Meillä meni aika tasan kaksi vuotta yrittäessä, ja se oli kyllä rankkaa aikaa. Oli todella vaikea iloita tuttujen lapsista ja raskauksista, kun itse pelkäsi, ettei ikinä saa omaa lasta. Ehdittiin käydä kaikissa tutkimuksissa, ja hoitojen aloitus oli sovittu seuraavalle kuulle. Plussa raskaustestissä oli ihan täysi yllätys, tein testin vain saadakseni kuukautiset alkamaan, että päästään aloittamaan hoidot. Tuntuu, että meillekin tulee yllätysvauva, vaikka tämä on kyllä niin tekemällä tehty kuin olla voi :D Edelleen päällä on jonkinlainen pelko siitä, että jokin menee pieleen, vaikka todennäköisyydet jo hyvät ovatkin. Samoin tuttujen raskauksista ja lapsista kuullessa ensimmäinen reaktio on pieni kateuden vihlaisu, kunnes muistaa, että meillekin on tulossa oma. Ajatus tämän pienen myllertäjän menettämisestä on ihan käsittämättömän hirveä.
