Liikunta

Mä en oo mikään aktiiviliikkuja enkä esimerkiksi muutama vuoi sitte esikoista odottaessani ees käyny lenkillä.. No liikkumattomuus ja huono ruokavalio + altistavat geenit = radihan siitä tuli. Esikoisen synnyttyä olen alkanut käymään lenkillä, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta hyvin se on elämään jäänyt. 4-5 kertaa viikossa pyrin käymään, sellaiset 1h kerrallaan. Tarkoitus on, että jatkan tuota lenkkeilyä loppuun asti. Pyöräilyä myös mietin, ei siis tietenkään näillä liukkailla keleillä vaan kun tiet sulaa.. Onhan se ihan turvallista? Siinä ei liene muuta kuin kaatumisvaara ja sekin on aika minimaalinen kesällä. Lisäksi haluaisin jotain muutakin, siis lihaskuntoa parantavaa. Ryhmäliikuntatunneista en oikein tykkää enkä myöskään salista, mietin jos kotona tekisin liikkeitä esim. kahvakuulan avulla. Nyt voi kuvitella edes tekevänsä jotain vähän raskaampaa, 6+ alkoi pahoinvointi ja oksentelua on kestänyt päivittäin rv 11 asti.. Nyt 11+3 ja olo on parempi ja pirteämpi kuin aikoihin! :smiley-bounce012
 
Minäkin olen miettinyt, miten pitkään uskaltaa pyöräillä? Kesällä tykkään käydä ihan pyörälenkeillä, mutta arjessa ajan lähes päivittäin 1,5km juna-asemalle. Pyörällä menee vain niin paljon nopeammin kuin kävellen.

Ratsastuksesta aion kysyä maanantaina neuvolassa. Tiedän tosin että sieltä voi tulla hyvin ylivarovainen vastaus. Kysyisinkin heppaihmisiltä, kuinka pitkälle ihan raskausviikoissa olette uskaltaneet ratsastaa jos on tuttu ja rauhallinen hevonen? Mitään turhia riskejä en halua ottaa, mutta hevosihmisenä tiedän kyllä mikä ero on viilipytyllä ratsulla ja hermoheikolla yksilöllä.
 
Mä kävelen tai pyöräilen työmatkat (n. 2km/suunta). Eli siitä saan hyötyliikuntaa. Mutta olen miettinyt että haluaisin vielä treenata synnytystä varten vatsa ja selkälihaksia. Niiden treenaaminen on jäänyt nyt viime aikoina hyvin vähille ja kun sanotaan, että liikuntaa voi jatkaa samaan malliin kuin ennen raskauttakin, niin onkohan kuinka haitallista alkaa tekemään nyt vatsalihastreenejä? Luulis, että vois tehdä, mikäli ei tunnu kipuja tms. mutta onko jollain tietoa asiasta?
 
Mulle edellisessä raskaudessa th sano et on ok pyöräillä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ja maha ei ole tiellä. Vatsalihaksista muistan sen et niissä oli vaara saada erkanema tai sen paheminen, muuten ei mitään muistikuvaa. Kaitpa se tuolla jossain lapussa lukee.
 
Itse olen ollut melko liikunnallinen viime vuodet. En ole varmaan eläissäni liikkunut niin paljon kuin viimeisen vuoden aikana. Olen pelannut naisporukalla jääkiekkoa ja sählyä ja lisäksi erilaisissa jumpissa käyn, lenkillä, uin ja salilla käyn silloin tällöin. Tänään jumpassa huomasin, et hengästyn herkemmin ja vatsassa tuntui painoa. Rinnat ei tykkää hypyistä. Aamulenkillä vähän nivusissa tuntui, kun otti pitkiä askelia (saattoi kyllä olla lihasjumia torstain jumpasta).
Aloin miettiä niitä sykerajoja. Bailamama-kirjassa oli, et syke ei sais pitkäaikaisesti nousta yli 150, mut intervallitreenejä suositeltiin. Olen siis jättänyt jääkiekon pois plussan jälkeen. Huomenna olisi sählytunti, jonne aion kyllä mennä ja sit vaan välillä hölläillä, kun tuntuu liian raskaalta. Saan liikunnasta kuitenkin paljon nautintoa elämääni ja ajattelin, et keho kertoo, milloin se ei tykkää.
Miten te muut liikunnalliset mamat toimitte?
 
