Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yohanna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
VÄSYTTÄÄ!! Voisin mennä jonnekin talviunille ja herätä sitten kun lumet on sulaneet... ei jaksais tehdä mitään... miettiä vaan vauvajuttuja... emoticon

Seksi ei kiinnosta yhtään, ajattelen silloinkin vauvaa, että litistyykö se tms... oon sanonut miehellekin ja yritän pitää sen siitä huolimatta jotenkuten tyytyväisenä... emoticon


 
Suuren vauvan komplikkaatiot; riski siihen ettei lapsi mahdu alateitse syntymään ja päädytään sektioon. Kaikki tämä on kuultu jo neuvolassa. Komplikaatioita voi tulla ja sektioon voidaan päätyä vaikka vauva olisikin ns. "normaali mitoissa". Verensokerit heittelehtii "terveilläkin" odottajilla, joilla ei raskausajan diabetesta ole todettu.
Myönnän, että tämä koko aihe saa minut hermostumaan ja etenkin turhautumaan.
Itse olen henkilökohtaisesti lopen uupunut kuulemaan siitä, mitä riskejä ylipainoni saa tässä raskaudessa aikaan. Voin hyvin ja tunnen itseni terveeksi, joten miksi raskaudesta täytyy viedä ilo jankuttamalla riskeistä, joiden todennäköisyys on tyyliin 1:100? Riskeitä, kuten sektiosta, joka ei kuitenkaan ole sekään mikään vakava asia.
Näkisin itse tilanteen totta kai vakavanpana, mikäli tämä raskausajan diabetes todella
olisi vaarallinen minulle tai etenkin lapselleni. Ja tietenkin suhtautuisin asiaan erilailla. Mut kun ei ole, niin koen sen vain ylihyysäämisenä. Naiset ovat vuosisatojen ajan synnyttäneet terveitä lapsia, tyystin tietämättöminä mistään raskausajan diabeteksesta, joten miksi siitä nyt täytyy vuohottaa?
 
Täälläkin joudutaan automaattisesti sokerirasitukseen ylipainon takia. Olen käynyt ennenkin, joten tuttua puuhaa. En ota ressiä, enkä omaa asiasta muutenkaan oikeen minkäänlaista mielipidettä. Testi on vaan välttämätön paha ja parempi katsoa kuin katua. Itsellä tuossa testissä inhottaa se olo. Mua ei niinkään ällötä juoda sitä juomaa, vaan se on vaikeaa, kun pitää paastota ja mulla tulee syömättömyydestä niin huono olo. Ja sitten kun sen sokerilitkun on vetänyt naamaan, niin tulee ensin yököttävä olo sen ekan tunnin ajan ja toisen tunnin ajan nukuttaa niin vietävästi, eikä missään labrassa voi oikeen heittää köllölleen. Mulla varataan tuo sokerirasitusaika seuraavassa neuvolassa elikkä huhtikuun puolessa välissä.

Täällä on ylirasituspäivä menossa. Töissä oli todella raskasta. Siivosimme koko liiketilan aamupäivällä ja iltapäivän pakkailin tarhakuvia kovin epäergonomisessa asennossa. Sain kaksi osastoa paketteihin ja jäi vielä neljä huomiselle päivälle. Sitten otin ja lähdin kävelemään postiin, jonne edestakainen matka varmaan pari kilsaa. Siihen päälle vielä kävelymatkat kotiin ja töihin. Onhan tullut urheiltua. Sellainen olokin sitten. Selkää särkee, mullakin iskias tai joku nyt illalla vaivannut, kun säteilee alaselästä/pakaroista tuonne jalkoihin. Jenkkakahvojakin pakottaa :D (se ei ehkä haittaa, hyväksi vaan). Suppareitakin olen taas nyt sitten illalla havainnut, joten olen ottanut ihan iisisti, maannut vain sohvalla peiton alla.

