Lapsettomuushoitojen lisääntynyt tarve yhteiskunnallisena ongelmana

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pilkki24
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
@Vargynja eikö sitten kansalaispalkkaratkaisu ja päivähoidon järjestäminen kampuksille mielestäsi ratkaisisi tätä ongelmaa? Sillä, että yksinkertaistaistettaisiin tukimallia, meillä olisi mahdollisuus säästää byrokratiassa, kun tarveharkinta ja monet eri tukimuodot eivät veisi työtunteja ja vaatisi monimutkaisia tietoteknisiä järjestelmiä. Kansalaispalkka voisi alkaa toisen asteen koulutuksen jälkeen ja siihen voisi liittyä lapsilisä.

Tämä toki on kallista, mutta raha saataisiin byrokratia- ja järjestelmäkulujen säästöjen lisäksi siitä, kun tehtäisiin talouden kasvua tukevia rakennemuutoksia mistä olen aiemmin maininnut.

Hetkellisesti kirpaisee varmasti kaikilla, mutta ainakin tulevilla sukupolvilla olisi mahdollisuus muuhunkin kuin tasaiseen kurjuuteen. Esimerkiksi asumistukien poisto väistämättä siirtäisi ihmiset muuttamaan halvemmille alueille mikä aaltoliikkeenä pikkuhiljaa laskisi vuokrien tasoa. Eihän kukaan halua muuttaa, mutta haluammeko, että lapsemme saisivat kuitenkin paremmat eväät tulevaisuuteen?
 
Millä opiskelijoiden pitäisi elättää itsensä ja lapsi? Opiskella, käydä töissä ja hoitaa vauvaa samaan aikaan? Opiskelijoiden tukijärjestelmä ontuu ja lapsiperheiden tuet on riittämättömät viimeistään kotihoidontuelle siirtyessä.

Lisäksi jos vain kokopäivätöissä käyvät voivat saada lapsia, on tulevaisuuden veronmaksajat vähissä. Ja tässä juuri päädytään sinne lapsettomuushoitoihin, kuten ensimmäisessä viestissäni sanoin. Uraa tekemällä tulee äkkiä kiire tehdä lapset.
Olisi varmaan myös paikallaan punnita, onko opiskelu nykyisessä muodossaan tarpeellista. Tottakai on monia aloja, joilla on ehdottoman tärkeää olla muodollinen koulutus, mutta en näe hirveän järkevänä, että nuoret käyttävät vuosia opiskelemalla teoriaa, jota ei sitten ikinä tarvita missään.
 
Olisi varmaan myös paikallaan punnita, onko opiskelu nykyisessä muodossaan tarpeellista. Tottakai on monia aloja, joilla on ehdottoman tärkeää olla muodollinen koulutus, mutta en näe hirveän järkevänä, että nuoret käyttävät vuosia opiskelemalla teoriaa, jota ei sitten ikinä tarvita missään.
Hyvä pointti! Meidän vanhemmat ja mummot pätevöityivät vasta töissään, tutkinto saattoi olla lopulta ihan eri alalta kuin minne lopulta päätyi. Meille on hoettu että koulutus auttaisi työpaikan saannissa, ja kun kaikki nostavat koulutustaan, käy se että yhä koulutetummat kilpailevat työpaikoista joihin koulutusta ei paljoa edes vaadittaisi. Tässä on hukattu kaikkien aikaa ja resursseja.
 
@Vargynja eikö sitten kansalaispalkkaratkaisu ja päivähoidon järjestäminen kampuksille mielestäsi ratkaisisi tätä ongelmaa? Sillä, että yksinkertaistaistettaisiin tukimallia, meillä olisi mahdollisuus säästää byrokratiassa, kun tarveharkinta ja monet eri tukimuodot eivät veisi työtunteja ja vaatisi monimutkaisia tietoteknisiä järjestelmiä. Kansalaispalkka voisi alkaa toisen asteen koulutuksen jälkeen ja siihen voisi liittyä lapsilisä.

