LOKAKUU keskustelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Helsingissä ei taida tulla enään yhtään ultraa kahden rakenneultran lisäksi? :/ ei varmaan edes tehdä painoarviota ultran avulla, kun mun neuvolalääkäri on lauttasaaren Ta (rv34) ja ei siellä edes ultralaitetta taida olla. Ja ensikertalaisenakin mennään loppuun asti 4. Viikon välein neuvolakäynneille. o_O
 
Jouluesikko sanoi:
Helsingissä ei taida tulla enään yhtään ultraa kahden rakenneultran lisäksi? :/ ei varmaan edes tehdä painoarviota ultran avulla, kun mun neuvolalääkäri on lauttasaaren Ta (rv34) ja ei siellä edes ultralaitetta taida olla. Ja ensikertalaisenakin mennään loppuun asti 4. Viikon välein neuvolakäynneille. o_O
Click to expand...

Mullakin on ylimääräisenä toi painoarvio ultrana neuvolan mukaan. Pyysin siis tyksistä diabeteshoitajan käynnillä erikseen kun mietityttää tää että onko vauva liian iso kun yleensä kait radi vauvat on isompia ja oon ite tosi lyhyt..
 
Voiko isovanhemmilta toivoa lapselle joululahjaksi yhteistä aikaa? Vai onko ihan hassua? Meillä jo nyt kysellään mitä esikoinen haluaa joululahjaksi. Eniten haluaisin että mummot ja papat viettäisivät aikaa lapseni kanssa eivätkä kilpailisi siitä kuka ostaa mitäkin ja kenen hankkima lahja on se huikein.
Jossain olen maininnutkin että omat vanhempani ovat hyvin vähän minun ja perheeni kanssa tekemisissä. Joulua he rakastavat, lahjojen antamista ja saamista. Kuitenkaan aikaisempinakaan vuosina eivät halua nähdä meitä lahjojen vaihtoa enempää. Nyt jo äitini laittoi pikkuveljeni (4v) lahjatoivelistan minulle ja kysyi mitä esikoinen toivoo. Nähty viimeksi kesäkuussa :( ajatus moisesta lahjatoiveesta tuli kun vanhempani pitkästä aikaa olivat minuun yhteydessä viime viikonloppuna kun sain tiedon että pappani on kuollut. Pappa, jonka olen nähnyt viimeksi 20vuotta sitten. Huvittaa joskus kun vanhempani arvostelivat meidän isovanhempia kun eivät pidä yhteyttä tms mutta eivät tajua käyttäytyvänsä ihan samoin minun lastani kohtaan.

Tänään on kyllä ihan perspäivä. Masentaa kaikki.
 
Fuji: Aivan ihana vauvan pesä! Minä oon vasta vaan kankaat hankkinut ja kaavan askarrellut (kiva palapelin kasaaminen). Jospa joskus ennättäisi tekemäänkin.. Mutta kaikki muu on mukavampaa XD. Nytkin on korvapuustit uunissa.. seuraavaksi pyykkien kimppuun, kauppaan ja torttuja jos tekisi.. ja illemmalla vielä pätkismuffinsseja, joita vien huomenna muutaman naapuriin, kun mennään moikkaamaan vähän päälle viikon ikäistä vauvaa <3

Anoppi tulossa kylään..
 
Kotimama, mun mielestä tuo yhteinen aika lahjatoiveena on todella ihana! Oman kummipojankin vanhemmat toivoo aina yhteistä leffareissua tms lahjaksi tavaran sijaan :) ja ei sitä tiedä jos se olisi se vaadittava "herätys" heille, että toimivat nyt omien vanhempiensa tavoin.
 
No siis mie aloitin tota tekemään joskus siinä 12 aikaan eilen ja valmis olin sillon illalla.. Koko päivä siis meni tuon kimpussa ja siksi toisaalta en ihmettele että paloi käämi :D jos joskus uskallan tollasta tehdä uudestaan niin teen varmaan just osissa että ensin kaava ja leikkaa kankaan ja sitä myöhemmin jonain toisena päivänä tekee sen ompelun :DD
 
Kotimama: ehdottomasti voi toivoa yhteistä aikaa lapsen kanssa!Sitä mekin aina esikoisen(2v) osalta toivotaan isovanhemmilta ja kummeilta ja ihanasti ollaan saatukin. Esikoinen käy kummisetänsä kanssa viikottain perheliikunnassa ja toisella paikkakunnalla asuva kummitäti koittaa tavata myös mahdollisimman usein. Isovanhemmat käy esikoista hoitamassa ja leikityttämässä ja vievät myös kivoihin paikkoihin kuten eläintarhaan ja sirkukseen.
Itse vein viimeksi synttärilahjaksi oman kummityttöni ja hänen veljensä hoploppiin. Muksut ja minä tykättiin ja lasten vanhemmat saivat hetken kahdenkeskistä aikaa.
 
