LOKAKUU keskustelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tekee kans joo mieli herkkuja.. Huomenna pakko varmaan ostaa suklaata ja koitan käydä vihdoinkin kampaamossa ja hankkiutua tukasta eroon..

Okei nyt vituttaa.. Mies on työasioiden takia Helsingissä.. Annoin luvan ottaa ruoan kanssa viiniä jos haluaa mut nyt nää ilmeisesti onkin tulossa vasta viimeisellä junalla turkuun ja tästä siis ei ole ollut mitään puhetta etukäteen! Ei mua haittaa vaikka mie menee tonne ja hoitaa asioita jne mut sit jos käy näin niin käämi palaa.. Miks ei voi varata etukäteen noita ja kertoa tarkkaa suunnitelmaa? Voi vittu sentään taas!
 
Muokattu viimeksi:
Aamutorkku sanoi:
Kun sulla on caarina tuollainen kokemus aiemmista lapsista, niin miksi nyt haluat hoitaa sun ja miehen yhteisen lapsen yksin? Eikö olisi vaan hyvä ottaa mies mukaan hoitamaan lapsen asioita mahdollisimman paljon?.
Click to expand...
Ei oo kyse haluanko hoitaa lapsen yksin. Kyse on siitä haluaako mies hoitaa ja osallistua. Mä tuun vauvaa hoitamaan kuitenkin ihan siinä missä näitä kahta aiempaakin enkä mitenkään voi erotella määrää miten paljon hoidan kun kerran on yhteishuolto. Mä oon sitä mieltä että en voi vaatia vaan kyl se pitää mieheltä tulla luonnostaan. Ja jos miehellä yhtään älliä päässä niin tajuaa pyytämättäkin hoitaa. Eihän muakaan tarvi pyytää hoitamaan lapsiani. Kyl se tulee ihan luonnostaan.

Nämä kaks aiempaa tenavaa ei oo mitää tekemistä mieheni kanssa eikä hänellä oo mitään velvoitetta niitä hoitaa. Eikä näytä olevan halukaskaan koska ei nyt kovin hanakasti ole tekemässä niiden kanssa mitään. Joskus saatan jättää kotiin kun käyn kaupassa, mut lapsilla on puhelimet saavat soittaa jos tulee jotai asiaa.

Toisaalta mä pärjään yksinkin. En mä niin kaipaa hoitoapua. Viihdyn lasteni kanssa enkä kaipaa ns. Omaa aikaa. Ja kun hoidan itse niin tiedän just missä mennään.
 
Muokattu viimeksi:
No sanotaanko, että ei mua ainakaan hirveästi kannustaisi lapsenhoitoon, jos puoliso edes miettisi, että haluaako se mut lapsen toiseksi huoltajaksi, kuunteleeko mun mielipidettä lapsen nimeä mietittäessä tai että voiko lasta jättää ylipäätään mun huostaan välillä hoitoon tai jos edes läpällä tai riitatilanteessa vihjaisi, että lapsi ei ole mun jne. jne. Vähemmästäkin moni nostaa kädet pystyy, että parempi varmaan sitten että toinen hoitaa lapsen ihan yksin ja niin kuin tykkää.
 
Itseasiassa on itsekin epävarma huoltajuuden kohdalla ja pitkin hampain pisti nimen alle kun omien sanojensa mukaan "vittu taas pallo nilkas 18 vuotta". Mä en pakota häntä mihinkään. Mä oon täs siinä tilantees etten voi kiistää äitiyttäni ja automaattisesti bebe on mun.

No sanottakoon et kaks lastaan mies on jo menettänyt kahdesta aiemmasta liitostaan erinäisistä syistä, että ei mul rima kovin korkeella oo. Asiaa on paljo muutaki kun se mitä oon kirjotellu tänne.
 
Toisaalta se mitä Caarina on tähän mennessä kertonut niin itellä ainakin olis luotto aika kiven takana.. Toki tässä on taas se että on vain toisen näkökulman asiaan mutta kyllä näin Caarinan puheen perusteella mies vaikuttaa aikas törpöltä..
Ja näin omalta osaltani en voi pakottaa omaa miestäni hoitamaan lasta ellei se sitä itse halua. Koen ehkä jopa helpommaksi tässä vaiheessa että hoidan muksun itse koska enemmän mulla on kokemusta lapsista kuin miehellä.. Mut jos hän haluaa osallistua niin saa mun puolesta kunhan toiminta on turvallista.
 
Epäilemättä muutama yksipuolisesti kirjoitettu keskustelupalstaviesti ei kerro asioista kuin pienen murusen, ja ainoastaan niistä omat ajatukseni tulivat mieleen. Tosin välillä mietin, että jos miehestä ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin miksi ihmeessä pilata oma ja lastensa elämä sellaisen ihmisen kanssa. Sellaiset ihmiset tuppaavat viemään vaan enemmän voimia kuin antamaan niitä. Tämä siis ihan yleisenä ajatuksena, ei erityisesti Caarinalle.
 