Anteeksi, en ehkä ole ihan pysynyt ajatustesi perässä. My bad. Käsitin, että mielestäsi vain kokopäivätyötätekevien ja opiskelijoiden olisi kannattavaa saada lapsia eikä tukia ole tarpeen nostaa. Kansalaispalkka olisi kyllä hyvä ratkaisu (ainakin jos se olisi riittävä elämiseen). Päivähoidon järjestäminen kampuksille taas yksinään ei auttaisi mitään.
 
Toisaalta. Ehkä pitäisi erottaa toisistaan ammattiin opiskeleminen ja yleissivistävä opiskeleminen. Vaikka korkeakoulututkinto ei työllistäisikään, niin olen itse ainakin hyötynyt melkoisesti siitä ajatusmankelista jonka koulutus on tehnyt. Se auttaa hakemaan ja jäsentämään tietoa, ymmärtämään paremmin tätä ympäröivää maailmaa.
 
Anteeksi, en ehkä ole ihan pysynyt ajatustesi perässä. My bad. Käsitin, että mielestäsi vain kokopäivätyötätekevien ja opiskelijoiden olisi kannattavaa saada lapsia eikä tukia ole tarpeen nostaa. Kansalaispalkka olisi kyllä hyvä ratkaisu (ainakin jos se olisi riittävä elämiseen). Päivähoidon järjestäminen kampuksille taas yksinään ei auttaisi mitään.
Ei vaan nimenomaan on taloudellisesti järkevää luoda kannustimia siten, että työssäkäyminen ja opiskelu yhdistettynä perheen perustamiseen on kannattavaa. Se työssäkäynnin ja lastenteon kannustehan tulee siitä, että sillä, jolla on paljon lapsia, on pienempi tulovero, jolloin se nettomääräinen kansalaispalkka on suurempi ja työstä saatava palkka nettomääräisenä vielä
suurempi, jos on tehnyt ne lapset nuorena. Tämähän kannustaisi itsessään niitä ihmisiä lisääntymään, jotka tekevät töitä, koska siitä työnteosta on kuitenkin suhteellisesti enemmän hyötyä.

Kuten sanoin, kannustimet luovat mielestäni positiivista kehityskulkua verrattuna rangaistusten välttelyyn.

Väliinputoajia on aina ja se on ikävää, mutta suosta on vaikea auttaa toista suonsilmässä polkevaa. Siksi pitäisi luoda rakenteita, joilla saadaan luotua hyvinvointia, jolla voidaan auttaa ihmisiä sieltä suosta. Täydelliseen tasapuolisuuteen ja tasapäisyyteen on huono pyrkiä, sillä silloin ihmisiltä loppuu kannustimet tehdä asioita. Puhdas kommunismi on mielestäni utopia. En myöskään usko puhtaaseen kapitalismiin, sillä se tukehtuu jatkuvaan voitontavotteluun, joka tapahtuu väistämättä toisten ihmisten ja ympäristön kustannuksella. Tästä syystä kannatan jotain tällaista inhimillisyyttä tukevaa välimallia, joka kannustaa tekemään ja velvoittaa vastuuta, mutta ei jätä ihmisiä täysin oman onnensa nojaan. Autetaan toisia kävelemään, mutta ei kanneta heitä paikasta toiseen.
 
Itsekin ajattelen, ettei tässä ole tarkoitus painostaa nuoria tekemään lapsia aikaisin tai poistaa valinnanvapautta. Vaan pohtia esimerkiksi sitä, mitä muutoksia yhteiskunnassa pitäisi tehdä, jotta ne nuoret aikuiset, jotka haluaisivat saada lapsia vaikka alle 3-kymppisinä, uskaltautuisivat sitä yrittämään. Tai mitä yhteiskunnallisia muutoksia pitäisi tehdä, että nuorten aikuisten olisi mahdollista perheellistyä siinä vaiheessa, kun opiskelut ja vakituisen työn etsintä on vielä kesken. Ettei ajateltaisi niin, että elämän pitää olla ”valmis” ennen lasten saantia. Ja miten pystyttäisiin vaikuttamaan siihen vallalla olevaan ajatusmalliin, joka esittää vanhemmuuden uupumuksen, oman itsen kadottamisen ja kaikesta kivasta luopumisen kehänä.
Kaikki tämä, jotta niitä hedelmällisyyshoitoja, jotka johtuvat lasta yrittävien ihmisten iästä, tarvittaisiin vähemmän, tai ainakin, jotta niiden käyttö ei räjähtäisi käsiin tulevaisuudessa.

