Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yohanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Suahili90: Harmillista tuollainen, onneksi vauvan isä kuitenkin muutti mielensä. :) Uskon, että hänkin innostuu vielä siitä vauvasta, toisilla se vaan vie aikaa. Koita jaksaa! Meillä oli esikoinenkin ihan suunniteltu ja odotettu, mutta silti mieheni tajusi innostua noista vauva jutuista edes vähän vasta kun oli vauva sylissä. Itse mietin myös esikoista odottaessa usein, että nyt riitti ja jätän mieheni, ihan vain sen perusteella kun toista ei tuntunut vauva kiinnostavan. Onneksi olimme jo silloin naimisissa, eikä se ollut ihan niin helppoa, sillä olisin sitä katunut todella paljon. Kuvittelin myös jossain vaiheessa, että kyse on ihan vain siitä iän tuoman kypsyyden puutteesta (mieheni oli esikon syntyessä 19). Mutta niinkui moonkin tuossa jo sanoi, niin ei ne kaikki vanhemmatkaan miehet kiinnostu.

Ei ne (kaikki) miehet vaan innostu siitä vauvan odottamisesta, mutta kuitenkin sitten viihtyvät sen vauvan kanssa ja oppivat sitä rakastamaan. Ja tuttujeni kokemusten perusteella myös ne yllätys-vauvat, ovat rakastettuja molempien vanhempien osalta, vaikka olisi aborttiakin harkittu ihan vakavasti. Tärkeintä siinä kohtaa on varmaan se, että saa parisuhteen täysin kuntoon ja asiat sovittua jo ennen vauvan syntymää. Suosittelen, että puhut sen miehesi kanssa, kaikesta mikä ärsyttää. Ehkäpä saatte asioihin selvyyttä ja selviät omienkin tunteidesi kanssa. Itse olen välillä pyytänyt mieheltäni suoraan, että esitä edes hetki, että välität näistä vauva-asioista niin minun ei tarvitse miettiä kaikkea yksin. :)

Kyllähän se ottaa vieläkin päähän, että hehkutan miehelleni innoissani että "tällaiset rattaat ja sitten ostetaan tuo ja tuo ja tuo! Eikö olekin ihana!" ja sitten toinen vastaa siihen, että "Joo ihan kiva, meneekö siulla siinä koneella vielä kauan?" Mutta sitten onkin ihan toinen ääni kellossa, jos puhutaan siitä, että millainen kiipeilyteline ja liukumäki pihalle rakennetaan kesällä. Ne leikki-ikäiset on sitten vain miehelle paljon helpompi käsite.

Tulipas taas tarina ja vieläpä osin ohi aiheen.. :D

Itkuherkkyydestä. Minua itkettää koko ajan. Lähinnä siis vain kyyneleet valuu ja on vaikea puhua, en niinkään saa mitään hurjia itkukohtauksia. Tuo meidän pieni neiti ihmettelee aika kovasti, että miksi äitiä käy itkettämään kesken kirjan lukemisen tai syömisen. En tiedä itsekään.  Alkaa jo mennä yli, mutta minkäs voit..
 
Suahili90: Ikävää, että kohdallasi tilanne on tuollainen. Paljon voimia ja toivotaan, että se mieskin pikkuhiljaa sopeutuu ajatukseen pikkuisesta! :) 

Meillä mies on todella innoissaan ( ainakin vielä emoticon ). Olemme olleet yhdessä n. 8 vuotta ja vuosi vuodelta on tullut enemmän selväksi, että tämän miehen kanssa olisi ihan kiva tehdä niitä lapsukaisia. emoticon

Toki lähipiirissämme on muutama tuttava, jotka ovat esimerkiksi eronneet jo ennen vauvan syntymää tai aikalailla sen jälkeen ja nämä naiset ovat sitten kyllä minulle muistaneet muutaman kerran mainita "Juu onhan sen miehen helppo sanoa, että tehdään lapsi, mutta sitten se todellisuus valkeneekin viimeistään lapsen synnyttyä".. varmasti osittain totta tämäkin, mutta kyllä minusta ainakin hyvin vahvasti siltä tuntuu, että tämä meidän tuleva isukki on aika innoissaan (toki myös tietysti hieman jännittynyt silloin tällöin kun puhutaan synnytyksestä tai ollaan menossa ultraan katsomaan pikkuista).