Fuji sanoi:
Tekee kans joo mieli herkkuja.. Huomenna pakko varmaan ostaa suklaata ja koitan käydä vihdoinkin kampaamossa ja hankkiutua tukasta eroon..

Okei nyt vituttaa.. Mies on työasioiden takia Helsingissä.. Annoin luvan ottaa ruoan kanssa viiniä jos haluaa mut nyt nää ilmeisesti onkin tulossa vasta viimeisellä junalla turkuun ja tästä siis ei ole ollut mitään puhetta etukäteen! Ei mua haittaa vaikka mie menee tonne ja hoitaa asioita jne mut sit jos käy näin niin käämi palaa.. Miks ei voi varata etukäteen noita ja kertoa tarkkaa suunnitelmaa? Voi vittu sentään taas!
Click to expand...

Älä nyt, suunnitelmat voi muuttua. Itse olen mestari suunnitelmien muutoksissa :joyful:. Tietysti jos teillä oli jotain suunniteltua yhteistekemistä niin onhan se epäreilua. Mutta muutoin, miksei voisi tulla viimeisellä junalla? Mä olen monesti jopa jäänyt jonnekin nurkkiin nukkumaan extempore, toki ilmoittanut siitä ettei huolestuisi. ja aamulla kömpinyt kotiin ja mies tehnyt aamupalan valmiiksi :grin.
 
Fuji sanoi:
Niin no ihminen on vähän hullu ja helposti sitä jumahtaa.
Click to expand...

Pidemmän päälle siinä vaan hukkaa elämänsä ja pahimmassa tapauksessa itsensä. Enkä nyt tarkoita, että jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä tai rypystä rakkaudessa kannattais alkaa puolisoa vaihtamaan, mutta välillä tuntuu, että toiset kituuttaa huonossa suhteessa jopa vuosia ja tosiaan, pahimmillaa kadottavat siinä myös itsensä ja myös lapset kärsii katsoessaan vierestä toisillee epäsopivia vanhempiaan yhdessä.
 
Aamutorkku sanoi:
Pidemmän päälle siinä vaan hukkaa elämänsä ja pahimmassa tapauksessa itsensä. Enkä nyt tarkoita, että jokaisesta pienestä vastoinkäymisestä tai rypystä rakkaudessa kannattais alkaa puolisoa vaihtamaan, mutta välillä tuntuu, että toiset kituuttaa huonossa suhteessa jopa vuosia ja tosiaan, pahimmillaa kadottavat siinä myös itsensä ja myös lapset kärsii katsoessaan vierestä toisillee epäsopivia vanhempiaan yhdessä.
Click to expand...

En voisi olla enempää samaa mieltä. Itsekin tullut koettua yhtä sun toista ja edellisen suhteeni päätettyä olin pitkään itselleni kiitollinen että vihelsin pelin poikki. En ole kokenut fyysistä väkivaltaa suhteessa, mutta henkistä kyllä. Se että jo pelkkä arki oli pirun vaikeaa eikä tiennyt mistä asiasta mies seuraavaksi pahoittaa mielensä ja vatvoo ja syyllistää ja epäilee. Hyi että, vieläkin puistattaa koko tyyppi vaikka moneen tälläkin palstalla luettuun juttuun verrattuna olikin itseasiassa varsinainen saalis :rolleyes:. Miksi tehdä elämästään vaikeampaa kuin sen tarvitsee olla? Ja jos oman elämänsä haluaa piltata niin lasten elämää ei saa. Olen ehkä kärkäs mielipiteissäni, mutta mielestäni on vastuutonta väen vängällä hankkia lapsia huonoon suhteeseen. Marttyyriäiti ja sekopääisä (tai toisinpäin) voi olla aika turmiollinen kombo lapsille. Virheitä sattuu, se on selvää. Mutta silloin pitää olla tarpeeksi vahva kantaakseen seuraukset ja tehdä kaikki mahdollinen korjatakseen tilanteen. Eli pidettävä huoli lapsista ja itsestään, tarkoitti se sitten terapiaa, eroa tai jotain muuta.
 
Numea sanoi:
Älä nyt, suunnitelmat voi muuttua. Itse olen mestari suunnitelmien muutoksissa :joyful:. Tietysti jos teillä oli jotain suunniteltua yhteistekemistä niin onhan se epäreilua. Mutta muutoin, miksei voisi tulla viimeisellä junalla? Mä olen monesti jopa jäänyt jonnekin nurkkiin nukkumaan extempore, toki ilmoittanut siitä ettei huolestuisi. ja aamulla kömpinyt kotiin ja mies tehnyt aamupalan valmiiksi :grin.
Click to expand...

