Lapsettomuushoitojen lisääntynyt tarve yhteiskunnallisena ongelmana

@Vargynja eikö sitten kansalaispalkkaratkaisu ja päivähoidon järjestäminen kampuksille mielestäsi ratkaisisi tätä ongelmaa? Sillä, että yksinkertaistaistettaisiin tukimallia, meillä olisi mahdollisuus säästää byrokratiassa, kun tarveharkinta ja monet eri tukimuodot eivät veisi työtunteja ja vaatisi monimutkaisia tietoteknisiä järjestelmiä. Kansalaispalkka voisi alkaa toisen asteen koulutuksen jälkeen ja siihen voisi liittyä lapsilisä.

Tämä toki on kallista, mutta raha saataisiin byrokratia- ja järjestelmäkulujen säästöjen lisäksi siitä, kun tehtäisiin talouden kasvua tukevia rakennemuutoksia mistä olen aiemmin maininnut.

Hetkellisesti kirpaisee varmasti kaikilla, mutta ainakin tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus muuhunkin kuin tasaiseen kurjuuteen. Esimerkiksi asumistukien poisto väistämättä siirtäisi ihmiset muuttamaan halvemmille alueille mikä aaltoliikkeenä pikkuhiljaa laskisi vuokrien tasoa. Eihän kukaan halua muuttaa, mutta haluammeko, että lapsemme saisivat kuitenkin paremmat eväät tulevaisuuteen?
 
Millä opiskelijoiden pitäisi elättää itsensä ja lapsi? Opiskella, käydä töissä ja hoitaa vauvaa samaan aikaan? Opiskelijoiden tukijärjestelmä ontuu ja lapsiperheiden tuet on riittämättömät viimeistään kotihoidontuelle siirtyessä.

Lisäksi jos vain kokopäivätöissä käyvät voivat saada lapsia, on tulevaisuuden veronmaksajat vähissä. Ja tässä juuri päädytään sinne lapsettomuushoitoihin, kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin. Uraa tekemällä tulee äkkiä kiire tehdä lapset.
Olisi varmaan myös paikallaan punnita, onko opiskelu nykyisessä muodossaan tarpeellista. Tottakai on monia aloja, joilla on ehdottoman tärkeää olla muodollinen koulutus, mutta en näe hirveän järkevänä, että nuoret käyttävät vuosia opiskelemalla teoriaa, jota ei sitten ikinä tarvita missään.
 
Olisi varmaan myös paikallaan punnita, onko opiskelu nykyisessä muodossaan tarpeellista. Tottakai on monia aloja, joilla on ehdottoman tärkeää olla muodollinen koulutus, mutta en näe hirveän järkevänä, että nuoret käyttävät vuosia opiskelemalla teoriaa, jota ei sitten ikinä tarvita missään.
Hyvä pointti! Meidän vanhemmat ja mummot pätevöityivät vasta töissään, tutkinto saattoi olla lopulta ihan eri alalta kuin minne lopulta päätyi. Meille on hoettu että koulutus auttaisi työpaikan saannissa, ja kun kaikki nostavat koulutustaan, käy se että yhä koulutetummat kilpailevat työpaikoista joihin koulutusta ei paljoa edes vaadittaisi. Tässä on hukattu kaikkien aikaa ja resursseja.
 
@Vargynja eikö sitten kansalaispalkkaratkaisu ja päivähoidon järjestäminen kampuksille mielestäsi ratkaisisi tätä ongelmaa? Sillä, että yksinkertaistaistettaisiin tukimallia, meillä olisi mahdollisuus säästää byrokratiassa, kun tarveharkinta ja monet eri tukimuodot eivät veisi työtunteja ja vaatisi monimutkaisia tietoteknisiä järjestelmiä. Kansalaispalkka voisi alkaa toisen asteen koulutuksen jälkeen ja siihen voisi liittyä lapsilisä.

Anteeksi, en ehkä ole ihan pysynyt ajatustesi perässä. My bad. Käsitin, että mielestäsi vain kokopäivätyötätekevien ja opiskelijoiden olisi kannattavaa saada lapsia eikä tukia ole tarpeen nostaa. Kansalaispalkka olisi kyllä hyvä ratkaisu (ainakin jos se olisi riittävä elämiseen). Päivähoidon järjestäminen kampuksille taas yksinään ei auttaisi mitään.
 
Toisaalta. Ehkä pitäisi erottaa toisistaan ammattiin opiskeleminen ja yleissivistävä opiskeleminen. Vaikka korkeakoulututkinto ei työllistäisikään, niin olen itse ainakin hyötynyt melkoisesti siitä ajatusmankelista jonka koulutus on tehnyt. Se auttaa hakemaan ja jäsentämään tietoa, ymmärtämään paremmin tätä ympäröivää maailmaa.
 
