Lokakuiset kuopuksen odottajat

Mä oon myös 1-vuotiaan kanssa kotona. Työmaalla pitäisi kääntyä pari viikkoa ja sen teenkin kun mies on sit kotona lapsen kanssa. Kuopuksen hoitoon viemistä en oo ees ajatellut, mut oispa nyt ainakin vuoden ikäinen. Täytyy katsoa miten rahat riittävät.
 
Mietin, että mitähän tuo päivähoidon rajaus käytännössä tarkoittaa. Että voiko vastaavasti olla hoidossa vielä sen 11pvä/kk, mutta koko päivän? Missään ei ole tarkemmin mielestäni tuota selitetty. Meille nimittäin suositeltiin päivähoidon järjestäjän puolelta, että poika jatkaisi mielummin tuon 11pvä/kk kuin tuon 5h/pvä, koska se on niin paljon hankalampi sovittaa hoitopaikan aikatauluun, jos kaikki lapset ovat eripituisen ajan hoidossa. Ota näistä sitten selvää.

*Muoks. Niin se piti vielä sanoa, että tuo 11pvä/kk ja alle 5h/pvä ovat saman hintaisia "hoitomuotoja".
 
Sitä ei varmaan vielä uusi hallituskaan tiedä, minkälaisena rajaus lakiehdotuksessa näyttäytyy. Nythän muutosehdotuksia aletaan vasta valmistelemaan ministeriöissä. Varmaan syksyllä aikaisintaan tarkemmat tiedot ehdotusten sisällöstä julkistetaan.
 
Tänään esikoista kylvyssä katsellessani tuli ihan hillitön rakkauden tulva. Kyynel silmässä tuijotin pikkusen touhuilua ja mietin, että miten ihmeessä sitä rakkautta riittää tälle tulevallekin..? Tottakai riittää, tiedänhän minä sen ja on siitä joku sanonutkin, että rakkauden määrä tuplaantuu. Mutta pakostakin jäin miettimään, että onko esikoisella jollain tapaa ainutlaatuinen paikka äidin sydämessä?
Toisaalta tässä samalla kirjoittaessani kun vatsassa tuntuu tyypillä olevan iltajumppa menossa, en millään malttaisi odottaa hänen kohtaamistaan. Ja onhan tämä melko ainutlaatuista myös, kun sydän pakahtuu rakkaudesta jotain sellaista kohtaan, jota ei ole koskaan vielä kasvotusten nähnytkään. [emoji4]
 
Mulla on noita teinejä tupa täys, eikä niitä suuresti vauvauutinen oo hetkauttanu. Eivät ainakaan näytä sitä.

Jo omillaan asuva esikoiseni odottaa innolla tulevaa pikkusisarusta leikkikaveriksi omalle lapselleen. :D
 
Kyllä. Valtavaa rakkautta koen täälläkin esikoista sekä uutta tulokasta kohtaan :love017 mutta nää nukuttamis touhut ei oo ollu koskaan mun juttu. Esikoinen nukahti hienosti yksin omaan pinnikseensä siihen asti kunnes keksi, että hei! Täältähän pääsee myös pois! Nyt saa sekä päivällä että illalla varata sen tunnin et valvoo sitä et esikoinen nukahtaa:shifty:. Eilen sit aattelin et ennenku mulla roppu palaa kii ni kerron jo pojalle et mamma lähtee kohta ja saat jäädä yksin nukkumaan. Ysin jälkeen laitoin pojan sänkyyn ja puol 11 hän suostui nukahtamaan. Oli aika riehakas ilta.. no. Nyt sit on poika kipeenä ja hellyin taas kattoo päikkäreille :facepalm: mutta. Onko hyviä neuvoja tilanteeseen?
 
Ei oo hyviä neuvoja ompun tilanteeseen, nukuttaminen on välillä tähtitiedettä vaikka olisi kuinka rutiinit kohdillaan.

Onko moni teistä salaisella puolella? Itse vielä mietin et riittäiskö tämä julkisella puolella pysyminen.
 
Mä tykkään salaisesta puolesta enemmän. Vaikka nimimerkillä kirjoitellaan, on kuitenkin kivempi, ettei jutut ole kenen tahansa luettavissa vuosia eteenpäin.
 
