Esikkoa odottaessa pestiin ja keitettiin äp:n tuttipullo valmiiksi. No synnärillä sitten sain hyvää imetysohjausta, opin oikean otteen, ja just nää perusasiat, et aina tissiä, kun vauva pyytää. Maito on noussu kaikista noin 3. päivänä ja sitä ennen oon välillä tuskan hiki otsalla tarjonnu rintoja vuorotellen. Lisämaitoakin ovat tarjonneet pullosta (turhaa hätäilyä), mutta eipä ole muistaakseni kukaan huolinut vierasta maitoa. Hengissä ovat selvinneet kaikki olemattomilla ekojen päivien tipoillani
. Ja mahakin on vastasyntyneillä niin pieni, ettei sinne mahdu alussa kuin muistaakseni muutama millilitra kerrallaan eli tippoja tiuhaan sinne on tarkoitettukin..
Pullosta.. Me siis päätettiin esikon ekoina viikkoina kokeilla, että mies antaa pullosta yhdellä yösyötöllä lypsämääni maitoa. Heräsin tietenkin heti vauvan ekaan inahdukseen ja pienen hätä oli valtava. Esitin nukkuvaa ja jäin peiton alle kuuntelemaan tunnontuskissani. Pitihän ukon antaa yrittää. Mies tunasi maidon lämmityksessä ja vauva itki ja itki. Pullotutin reikä oli niin iso, että esikko meinas tukehtua maitotulvaan. Se riitti. Vähän isompaa vauvaa n. 2kk+ olen jättänyt isän hoteisiin hetkittäin. Hyvin ovat pärjänneet parilla Aventin pullolla (pieni ja iso) ja erikokoisilla pullotuteilla (ekassa muistaakseni koko 0) ja oon kans Aventin manuaalisesta pumpusta tykännyt kaikki nämä vuodet. Korviketta ei olla tarvittu. Oon kans sitä mieltä, et kysyntä ja tarjonta asettuvat luontaisesti tasapainoon, kun imettää vauvantahtisesti yötä päivää. Yöllä en oo vastasyntynyttä herätellyt, vaikka nukkuisi yli 3h:n pätkiä. Tissejä siinä kyllä alkaa kivistää, kun täyttyvät koviksi maidosta, jos tulee pidempiä pausseja.
Kuopuksen kanssa oli ekaa kertaa kivulias imetyksen aloitus. Sattui imettäessä tosi paljon nänneihin ainakin viikon ajan, vaikka vauvan ote oli hyvä eli suu tosi auki ja huulet "töröllä". Ei menny iho rikki tms. Sattui vain niin paljon, että ihan kyyneleitä vuodatin. Tarkastutin imuasennon parilla kätilöllä ja heistä rinnan arkuus oli normaalia ja ohimenevää. Jatkoin sitkeästi ja pian helpotti.
Imetys on ollut jokaisen lapsen kanssa ihana kokemus, hellä yhteinen hetki vauvan kanssa useasti vrk:ssa. Haikeana olen lapset vieroittanut n. 1,5v:n iässä. Viime talvena meille saapui useita mahatautipöpöjä, parikin peräkkäin. Imetin tuolloin yli 1-vuotiasta. Hän toki söi jo samaa ruokaa muiden kanssa ja joikin vähän kaupan maitoa, mutta tissittelyn ansiosta hän ei sairastunut. Muistan oksentaneeni jopa imettäessäni.. ja kotihan oli täynnä pöpöjä, mutta 1v pysyi ainoana meistä terveenä. Ihme juttu, vaikka olen lukenut ja kyllä kyseenalaistanutkin, ettei äidinmaidosta olisi yli 1-vuotiaille enää hyötyä..
Imetys on ollut helppo tapa ruokkia meidän vauvat - aina sopivan lämmintä ja nopeasti tarjoiltavissa milloin missäkin, jopa kaupungin bussissa
. Onneksi maitoa on piisannut. En olis missään nimessä vapaaehtoisesti lähteny pullorumbaan.
Onnea ja kärsivällisyyttä imetyksen opetteluun!