oikeen viitti. Täytyy ettii ekana kaikki vanhat neutraalit vaatteet ja sitten harkitaan muutaman punaisen vaatteen ostoa.. Oon kyllä sitä mieltä, et aion käyttää ihan törkeesti myös sinistä.. Jos sieltä nyt se tyttö tulee..

Täytyy varmaan töihin lähtöä valmistella.. HUOOOH!! Saas nähä kuinka kauan pystyn vielä olemaan, kun eilinen otti niin koville..

Hyvää viikonalkua kaikille ja tsemppiä ultriin! emoticon
 
Mulla kanssa se sokerirasitus edessä.  Varmaan tulee lähete jahka neuvolaan sitten parin viikon päästä pääsee.  Hyvinkää teettää kaikilla synnyttäjillä sen, sehän vaihtelee vähän sairaalan ja alueen mukaan, toiset teettää vaan riskiryhmillä.  Samoilla linjoilla olen idahon kanssa, että hyvä kun tutkivat.  Harmi vaan ettei siellä labrassa voi nukkua sitä kahta tuntia :D
Meillä kanssa puetaan tyttö siniseen muiden värien ohella jos siis sitä sorttia siunaantuu.  Ainoa väri mikä mun mielestä on sukupuolisidonnainen on vaaleanpunainen.  Tosin täytyy myöntää että on tällä meidän pojallakin muutama vaate josta vaaleanpunaista löytyy, mutta silloin asua "neutralisoidaan" jollain muulla värillä myös.  Oishan se ihana päästä sovittelemaan lapselle niitä oman lapsuuden mekkoja, mutta toisaalta vaatteiden ja etenkin sitten välineiden (fillarit, luistimet jne) periytymisen kannalta olisi kätevämpää jos tulokas olisi poika.  Ja tosiaan, etenkään tässä vaiheessa sillä ei ole mitään merkitystä kumpainen sieltä tulee.  Esikoisen kohdalla ehkä toivoin enemmän tyttöä mutta enpä ollut pojastakaan pettynyt.
Plääh jotenkin tosi onneton olo taas.  Tänään tuli jopa itku pitkästä aikaa.  Tuntuu vaan että joku mun ja miehen välejä hiertää, kumpikin toivoisi että asiat olisi toisin ja saataisiin ilo takaisin.  Tuntuu että ollaan ihan turtia, väsyneitä ja ärtyneitä kumpikin.  Mies tossa soitti että hänen tarvii tänään päästä avautumaan kaverilleen...  Jotenkin siitä sitten pahastuin, en siis miehelle itselleen, vaan olen täällä antanut mielikuvituksen laukata kuinka mies olisi eron kannalla jne.  Ehkä niin onkin, on tää ollu jotenkin tavallista mitäänsanomattomampaa tämä viime aikojen elo.  Ehkä mäkin sitten toivon jotain vähän huomaavaisempaa kohtelua osakseni, olenhan "sentään raskaana".  Tavallaan pidän enemmän omana oikeutenani olla ärtynyt tai turhautunut ja sitten tuntuu kohtuuttomalta kun mies "vie shown" tekemällä itsestään numeroa...  Ja niin, itse olisin kyllä tosiaan valmis siihen tietynlaiseen omanapaisuuteen...  Ristiriitaista?  Kyllä!
Vähän sekava kirjoitus, vähän sekava olo.  No onneksi tänään ollaan menossa esikoisen kanssa kaverille kylään, sieltä saa vähän vertaistukea.  Niin kuin täältäkin.
 
Pari viikkoa ehtikin jo olla ihan "normaali" olo ja nyt sitten viikonloppuna alkoi tuo muidenkin mainitsema iskias-särky. Pitää taas netistä etsiä ne hierontaohjeet, kun muistaakseni on olemassa 3 pistettä, joita painamalla kipu helpottui ihan todella paljon. Edellisessä raskaudessa kohtu painoi iskiashermoja niin, että ihan loppuraskaudessa muutama päivä meni kotona sängyssä maaten. Vessaan piti kontata ilman toista jalkaa, joka ei liikkunut ollenkaan.. Ah, niin ihanat raskausoireet.