Mutta joskus nauran vedet silmissä, kun hän höpöttelee masulle ja odottaa, että joko hänkin tuntisi liikkeeitä emoticon 

Voihan tottakai olla niinkin, että tämä innostus häneltä laantuu jonkun verran, kun yöllä joutuukin heräilemään ja lähtemään aamulla silmät ristissä kuudelta töihin. Mutta uskon silti kaikkien tuttujen puheista huolimatta, että kyllä me yhdessä tästä selvitään hienosti ja onhan meillä paljon innokkaita sukulaisia auttamassa :)

 
Hei vaan kaikille!
Puoliväli lähestyy jeejee, ultraan enään vähän yli viikko ei millään jaksaisi odottaa. emoticon
Nuista seksihaluista.. Meillä oli tosiaan ennen raskautta suhteellisen hyvä ja vilkas seksielämä (ainakin omasta mielestäni) n. 4-6 krt/vko. Mutta nyt mulle on tapahtunut jotain. Ei tee oikein mieli ja sitten kun tekee mieli satun istumaan jossain koulun penkillä tai jossain muualla yhtä epäsopivassa paikassa. Ja sitten kun päästään asiaan (n. 1-3krt/vko) jännitän jotenkin kokoajan tosi paljon ja aina seksin jälkeen kohtu tuntuu kovalta ja muutenkin kova "paine" kohdun seuduilla. pläääh. No ehkä tämä tästä.

Meillä mies aivan onnessaan. Joka päivä saan kuulla kuinka hän ei malttaisi odottaa vauvan syntymää, että pääsisi pukemaan tälle pienenpieniä vaatteita joita HÄN on halunnut ostaa :D On siinä aina välillä naurussa pidättelemistä kun toinen on niin innoissaan ja tosissaan. Myönnän olevani tältä osin onnekas, että mies tuollainen. emoticon  Eilen mies myös pääsi ekaa kertaa tuntemaan vauvan liikkeet emoticon  ja tästä sitten tänänä kertoi innoissaan raskaana olevalle kälylleni :D

Mutta eipäs tällä kertaa sitten tainnut muuta ollakkaan, joten hauskaa loppuviikkoa kaikille!

Ps. Ainiin täällä myös yksin joka käy monta kertaa päivässä lukemassa ja kyttäämässä mutta on liian laiska itse kirjoittamaan emoticon

 
Heippa täältäkin kaikille.

Itse käyn päivittäin lukemassa näitä sivuja tai pikemminkin monta kertaa päivässä. Välillä tuntuu, että käyn vähän liiankin usein. Mutta on vain niin mukava saada lukea, että kuinka muiden raskaudet ovat edenneet. Itse olen aika laiska kirjoittamaan tänne, mutta voisi itsekkin osallistua enemmän tähän keskusteluun eikä vain odottaa, että vain muut kertovat elämistään.

Meillä onneksi mies on innoissaan tulevasta vauvasta. Kuulemma tuntenut potkut jo pitkän aikaa, vaikka itse en ole kuin muutaman kerran tuntenut liikkeitä. Edessä oleva istukka, kun vaimentaa liikkeiden tuntua. Helpotti kyllä saada rakenneultrassa tietää tämä tieto, kun melkein joka ilta epätoivoisesti olen yrittänyt tuntea liikkeitä ja välillä kesken päivääkin. Viikkoja tällä hetkellä 20+3.emoticon

Pakko kyllä valittaa vähän tuosta miehestäkin samalla tähän, nimittäin saan koko ajan kaikenmaailman vauvan hoito-ohjeita häneltä, koska hän on päässyt osallistumaan  sisaruksiensa lasten hoitoon ja omaa täten hieman enemmän kokemusta lasten kasvatuksesta, kun itsellä kokemusta ei oikein ole vielä ehtinyt kertyä. Välillä tuntuu, että meillä on suuret mielipide-erot siitä, kuinka vauvaa hoidetaan. emoticon Esim kuinka kynsien lyhentäminen pitäisi suorittaa. No mutta luultavasti voi olla, että jotkut asiat hoidetaan omilla tavoillamme. Pelkään vain vähän, että kuinka paljon mies neuvoo minua sitten, kun vauva on syntynyt. Että tuleeko olotila, että on ihan huono äiti, kun ei osaa tehdä mitään oikein. 