Kenenkään oikeuteen valita sopiva hetki lasten yrittämiselle ei olla siis puuttumassa. Eikä kaikille lasten yrittäminen alle 3-kymppisenä silti ole mahdollista. Itsekin tapasin lasteni isän vasta ollessani 31v. Sitä ennen ei lasten yrittäminen käynyt mielessäkään.
 
Ei vaan nimenomaan on taloudellisesti järkevää luoda kannustimia siten, että työssäkäyminen ja opiskelu yhdistettynä perheen perustamiseen on kannattavaa. Se työssäkäynnin ja lastenteon kannustehan tulee siitä, että sillä, jolla on paljon lapsia, on pienempi tulovero, jolloin se nettomääräinen kansalaispalkka on suurempi ja työstä saatava palkka nettomääräisenä vielä
suurempi, jos on tehnyt ne lapset nuorena. Tämähän kannustaisi itsessään niitä ihmisiä lisääntymään, jotka tekevät töitä, koska siitä työnteosta on kuitenkin suhteellisesti enemmän hyötyä.
Tämä on hyvä pointti! Nostin tämän vielä sillä ylös. Jos tosiaan tulojen verotus laskisi sen mukaan kuinka paljon lapsia on, niin lapsethan kannattaisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa työuraa jolloin pystyisi pisimpään hyötymään edullisesta verotuksesta.

Edit. Onhan sitä nytkin työtulovähennyksen lapsikorotus 50€/lapsi ... per niinku vuosi. Eli ei juuri mitään, hyöty kuukautta kohden jää kovin pieneksi.
 
Muokattu viimeksi:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta tuo ” nuoruuden eläminen”, kuulostaa siltä, että vain juhlitaan ja tehdään mitä huvittaa. Sen sijaan ei puhuta siitä, että lasten(kin) kannalta on fiksumpaa, ettei tarvitse joka euroa laskea. Eli että molemmilla vanhemmilla on työ. ( meillä on kaksi lasta )

Ja sitten taas, jos aina vain useammasta lapsesta saisi enemmän rahaa, niin esim. tiettyjen kulttuurien äidit eivöt pääsisi yhteiskuntaan kiinni ollenkaan.

Kansalaispalkkaa on vähän kaksipiippuinen juttu sekin, koska jos se on riittävän suuri, että sillä tulee toimeen, niin se ei kannusta kyllä mihinkään.
 
Pitää vähän pureskella pidemmälle tätä äitiyden merkitystä yhteiskunnalle, kun se on yksi ydinongelmista tässä. Äitiyttä kun ei nähdä kontribuutiona yhteiskunnalle, vaan malliäiti tekee lapset nopsaan ja saman tien sukeltaa takaisin työelämään ja laittaa pienetkin lapsensa hoitoon yhteiskunnan kasvatettavaksi. Totta, että maahanmuuttajaäiti joka tekee monta lasta, ei välttämättä työllisty niin helposti lapset tehtyään ja kieliopinnotkin voivat jäädä vähän puolitiehen. Kotona oleminen houkuttelee jäämään ummikoksi. Mutta lapset ainakin jollain tasolla integroituvat yhteiskuntaan. Ja maahanmuuttajiahan hamutaan tänne juuri siksi, kun he vielä lisääntyvät reippaasti, ja ajatellaan että heidän lapsensa ottaisivat koppia vaikkapa kestämättömästä eläkesysteemistämme ja hoitaisi ikääntyvää väestöä. Maahanmuuttajien perhekootkin tuppaavat muutamassa sukupolvessa kutistumaan, kun hekin käyvät lävitse koulusysteemin ja integroituvat paremmin meidän yhteiskunnan vaatimuksiin. Vika siis on yhteiskunnassa.