Huomenna aamulla pitäs tiitteränä herätä tuntia aiemmin, mitä normaalisti ja suunnata kilpirauhasverikokeisiin. Sitten töihin. EN MALTA ODOTTAA TORSTAITA, ensinnäkin vapaapäivä, mutta mikä tärkeintä RAKENNEULTRA. Onneksi meillä tuo ultra ei jää viimeiseksi vaan seuraavan kerran pääsemme katsomaan pikkuista toukokuussa. Olen erityisseurannassa äippäpolilla ja siellä katsotaan ultralla joka kerta. Mulla on tähän mennessä ultria takana jo 5 kpl. Tunnen olevani etuoikeutettu.
 
Minä menisin tuohon sokerirasitukseen nyt ihan mielelläni vain jo sen takia, että jos sattuisi olemaan jotain niin söisin oikein. Ei vaikuttaisi kyllä varmasti muuhun kuin tuohon herkkujen syöntiin, mitä voisi kyllä muutenkin rajoittaa. ;) Vaikka onhan se totta mitä Suahili90 sanoi, että ennenkin on pärjätty. Nykyisin sitä vain pitää saada aina entistä enemmän sitä turhaa ja "turhaa" tietoa ihan varmuuden vuoksi.

Nia: Kuulostaa ihanalta kun olet jo pikkuisen saanut nähdä monesti. Toisaalta taas onhan se harmi kun joutuu erityisseurantaan syyn tai toisen takia. Silti olen sinulle ja teille muillekkin todella kateellinen. Meillä vielä rakenneultraan yli 2 viikkoa aikaa, eikä sekään olisi ollut ainakaan täällä meillä pakollinen käynti. Ainakin minulta kysyttiin, että haluanko tulla ja varataanko aika. Omituista, luulisi että se on tärkeä käynti, jotta tietää jos syntyvällä lapsella on jotain hätää ja tarvitsee saada synnytyksen jälkeen nopeasti hoitoon. Itse en missään nimessä enää tässä vaiheessa tappaisi lastani vaikka mikä olisi.
 
Nia, mikä siihen on siis syy että saat useita ultrauksia? Olet varmaankin kirjoittanut siitä
aijemin, mutta jäänyt multa huomaamatta. Sä saat seurata "aitiopaikalta" pikkuises kehitystä,
kun saat nähdäkin hänet useammin. Olen kyllä kade. (:
Meidänkin neuvolassa on ultraus laite, jostain 80-luvun alusta kylläkin. Sillä saa katella
jokaisella neuvolla käynnillä, kuva kylläkin on niin tuhottoman huono että pikkusen pystyy
just ja just hahmottamaan siitä pikselimössöstä. Sydän ääniä kuunnellaan myös ja on
se joka kerta ihana kokemus.<3
Meillä rakenneultraan on yli 2 viikkoa vielä aikaa, onneksi se tehdään Jorvissa huippulaitteilla.
En millään malttaisi sinne odottaa! Mielessä käynyt yksityinen ultrauskin mutta ei vaan tilipussi taida tässä vaiheessa antaa sille myöden. ):
 
Mää kävin alkuraskaudessa varhaisultrassa kaks kertaa. Maksoi 50e. Ekalla kerralla pieni katkarapumme oli niin pieni, että vain terveydenhoitaja erotti sykkeen sun muut ja hän sanoi, että tulkaa samaan rahaan uudestaan viikon päästä  ja niin me menimme. Sitten meillä oli se perus NP-ultra. Tuon jälkeen olemme käyneet kaksi kertaa aivokontrolliultrassa kahdella eri lääkärillä. Miehelläni on synnynnäinen aivosairaus, joka voi näkyä jo sikiövaiheessa, joten sen periytymistä ovat vauvaltamme etsineet. Ja nyt sitten menemme sinne rakenneultraan, joka on kaiken kaikkiaan kuudes ultraus. Sen jälkeen tosiaan siellä äitipolilla ja niillä on ihan uudenaikaiset laitteet myös. Sinne tarkkailuun jouduin samantien, kun raskaaksi tulin. En ole vielä kertaakaan käynyt. Siihen syynä oli: Ylipaino (painoin ennen raskautta 106kg), Kilpirauhasen vajaatoiminta, miehen aivosairaus ym. Onhan noita.
 
