Lokakuiset 2018

Mulla oli kiireellinen sektio kans, niin oli sitä kyllä tosi raihnainen sen jäljiltä. Harmitti hirveesti kun ei päässy sängystä ylös ja joutu vaan kattoo, kun muut hoiti vauvaa. Mulla kun meni epiduraalista toisesta jalasta kokonaan tunto niin se oli vielä seuraavanakin päivänä poissa pelistä. Verta meni aika paljon niin veti heikoksi. Alapääkin oli hellänä kun tyttö kerkes kuitenkin hengailla kanavassa sen verran kauan, että olipa reiluu :D
 
Ei se sektio mikään ihan pieni leikkaus ole, joten toki siinä annetaan toipumisaikaa varmasti enemmän.
Mullakin tyttö sai olla koko ajan vieressä ja ite syötin tietty ym. Toki muut joutu hoitaa esim vaipanvaihdot ja nostelut, ei puhettakaan että sellaseen ois ite heti pystyny kun pienikin liikahdus tai kääntyminen sängyssäkin oli ihan oikeesti täyttä tuskaa.
Meillä sattu onneks ihan mukavat hoitajat ja siitä oon kiitollinen.

Toista se oli kilpirauhasleikkauksen jälkeen, sattu aivan kauhee natsi hoitaja kohdalle. Toivottavasti ei ikinä enää.. Kyllä sen kohtelun pitäs olla asiallista.
 
Ei todellakaan pieni ja varmasti kaikilla erilainen. Mä vain koen päässeeni "helpolla" ja se natsihoitaja sopi ilmeisesti mun toipumistyyliin ;) olihan se nostelu ja vaipanvaihto vähän hankalaa, mut niin siitäkin vaan selvisin. Endorfiinipöllyssä ja sisulla varmaankin ;) :D
En todellakaan tarkoittanut väheksyä kenenkään toipumista tai leikkausta :(
 
Meillä oli perhehuone mikä oli kyllä pelastus. En usko, että hoitajat olisi mitenkään ehtineet auttaa yhtä paljon kuin mies. Meillä oli vielä kahden tunnin välein ohjelmassa imetysyritys -> pullosyöttöyritys -> loput maidot nenämahaletkuun -> kakka. Itse en päässyt ilman apua edes sängystä ylös enkä uskaltanut nukkua vauva kainalossa, joten apukäsien tarve oli alkuun ihan ympärivuorokautista.
 
Minulla myös kiireellinen sektio takana. 7h leikkauksesta olin ylhäällä. Hoitajat olisivat halunneet viedä mut sängyllä vessan ovelle. Mutta pidin pääni ja sanoin että kävelen kyllä itse. Hoitaja toki varmisti vierellä. Samalla sain kestokatetrin pois kun hoitaja ei uskaltanut sanoa vastaan. Siitä se toipuminen pikkuhiljaa lähti. Illalla kävelin jo osaston käytävällä.
En tiiä että toipuuko mahdollisesta seuraavasta sektiosta yhtä hyvin.
Ainut mikä tuli niin 3viikon päästä kohtutulehdus.
 
Mutter sanoi:
Alatie synnytyksen jälkeen ainakin täällä kävellään itse salista osastolle synnytyksen ja suihkun jälkeen. :)
Click to expand...

Tässäkin riippuu varmasti synnyttäneen kunnosta... Itselläni kaksi alatiesynnytystä, molemmissa verta menetin niin paljon että ei päästetty suihkuun ja kärrättiin osastolle ekalla kertaa sängyssä ja toisella kertaa pyörätuolissa.
 
Mäkin olin jo ekana iltana jalkeilla, eikä seisominen tai rauhallinen kävely edes olleet mitenkään hankalia. Ongelma oli sängystä nouseminen. En päässyt selinmakuulta kyljelle koska pienikin vinojen vatsalihasten jännitys sattui kuin puukolla olisi lyönyt. Kun mies työnsi kyljelle, pääsin itse kyljen kautta ylös. Enkä pystynyt kumartelemaan, joten miehen piti joka kerta antaa vauva minulle ja laskea vauva takaisin sänkyyn.
 
Mut kuskattiin aamulla pyörätuolilla osastolle, kun en jaksanut kävellä (synnytys edellisenä iltana). Oli vähän voimat mennyt. Myöhemmin aamupäivällä hoitaja talutti mut ekan kerran vessaan ja siitä sitten vähitellen jaksoi paremmin.
 