Me itseasiassa tarvittaisiin tänne kotiäitejä, heidät pitäisi nähdä ratkaisuna, ei ongelmana. Muuten hedelmällisyysluku jatkaa laskemistaan.

Hedelmällisyysluvusta sen verran että se on laskussa kautta maailman. Myös maissa joissa on perinteisesti ollut korkea syntyvyys, hedelmällisyys laskee. Maahanmuuton varaan laskeminen ei siis toimi pidemmän päälle väestön kasvun (tai edes samassa pysymisen) keinona.
 
Muokattu viimeksi:
Pitää vähän pureskella pidemmälle tätä äitiyden merkitystä yhteiskunnalle, kun se on yksi ydinongelmista tässä. Äitiyttä kun ei nähdä kontribuutiona yhteiskunnalle, vaan malliäiti tekee lapset nopsaan ja saman tien sukeltaa takaisin työelämään ja laittaa pienetkin lapsensa hoitoon yhteiskunnan kasvatettavaksi. —- Vika siis on yhteiskunnassa.

Me itseasiassa tarvittaisiin tänne kotiäitejä, heidät pitäisi nähdä ratkaisuna, ei ongelmana.
Tästä oon samaa mieltä. En tiedä oonko joku outolintu, mutta itse en olisi halunnut lapsia, jos en olisi saanut jäädä kotiäidiksi. Onneksi mies suostui mielellään tähän järjestelyyn.

Kaikkialta kyllä tulee sitä painetta ja arvostelua, että mun valinta on väärä, vastuuton ja itsekäs, mutta en enää kiinnitä siihen paljon huomiota. Olen onnellinen näin.

Välillä pohdin, kuinka paljon arvosteluun liittyy kateutta. Haluaisivatko useammat naiset olla kotiäitejä, mutta eivät uskalla sitä ääneen sanoa?
 
Tästä oon samaa mieltä. En tiedä oonko joku outolintu, mutta itse en olisi halunnut lapsia, jos en olisi saanut jäädä kotiäidiksi. Onneksi mies suostui mielellään tähän järjestelyyn.

Kaikkialta kyllä tulee sitä painetta ja arvostelua, että mun valinta on väärä, vastuuton ja itsekäs, mutta en enää kiinnitä siihen paljon huomiota. Olen onnellinen näin.

Välillä pohdin, kuinka paljon arvosteluun liittyy kateutta. Haluaisivatko useammat naiset olla kotiäitejä, mutta eivät uskalla sitä ääneen sanoa?
Varmasti tässä on takana paljon sitä, että moni haluaisi hoitaa lapsia paljon pidempään kotona, kuin mitä taloudellisesti on mahdollista. Nuorilla perheillä kun on usein vaikkapa asuntolainaa ja -autolainaa, sillä tarvitseehan kasvanut perhe isomman kodin. Taloudesta voisi toki kirjoittaa enemmänkin, lopultahan se on tulojen ja menojen tasapainotusta ja valintoja sen mukaan. Kotiäitiys saattaa vaatia sen että asuu edullisemmalla alueella, ajaa halvemmilla autoilla ja tinkii vaikkapa ulkomaan matkustelusta ja merkkivaatteista.

Mutta tuo ympäristön arvostelu kertoo juuri tästä arvomaailmasta. Minäkin olen jäänyt kotiäidiksi, ja ihan ensimmäisenä se vaati oman mielen työstämistä ja arvojen uudelleen asettelua. Prioriteetit meni uusiksi. Tämän jälkeen asian uskalsi muillekin sanoa, ja arvostelua tuli. Suorimmin se tuli omilta vanhemmilta, oli jotenkin mahdoton ajatus että tekisin näin. Muut tuhahtelivat. Oma äitini huolestui eläkkeestäni, mikä oli ihan hyvä hoksautus. Tähänkin aloin varautumaan säästämällä & sijoittamalla. Problem solved.