Eilen oli se rakenneultra mistä jo mainitsin ja kirjoitin pikaisesti tuonne ultrien puolelle. Saatiin mukaan paljon hyviä kuvia! Ultraaja (varmaan kätilö?) oli tosi mukava, sama kuin viimeksi. Kertoi hyvin missä oli mitäkin ja mittaukset saatiin tehtyä hyvin kun pikkuinen lepäili. :) Hyvin oli kasvanut ja vastasi mittoja. Vähän jouduttiin herättelemään että liikkuisi, oli muuten hassun näköistä kun mahaa heilutettiin ja kuvasta näkyi kun kohtu tärisi! :D Lopuksi meiltä kysyttiin oliko meillä vielä jotain muuta mielessä, ja tietysti haluttiin sukupuoli tietää, kun oltiin sitä kovasti odotettu. Pikkuinen poika se siellä haaruksiaan esitteli! emoticon Tuli kyllä semmoinen "mitäs minä sanoin!" fiilis ja sai nuo "höpöhöpö" uskomukset kyytiä tämän kohdalla, kun minulla enimmäkseen tyttöoireita on ollut. :) Poikafiilis on kyllä koko ajan ollut... Saatiin just äitiyspakkauksellinen vaatteita ja tyttövaatteet meneekin sitten palautukseen. Siinä mielessä parempi näin päin, kun jos sattuisi käymään niin että tuleekin tyttö, niin tytölle vaatteita löytyy enemmän valmiiksi. Ihan kumpi vaan on meille erittäin tervetullut, mutta ei me mietitä että entä jos tuleekin tyttö, vaan pidetään pikkuista poikana ja pojalle tarvikkeet hommataan. :) Ultraajakin sanoi että vaikea tuosta on tyttöä tehdä.
Tuosta raskausdiabeteksesta: itse en ole sitä miettinyt, kun en riskiryhmään kuulu. Sivusta raskausajan diabeetikkoa seuranneena olen kyllä sitä mieltä, että ei se mikään kummoinen juttu ole. Toki se seuraaminen on ikävää kun joutuu sormia piikittämään (auts), mutta ei se hänen elämäänsä rajoittanut. Hän söi terveellisemmin. Mutta ei ne lukuisat pikkuherkuttelut kuitenkaan verensokeria mihkään heittänyt. Eli tästä olen päätellyt että ei lievästä diabeteksesta pidä stressiä ottaa. Jos joutuis insuliinia ottamaan, niin se olisikin ilkeämpi juttu. Jos riskiryhmään kuuluisin, niin kyllä menisin kiltisti siihen rasitustestiin. Mutta kun en kuulu, niin en jaksa sitä miettiä tai siihen perehtyä. Kullakin on omat mielipiteet. :)
 