Meillä on nyt esikoinen tyttö ja meille poikaa toivotaan sen takia kun emme vain keksi enää tytölle nimeä. Mutta tulee sieltä kumpi vain niin nimihän sille on annettava. ;)
Meillä on tyttöllä pidetty paljon vihreitä vaatteita, koska mielestäni se on aika neutraali väri. (( Niinä päivinä kun vihreiden housujen kanssa on violetti/pinkki paita niin meillä on muiden mielestä tyttö ja silloin kun olen vihreiden housujen kanssa valinnut sini-puna-raidallisen paidan niin meillä onkin yllättäen poika. :D )) Ja meillä kyllä käytetään tytölläkin auto-kuviollisia ja sinisiä vaatteita ja jos saamme pojan hän saa pitää kyllä kaikkia tytölle ostettuja vaatteita, ainoastaan mekot ja vaaleanpunaiset vaatteet menevät suoraan kirppislaatikkoon.

Toissa päivänä tunsin ensimmäiset vauvan potkut, joista uskallan sanoa että ne varmasti olivat niitä ja eilen potkittiinkin jo niin kovaa että mieskin pari potkua tunsi mahan päältä. Vaikka tämä onkin ihanaa kun tietää, että toinen on kunnossa kun myllertää, niin en todellakaan odota sitä kun viimeiset viikot potkitaan kylkiluita lyttyyn. ;)
 
täällä tuli kans avauduttua viikonloppuna...
ukkoa hiertää seksissä se et jos hän on päällä että satuttais vauvaa. ollaan molemmat aika iso kokoisia ihmisiä ja miehelläkin on tuota vatsan seutua aika reippaasti..
ja mulla tietty haluttais joka päivä ja on niin vilkas mielikuvitus että kuvittelen et ukko anto mulle aikasemmin vain sen takia että sais lapsen aikaseksi :( onneks kuiten saatiin asiat selvitettyä :)
ärinä purina viihtyy muns seurassa turhanki usein, joka päivä kiukuttaa ja ukko ei kohta enää jaksa ymmärtää et miks hälle kiukkuan koko ajan.. 
 
massu on vieläki tosi pieni, ei se kasva ikinä :( torstaina olis ultra, ehkä otetaan sukupuolesta selvää, ehkä ei. ukko haluais tietää mulle ei ole niin väliä... 
ultran jälkeen mun pitäis lähtee lentäään oulusta helsinkiin.. hiukka jänskättää ja sit takas ens viikolla esikon kanssa.. 
 
Mulla oli sokerirasitus jo tuossa kuukausi sitten. Siltä varalta tehtiin jo silloin, kun rupesi tuo leposyke nousemaan välillä tuonne 100 tienoille ja olo muuttui tukalaksi. Janotti myös kokoajan hirveästi! Tosin neuvolantäti totesi jo ennen labraan menoani, että monella se syke tosissaan nousee aika reilustikkin raskausaikana ja kroppakin vaatii enemmän sitä nestettä. Kaikki kolme arvoa olivatkin oikein hyviä, kyllä hieman jännitti, kun tuloksia odottelin.. emoticon Ilmeisesti testit saatetaan tehdä myöhemmin sitten uudestaan, jos jotain oireitakin alkaa ilmenemään. (Äidilleni ainakin oli kuulemma tehty kahdesti raskausaikana.) Mutta itse se sokerirasitus ei ollutkaan mikään kamala kokemus, vaikka aluksi niin luulin. Vaikka olihan se litku todella makeaa emoticon