Tuosta itkuherkkyydestä voisin kanssa sanoa, että itsellänikin tulee tippa linssii huomattavasti herkemmin kuin aikaisemmin. Mm Sinkkuelämää leffaa katsoessa pillitin tosi monta kertaa. Ja lisäksi myös riidellessä meinaa alkaa itkettää ja kyllä kerran rupesinkin itkemään, kun juttelimme siitä, että mihin synnytyssairaalaan menisimme synnyttämään. Itse haluasin mennä vanhempieni kotipaikkakunnalle synnyttämään kun siellä olisi pieni ja kehuttu synnytyssairaala, mutta asian huonona puolena on se, että sinne hieman pitempi matka mennä kuin kahteen isompaan synnytyssairaalaan. No mutta nyt päätin pitää kuukauden taukoa siitä, etten mainitsekkaan synnytyssairaaloista yhtään mitään, kun siitä tulee vaan riitaa.

Mutta tälläisiä avautumisia täältä. On ollut tosi mukavaa, kun niin monet on nyt aktivoituneet kirjoittelemaan ja purkamaan ajatuksiaan tänne. Pakko myöntää, että tää on aika terapeuttista.emoticon
 
Jee, tänään on raskaus puolivälissä! 20 viikkoa täynnä! emoticon Huomenna iltapäivällä rakenneultra... toivottavasti näkisi kumpi sieltä on tulossa.
Antibioottikuuri päällä ja onpa ollut ihanaa, kun tänään ei ole koskenut yhtään vatsaan. emoticon Kiitos kaikille hyvän voinnin toivottajille. :) Nyt on olo parempi ja yritän olla stressaamatta koko asiasta. Onneksi neuvolaan voi ottaa aina yhteyttä, jos jokin asia mietityttää... ja huomenna ultrakäynnillä voi samalla vielä jutella asiasta.
Maha tuntuu kyllä olevan edessä, kun laittaa kenkiä ja housuja. Töissä pidän äitiyshousuja, ne on niin hyvät eikä kiristä tai purista ollenkaan. Kesää odotan jo, niin vois kävellä samoilla housuilla ulkonakin. :)


 
Heippaheippa!

Ihme on tapahtunut: pääsen täältä työkoneelta kirjoittamaan tänne! Jee! Mäkin olen käynyt joka päivä lukemassa kuulumisia, mutten ole voinut itse osallistua. Mutta kokeillaan jos tämä nyt onnistuisi! Ainakin teksti tarttuu ruudulle... :)

Raspberry, minulla on ihan sama juttu: unohdin ekassa ultrassa kysyä missä istukka on, ja sitten kun kävin pari viikkoa sitten yksityisellä, oli huojennus suuri kun kuulin että se on edessä. Niin mulla oli esikoisenkin kanssa, eikä potkut tuntuneet oikeastaan missään vaiheessa kovin vahvoina. Ja hyvin eläväinen tyttö tuli! Eli kyllä se edessä oleva istukka vaan dumppaa liikkeet tosi tehokkaasti, varsinkin tässä alkuvaiheessa.

Meillä miehen kommentointi on lähinnä tyyliin: "ajatteles että meillä on kohta kaksi tuollaista pientä ihmettä". Nyt kun tyttö jo puhua pulputtaa, on miehen suhde siihen muuttunut ihan erilaiseksi ja paljon paremmaksi. Varsinkin vauva-aikana mies ei oikein hallinnut sitä sanatonta kommunikointia, eikä saanut lapseen yhtään niin hyvää suhdetta kuin nyt. Eli isäksi kasvaminenkin on tapahtunut tässä parin vuoden aikana... Kyllähän hän hoiti pikkuista vauvaakin, mutta ei erityisen oma-aloitteisesti vaan mun piti aina sanoa mitä tehdä ja mitä itku kulloinkin voisi tarkoittaa.
On ihana kuulla teidän miesten "höpötyksistä", mutta niille joiden miehet eivät niin vauvoista perusta, niin sanoisin lohdutukseksi että kyllä se siitä muuttuu sitä mukaa kun lapsen persoonallisuus tulee enemmän esiin ja kommunikointi kehittyy!