Meillä nukuttaminen on tällä hetkellä sen verran hyvässä kuosissa, että en uskalla ottaa seuraavaa askelta edes... Eli pinnis-laitaa pois esikoisen sängystä. Vaikka pitäis ruveta ihan ajoissa sitä laidattomuutta harjoittelemaan, niin ehkä ei niin hirveästi tarviis esikoisen sitten vauvan tullessa pistää nukahtamisia plörinäksi. Ja, kun koen, että laidan pitää olla poissa, jotta esikko sitten pääsee aamulla / ip:llä pois sängystä. Jos vaikka olen imettämässä yms. esikko ei koe itseään hylätyksi ja sänkynsä vangiksi pikkusisaruksen takia.

Mulla on enemmän sellanen syyllisyyskausi menossa. Siis jotenkin koen, että ole huono äiti esikkoa kohtaan, kun mulle ei riitä vain hän lapseksi... ihania nää hormonien maustamat ajatukset. :oops:
 
Me otettiin pinniksen laita pois ja poika tuntuu vaan tykkäävän kun pääsee itse menemään sänkyyn. Laitettiin patja siihen viereen kun alastulo ei aina onnistu (tulee pää edellä). Elokuussa juniorisänky kehiin. Eikä nukutus meilläkään ongelmatonta ole.
 
Me laitetaan tänään esikoiselle jatkosänky. Pitää vähän puhdistellla sitä ensin kun on tutulta saatu ja aika vanha. Edellinen pinniskokeilu meni harakoille kun otin laidan pois, kestin itse yhden yön kunnes laita palasi takas kiinni..en nukkunut itse koko yönä kun mietin millo se poika putoaa sängystä. Putoski kaks kertaa,..
 
Me ei kyllä oteta laitaa pois, jos vaan kaveri pysyy sängyssä. Mitä isommaksi saa tyypin niin että on jumissa sängyssään, niin sitä helpompi sitten puheen avulla käsitellä sängystä karkaamisyrityksiä..I think. :) Meillä nukuttamiseen on käytetty alusta asti hirveesti aikaa, vaivaa ja tarkkuutta..siskon ohjeilla mennään. Ja joko säkällä tai oikeasti toimivalla systeemillä, sekä siskon neljä lasta että meidän esikoinen nukahtavat kaikki helposti illalla itse omaan sänkyynsä. Voin kertoa systeemin paremmalla ajalla..ei siinä mitään ihmeellistä ole, samaa kuin monesta unikoulusta voi lukea. Ja tuskin toimii yhtäkkiä pari-vuotiaalle, mutta seuraavalle voi kokeilla, jos tuntuu omalta tai haluaa välttää ekan kanssa tehtyjä virheitä. :)
 
Mä ihmettelin joskus, mitä muut vanhemmat tekee kun ne puhu nukuttamisesta. Mun mielestä me vaan laitetaan väsynyt lapsi sänkyynsä, itkuhälyttimestä musa päälle ja sitten huoneen ovi kiinni. :)

Me ei olla yhtään mietitty, mitä kuuluisi tai kannattaisi tehdä. Se nyt vaan on menny noin. Mä myös luulin etukäteen, että vauvan kanssa tulisi valvottua öisin, mutta poika nukkui yöt heräämättä edes syömään jo 1 kk vanhana. Toki välillä on ollut huonompia öitä jonkun liikunnallisen kehitysvaiheen, sairastelun tai hampaiden takia.

Toivon, että kuopus olisi yhtä helppo nukkuja. :)

Esikoinen on 1,5 vuotta lokakuussa. Voiskohan sen jo silloin laittaa lastensänkyyn niin kuopus saisi pinnasängyn?
 
Kun me otettiin laita pois pinnasängystä, kävin IKEAsta ostaessa sellaisen irtolaidan ja laitoin sen kiinni siihen pinnikseen. Ei päässyt putoamaan mutta pääsi itse sänkyyn. Makso muistaakseni pikkusen vajaa 10€. Voin laittaa linkin jos jotakuta kiinnostaa.
 
Mä ajattelin, että ei jaksaisi ostaa toista pinnasänkyä, eli oikeestaan vaan sen takia esikoiselle jo lastensänky. Kuopus saisi sitten pysyä pinnasängyssä niin kauan kuin mahtuu, siihen saa yhden pinnalaidan tilalle turvalaidan. Jostain luin, että siirto kannattaisi tehdä 6-8 viikkoa ennen kuopuksen laskettua aikaa. Ehdittäisiin vielä ostaa toinen pinnasänky, jos siirto ei onnistu.
 