Viikonloppu meni. En lähtenyt synnärille, supparit loppu eikä palaneet. Lapset olivat mummilla ja paapalla yötä. Mulle tuli runsauden pula vapaa-ajan kanssa ja loppujen lopuksi kiukuttelin ja makasin sängyllä eikä tehty mitään. Liian harvoin siis vapaata mulla.

Psyykkiset oireet nostanut päätään minussa. Ensinnäkin säikyn helposti. Kovat ja yllättävät äänet saavat minut "pakene tai kuole" -tilaan. Paniikkihäiriö on ennemminkin näin oireillut. En myöskään tahdo saada mielihyvää oikein mistään enkä osaa nauttia elämästä. No toisaalta mulla ei oo elämää mistä nauttia. Istun kotona, siivoan ja vahdin muksuja. Se miten oon lihonnut, on saanut mut jättäytymään lopuistakin menoista kun "en voi mennä ku oon nii läski". Suutun ja räyhään lapsille ja miehelle. Itken salaa peiton alla hirmuisuuttani.

Tuleva vauva tuntuu vieraalta. Vaikka hän läsnä onkin jatkuvasti. En oikein tiedä miten suhtautua. Pelkään myös menettäväni hänet vaikka toisessa hetkessä en edes halua häntä.

Miestä kohtaan en tunne mitään. Panettaa ihan hulluna kokoajan ja eilen sun miehen houkuteltua puuhiin, mutta kun hän koski, työnsin käden pois koska se tuntui niin väärältä. Annoin hänelle nopeasti ja aloin nukkumaan. En halua sanoa "rakastan sinua",koska en tunne rakastavani.

Ehkä tämä tästä. Pitää taputtaa itseäni selkään ja sanoa että kyllä sä pärjäät ja unohda nuo ajatukset. Hiukka silti matalalla mieli.

Niin. Ja se vitun syöpä. Äidin serkulla todettiin haimasyöpä. Eilen kuulin että kummitädillä on keuhkosyöpä. Kaksi läheistä tämävuonna jo menehtynyt ja nyt suuri epäilys että äidilläkin syöpä ja tuloksia odotellaan...
 
Muokattu viimeksi:
Caarina toi sun tilanne kuulostaa todella kurjalta :( mietin vaan että oisko joku jonka kanssa voisit noista asioista puhua? (ilman pelkoa sinne osastollemme tms joutumista) ihan vaan että saisi noita ajatuksia selvitettyä. Kuulostaa mun mielestä todella kurjalta että joudut yksin painimaan noiden asioiden kanssa :(
 
Onko noi tunteet noussut yht'äkkiä vai ollut jo jonkun aikaa? Joskus voi käydä niin, ettei nuppi vaan tunnu kestävän. Ittellä tää vauva tuntuu niin vieraalta, ja vieläkin mietin, haluanko mä tätä ollenkaan. Tai oonko edes valmis äidiks. Onneks kaikki tunteet on hyväksyttyjä ja usein auttaa, ku ne saa kirjattu ylös ja saa ite lukea tekstin myöhemmin.
 
Voi hitsi. Ollaan mökllä miehen kanssa ja yritettiin tänään kaataa isoa puuta tylsällä sahalla. Mua ketutti ku katoin vierestä miehen tunarointia ja pyysin sahan itelleni ja rupesin sahaamaan. Ei kyllä kunto kestänyt alkuunkaan, enkä ollut yhtään sen etevämpi, vaikka yleensä oon kätevä noissa hommissa. Ketuttaa ku ei pysty tällä hetkellä juuri mihinkään. Siellä se puu törröttää vielä pystyssä, kun tuli pimeetä. No huomenna jatketaan sahausta. Nyt vaan pelottaa että ei kai tuo sahan kanssa heiluminen aiheuta mulle suppareita tms.

Nyt on ollu muuten niin ihanaa rentoutua mökillä, kun saa levätä eikä satu mihinkään. Tällä hetkellä työnkuvani on töissä melko kevyttä, mutta se kävely sinne tänne ja kerroksesta toiseen uuvuttaa mua.
 
Caarinalle paljon jaksamista. Toivottavasti esim. tänne kirjoittelu auttaa edes vähän, saat jäsentää ajatuksiasi johonkin. Kaikenlaisia tunteitä tämä raskaus herättää, eikä kaikki ole sitä vaaleanpunaista höttöä vaan. Onneksi täällä on muitakin, jotka kokevat ristiriitaisia tunteita, on kiva tietää, ettei ole yksin tai jotenkin "kauhea ihminen" kun tuntuu joltain.