Esikoinen on syntynyt kiireellisellä sektiolla illalla ja heti aamulla alle 12h leikkauksesta nousin ensimmäisen kerran ylös ja kävelin kylpyhuoneeseen. Hoitaja opasti ja seurasi vierellä. Otettiin kestokatetri pois ja vähän putsattiin kroppaa. Siitä lähdinkin jo kävelemään vauvan kanssa käytävälle ja liike selvästi auttoi toipumisessa. Päivällisellä sainkin jo kiinteää ruokaa, enkä enää sosekeittoa/jugurttia/kiisseliä. llalla pääsin rauhallisesti nautiskelemaan suihkuun ja ai että teki hyvää :) Kipulääkkeitäkin söin minimaalisesti ja kotiin päästiin 4. päivänä (johtui vauvan unohtuneista verikokeista). Kaikki meni todella hyvin, kivuttomasti ka ei jäänyt mitään hampaankoloon, mutta silti alatiesynnytys toiveissa kakkosen kohdalla.
 
Mäkään en todellakaa alatiesynnytyksen jälkeen päässy suihkuun. Ei sillä et kipeä oisin ollut vaan verta menetin litran, hb laski 80 tietämille. Vasta seuraavana päivänä sain luvan yrittää nousta.
 
Naksutiili sanoi:
Mäkään en todellakaa alatiesynnytyksen jälkeen päässy suihkuun. Ei sillä et kipeä oisin ollut vaan verta menetin litran, hb laski 80 tietämille. Vasta seuraavana päivänä sain luvan yrittää nousta.
Click to expand...

Aika sama kokemus, hb alle 80 synnytyksien jälkeen ja 1,5 litraa verta menetin molemmilla kertaa. Ekalla kerralla valtimo auki, toisella kertaa ihan muuten vaan vuoti, kuulemma vuototaipumusta miulla. Sairaalaan siis on kerettävä etten vuoda kuiviin synnytyksessä, pelottavaa ajatella jälkikäteen että huonosti olisi käynyt molemmilla kertaa jos jostain syystä olisin ollut sairaalan ulkopuolella synnyttämässä...
 
IceQueen sanoi:
Aika sama kokemus, hb alle 80 synnytyksien jälkeen ja 1,5 litraa verta menetin molemmilla kertaa. Ekalla kerralla valtimo auki, toisella kertaa ihan muuten vaan vuoti, kuulemma vuototaipumusta miulla. Sairaalaan siis on kerettävä etten vuoda kuiviin synnytyksessä, pelottavaa ajatella jälkikäteen että huonosti olisi käynyt molemmilla kertaa jos jostain syystä olisin ollut sairaalan ulkopuolella synnyttämässä...
Click to expand...
Joo mulla kans jostai syystä vuotaa paljon. Kohdun tyhjennyksen jälkeen viime syksynä sain vuotoa vähentävän kuurin kun vuosin 3pvä koko ajan läpi housuihin ja hb laski reilusti. Vähän pelottaa synnytys
 
Naksutiili sanoi:
Joo mulla kans jostai syystä vuotaa paljon. Kohdun tyhjennyksen jälkeen viime syksynä sain vuotoa vähentävän kuurin kun vuosin 3pvä koko ajan läpi housuihin ja hb laski reilusti. Vähän pelottaa synnytys
Click to expand...

No onneksi on nyt taipumus kuitenkin tiedossa, osaa ottaa huomioon, kannattaa aloittaa rautakuuri hyvissä ajoin ennen synnytystä niin on ainakin hb lähtötaso parempi :) Miulla kyllä hyytyi vuodot kuitenkin ihan hyvin eikä tarvinnut mitään vuotoa vähentävää. Toisessa raskaudessa aloitin loppuraskaudesta raudan juuri sen synnytyksen jälkeisen heikon olon pelossa, ja taisin suuremmalla annoksella syödä rautaa synnytyksen jälkeen niin palauduin nopeammin. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pystyin 3 viikon kohdalla kävelemään postilaatikolle ja takaisin... se oli iso ponnistus. Nyt ei vain useamman pienen lapsen kanssa ole varaa olla niin huonossa hapessa :hilarious:
 
Miulla kans takana alatiesynnytys ja mie en kyllä päässy mihinkää liikkumaan pariin päivään ku poika tuli imukupin avulla ulos nii sen verran iso eppari tehtiin et olin kyl sen verta kipee, vertaki menetin jonku verran et heikkoo teki jos nous ylös ja sithän minuu kiellettiin yksin menemästä vessaa yms. [emoji3]
 
Hanna123 sanoi:
Miulla kans takana alatiesynnytys ja mie en kyllä päässy mihinkää liikkumaan pariin päivään ku poika tuli imukupin avulla ulos nii sen verran iso eppari tehtiin et olin kyl sen verta kipee, vertaki menetin jonku verran et heikkoo teki jos nous ylös ja sithän minuu kiellettiin yksin menemästä vessaa yms. [emoji3]
Click to expand...