Niin ja itse olen viikolta 16 alkaen lähestulkoon joka aamu herännyt yöpaita märkänä emoticon neuvolassa ihmettelinkin, että joko se nyt alkaa tulemaan, niin neuvolatäti totesi, että hyvähän se vaan on, että todennäköisemmin se imettäminenkin lähtee paremmin käyntiin. Muistutti vaan siitä todennäköisemmästä rintatulehduksen riskistä. Eli muistakaahan kaikki pitää tissit puhtaina ja lämpöisinä, keillä tiehyet on "auenneet" ! emoticon

ps. Täälläkin potkitaan jo kovasti päivittäin.. emoticon




 
Unohdimpa sitten kiireissäni sokerirasituksista kirjoitella äsken. Minulle tehtiin edellisen raskauden aikana sokerirasitus rv20 ihan pelkän BMI:n perusteella, joka oli 0,2 Lappeenrannan raja-arvoa korkeampi. Arvot olivat kuitenkin paremmat kuin hyvät vaikka suvussa onkin diabetestä. Silloin sanottiin, että kaikissa seuraavissa raskauksissani noita sokeriarvoja seurataan joka tapauksessa kun siellä kerran on käynyt. Tällä kerralla kuitenkin pyysin, ettei tarvitsisi mennä ennenkuin pahoinvointi on loppunut. Uusi terveydenhoitaja olikin sitä mieltä, että katsellaan, jos paino nousee paljon niin sitten rv30 tienoilla on sokerirasitus edessä. Vielä kuitenkin mennään painon kanssa miinuksen puolella, eli ei ehkä sinnekään tarvitse mennä. Hyvä kuitenkin kun tutkitaan. Nyt olen jopa alkanut miettiä, jos pyytäisin päästä sinne ihan varmuuden vuoksi kun taaskin tuo BMI oli ennen raskautta 0,2 raja-arvon päällä.
 
Tämä kirjoitus aiheuttaa nyt monissa tietysti suurta pahennusta mutta kirjoitanpa kuitenkin...

Itse olin rv12 tienoilla sokerinrasitus testissä ylipainoni takia ja mulla todettiin raskausajan diabetes. On aivan höpöhöpö -puhetta että se aiheuttaisi mitään "suuria ongelmia" lapselle tai odottajalle. Mulle on 2 lääkäriä ja 1 kätilö jo valistanut että AINOA syy, miksi sokeriarvoja halutaan seurata on, ettei lapsi pääsisi kasvamaan liian isoksi. Itse olen ollut syntyessäni 4,2kg ja mieheni syntyessään 5,3kg painava, joten kyseiset lääkärit ja kätilö totesivat jo perintötekiköistä että minunkin lapseni tulee olemaan todennäköisesti iso, mitattiinpa sokeriarvoja tai ei. Vaikka olen itse saanut arvot pysymään kohdilla liikunnan ja säännöllisen syömisen avulla, olen myös tehnyt selväksi että en aijo insuliinia ottaa, tarvitsi tai ei.
Lapsen syntymän jälkeiseen terveyteen raskausajan diabetes ei vaikuta.
Kyllä, raskausajan diabetes nostaa todennäköisyyttä että saan sen tulevissakin raskauksissa ja että saatan sairastua II tyypin diabetekseen mutta yhtä todennäköistä on että en sairastu.
Mielestäni sokerinrasitus testistä tai sen mahdollisesta -/+ tuloksesta on ihan turha stressata, koska se ei kellekkään ole ns. vaarallinen, ei lapselle eikä odottajalle.
Neuvoloista turhaan pelotellaan asiasta, kun ei se tuon kummoisempi lopulta ole.
Itsekkin olin kauhusta kankea kun tulokset kuulin mutta ammattilaisen valaistua asiaa, totesin että ihan samalla laillahan minunkin raskauteni kanssa edetään kuin muidenkin, joten se siitä.
 