Muutenkin musta vauva-aika oli tavallaan rankkaa, vaikka meilläkin on ns. helppo lapsi, ja kyllä se koetteli parisuhdetta. Nyt on ajatukset alkaneet vähän muuttua, ja tuntuu että mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, niin sitä enemmän se sitoo meitä myös perheeenä yhteen. Ihan parasta on tehdä jotain yhdessä kolmestaan! Vaikka vain käydä kaupassa. :)

No, katsotaanpas saanko viestin lähtemään...

 
Sonja09 vei sanat suusta!! Siis että meillä on myös ollut todella helpoo esikoinen, mutta nyt perhe on jotenkin parhaimmillaan. Itse en pidä raskaana olemisesta, ja no ei se vauva-aikakaan niin hekumallista ollut mitä jotkut antavat ymmärtää (vaikka ei ollut niitä tuskallisen valvottuja öitä tai huutavaa lasta). Itse ainakin nautin paljon enemmän tästä nykyisestä tilanteesta, kun lapsi kommunikoi enemmän ja persoonallisuus tulee enemmän esiin, ja niin myös mies. Ja vaikka esikoinen on ollut aina tosi helppo, niin onhan se alussa opettelua kaikille kolmelle siihen perheeseen ja uuteen tulokkaaseen ja uusiin rooleihin. Niin kuin jossian hyvin sanottiinkin, että nyt teillä on perheessä kolme vastasyntynyttä!! :)
 
Meillä mies reagoi todella tylysti myös aluksi raskauteen. Olimme jo heittäneet pyyhkeen kehään, että meidän perheeseen ei tule lapsia. Keskitytään itseemme ja maailman näkemiseen, työntekoon ja kaikkeen mihin lapsi ei kuulu. Minut oli todettu lapsettomaksi. No sitten eräs aamu tein sen positiivisen raskaustestin ja menin kyyneleet silmissä kauhistuneena, pelokkaana ja osaksi onnellisena herättämään miehen. Nakkasin hänelle raskaustestin kouraan ja sanoin, että meille tulee vauva. Hän ei ensin uskonut. Sanoi, että katellaanpa sitte ku oot käyny lääkärissä, että ei puhuta asiasta ollenkaan. Pari päivää meni, enkä maininnut koko asiaa ja tein uuden raskaustestin. Sitten sanoin, että kyllä meille todella tulee vauva. Mies oli hiljaa. Hirveät huutokriisit veti, että miten me pärjätään kun elämäntilanne ja rahatilanne mahdollisimman huono. Taas hiljaisuus. Viimein hän tunnin miettimisen jälkeen tuli halaamaan minua, että kyllä me selvitään ja meistä tulee hyvät vanhemmat.

Tuon jälkeen mies on ollut asiasta vaihtelevan kiinnostunut. Häntä ei kiinnosta kuunnella mitä milläkin viikolla tapahtuu tai mitä minun kehossa tapahtuu. Häntä ei kiinnosta minun kolotukset ja oksentelut. Vastaus on aina ota lääkettä. Sitten jos puhun hankinnoista, niin saan pahoja katseita ja mutinaa, että mitä tuota vielä hingut, että onhan tässä aikaa. Mutta sitten on asioita, joista hän aidosti innostuu: neuvolat, ultra, vaunujen osto, auton vaihto, asunnon vaihto (muutimme kun olin rv12). Hän silittelee masuani illalla ja ottaa kainaloon.