Kotimama, yhteinen aika on tosi hyvä lahjatoive! Täytyy varmaan soveltaa sitä itsekin. :) Meidän esikko ei juuri nyt tarvitse mitään uusia hankintoja ja lelujakin on niin paljon, ettei ehdi kaikilla leikkiä. Minäkään en halua, että joulusta tulee mitään ihmeellistä kilpavarustelua lahjojen kanssa. Konkreettinen lupaus/sopimus tehdä jotain yhdessä lapsen kanssa tai tiettynä aikana kyläily tms. olis tosi hyvä.
 
Ittellä on ainakin taipumusta kaamosmasennukseen, johon jonkin verran auttaa kirkasvalolamppu ja d-vitamiini. Pimeys sitten voimistaa muutakin alakulofiilistä, jos sellaista tulee. Hirveästi tsemppiä Caarinalle!

Me käytiin tänään ekaa kertaa perhevalmennuksessa. Aiheena oli suun ja hampaiden terveys. Sain sitten samalla varata ajan hoitajan tekemään hammastarkastukseenkin! Olipa hyvä "palvelu"! Ja mies varasi myös :happy:
 
Mulla kans just tämmöseen aikaan vuodesta iskee kaamosmasennus. Vaikka rakastan pimeneviä iltoja ja sateen ropinaa jne niin silti aina kun näkee miten luonto muuttuu karun näköiseksi iskee kaamosmasennus :(
 
Oivoi. Just kerkesin tottua nukkumiseen, rauhalliseen tahtiin ja kivuttomuuteen kolmen vapaan aikana. Nyt vielä 2 viikkoo töitä ja sit alkaa loma!
Toisaalta nämä 2 viikkoo on viimeiset viikot jolloin töihin lähtö on helppoa. Ei tarvi laittaa ku ittesä kuntoon, kohta siinä on vähän enemmän tekemistä kun pitää pukea joku vastahankainen makaroni :D pahimmillaan
 
Kiitos tsempeistä! Syksy on kyllä aina ollut erityisen vaikea, mutta jostain syystä kevät aina pahempi. Nyt tosin ihan kummallinen mieliala. Mä mieluummin kirjotan täällä, en halua puhua missään kenellekään kun en osaa/halua näyttää vieraille tunteita.

Eilen olin lasten kans metsässä parituntia. Oltiin metallinpaljastimella etsimässä historiaa. Pitäis ostaa parempi paljastin kun ollaan ihan hurahdettu tähän hommaan... :P kuin vahingossa tuli käveltyä paljon ja masukin vasta loppumetreillä alkoi kiristelemään. Sain vielä kotona siivottua. Ilta meni sängyssä...

Lapsilla on syysloma. Tänään päivän aktiviteettina lupasin lähteä kiertämään kirppareita. Pitää vaan ensin käydä siellä äippäpolilla... Mies lupas tulla töistä kattomaan muksujen perään siksi aikaa, toivottavasti pääsee ettei tarvi jättää lapsia remonttimiehelle hoitoon.
 
Kuulostaa hyvältä :) me oltiin eilen illalla miehen kanssa kävelemässä ja pokemon jahdissa :DD Ei olis tuollainen onnistunut ellen olisi löytänyt sitä takkia viikonloppuna :)

Tänään pitäisi raahautua neuvolaan eikä kyllä yhtään nappaa ku on flunssainen olo.
 
Meillä oli esikoisen kanssa hauska aamuretki kaupungissa, kun mies kävi lääkärissä ja sen ajan meidän piti odottaa puistossa. Mutta pah eipä poika viihtynyt siellä, joten lähdettiin kävelemään ja voi että miten hienoja rekkoja ja pakettiautoja nähtiin! :D toinen katteli ihan huuli pyöreänä ja osoitteli joka suuntaan.

Mutta huomenna aamulla on sokerirasitus mulla :( kauhean julmaa laittaa vielä näin myöhään sinne! Ja neuvolantäti vaan nauroi mulle, kun näki mun ilmeen silloin kun sanoi laittavansa lähetteen. :shifty: Aamulla oli vähän pahoinvointia vielä, että toivottavasti en oksenna siellä...
 
Miks vieläki näin myöhään laitetaan sinne rasitukseen? Itellä on ainakin meinaan tullu pahoinvointi vähän niinku takaisin.. Ja ollaan kuitenkin joka tapauksessa jo niin loppusuoralla..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top