Tämän hetken suosituin ratkaisu taitaa tosiaan olla tämä äidin työn ja vanhemmuuden yhdistäminen. Tästäkin voisi kirjoittaa paljon ja on kirjoitettukin. Useimmille se on rankkaa, kotona odottaa toinen työmaa kotitöineen. Lasten sairastelu on pois työssä käymiseltä mikä aiheuttaa kitkaa useampaan suuntaan. Vanhempia poltetaan loppuun. Tämäkin aihe vaatisi päättäjiltä pohdintaa, että kuinka joko keventää työssäkäyvän vanhemman taakkaa, tai sitten helpottaa toisen vanhemman kotonaoloa. Tässä päästään taas esim. perheverotukseen.
 
Tästä oon samaa mieltä. En tiedä oonko joku outolintu, mutta itse en olisi halunnut lapsia, jos en olisi saanut jäädä kotiäidiksi. Onneksi mies suostui mielellään tähän järjestelyyn.

Kaikkialta kyllä tulee sitä painetta ja arvostelua, että mun valinta on väärä, vastuuton ja itsekäs, mutta en enää kiinnitä siihen paljon huomiota. Olen onnellinen näin.

Välillä pohdin, kuinka paljon arvosteluun liittyy kateutta. Haluaisivatko useammat naiset olla kotiäitejä, mutta eivät uskalla sitä ääneen sanoa?
Ihmisillä on aika usein taipumus kääntää omat valintansa niiksi tavoiteltaviksi ja muiden valinnat "vääriksi", kun eivät osaa käsitellä pettymyksiä tai päähän ei mahdu ajatus, että joku toisenlainenkin valinta voi olla ihan yhtä hyvä kuin se omakin. Minusta sekä kotiäitiys että perheeseen rahan tuominen ovat molemmat tärkeitä tehtäviä ja imetyksen jälkeen se ei edes ole sukupuolisidonnainen.

Itse olen meidän perheessä se kenen rahat mahdollistavat tämän arjen pyörittämisen, mutta tosiasia on se, että haluaisin olla enemmän kotona lapseni kanssa. En ryve siinä pettymyksessä, mutta sanon sen kyllä ääneen, että haluaisin olla enemmän lapseni kanssa ja vähemmän töissä. Vastaavasti mieheni haluaisi tehdä enemmän töitä kodin ulkopuolella, mutta tilanne on nyt tällainen ja olemme sen hyväksyneet. 💁‍♀️
 
Muokattu viimeksi:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta tuo ” nuoruuden eläminen”, kuulostaa siltä, että vain juhlitaan ja tehdään mitä huvittaa. Sen sijaan ei puhuta siitä, että lasten(kin) kannalta on fiksumpaa, ettei tarvitse joka euroa laskea. Eli että molemmilla vanhemmilla on työ. ( meillä on kaksi lasta )

Ja sitten taas, jos aina vain useammasta lapsesta saisi enemmän rahaa, niin esim. tiettyjen kulttuurien äidit eivöt pääsisi yhteiskuntaan kiinni ollenkaan.

Kansalaispalkkaa on vähän kaksipiippuinen juttu sekin, koska jos se on riittävän suuri, että sillä tulee toimeen, niin se ei kannusta kyllä mihinkään.
Olisi kannattanut lukea niin olisit huomannut hyvää pohdintaa eri ratkaisuista. Pointtina ei ollut arvottaa yksilöiden valintoja vaan miettiä miten niitä valintoja voidaan ohjata yhteiskunnalle edullisempaan suuntaan (eli, että yhteiskunta pyörisi paremmin).

Se rahahan yksilölle tulisi nimenomaan siitä, että keventäisi tuloveroa.
Se, että äidin tulovero pienenee lasten myötä niin sehän kannustaa siihen, että äiti tekee töitä ainakin osa-aikaisesti. Perheverotus antaisi puolestaan perheelle valinnanvapauden siitä kumpi työskentelee kodin ulkopuolella ja se olisi yhtä kannattavaa jakoi sen työmäärän tasan tai epätasaisesti. Myös perheverotukseen voi yhdistää kannustimet lastentekoon, jolloin saadaan se kannusteaspekti mukaan. Se kummalla tavalla tämän toteuttaa on taas arvovalintakysymys, mutta ei pitäisi omasta mielestäni hyljeksiä myöskään kotiäitiyden vaihtoehtoa.