Miehelle tuo vauvakäsite on vielä aika tuntematon, hän ei osaa suhtautua siihen sillä lailla, että aika kuluu nopeasti ja hankintoja on tehtävä. Ja, että todella sieltä on joku tulossa. Luulen, että asia konkretisoituu, kun hän saa vauvan syliin. En kuitenkaan valita, hän on oikein mallikelpoinen mies. Kasvaa hyväksi isäksi omaan tahtiinsa. Varmasti auttaa paljon vauvanhoidossa sitten, koska on vauvan syntymän aikoihin vielä sairaslomalla ja siitä eteenkinpäin, että tukea varmasti saan.

En malta odottaa, viikon päästä rakenneultra! Huomenna olis tasan 20 viikkoa, taidan ottaa uuden masukuvan sitten sen kunniaksi.
 
Meillä huomenna rakenneultra, jee!  Tosin se ei oo yhtään niin sykähdyttävä kuin np-ultra, vauva kun on jo niin iso ettei edes mahdu kokonaisena ruudulle.  Hienoa silti!  Mieskin lähdössä taas ihan intopiukkana mukaan vaikka esikoisen rakenneultrassa meinasi nukahtaa kun ei erottanut kuvasta mitään :D  Esikoinen oli siis rakenneultrassa aivan solmussa, jalat niskan takana, joten se ehkä selittää tätä hahmotusongelmaa ;)
Aivan karmea tuuli tuolla pihalla, ei oikein uskalla nenäänsä ovesta ulos laittaa.  Vaan onneksi ei tarvistakaan ;)
Huomenna ultran lisäksi sen verran juhlava hetki että päästään miehen kanssa kahdestaan ulos syömään!  Omat vanhemmat tulee lapsenlikoiksi sairaalareissun ajaksi ja ehdottivat josko haluttaisiin vähän omaa aikaa.  Sopii hyvin :)
 
Terveisiä ultrasta! Kaikki oli kunnossa ja pieni norsun kärsä näytti Pikkuisella olevan. emoticon "Mitäs minä sanoin!" Koko ajan on ollut ihan poikafiilis.
 
Suahili90: Niissä tilanteissa ku ite höyryän jotaki vaatehommaa, tai jotain tulevaisuushommaa ja mies sitten nakkoo noita, mitä tuota vielä kommenttejaan ja eihän tuo ole vielä ajankohtaista kommentteja, niin suuttua tupsahdan ja olen hiljaa ja tuntuu tosi pahalta. Mutta rauhotuttuani ajattelen vain, että kaippa se sitten ajanmyötä mieli ja ajatukset muuttuu. Saanpahan nauraa sitten synnytyksessä, kun asia miehelle konkretisoituu, että se vauva tosiaan tulee. Itselle asia on niin päivän selvä, mutta hän saa sitten viimeisen töytäisyn ja paniikin. Hehhee. Sitä odotellessa. Meinaan synnyttää ja hekotella.
 
Heippa,
Taisin tossa asken sekoilla, enka tieda minne edellinen viesti lahti??! Luultavasti laitoin sen Nialle?? Sorry, oli tarkoitettu tanne ihan julkiseen levikkiin! :)

Jos joku viitsisi vasta mun pieneen kysymykseen toksoplasmoosista.
Olen tulossa Suomeen lomalle ja haluaisin tietaa miten te pesette salaatit yms.? Vain hyva huuhtelu vedella vai kaytatteko ruoka-ainelle tarkoitettu desifiointi ainetta??
Taalla Italiassa joudun/pitaa salaatit yms. laittaa likoon desifiointi aineeseen ja sitten huudella hyvin. Suomessa parempi hygieeniataso, miten toimitte?   Vaikka jokainen kayttaa tietysti jarkeaa. Kiitos kovasti! :)

Ja hauskaa kevaan jatkoa kaikille!
 
AnnaItalia: En oo ees ikinä kuullu ruokien desinfiointiaineesta!! Että ihan hanavedellä mä ainakin huuhtelen salaatit yms, enkä ees mitenkä kauheen perusteellisesti, pieni huljuttelu vaan!