Mulla oli sama homma mut pomppasin kyl heti vessaan ja suihkuunkin. Verta tuli tosi vähän ja hb pysy suht korkeella tasolla. 5 päivää synnytyksestä olin jo pienellä kävelyllä. Olihan se liha kipee enkä voinu istua viikkoon mut muutoin ei olis huomannu ihan heti että kävin puskee pienen ihmisen ulos.
 
Mulla on mennyt niin hyvin kumpikin kerta että hyvissä voimin olen käynyt suihkussa ja kävellyt osastolle vauvasänkyä työntäen. Tikkejä tuli ekalla kerralla pari, toisella ei ollenkaan. Mulla vaan käy pullottamaan suoni toisessa jalassa ja se työntää pukamia, ei ole kivaa kun sen takia ainoastaan olen kipeä synnytyksen jälkeen. Olisin muuten heti elämäni kunnossa. Viimeksi tosin sain myös spinaalipäänsäryn, se vasta on kamalaa.
 
Joo siis ei tietenkään kaikki ole alatiesynnytyksenkään jälkeen heti kävely kunnossa, mut ainakin täällä sairaalassa se on tavoite, koska edistää toipumista. :-)

Jännä miten toi epparikin vaikuttaa niin eri tavoin. Miulle leikattiin myös, koska imukuppilla autettiin, mut mie pystyin istumaan jo yön jälkeen hyvin, tietenki vähän tois puoleisesti, mutta kuitenkin. :-) Ja kävellessä ei huomannu ollenkaan, heti kun päästiin laitokselta, niin lähettiin vaunulenkille. :-) En tiiä, sekö siinä pelasti, että se miun kätilö oli kuulemma sairaalan paras tikkaaja, kun ei sitä arpeakaan näy...
 
IceQueen sanoi:
No onneksi on nyt taipumus kuitenkin tiedossa, osaa ottaa huomioon, kannattaa aloittaa rautakuuri hyvissä ajoin ennen synnytystä niin on ainakin hb lähtötaso parempi :) Miulla kyllä hyytyi vuodot kuitenkin ihan hyvin eikä tarvinnut mitään vuotoa vähentävää. Toisessa raskaudessa aloitin loppuraskaudesta raudan juuri sen synnytyksen jälkeisen heikon olon pelossa, ja taisin suuremmalla annoksella syödä rautaa synnytyksen jälkeen niin palauduin nopeammin. Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pystyin 3 viikon kohdalla kävelemään postilaatikolle ja takaisin... se oli iso ponnistus. Nyt ei vain useamman pienen lapsen kanssa ole varaa olla niin huonossa hapessa :hilarious:
Click to expand...
Syön itseasiassa koko ajan rautaa ja paljon rautapitoisia ruokia mutta korkein hb synnytyksen jälkeen ollut 127. :D
 
kaks sektioo kans takana, ja kyllä kokemus on se, että mitä nopeemmin lähtee liikenteeseen, nii sitä nopeemmin toipuu. toinen leikattiin ennen puolta päivää, ja iltapalaa köpöttelin jo ite hakeen käytävästä. kipeetä tekee, mut liike tosiaan auttaa toipumisessa. (ja en oo mikään supernainen, ekan sektion jälkeen pelkäsin kyllä kipua niin paljon et varmaan sen 1,5vrk jälkeen vasta nousin..) hankalinta on sängystä nouseminen, mä aina nousin sairaalasängyn avulla ensin niin ylös kun mahdollista ja siitä käänsin jalat lattialle. kotona vasta kotona omassa sängyssä onnistuin kyljen kautta nouseen niinku suositus olis. toivottavasti tästä tulevasta sektiosta toipuis vielä nopeemmin, ku suunnitelmissa lähtee reissuun heti vauvan ollessa 1kk, jos vaan kaikki menee hyvin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top