Kansalaispalkka pienentäisi byrokratiaa ja sen suuruushan pitäisi suhteuttaa siten, että olisi kuitenkin mielekästä käydä töissä. Kansalaispalkka poistaisi asumistuen kaltaisia tulonsiirtoja meiltä kaikilta hyvätuloisille. Nykyinen tukiviidakko, kun mahdollistaa kaikenlaisen muunkin kikkailun.
 
Ja siis vielä @Lya M. tuosta, että biologian kannalta on faktinen ongelma, että lapsia tehdään vasta vanhempana. Siksi mielestäni pitäisi muuttaa yhteiskuntarakenteita sellaisiksi, että se tukisi sitä lapsien tekoa nuorempana. Silloin ei tarvitsisi jättää sitä lastentekoa sinne kolmenkympin huonommalle puolelle sen resurssienpuutteenkaan vuoksi. Ja huonommalle tarkoitan puhtaasti lisääntymisbiologian kannalta.
 
Miksi ei lisäännytä tarpeeksi?Hiiri/rottateoriassa voisi olla perää; olen kuullut myös, että esim. sopulipopulaatio juoksee jyrkänteeltä alas tietyssä vaiheessa, onko kyseessä sama populaation pienentäminen? Samoin ketut lisääntyvät paljon, jos kettuja on metsässä vähän: jos kettuja on enemmän, kettuemo saa vähemmän poikasia. Käsittämätöntä, miten luonto voi järjestää kohtuun vähemmän poikasia.

Toisaalta joissain maissa on erittäin paljon väestöä ja silti siellä lisäännytään suht paljon (Intia? Afrikan tietyt maat? Lähi-itä?). Onko heidän elämä sitten sellaista, ettei kuormita luonnon kestokykyä, niin luonto ei näe syytä säännöstellä lisääntymistä tuolla.

Jos jostain haluttaisi ottaa oppia lisääntymiseen, niin kehitysmaista: siellä lisäännytään. Mikä siihen auttaa? Koulutuksen puute, naisen ja miehen epätasa-arvo tai naisen oikeuksien puute, köyhyys, yhteisöllisyys, alkeelliset olosuhteet ym.

Siinäpä ratkaisu, nuo kun löytyy niin ihmiset lisääntyy.

En sano että nuo olisi huonoja asioita. Ei köyhyys ole välttämättä paha asia. Köyhissä maissa sentään suku jatkuu, sehän on elämän pointti. Rikkaissa maissa väestönkasvu tyrehtyy. Tai tasa-arvon puute. Ehkä naisen kuuluisikin vain palvella lapsiaan ja miestään? Näinhän se suvunjatkaminen toimisi paremmin. Tai "alkeelliset" olot. Onko se lopulta alkeellista, että ruoka metsästetään jousella (luomua ja lähiruokaa!) ja juodaan vettä suoraan luonnon vesistä (mineraalit huipussaan!) ja tehdään alkeellista maanviljelyä käsivoimin (rikas mikrobiomi ja hyvä kunto seurauksena!). Tai koulutus. Kouluttautuvatko eläimet? Tai puut? Silti ne lisääntyvät. Voiko elämä olla arvokasta ilman koulutusta? Onko ihmisistä tullut liian älykkäitä ja rikkaita lisääntymään?
 
Miksi ei lisäännytä tarpeeksi?Hiiri/rottateoriassa voisi olla perää; olen kuullut myös, että esim. sopulipopulaatio juoksee jyrkänteeltä alas tietyssä vaiheessa, onko kyseessä sama populaation pienentäminen? Samoin ketut lisääntyvät paljon, jos kettuja on metsässä vähän: jos kettuja on enemmän, kettuemo saa vähemmän poikasia. Käsittämätöntä, miten luonto voi järjestää kohtuun vähemmän poikasia.

