Mä harrastan kanssa ratsastusta ja meinasin jatkaa mahdollisimman pitkälle, kroppaa kuunnellen. Mutta: mulla on tuttu, oikeasti rauhallinen hevonen ja tiedän jo vuosien kokemuksella miten se reagoi mihinkin. Eli esimerkiksi maastoon mä en sen kanssa lähde enää ollenkaan, koska siellä se ei ole niin rento kuin kentällä aitojen sisäpuolella ja saattaa hiukan hätkähdellä. Ja vaikka en niistä hätkähdyksistä putoaisikaan, en ota niiden mahdollisten äkki-liikkeiden
kanssa turhaa riskiä. Kentällä aitojen sisällä saa oikeasti olla joku todella ihmeellinen juttu, että se sitä pelästyisi. Mutta vieraamman hevosen selkään en enää kiipeä, vaikka vasta 5+5 ja vauva hyvin suojassa lantion sisällä. Äkkinäiset liikkeet ei kuitenkaan ole hyväksi nytkään, tai niin mä itse olen ajatellut.
Tiedän kyllä, että kun tämä raskaus tästä etenee sen verran, että muutkin alkaa/saa tietää, niin ratsastustani "joudun" perustelemaan kaikille ei-hevosihmisille. Ihan kyllä syystäkin, sillä onhan siinä riskinsä. Mä olen muutenkin hyvällä itsesuojeluvaistolla varustettu, että en todellakaan ota tässä "siunatussa tilassa" yhtään ylimääräisiä riskejä kun välttelen niitä jo ihan normaalistikin. Mutta niinhän se taitaa olla kaikkien "extreme-lajien" kanssa, että itse ne riskit pitää arvioida.
Alkuraskauden turvotukseen, jota mulla siis on ollut vaikka muille jakaa :arghh:, on selkeästi auttanut metsässä kävely, kun siellä joutuu nostelemaan jalkoja enemmän kuin tiellä. Siispä koira on saanutkin nauttia metsälenkeistä normaalia enemmän.