LOKAKUU keskustelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä meni aika tasan kaksi vuotta yrittäessä, ja se oli kyllä rankkaa aikaa. Oli todella vaikea iloita tuttujen lapsista ja raskauksista, kun itse pelkäsi, ettei ikinä saa omaa lasta. Ehdittiin käydä kaikissa tutkimuksissa, ja hoitojen aloitus oli sovittu seuraavalle kuulle. Plussa raskaustestissä oli ihan täysi yllätys, tein testin vain saadakseni kuukautiset alkamaan, että päästään aloittamaan hoidot. Tuntuu, että meillekin tulee yllätysvauva, vaikka tämä on kyllä niin tekemällä tehty kuin olla voi :D Edelleen päällä on jonkinlainen pelko siitä, että jokin menee pieleen, vaikka todennäköisyydet jo hyvät ovatkin. Samoin tuttujen raskauksista ja lapsista kuullessa ensimmäinen reaktio on pieni kateuden vihlaisu, kunnes muistaa, että meillekin on tulossa oma. Ajatus tämän pienen myllertäjän menettämisestä on ihan käsittämättömän hirveä.
 
Me ei oltu edes vielä siinä vaiheessa että aloitetaan hoidot (eivät hoida jos bmi on tietty) ja olis pitäny laihtua aika paljon.. Se lääkäri joka antoi mulle sen metformiini reseptin oli yllättynyt kun se oli mua tyksissä vastassa ja muisti mut tammikuulta! Sanoi että pääsin näemmä todella vähällä.. En kyllä oo varma olisinko edes sit lopulta halunnu hoitoja ku hormonit sekottaa mun pään tehokkaasti ja puhuttiin siitä miehen kanssa paljon..
 
Mä oon aina ollut sitä mieltä, ettei lapsia vaan tehdä, että niitä saadaan. Meillä kävi tosi nopeesti, että tammikuussa söin vielä pillerit loppuun ja huhtikuussa olikin jo positiivinen tulos. Mut olin ite ihan varma, että kestää tosi pitkään, ku oon ite syöny pillereitä pitkään ja on kilpparin vajaatoiminta. Että oli kyllä yllätys, että näinkin nopeesti tärppäs. Silti oon sitä mieltä, ettei voi tietää, miten sit toisen kanssa käy (mikäli haluaa vielä toisen lapsen), niin voikin olla kivinen tie. Ja on monesti pahamieli niiden takia, ketkä joutuu pitkään yrittää ja olisivat todella hyviä vanhempia.
 
Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Sain imuroitua kämpän ja järjestin lastenhuoneen uuteen kuosiin niin nyt on kivemman näköinen. Leikkasin myös kankaan reunapehmustetta varten jo valmiiksi ja kävin kaupassa hakemassa sokeria, että saan leivottua mustikkapiirakkaa! Reipas olo! :grin
 
Mul päinvastoin. Ei taho jaksaa mitää. Tein ruuan ja syötiin ja menin maate jaoikee nukahdin.ennuku yleensä päivällä.kolottaa ja kipuilee ja väsyttää... Pitäs taas siivota kun koti on hyrskyn myrskyn...
 
Kiinnostais tietää et millä rv teillä muilla on aikasemmat syntyneet?:) Et millon kenties osaa oottaa seuraavaa maailmaan? Vaikka eihän se sitä tarkota et menis nyt samalla kaavaa. Mielenkiinnosta vaan teen gallupia..:joyful:

Mulla esikoinen syntyi rv 40+1 ja toinen 38+5. Vahvasti uskon et tämä myös menee hyvin loppumetreille..:happy:
 
1. 36+4 (pre-enklampsia, vko jo sairaalassa ennen kuin käynnistivät)
2. 38+1 (pre-enklampsia epäily, ei ollut kuitenkaan.. En lähtenyt kotiin ilman vauvaa, joten käynnistivät heti)
3. 41+1 (lähti käyntiin ihan ittekseen)
4. 41+6 (seuraavana päivänä ois ollut käynnistys tiedossa, joten hyvä, että lähti käyntiin)
5. 39+5 (ittekseen lähti tämäkin käyntiin)
 
Muokattu viimeksi:
Mie vaan toivon että eihän menis yli.. Neivolassakin sanoivat tosiaan että esikoinen usein menee yli.. :dead:
 
Meille tulossa lauantaina vieraita, saadaan vissiin aikamoinen nyssäkkä pieniä vaatteita! Puolukoita olis jääkaapissa jemmassa ja niistä meinasin piirakan väsätä. Vähän niinkun ensimmäisen virallisen äippälomapäivän kunniaks :)
Mielelläni kyllä poksuisin vaikka pari kertaa viikossakin, mutta ei auta, taas on sunnuntaihin odotettava ennen seuraavaa :D Mä kans toivon, ettei kovin paljon menis yli ainakaan. Enkä olis kyllä pahoillani jos päättäis jo marraskuun puolella saapua tänne meidän iloks :)
 
Esikoinen rv 37+3 ❤ toivon että tämä toinenkin syntyy rv 37-38. Välillä vaan tunne päästäänkö edes tuonne asti. Nyt rv 31+3. Tämä raskaus mennyt hyvin kun vertaa esikon odotukseen mutta nyt alkanut tulla jos jonkinlaisia tuntemuksia rytinällä. Vielä jokunen aika sitten oli päiviä kun "unohdin olevani raskaana" mutta nyt muistutuksia saa kyllä joka päivä. Varsinkin silloin kun tahtia pitää hidastaa :)
 
Mä odotan esikoista, ja oon kyllä täysin asennoitunut siihen, että yli la:n menee. Ja oikeestaan toivonkin, että menis. Meidän laskettu aikahan on siis vuoden vika päivä, niin vois mieluummin syntyä ens vuoden ekana :D Jos äidistä ja siskosta ottaa mallia, niin vähintään viikolla mennään yli la:n.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top