Toisaalta joissain maissa on erittäin paljon väestöä ja silti siellä lisäännytään suht paljon (Intia? Afrikan tietyt maat? Lähi-itä?). Onko heidän elämä sitten sellaista, ettei kuormita luonnon kestokykyä, niin luonto ei näe syytä säännöstellä lisääntymistä tuolla.

Jos jostain haluttaisi ottaa oppia lisääntymiseen, niin kehitysmaista: siellä lisäännytään. Mikä siihen auttaa? Koulutuksen puute, naisen ja miehen epätasa-arvo tai naisen oikeuksien puute, köyhyys, yhteisöllisyys, alkeelliset olosuhteet ym.

Siinäpä ratkaisu, nuo kun löytyy niin ihmiset lisääntyy.

En sano että nuo olisi huonoja asioita. Ei köyhyys ole välttämättä paha asia. Köyhissä maissa sentään suku jatkuu, sehän on elämän pointti. Rikkaissa maissa väestönkasvu tyrehtyy. Tai tasa-arvon puute. Ehkä naisen kuuluisikin vain palvella lapsiaan ja miestään? Näinhän se suvunjatkaminen toimisi paremmin. Tai "alkeelliset" olot. Onko se lopulta alkeellista, että ruoka metsästetään jousella (luomua ja lähiruokaa!) ja juodaan vettä suoraan luonnon vesistä (mineraalit huipussaan!) ja tehdään alkeellista maanviljelyä käsivoimin (rikas mikrobiomi ja hyvä kunto seurauksena!). Tai koulutus. Kouluttautuvatko eläimet? Tai puut? Silti ne lisääntyvät. Voiko elämä olla arvokasta ilman koulutusta? Onko ihmisistä tullut liian älykkäitä ja rikkaita lisääntymään?
Köyhissä lapset on vanhempiensa vanhuuden turva, heitä tarvitaan maataloustöihin ja myöskin on hyvä olla useampi kun kaikki ei elä aikuisiksi. Naisen tehtävä on lähinnä tuottaa perillisiä miehelle ja monissa maissa naisia kohdellaan kuin eläimiä. Monet ei haluaisi niin monta lasta mutta samalla lapsiin ei suhtauduta samalla tavalla kuin täällä.

En oikein tiedä mitä hait kommentilla, mutta on suuri vääryys että olosuhteet on niin monissa maailman maissa sellaiset kuin on. Ja näiden maiden olosuhteita ylläpitää se, että me elämme täällä yltäkylläisyydessä.

Ihminen on kauan sitten ylittänyt luonnon itselleen asettamat rajat, joten en usko tähän sopuliteoriaan. Samalla kertoo kyllä länsimaisten yhteiskuntien syvästä kriisistä että syntyvyys laskee. Ratkaisu on kuitenkin mielestäni siinä, että koko yhteiskuntaa muutetaan oikeudenmukaisemmaksi, eikä mennä ajassa taaksepäin.
 
Miksi ei lisäännytä tarpeeksi?Hiiri/rottateoriassa voisi olla perää; olen kuullut myös, että esim. sopulipopulaatio juoksee jyrkänteeltä alas tietyssä vaiheessa, onko kyseessä sama populaation pienentäminen? Samoin ketut lisääntyvät paljon, jos kettuja on metsässä vähän: jos kettuja on enemmän, kettuemo saa vähemmän poikasia. Käsittämätöntä, miten luonto voi järjestää kohtuun vähemmän poikasia.

Toisaalta joissain maissa on erittäin paljon väestöä ja silti siellä lisäännytään suht paljon (Intia? Afrikan tietyt maat? Lähi-itä?). Onko heidän elämä sitten sellaista, ettei kuormita luonnon kestokykyä, niin luonto ei näe syytä säännöstellä lisääntymistä tuolla.

Jos jostain haluttaisi ottaa oppia lisääntymiseen, niin kehitysmaista: siellä lisäännytään. Mikä siihen auttaa? Koulutuksen puute, naisen ja miehen epätasa-arvo tai naisen oikeuksien puute, köyhyys, yhteisöllisyys, alkeelliset olosuhteet ym.