Suahili90: Samaa tietoa olen omalta kätilöltänikin saanut. Siis tuota vauvan kokoa ja mahdollista riskiä II tyypin diabetekseen tutkitaan. Mut ohjattiin sokerirasitukseen ihan jo oman ylipainon takia, myös sukurasituksella on oma vaikutuksensa. Äidillä on diabetes ja äidinäidillä oli myös. Mua ei niinkään jännitä se mikä tulos sieltä tulee, vaan ällöttää se litkun juominen. Todellakin epämukavuusaluetta tommonen epämieluisten juomien "nauttiminen".
Oon huomannut että helposti terveydenhuollon alalla työskentelevät ilmaisevat asioita niin että tavallinen ihminen kauhistuu kuulemastaan ja pahimmassa tapauksessa luulee että kyse on paljon kamalammasta asiasta kuin onkaan.

Sitten asiasta kukkaruukkuun. V*tutuskäyrä nousi aikalailla huppuunsa tänään töissä kun sain kuulla että eräs kolleega hääräilee mun työtehtävien kimpussa ja yrittää keplotella mun töitä itselleen (hyötyy henk. kohtaisesti niistä). Tää on ennenkaikkea moraalitonta, mutta ei myöskään millään tavalla ole firman linjan mukaista. Argh! Raivostuttavaa tommonen selän takana huseeraaminen. Mun työt ei edes varsinaisesti kuulu tälle kyseiselle kolleegalle ollenkaan vaan hänellä on omat hommat mihin keskittyä. Jostain syystä mun tehtävät vaan kiinnostaa häntä hieman liikaa. Ärrinpurrin!!

Mä olen onnistunut kehittämään pienoisen ongelman kotioloissa seksistä. Mies haluaisi koko ajan olla lähellä ja nyhjätä ja loppujenlopuksi saada asiat johtamaan toiseen ja tietty seksiin. Mulla ei vaan tee mieli. Vatsa tuntuu olevan koko ajan tiellä sitten tuo tissien "vuotamisjuttu" häiritsee myös. Mitäs jos ne päättääkin juuri seksin aikana ruveta vuotamaan jos mies puristelee niitä liian innokkaasti? emoticon
Mies rassu luulee, että hän tekee jotain väärin ja että minä en halua olla hänen lähellään.
Äh, täytyy varmaan alkaa lukemaan jotain Kama Sutraa että keksisi uusia juttuja sänkyyn virikkeeksi.

Kylläpä on taas mulla ongelmat! emoticon
 
 Jippii! Meillä oli tänään kauan odotettu ja pelätty rakenneultra. Voi sitä helpotuksen ja onnen tunnetta, ku pikkusella todettiin kaiken olevan ihan niinku pitääki! Lasketiin sormet ja varpaat, tutkittiin ja mitattiin kaikki rakenteet löytämättä ainuttakaan huolta herättävää asiaa. Oon tuntenu tosi vähä ja hyvin hentoja potkuja, ja niilleki löyty selitys istukan paikasta. Nyt vasta uskaltaa alottaa oottamisen, tähän mennesä raskaus on tuntunu vielä tosi epävarmalta ja epätodelliselta. Sukupuolta ei haluttu selvittää ultrasa. Molemmat erittäin tervetulleita, mutta meijän oman veikkauksen ja tunteen mukaan ootellaan poikaa syntyväks. Mies epäilee vahvasti myös nähneensä ultrasa jotain siihen viittaavaa, tiedä häntä... :-)
 
Raskausdiabeteksen "suuri ongelma" lapselle tai odottajalle on nimenomaan se lapsen suuri koko joka lisää huomattavasti komplikaatioiden riskiä synnytyksessä.  Ja ei myöskään ole kovin terveellistä äidille jos ne sokeriarvot heittelee miten sattuu.  Myös ylipaino lisää sitä ison vauvan "riskiä".  Lähinnä siksi pyritään sitä diabetesta seuraamaan ja ottamaan riskit todesta.  Mutta tosiaan ei siitä diagnoosista tartte pelihousuja repiä, lähinnä vaan siis enempi tarttee huolehtia itsestään.
 
Takaisin
Top