Anteeksi, en ehkä ole ihan pysynyt ajatustesi perässä. My bad. Käsitin, että mielestäsi vain kokopäivätyötätekevien ja opiskelijoiden olisi kannattavaa saada lapsia eikä tukia ole tarpeen nostaa. Kansalaispalkka olisi kyllä hyvä ratkaisu (ainakin jos se olisi riittävä elämiseen). Päivähoidon järjestäminen kampuksille taas yksinään ei auttaisi mitään.
Ei vaan nimenomaan on taloudellisesti järkevää luoda kannustimia siten, että työssäkäyminen ja opiskelu yhdistettynä perheen perustamiseen on kannattavaa. Se työssäkäynnin ja lastenteon kannustehan tulee siitä, että sillä, jolla on paljon lapsia, on pienempi tulovero, jolloin se nettomääräinen kansalaispalkka on suurempi ja työstä saatava palkka nettomääräisenä vielä
suurempi, jos on tehnyt ne lapset nuorena. Tämähän kannustaisi itsessään niitä ihmisiä lisääntymään, jotka tekevät töitä, koska siitä työnteosta on kuitenkin suhteellisesti enemmän hyötyä.

Kuten sanoin, kannustimet luovat mielestäni positiivista kehityskulkua verrattuna rangaistusten välttelyyn.

Väliinputoajia on aina ja se on ikävää, mutta suosta on vaikea auttaa toista suonsilmässä polkevaa. Siksi pitäisi luoda rakenteita, joilla saadaan luotua hyvinvointia, jolla voidaan auttaa ihmisiä sieltä suosta. Täydelliseen tasapuolisuuteen ja tasapäisyyteen on huono pyrkiä, sillä silloin ihmisiltä loppuu kannustimet tehdä asioita. Puhdas kommunismi on mielestäni utopia. En myöskään usko puhtaaseen kapitalismiin, sillä se tukehtuu jatkuvaan voitontavotteluun, joka tapahtuu väistämättä toisten ihmisten ja ympäristön kustannuksella. Tästä syystä kannatan jotain tällaista inhimillisyyttä tukevaa välimallia, joka kannustaa tekemään ja velvoittaa vastuuta, mutta ei jätä ihmisiä täysin oman onnensa nojaan. Autetaan toisia kävelemään, mutta ei kanneta heitä paikasta toiseen.
 
Itsekin ajattelen, ettei tässä ole tarkoitus painostaa nuoria tekemään lapsia aikaisin tai poistaa valinnanvapautta. Vaan pohtia esimerkiksi sitä, mitä muutoksia yhteiskunnassa pitäisi tehdä, jotta ne nuoret aikuiset, jotka haluaisivat saada lapsia vaikka alle 3-kymppisinä, uskaltautuisivat sitä yrittämään. Tai mitä yhteiskunnallisia muutoksia pitäisi tehdä, että nuorten aikuisten olisi mahdollista perheellistyä siinä vaiheessa, kun opiskelut ja vakituisen työn etsintä on vielä kesken. Ettei ajateltaisi niin, että elämän pitää olla ”valmis” ennen lasten saantia. Ja miten pystyttäisiin vaikuttamaan siihen vallalla olevaan ajatusmalliin, joka esittää vanhemmuuden uupumuksen, oman itsen kadottamisen ja kaikesta kivasta luopumisen kehänä.
Kaikki tämä, jotta niitä hedelmällisyyshoitoja, jotka johtuvat lasta yrittävien ihmisten iästä, tarvittaisiin vähemmän, tai ainakin, jotta niiden käyttö ei räjähtäisi käsiin tulevaisuudessa.

Kenenkään oikeuteen valita sopiva hetki lasten yrittämiselle ei olla siis puuttumassa. Eikä kaikille lasten yrittäminen alle 3-kymppisenä silti ole mahdollista. Itsekin tapasin lasteni isän vasta ollessani 31v. Sitä ennen ei lasten yrittäminen käynyt mielessäkään.
 
Ei vaan nimenomaan on taloudellisesti järkevää luoda kannustimia siten, että työssäkäyminen ja opiskelu yhdistettynä perheen perustamiseen on kannattavaa. Se työssäkäynnin ja lastenteon kannustehan tulee siitä, että sillä, jolla on paljon lapsia, on pienempi tulovero, jolloin se nettomääräinen kansalaispalkka on suurempi ja työstä saatava palkka nettomääräisenä vielä
suurempi, jos on tehnyt ne lapset nuorena. Tämähän kannustaisi itsessään niitä ihmisiä lisääntymään, jotka tekevät töitä, koska siitä työnteosta on kuitenkin suhteellisesti enemmän hyötyä.
Tämä on hyvä pointti! Nostin tämän vielä sillä ylös. Jos tosiaan tulojen verotus laskisi sen mukaan kuinka paljon lapsia on, niin lapsethan kannattaisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työuraa jolloin pystyisi pisimpään hyötymään edullisesta verotuksesta.

Edit. Onhan sitä nytkin työtulovähennyksen lapsikorotus 50€/lapsi ... per niinku vuosi. Eli ei juuri mitään, hyöty kuukautta kohden jää kovin pieneksi.
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top