Mullekin on enemmän kuin tuttua se painosta jäkättäminen neuvolassa.  Mulla ei sitä varsinaista ylipainoa löydy mutta viime raskaudessa tuli painoa aivan tolkuttomasti.  Siihen ei vaikuttanut se mitä söin tai jätin syömättä ja tuntuikin tosi ilkeältä kun terkkari mua siitä syyllisti, enhän mä asialle mahtanut mitään.  Liikuinkin työn puolesta monta tuntia päivässä ja silti olisi kuulemma pitänyt lisätä liikuntaa...  Tässä raskaudessa osaa ottaa paljon lunkimmin noi neuvolan kotkotukset, siitä tätimäisyydestähän niille maksetaan.  Ei niitä niin itteensä tartte ottaa (helppo sanoa joo...  Itse sillon eka kerralla lähdin monesti itkien neuvolasta).  Mitä siihen diabetekseen vielä tulee, niin eihän se tosissaan ole mikään maailman vakavin asia, mutta hyvä hoitaa JOS semmonen tulee (eikä tosiaan vaadi välttämättä mitään kummempia toimenpiteitä).  Samalla laillahan ne puuttuu epäterveellisiin tapoihin muutenkin, esim. tupakointi raskausaikana.  Pyrkivät ohjaamaan terveempiin elämäntapoihin.  Ja älköön kukaan tässä nyt kuvitelko että vertaan raskausdiabetesta ja tupakointia toisiinsa!  Ihan eri esimerkkejä vaan neuvolan toiminnasta yleensä.  Samaan syssyyn voisi mainita vaikka sen että mulla laski hemoglobiini viimeksi (varmaan nytkin, ei vaan ole ollut seurantaa kun ei neuvolakäyntejäkään) ja väännettiin kättä terkkarin kanssa rautalääkkeestä.  Mulla on mahakatarri ja sappirefluksitauti ja noi rautapillerit aiheuttaa monesti mahavaivoja.  Siksi en suostunut niitä pillereitä ottamaan kun olossa oli tarpeeksi kestämistä muutenkin.  Nestemäistä rautaa otin kyllä, se on vatsaystävällisempi mutta kohtalaisen tehoton.  Joku voisi siitäkin sanoa että aiheutin sikiölle kohtuutonta vaaraa mutta olin myös luvannut että jos hemppa laskee alle sadan niin otan pillerit. 
Siis, tässä oli nyt lähinnä se pointti että varmasti meistä jokainen pyrkii siihen että vauva voi hyvin eikä millään elämäntavallaan pyri lastaan vahingoittamaan.  Kaikkiin raskauksiin liittyy riskinsä, niistä ei mitään piruja kannata seinille maalailla.  Yksi erittäin tärkeä syy siihen miksi suurin osa raskauksista sujuu (riskeistä huolimatta) vallan hienosti "kuin itsekseen" on nimenomaan tehokas seuranta neuvolassa.  Vaikka se turhauttavaa välillä onkin, niin se on pohjimmiltaan meidän omaksi hyödyksi.  JA ei sovi unohtaa että osa terkkareista nyt vaan on mulkkuja ;)
Nia:  Täältä löytyy vielä yksi ultrakadehtija :)  Joskin mäkin sain esikoista kurkata yhteensä neljä kertaa.  Perusseulat + ylävatsaultran yhteydessä ja vielä loppuviikoilla neuvolassa.  Mutta valitettavasti mitä isommaksi sikiö kasvaa, sen hankalampi sitä on hahmottaa <:)
 
Mä ihan sen takia nyt "huudan" ton sokerirasituksen tärkeydestä, kun itse ainakin tykkään että tutkitaan kaikki mahollinen mikä voisi olla haitaksi sikiölle. Itse olen lukenut, että raskausdiabetes (pahana) voi aiheuttaa myöskin istukan vajaatoimintaa, nostaa verenpainetta ja altistaa keskenmenolle tai kohtukuolemaan.. Siis tää on jos on pahana se diabetes.. En puhu nyt mistään seurannasta.. Ja näin olen lukenut.. En tiedä kuinka paikkaansapitävää se on.. Itsellenikin sanottiin neuvolassa viime kerralla, että raskausajan diabeteksestäni ei ole mitään haittaa vauvalle.. Vedän tän sokerirasituksen samaan kategoriaan, kun seurataan verenpainetta ja niinkuin moon mainitsi niin hemoglobiiniin. Neuvolassa kuitenkin ajatellaan vaan äidin ja vauvan parasta.. Siihen en puutu, että millä tavalla siellä asiat otetaan esille. Itselleni on sattunut oikeen mukavat terkkarit ja kätilöt.. Kerran kanssa itse lähdin syvästi loukkaantuneena neuvolasta, kun sijainen kommentoi painoani.. Mitä tuli viimeksi toooodella paljon.. Tässä raskaudessa haluan olla varovainen kaiken kanssa, siskoni kohtukuoleman takia.. Myönnän, että se vaikuttaa mielipiteeseeni.. Ja en nyt oo ees mitenkään himotarkka syömisistäni.. Kahden viikon sisällä on monet burgerit ja herkut tullut syötyä.. emoticon

Itse en ketään halua loukata tällä mielipiteellä...

Nyt on alkanut tehä mieli ihan hirveesti kaikkee herkkua.. Oon yrittänyt syödä paljon hedelmiä, jos veis jotenkin tota makeannälkää.. Vaa'alla en oo ees viittiny käydä piiiitkääään aikaan..