Mie jatkan edelleen kaikkia niitä harrastuksia, mitä olen aiemminkin tehny. Crossfit on nyt jäänyt muutamaksi viikoksi, kun olen oolut niin väsynyt ja huonovointinen. Tanssitunneilla käyn muutaman kerran viikossa kun treenataan kesän korvalla pidettäviin kisoihin. Niihin aion vielä osallistua, jos vaan vointi sallii. Ja koiran kanssa liikun. Nyt tosin iltalenkit on mies hoitanut parin viikon ajan, kun olen kaatunut illalla sohvalle ihan raatona. Toivon, että pääsisin taas rytmiin kun tämä väsymys ja huonovointisuus jossain vaiheessa helpottaa. Tosin nyt alkaa taas olla riesana myös migreenin aurat, joiden aikana en uskalla liikkua kovin paljon, ettei mene pahaksi säryksi. Lääkkeitä kun ei voi nyt käyttää. Toivon, että tässä raskaudessa migreeni pysyisi paremmin kurissa kuin edellisessä.
 
On itselläkin parina päivänä jäänyt kaikki ylimääräinen liikunta väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi väliin.. Toisaalta etenkin lenkkeily ulkoilmassa tuntuu auttavan pahoinvointiinkin. Kysyn keskiviikkona neuvolasta tarkemmin noista sykkeistä.
Toivon Talitintille parempia vointeja! Eiköhän tuo väsy ja pahoinvointi ainakin toisella kolmanneksella helpota! :)
 
Mikä mahtava fiilis, alun pahoinvointi alkaa ehkä vihdoin väistyä! Eilen kyllä vielä oksensin, mutta yhtä kertaa ei ees lasketa. Sen jälkeen sain kuitenkin hyvin syötyä ja tänään oi ihanaa, pitkästä aikaa pääsin urheilemaan agility kisoihin koiran kanssa! Kyllä on ollu koko päivän hyvä olla, kun pääs vihdoin juoksentelemaan :Heartred
 
Olen urheillut 100 lasissa niin kuin ennenkin... puolessa välissä pitää tosiaan ne vatsalihakset jättää, mutta kai vielä saa tehdä. Ajan kanssa työmatkaa fillarilla, ja siitä neuvolassa sanottiin samaa, että jossain vaiheessa satula voi alkaa tuntumaan ikävältä ja ei halua jatkaa. Muuten ajattelin kahvakuulailla ja tanssia niin pitkään kuin mahdollista. Kävelyä sitten loppuun asti toivottavasti! Sykkeistä ei sanottu mitään neuvolassa, pitää ehkä tutustua siihen tarkemmin. Tanssissa kyllä syke nousee väkisinkin vaikkei juoksua olekaan... Liikunta parantaa edelleen oloa niin paljon että motivaatio lähteä liikkeelle on kova! Sitä neuvolassa muuten kanssa sanottiin, että samoja vanhoja lajeja voi jatkaa, mutta ei ehkä aloittaa mitään uutta rankkaa lajia.
 
Nykyään ei ole enää mitään sykerajaa. Sykkeet saa nousta, mutta kuunnellen omaa kehoa. Ja toki tässä sama, että jos ei ennen ole tehnyt korkeasykkeistä liikuntaa, niin ei tietty nyt kannata aloittaa :) itsellä syke nousee tällä hetkellä muutenkin tosi helposti. Ja itsellä liikunta ei ole tuntunut kovin hyvälle, välillä kun olen tullut koiran kanssa lenkiltä niin on pitänyt käydä oksentamassa ja agility treeneissä oli lähellä etten joutunut juoksemaan vessaan. Nyt alkamassa viikko 13 ja tänään on pitkästä aikaa ollut suht energinen olo ja lenkilläkin kävin ilman että oksetti sen jälkeen :) jos ensi viikolla salille tai uimaan pitkästä aikaa!
 
Beisla, mun kaverit on moni ratsastanut siihen asti kunnes maha on oikeasti tiellä, eli todella pitkälle. Mutta sitten tosiaan se heppakin on ollut tyyliä "terapiaratsu" ja toiset hevoset on jätetty aiemmin. Niin kauan kun se vaan tuntuu vielä hyvältä. Mä meinasin kanssa ratsastaa niin pitkään kun se omassa kropassa tuntuu hyvältä, mutta todennäköisesti lopetan hyvissä ajoin ennen puoltaväliä silti vaikka tuntui miltä, otan ennemmin hiukan varman päälle. Ja sitten meinasin opetella ohjasajoa ja muuta maastakäsittelyä.
 