Jee, vajaa 4h töitä ja kaupoille (tilipäivä, lisäks viä ylityötili!!), sit kotiin siivoon ja pakkaan loput ja aamulla sitten nokka kohti Rukaa ja talvilomaa!! :)
 
AnnaItalia: Mäkään en ole koskaan kuullu ruokiendesinfiointiaineesta, eipä tuollaista mahda Suomesta löytyäkään???  Mä olen kanssa kevyesti huljutellu vihannekset ja hedelmät, enkä ihan joka kerta tehnyt sitäkään (olen vähän turhan laiska noissa asioissa).
Hauskaa lomaa, Yohanna!
Nia, jos miehesi ihmettelee hekottelevaa synnytystyyliäsi voit aina laittaa ilokaasun piikkiin ;)
Huoh, meillä on täällä taas lämpöilevä 1-vuotias...
 

Oho, en mäkään ole ikinä kuullut ruuan desinfiointiaineesta, kuulostaa hassulta! Täällä on ohjeistuksena vaan että vedellä pestään, ja että näkyvä multa pitää pestä pois kasviksista. Eli kesälläkin uskaltaisi syödä (kotimaisia?) mansikoita jos niissä ei ole multaa. Luulisi että tämän pakkastalven jälkeen taas iso osa maaperän bakteereista olis kuollut, kun on ollut niin kylmä ja routa syvässä. Sen takia kai toksoplasmoosiakaan ei täällä Suomessa ole niin paljoa kuin etelässä. Voiskohan tuolla desinfioida graavilohta, kun sitä mä kaipaan... :)

Meilläkään mies ei oikeasti ole kovin kiinnostunut mun pahoinvoinneista ja kolotuksista, mutta oon sen jo hyväksynyt. :) Toki pahoittelee kun mä laukkasin oksentamassa, mutta ei se kuitenkaan voi tietää millaista tämä on. Ja ei ehkä tarvitsekaan, koska mitä se mua auttaisi että mieskin "kärsisi" mun kanssa? Parasta on että se on hoitanut tyttöä niin että mä olen saanut levätä!

Eikä mies todellakaan tajunnut mitä vauvan tulo on ennenkuin se oli täällä. :) Mutta ehtiihän sitä sittenkin, vuosikaudet! Jaa no, en mä tainnut itsekään oikein tajuta, meni ehkä vuosi ennenkuin oikeasti ymmärsin että mä olen jonkun äiti.Kyllä mä tajusin että tuo tuossa on mun lapsi, mutta että mä olen äiti...? :)

 
Heipsan!

Taas on viikko kohta käsitelty. Onneksi. :)

Mulle on iskenyt hurja pesänrakennusvimma. Ikeassa pitää ravata vähän väliä hakemassa jotain. Kaappeja myllätään ja turhaa tavaraa lähtee roskiin säkkikaupalla. Mies raasu joutui luopumaan suurimmasta osasta vaatekaapin sisältöä viime viikonloppuna kun keksin ettei sen vaatteita oo katottu läpi varmaan ikinä. No jätesäkillinen löydettiin vanhoja vaatteita jotka hyvin nopsaan kiikutettiin UFF:n laatikkoon. emoticon

Nyt sitten tässä vaan oottelen koska kehtais lähteä kotiin SIIVOAMAAN!! Minä, joka yleensä vihaan siivoamista!!

Haluisin myös maalata meidän kodin ikkunanpokat valkoisiksi. Nyt ne on semmoset puunväriset ja lakattu joskus 80- luvulla. Eli kellastuneet puunväriset ällötykset.
Jopa vähän hämmentävää tämmöinen siivousmania.

Eilen tunsin ihan varmasti meidän öttiäisen liikkuvan!! Muutamia kertoja on tuntunut "semmoisia kuplan poksahdus" liikkeitä mutta eilen tunsin vatsan päältä kun pikkuinen yhtäkkiä muljahti hassusti mun kättä vasten. emoticon
Voi kun kaveri alkaisi liikkumaankin enemmän niin mieskin tuntisi sen liikkeet enkä vaan minä.
 