Olishan se ihanaa, jos kaikilla nukahtaminen sujuisi yhtä hyvin ja helposti kuin teillä, unipupu :) Meillä masuvaivainen esikoinen huusi ja huusi, ja huutavaa vauvaa en raaskinut jättää yksin huutamaan sänkyynsä, kun masukipuihin tuntui auttavan syli ja hytkyttely... Tästä varmasti uniongelmat sitten alkoivat, kun tottui syliin nukahtamaan. Pahimmassa vaiheessa jopa useamman kerran tunnissa sai herätä poikaa rauhoittelemaan! 9kk iässä meillä helpotti nukkumisen kanssa, ja poika alkoi itsestään nukahtamaan. En silti kadu sitä, että esikoinen oppi vauvana syliin nukahtamaan. En varmasti uutta tulokastakaan jättäisi masukipuja itkemään sänkyyn yksin :sad001 Mutta kyllä mä niin toivon, että tällä tulevalla vauvalla ei olis noin pahoja masuvaivoja, ja että olisi hyvä nukkumaan...
 
Meillä on ollut kans aina helpossti nukahtava esikoinen. Kun lapsen vie väsyneenä sänkyynsä yleensä nukahtaa sinne. MUTTA noin kolmen kuukauden iässä tuli eroahdistus ja silloin hän ei suostunutkaan nukahtamaan enää mihinkään ilman seuraa. Aina piti ensin tankata läheisyyttä vierekkäin ja puoliunissaan sitten kannettiin omaan sänkyyn. Tuosta tavasta vierottamiseen meni uudestaan oma aikansa. Nyt taas tuntuisi onnistuvan (kop kop). Mutta samaa ajattelen kuin Jemppu sinäkin, itkevää lasta ei meillä kovin helposti jätetä yksin sänkyynsä. Oli itkun syy sittenfyysinen kipu, läheisyyden kaipuu tai mikä tahansa. Meillä on ollut sellainen "sääntö", että jos lapsi höpöttelee sängyssä tai vaikka vähän narisiskin, niin ei mennä heti rauhottelemaan vaan annetaan mahdollisuus nukahtaa itsekseen, mutta itkuun vastataan aina kohtuu nopeasti. Pienen ihmisen itkulle kun on kuiten yleensä aina muu syy kuin pelkkä huomionhaku. Mutta tämä siis on se, kuinka meillä toimitaan. en halua ketän erilailla toimivia tuomita tai neuvoa lähinnä vain kertoa omat ajatuksemme.
 
Voi Unipupu ja Lapitar kun kuulostaa ihanan helpolta tuo teidän nukkumistouhu :)
Täällä jännityksellä odottelen että lapsi väsähtäis niin pääsee uus sänky testiin..

image.jpg
 
Meidän pojille tulee ikäeroa aika tasan vuosi (esikoinen syntyi 19.10.14 ja nyt la on 17.10.15). Pohdin vaavisängyn vuokraamista (vaavi.fi) kuopukselle. Elättelen toivoa, että esikoiselle voisi sitten hankkia isomman sängyn taaperolaidalla kun kuopus ei enää vaavikärrissä voi nukkua. En tosin tiedä onko se ihan mahdoton ajatus.... nooh, se lienee selviää ajan kuluessa :)

Meidän esikoinen on ollut koliikki-refluksikko ja ensimmäiset 3kk oli melkoista taistelua nukkumisen kanssa. Nykyään nukkuu 10-12h yössä ja nukahtaa itsestään päivisin ja iltaisin. Unikoulutusta pidin 4kk iästä alkaen, jolloin nukahtaminen oli vaikeaa, mutta nukahdettuaan nukkui jo tuolloin läpi yön heräämättä. Nykyään nukkumiseen ei liity enää mitään ongelmia jos joku paikka ei ole kipeä.

Jännittää todella paljon millainen on uusi tulokas ja millaiset taistot on käytävä nukkumisen kanssa. Mutta siihen saakka nautin hyvin nukutuista öistä :)
 
Triina, meillä esikoinen nukkunut 11 kk iästä asti laidallisessa jatkettavassa sängyssä, eikä koskaan mitään ongelmia ole ollut, joten ei se mahdoton ajatus ole :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top