Mua mietityttää vaunut.. Poika on kaksi kun pienokainen syntyy.. En tiedä onko järkevää hommata tuplia, vai riittäiskö seisomalauta.. Onko ketään viisaampaa?? Jaksaako kaksvuotias seistä semmosessa laudassa? Osaako ees? Ja kui kauan noi tuplat ois käytännölliset?? Meillä ei autoa, joten rattaat erityisen tärkeitä..

Ja missä himpskatissa on se kevät????!!!emoticon  
 
Mä ostin tuplat, esikoinen on 1,5 kun vauva syntyy.  Kaverilla samalla ikäerolla lapset, nyt siis 2v ja 3,5v.  Heillä tuo esikoinen on lähempänä kolmea vuotta vasta jaksanut seisomalaudalla töröttää, tuplat heillä oli pitkään (niiden käyttö vissiin loppui kun hajosivat).  Nykyään isompi lapsi lyhyellä matkalla kävelee/seisoo laudalla tarvittaessa ja sitten pidemmällä reissulla - esim. matkustellessa käytössä kahdet matkarattaat (siis silloin mukana kumpikin vanhempi myös).
Ja kevättä kaivataan täälläkin...
 
Tyhmä kysymys; me on miehen kanssa ostettu matkasänky pikkuselle, ajatuksena että
se korvais pinnasängyn kokonaan ja olis ihan jatkuvassa käytössä (Meillä on hyvin pienet tilat, ajateltiin että matkasängyn saa taitettua kasaan tarvittaessa).
Mutta nyt olen ruvennut miettimää että pitäisikö se pinnasänky ostaa kuitenkin.
Kestääkö matkasängyn pohja sitä, kun pikkunen oppii seisomaan? Onko matkasängystä
helpompi "karata" kuin pinnasängystä?
Toisaalta taas mielessäni oli, että pinnasängyissä on korotettava pohja, kun taas matkasängystä lapsen joutuu nostamaan lähes lattia tasolta. Se käy varmasti selkään pidemmän päälle. Ostinko matkasängyn nyt turhaan jos pinnasänkykin on oltava?
Mitä mieltä olette? Mitä kokemuksia?
 
Suahili90: Ostaisin sinuna myös tavallisen pinnasängyn.  Se pienen itseään kannattelemattoman nyytin nostaminen sängyn pohjalta on oikeasti haastavaa.  Toisaalta, jos pikkuinen nukkuu ensimmäiset kuukaudet esim. äp-laatikossa, niin ehkä se matkasänky yksinäänkin toimii (sen laatikonhan voi laittaa vaikka jonkun tason päälle).  Meillä kotona nukutaan pinnasängyssä ja isovanhemmilla+mökillä ja muilla reissuilla matkasängyssä.  Ei ainakaan vielä ole tuo reilu vuosikas oppinut sieltä sen kummemmin kuin pinniksestäkään karkaamaan.  Huterampihan se matkasänky on ja ehkä lapsi onnistuisi sen jotenkin hajottamaan jos jatkuvassa käytössä on.  Lisäksi tavallisessa pinnasängyssä ilma vaihtuu paremmin (riippuu varmasti myös paljon matkasängystä).  Alkuun käytettiin matkasänkynä myös vaununkoppaa MUTTA sieltä lapsi oppi kyllä nelikuisena kampeamaan itsensä pois...  Matkasänky sinällään on tosi kätevä, tuskin siitä sullakaan ihan turhaa ostosta tulee vaikka tavallisen pinniksen lisäksi ostaisitkin.  Ja voithan sitten valkata semmoisen pinniksen mikä on tarvittaessa helppo kasata syrjään?
 