No siis olis muuten ok jos olis tiennyt mihin pitää varautua.. Varauduin siihen normaaliin että mies on viimeistään 9 aikaan kotona jolloin teen ruokaa sekä hänelle ja itselleni.. Lopputuloksena oli tänään se että koska mies ei osannut infoa tästä ajoissa niin en käynyt kaupassa ja tehnyt itselleni ruokaa..
 
Minä olen miettinyt että me vanhemmat annamme lapsellemme miehen ja naisen mallin, jonka perusteella hän itsekin puolisoa sitten aikanaan etsii. Ei välttämäti ihan justiinsa samanlaista suhdetta hae, mutta oppii tavan kuinka suhtautua vastoinkäymisiin, kuinka selvitetään riidat, kuinka näytetään tunteet tai kuinka autetaan toista.
Minä olen luonteeltani kuin äiti ja hommasin huomaamattani isäni kaltaisen rauhallisen miehen, veljeni on myös luonteeltaan kuin äiti ja hommasi myös isäni kaltaisen naisen. Toinen veljeni taas on kuin isä ja hänen vaimonsa on samanlainen pirttihirmu kuin meidän äiti.
 
Huonosti nukuttu yö takana täälläkin (ja juu, valvominen joka yö on tuttua myös..uni ei vain tule ja valvon ja mietin ja suunnittelen). Raskaus on tuonut mulle ihanan oireen: kuorsaan lahjakkaasti jos asento on vähänkään siihen sovelias. Nyt vielä iski flunssa päälle niin kuorsaan kahta kauheammin kun henki ei kulje. :( Nyt sitten mies-parkakin on valvonut puoli yötä vaikka minä siirryin sohvalle puolen yön jälkeen, että saisin koittaa uinua kohoasennossa. Sovittiin, että pedataan vierashuoneen sohva valmiiksi siltä varalta, että tää kuorsaus on nyt sit loppuraskauden ajan pysyvä ominaisuus meikäläisellä. Ompahan pakopaikka varalta jos yhdessä nukkuminen ei vaan onnistu.
 
Unettomuus on kyllä hirveetä! Jos vaan yhtään pystyt, niin ole välittämättä siitä eli ressaa mahdollisimman vähän nukkumista. Jos ei nukuta, nouse ylös, tee jotain muuta ja odota, että väsy tulee. Joku hiilaripala voi myös auttaa!
 
Mä sanon aina että mä kehrään jos joku kehtaa sanoa että muka kuorsaisin ;)

Tänään kipeämpi aamu. Hyvä kun sängystä pääs ylös. Aamu alkoi kuumalla suihkulla. Pitänee seurailla. Tosin iskiaskipu häiritsee tässä nyt myös.

Tohon parisuhdekeslusteluun vielä. Meidän suhteen suola on vapaus. Emme soittele toistemme perään että missä oot jos ei näy kotona. Elämme hetkessä emmekä suunnittele aikoja eteenpäin. Emme juuri pussaile ja halaile. Olemme kaksi aikuista jotka asuvat samassa talossa, hoidamme raha-asiat yhdessä mutta elämme omia elämiämme emmekä vaadi toisiltamme kohtuuttomia. Kyl me joskus tehdään jotai yhdessä, kesällä oli viikko kun oltiin kahdestaan kun mun lapset oli reissussa niin käytiin kalassa ja pizzalla. Mä yleensä kuljen mun lasten kanssa ja mies yksin, erittäin harvoin kuljemme samaan aikaan tai samalla autolla.

Silloin harvoin ku miehen nuorempi lapsi on meillä nii tää lapsi kulkee miehen kanssa ja on miehen vastuulla. Kyl mä ruuat laitan kaikille, mut mies saa sen asiat hoitaa ja kuskata ja antaa sille rahaa ja olla muutenkin sen seurana. Herkästi lähen vanhempieni luo lasteni kans viikonlopuksi kun tämä lapsi tulee meille, saavat isä-lapsi laatu-aikaa. Mies vaan ei yhtään tykkää kun lapsi tulee meille ja yrittää kaikin keinoin sen aina estää. Mulle ihan sama kuhan hoitaa oman osuutensa. Tää laps on sanonu et oon paras äitipuoli mitä hänellä ollu kun en komentele tai puutu asioihin enkä koe tarpeelliseksi kun ei oo mun tenava.
 
Muokattu viimeksi:
Sama juttu täällä, tulee nukuttua kahdessa erässä ja välissä valvon sen 1-4 tuntia ja yleensä herättäjänä vessahätä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top