Mä olen ollut kyllä ihan liikunnallinen aiemmin, mutta nyt tän väsymyksen ja ällötyksen keskellä jäänyt kaikki paitsi muutamat kävelylenkit. Odotan, et olosta tulis taas jokseenkin energinen ja pääsisi salille, koska tuntuu et kropasta muovautuu pullataikinaa... Enkä todellakaan haluaisi vielä tässä vaiheessa alkaa paisumaan.
 
Kävin ennen jumpassa, mutta plussan tultua mies päätti että ehdottomasti en saa enää jumpata ja pisti ihan vannomaan etten mene salaa, vaikka yritin selitää ettei siitä mitään vaaraa olisi. En viitsi sitten aiheuttaa mielipahaa joten jumpat jääneet. Maksoin koko kevätkauden jumpat ja kerranko ehdin käydä :D
Kesäisin olen käynyt yleensä päivittäin juoksulenkeillä, nyt taitaa vaihtua pitkiksi kävelylenkeiksi
 
Neuvolantäti olikin odotettua avarakatseisempi ratsastuksen ja kiipeilyn suhteen. Kyllä hän vähän kauhisteli mun riskialttiita lajeja, mutta kiipeilystä selitin raskausvaljaat ja että lajia voi harrastaa melko rauhallisestikin. Ratsastuksesta häntä kiinnosti olenko kokenut hevosihminen (20 vuotta ratsastanut) ja onko ratsastamani hevonen rauhallinen (onhan se). Yllättäen hän sanoi että jopa vajaaseen puoleenväliin voi ratsastusta jatkaa, tai ainakin ensimmäisen kolmanneksen. Jos vain ottaa rauhallisemmin myöhemmin. Hän sanoi, että satulassa istuminen voi alkaa tuntua ikävältä jossain vaiheessa. Sain myös ohjeen että jos myöhemmässä raskaudessa supistelu lisääntyy, pitäisi urheilua välttää. Tai ainakin noita lajeja, kävely ja uinti on ilmeisesti ok.
 
Regan, selitä miehelle, että mitä paremmin pidät itsesi kunnossa raskauden aikana (eli sopivat jumpat ja ohjaajat usein osaavat kertoa mitä liikkeitä on turvallista tehdä), niin synnytys ja siitä palautuminen pitäisi olla vähän helpompaa. Ja ylipäätään ison mahan kanssa on helpompaa jos lihakset on kunnossa.
 
Voisin todella yrittää ottaa vielä asian puheeksi. Tästä vängättiin ihan neuvolassakin, muttei mies kuunnellut neuvolantätiäkään joka yritti vakuuttaa liikunnan tärkeydestä.. mutta jonkinlaista kompromissia voisi ehdottaa, kuten rääkkijumpan vaihtaminen joogaan
 
Kyllähän kaikki faktat tukevat liikunnan harrastamisen hyötyjä, jos vaan äiti on ennenkin lajeja harrastanut eikä ole mitään erityistä kieltoa liikunnalle! Eikä saa unohtaa äidin henkistä hyvinvointia, mihin ainakin itselläni liikunnalla on suuri yhteys.
 
Ihan hyvin Regan voit tehdä sitä rääkkijumppaakin niin kauan kuin se susta hyvältä tuntuu. Mutta ehkä kuitenkin parempi, et löydätte jonkun kompromissin ja mies ymmärtää minkä takia sinun olisi hyvä harrastaa liikuntaa. Minä ohjasin liikuntaa viime raskaudessa melkein äitiyslomalle jääntiin asti ja mua harmitti niin kovasti et parina vikana kuukautena tuli liikuttua niin vähän pienten vaivojen takia, et tuntui et kunto ehti romahtaa aika lailla. Olisi helpottanut rankasta synnytyksestä palautumista kovasti, jos olisin ollut fyysisesti 'normaalissa' kunnossa. Nyt en ole juuri päässyt liikkumaan kävelyjä lukuunottamatta ja odotan, että tämä pahoinvointi helpottaa ja pääsen takaisin salille. Kroppa ja pää kärsii, kun ei pääse liikkumaan.
 
Kiitos kaikille rohkaisuista, tuntuu varmemmalta ottaa asia nyt viikonloppuna kunnolla puheeksi :)
Listaan nämä kaikki syyt hänelle. Yritän saada vielä luvan jatkaa jo maksamaani jumppaa, mutta jos ei helly niin vaihdan sitten lajia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top