Suahili90, olen samaa mieltä Moonin kanssa, että ostaisin myös pinnasängyn. Mä taisin laskea sen pohjan ihan alas vasta kun tyttö oli jo vuoden ikäinen, joten monen monta kertaa pikkuista sai nostaa ja laskea ja hyssytellä pinnasängyn laidan yli. Varsinkin yöllä nostot tuntuu joka tapauksessa raskailta... Niitähän saa tosi edullisesti esim Ikeasta ja varsinkin käytettynä, kun ei ne juuri miksikään mene. Ja useimmat saa varmaan helposti palasiksi? Meilläkin on työkaverilta saatu 10v vanha (Iikean) sänky. Matkasänkyyn voi tietysti ostaa kunnon patjan, mutta mun mielestä se on siltikin epämukavampi kuin pinnis. Ja pohjahan joustaa eri tavalla kuin kova sängynpohja, tosin en tiedä kuinka paljon sillä on merkitystä. Mutta kunnon matkasänky ei kaadu, joten on siinä mielessä ihan turvallinen. Tulipas paasausta, ei ollut tarkoitus! Tämä on toki vain minun mielipiteeni! :)

Ja matkasänky on myös tosi hyödyllinen kapistus. Siinä uskaltaa nukuttaa lapsen kylässä ja matkoilla ilman että tarvitsee pelätä että se karkaa sieltä heti herättyään, ja putoaa portaat alas tms. (kun ovi on kuitenkin auki että äiti kuulee jos herää...) Meidän matkis asuu oikeastaan vakituisesti isovanhemmilla, jotta pääsee siellä päikkäreille ilman "valvontaa". Eli ei varmastikaan ole turha ostos!

Ja sitten omaan aiheeseen: tänään oli ultra!!emoticon Siellä se pieni pyöri ja hyöri. Saatiin katsella tosi kauan, kun oli pitkään sellaisessa asennossa ettei saatu kaikkea katsottua. Kätilö oli mukava, ja katsoi kaiken tosi tarkkaan - mun mielestä paljon tarkempaan kuin silloin esikoisen kohdalla. Kaikki näyttää olevan ok, ja sukupuolestakin saatiin arvio. Mä mietin viime yönä että kumpaa mä oikein toivoisin, enkä osannut yhtään sanoa - molemmissa on hyvät puolensa. Mutta sitten kun kätilö sanoi että TYTÖLTÄ näyttää, niin tuntui että juuri sitähän mä olen koko ajan toivonutkin! Ihanaa, meidän typsy saa pikkusiskon! Siis todennäköisesti, varmaahan se ei ole. Tulee about sama ikäero kun mulla ja siskollani, ja me ollaan tosi läheisiä. :) Sovittiin miehen kanssa ettei kuitenkaan kerrota sukupuolta vielä muille (mun ehdotus) kun se ei ole varmaa, mutta heti menin ja vuodin asian siskolleni. Ja työkaverilleni.... Varoitin kyllä miestä että saattaa olla että lipsun. :D Nyt vain hymyilyttää. :))) Mies vaan totesi että apua, akkavalta (tosin niinhän meillä on nytkin), mutta on joskus sanonut että toinenkin tyttö olisi kiva...

Ja tiedoksi kaikille: NYT pystyn taas syömään suklaata! Tähän asti siitä on tullut aina huono olo, mutta nyt pystyn illallakin syömään kokonaisen 100g levyn ilman että tulee huono olo (noh, siis normaalia huonoa oloa huonompi). Tässä ON tietysti huonotkin puolensa (= olen elänyt viimeiset 2 vuotta suklaalla), mutta toisaalta on NIIN ihanaa kun voi palkita itseänsä ruualla. :) Kun ei kuitenkaan niin monia herkkuja voi syödä (erilaiset juustot, sushi, jne...).  Ja niin, meillä ei tässäkään raskaudessa ole ainakaan vielä ollut puhetta sokerirasituskokeesta, ilmeisesti Espoossa ei ainakaan automaattisesti laiteta kokeisiin.

 

 
Kiitos avusta, ajattelin asian itsekkin näin. Mies vaan ärisee nyt kun "taas menee rahaa", päläpälä sanon minä. Musta itestä tuntuu että voisin käyttää ihan rajattomat määrät pikkuiseen, harmi vaan ettei pankkitili ole samaa mieltä. ):

Sonja09, mulla oli ihan sama juttu pitkän aikaa! Olin ennen raskautta täysi suklaaholisti, eli melkeinpä suklaalle! :D Sitten kun tulin raskaaksi, ei suklaa maistunu, ei ollenkaa. Ihan
ällöttikin ajatus. Nyt pikku hiljaa alkaa taas upota. Tosin vielä ei pysty vetämään 200g Fazerin sinistä kokonaan kerralla, toisin kun ennen.
 