Oi wilperi, täällä ihan sama mieletön siivous-, raivaus- ja pesänrakennusinto!  Harmi vaan että tää budjetti jarruttaa kovasti pahinta rakennusintoa X)  Mutta joo, täällä on kanssa järjestetty vaatekaappia ja UFFiin on lähdössä kassitolkulla tavaraa.  Lisäksi odotan innolla että yksi kaveri saa kämpän (=asumusero) jotta saadaan meidän nurkista ylimääräistä tavaraa sinne hyötykäyttöön.  Sitten pääsisin tosissani laittamaan tota lastenhuonetta, nyt siellä on oikeastaan vaan alkovi sisustettu esikoiselle, saisi sitten tilaa muillekin kalusteille.  Hehe, tän siitä sai kun alkoi taas olla virtaa :D
Käytiinpä siellä rakenneultrassa tänään ja kaikki oli niin kuin pitikin.  Mies väittää että olisi ehkä nähnyt pojan vehkeet mutta luulen että se on kuvittelua vaan, lapsonen kun oli jalat ristissä koko ajan.  Se taas ei haitannut kun ei tosissaan ollut tarkoituskaan selvittää sukupuolta.  Huomenna sitten puoliväli.  Äkkiä se aika on mennyt!
 
Kiitos vastauksista Sonja09, Moon ja Yohanna. No tuota ma vahan ajattelinkin, etta Suomessa ei tarvitse desinfioida salaatteja tms. Bakteeri kanta varmasti erilainen kuin taalla valimerenmaissa, joissa saa olla tarkkana.   Kun mulla (lue, 99% raskaana olevista naisista, joilla ei ole immuniteettia toksoa vastaa)  on sellasta ruoka-aineille tarkoitettua desinfioiti ainetta jota lisaan veteen  ja jatetaan salaatit yms likoon .15min. Ja sitten huuhtelen hyvin,ettei jaa mitaan sivumakua desinfiointi aineesta. Esim. ravitolassa syodessa pitaa olla tarkkana mita tilaa esim. ma en tilaa salaattia kun voi olla varma onko sita pesty hyvin!? Valilla todella uuvuttavaa, mutta eihan nain tarvitse tehda kuin nama 9kk (jaljella viela4kk...) ja kun kyse vauvan terveydesta. Mutta ihanaa saan melkein 3vk loman salaatin pesusta (desinfioitiaineella)!!! :)

Sonja09 En tieda kayko aine raakaa kalaan kun kala raakaa kuitenkin sisalta?! :) Mutta mulle on sanottu etta graavilohta (ja esim. sushia) voi syoda jos on TAYSIN varma etta TUORETTA. Eli voit olla varma jos teet itse graavilohta. Ostat tuoreen kalan luottomyyjalta(!) teet ja syot heti. Nain mulle sanottiin ku kysyin taalla voiko raakaa kalaa syoda. Jo kaupan valmiita vakuumipakkauksia kannattaa kulma valttaa.

Kevatta kaikille!! :)

 
Vihdoinkin pääsen taas kirjottelemaan. Me muutettiin viikko sitten ja oon ollut ihan nettipimennossa siitä asti.. Töissä olen päivisin pikaseen käynyt lueskelemassa, mutta kirjoittamaan en oo kehannu ruveta.. Nyt on yövuoro, joten aikaa siis riittää.. emoticon

En oikeen muista mihin kaikkeen piti kommentoida..

Onneksi olkoon Kcatrille poikauutisista..

Seksi on puhuttanut.. Itellä on kans ollut halut aika nollissa.. Ja synnytyksen jälkeen ei kyllä tehnyt mieli piiiiitkäään aikaan.. Nyt alkanut taas hiukan himottaa..emoticon

Meillä maanantaina ultra.. Kyllä me taietaan kysyy, et kumpi tulee.. Salaa kyllä toivon, ettei sitä siellä näkyisi.. Jäis jännitykseen synnytykseen asti..

Liikkeet selkenee päivittäin ja oon tuntenut ihan päällekin jo muutaman kerran.. Isukki ei vielä tätä ole kokenut.. Meilläkään mies ei oo oikeen kiinnostunut mun kolotuksista ja muista.. Ja tuntuu ettei olisi muutenkaan kiinnostunut koko hommasta, mutta ihan innoissaan on ollut syntymän jälkeen..

Tulipas nyt tylsä viesti, mut ei nyt oikeen aivot toimi.. Ehkä paremmin illemalla..

emoticon  siis hiukan törkee... Mistä nää tänne tulee??
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top