Suahili90:  Mä sain huutiksesta uudelle vauvalle pinniksen 16€.  Samanlainen Ikean perussänky kuin esikoisellakin :)  En siis voisi kuvitella vielä elokuussakaan laittavani esikoiselosalamaa tavalliseen sänkyyn joten päädyttiin ostamaan toinen pinnis :)  Eli ei noihin oikeesti hirveesti rahaa välttämättä mene, etenkään kun pikkuhiljaa kaikessa rauhassa bongailee halpoja ja hyviä :)  ((Käytiin muuten Viirissä tänään esikoisen kanssa tutkailemassa, siellä oli ihan älyttömästi taas kaikkea vauvakamaa halvalla))
 

Moon, mä olen kans Viirin kirppikseltä varmaan jätesäkillisen vaatetta ostanut
jo pikkuselle, eikä niihin tosiaan ole rahaa uponnut kun max. 30e!
Tulevat isovanhemmat (mun omat vanhemmat) bongas sieltä Teutonian vaunut
edullisesti ja nappas ne matkaan. Tänään olis tarkotus mennä Ikeaan sitä pinnasänkyä
katsomaan, ajateltiin se uutena ostaa kun kaikki tähän mennessä onkin ollut jo käytettyä.
Olis myös hankinnassa musiikkimobile pinnikseen, ne vaan on uutena (kuin käytettynäkin)
aika kovan hintaisia!

Haha, huomatkaa miten mulla tosiaan alkaa mopo karata käsistä näiden hankintojen kanssa,
vaikka en ihan vielä ole edes raskauden puolivälissä! Joku on vaan niin innoissaan!
 emoticon

 
Suahili90: Myös miulla alkaa mopo karata käsistä kun olen tässä parin viikon sisällä kantanut meille muovipussillisen pieniä vaatteita. Meillä siis oikeasti on jo kaikki, oikeasti tarvitsisi ostaa vain muutama vaate jos tulokas on poika. Onneksi ei ole rahaa ostella säilytyslaatikoita ja vauvan huone on vielä varastona, muuten meillä olisi varmasti jo kasattu hoitopöydät ja muut. Huomenna tulee rahat tuplarattaisiin, joten kai ne on ostettava ennenku sen rahan käyttää johonkin muuhun. ;)

Tänä aamuna rupesin miettimään, että jokohan pitäisi miettiä mitä synnytykseen ottaa mukaan. Mitähän ihmettä. Ei tosiaan olla vielä edes puolessa välissä :D Mutta meillä vaikuttaa aika paljon se, kun pitää tuota pientä jo vieroittaa tuteista ja pulloista reippaasti ennen toisen syntymää. Eli se saa nyt minut jotenkin kuvittelemaan, että aikaa olisi enää vähän.


Sitten asiasta kukkaruukkun. Sain eilen kuulla, että saan uuden serkun, jonka la on syyskuun lopulla. On jotenkin outoa ajatella, että omat lapseni ovat vanhempia kuin serkkuni, kun tällä hetkellä nuorin serkkuni on 13v. Setäni on kuitenkin minua vain 10 vuotta vanhempi. Ja nyt pääsen tekemään sen mitä olen aina halunnut; viemme heille pääsiäisenä korvatulppia, desinfiointi ainetta ja ilmanraikastimen, sillä setäni on aina ollut sitä mieltä, että lapset vain sotkevat, haisevat pahalta ja pitävät meteliä. Vihdoin pääsen sanomaan takaisin!!  emoticon
 
Sisita: Mä oon jo mooooonta viikkoa lukenut synnytystarinoita, mitä sairaalaan pitäisi ottaa mukaan ja kaikkea mahdollista synnytyksestä. Tänään sitten kattelin paljon perhehuone tulisi maksamaan ja miten täälläpäin hommat sairaalassa hoidetaan. emoticon Mitenniin ajoissa...

Ja meillä onkin sitten silleen, että meidän pojalla ja kihlatun pikkusiskolla on ikäeroa semmoset 10kk :D Muutenkin molempien suvut lisääntyvät tässä lähiaikoina aika monella lapsella. :)
 
Tuntuu, että on hirveesti kaikkee asiaa mutta mitään en saa kirjotettua :D haha!
Täälläkin kevättä kovasti odotellaan TULIS JO! emoticon
Sairastin sitten sen ihanan oksennusripulitaudin josta olin jo kerennyt kaikille hehkuttaa että JEEJEE onneksi ei oo mulle iskenyt. No toissailtana sitte rupesin oksentamaan ja luulin jo aamuyön tunteina, että kuolen tähän paikkaa, mikään ei pysyny sisällä, täristytti ja oli niin kamala olo että. Eilen sitten kuitenkin sain syötyä ja juotuakin eikä olokaan ollut niin kamala, koko päivän nukuttuani. No tänä aamuna sitten heräsin ja nousin ja huomasin, että huimasi aivan kamalasti. Söin sitten aamupalani sängyssä ja lähdin kuitenkin kouluun. Jaksoin tunnilla istua puolituntia jonka jälkeen lähdin valittamaan oloani terveydenhoitajalle joka otti verenpaineen joka oli hyvä, hb:n joka oli myöskin hyvä. Yksi asia kuitenkin pisti silmään nimittäin korkea pulssi (109). Hän sitten luki tiedoistani, että neuvolassa on ihmetelty joka kerta ( ensimmäistä kertaa lukuunottamatta) korkeaa pulssiani. No päätettiin sitten että minun pitää mennä neuvolalääkärille joka sitte määräsi labraan verikokeisiin ja sydänfilmiin. Mutta hyvä kun tutkivat! Nyt vaan odotellaan tuloksia. Neuvolalääkärin myös ultrasi ja kertoi, että vauva voi oikein hyvin ja otti myös vähän mittoja ja kaikki vastasi viikkoja ja lopuksi lääkäri näytti sitten kun pikkuinen lekotteli peukalo suussa emoticon  Vielä kun jaksaa maanantaihin niin on sitten se varsinainen rakenneultra ja jos saisi sitten tietää kumpaa tässä odotellaan :)
Hiukan kyllä tuo huimaaminen ja kova pulssi säikäyttää ja sanottiin sitten lääkärissä vielä, että jos siitä nyt sitten näkyy( tai ei näy mutta olo jatkuu ) jotain niin sitten vuorokaudeksi sydänfilmiin.

Että tämmöstä tänne tälläkertaa.
 
(((mulla taitaa olla sitten vähän liikaakin asiaa, suokaa anteeksi...)))
laukku: http://www.vau.fi/Community/Forum/Room/Topic/?topicId=2691 Tässä näyttäisi olevan keskustelua noista tykytyksistä!  Toivottavasti sunkin kohdalla on vaan vaaratonta tykyttelyä.
sisita, leluponi ja muut varhaiset:  No kyllä se on täälläkin tosissaan käynyt mielessä sairaalakassin pakkaaminen :D  Hyvä kun tosissaan puoliväli ylitetty...  Mutta jotenkin on semmonen "kaikki valmiiksi ennen kuin on liian myöhäistä" -olo...  Kaiketi se on yleistä :D
Olen vältellyt tota vauvalle ostamista.  Sen pinniksen tosiaan ostin kun sopiva osui kohdille halvalla samoin kuin tuplarattaat, mutta vaatetta esim. en ole ostanut kun kaikki on valmiina (sääli sinänsä...).  No, tänään osui kirppiksellä silmiin niin ihana body että oli pakko ostaa!  Toivottavasti onnistun pidättytymään jatkossa paremmin :D  Pitää kanavoida toi ostovimma esikoiseen (siis jos vain suinkin rahaa edes löytyy) kun se sitä vaatetta sun muuta oikeesti tarttee <:)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top