Siinäpä ratkaisu, nuo kun löytyy niin ihmiset lisääntyy.

En sano että nuo olisi huonoja asioita. Ei köyhyys ole välttämättä paha asia. Köyhissä maissa sentään suku jatkuu, sehän on elämän pointti. Rikkaissa maissa väestönkasvu tyrehtyy. Tai tasa-arvon puute. Ehkä naisen kuuluisikin vain palvella lapsiaan ja miestään? Näinhän se suvunjatkaminen toimisi paremmin. Tai "alkeelliset" olot. Onko se lopulta alkeellista, että ruoka metsästetään jousella (luomua ja lähiruokaa!) ja juodaan vettä suoraan luonnon vesistä (mineraalit huipussaan!) ja tehdään alkeellista maanviljelyä käsivoimin (rikas mikrobiomi ja hyvä kunto seurauksena!). Tai koulutus. Kouluttautuvatko eläimet? Tai puut? Silti ne lisääntyvät. Voiko elämä olla arvokasta ilman koulutusta? Onko ihmisistä tullut liian älykkäitä ja rikkaita lisääntymään?
Oletan että hait tällä kärjistämistä, olemme eksyneet aika kauas juuristamme. Hyvinvointi on tehnyt meistä laiskoja ja epäsosiaalisia. Ehkäpä tietty määrä kurjuutta, puutetta, surkeutta... (muutakin kuin että soijalatte on lopussa lähimmästä kahvilasta)... taistelua elämästä tervehdyttää ihmistä. Sodan jälkeen suomessakin, ja monessa muutta maassa, koettiin suuret ikäluokat. Vauvoja syntyi, elämää arvostettiin kun nähtiin kuolema.

Koulutuksella on kenties osansa siihen että eksymme kauas luonnollisista rooleistamme. Nainen on hoivaaja, vain meillä on kyky kantaa uutta elämää sisällämme. Mies on perheen suojelija, perheen, kylän, maan. Kenties tosiaan olisimme hoikempia ja parempikuntoisia ja terveempiä jos jokainen keräisi ruuat peltotilkultaan, ja lihaa saataisiin pöytään jos onni on ollut myötäinen metsässä tai kalassa. Tai jos on raaskittu teurastaa kotieläin. Onhan se erilaista elämää. Median puute saa varmasti etsimään erilaista viihdettä iltoihinsa. :tears:
 
Miksi ei lisäännytä tarpeeksi?Hiiri/rottateoriassa voisi olla perää; olen kuullut myös, että esim. sopulipopulaatio juoksee jyrkänteeltä alas tietyssä vaiheessa, onko kyseessä sama populaation pienentäminen? Samoin ketut lisääntyvät paljon, jos kettuja on metsässä vähän: jos kettuja on enemmän, kettuemo saa vähemmän poikasia. Käsittämätöntä, miten luonto voi järjestää kohtuun vähemmän poikasia.

Toisaalta joissain maissa on erittäin paljon väestöä ja silti siellä lisäännytään suht paljon (Intia? Afrikan tietyt maat? Lähi-itä?). Onko heidän elämä sitten sellaista, ettei kuormita luonnon kestokykyä, niin luonto ei näe syytä säännöstellä lisääntymistä tuolla.

Jos jostain haluttaisi ottaa oppia lisääntymiseen, niin kehitysmaista: siellä lisäännytään. Mikä siihen auttaa? Koulutuksen puute, naisen ja miehen epätasa-arvo tai naisen oikeuksien puute, köyhyys, yhteisöllisyys, alkeelliset olosuhteet ym.

Siinäpä ratkaisu, nuo kun löytyy niin ihmiset lisääntyy.

En sano että nuo olisi huonoja asioita. Ei köyhyys ole välttämättä paha asia. Köyhissä maissa sentään suku jatkuu, sehän on elämän pointti. Rikkaissa maissa väestönkasvu tyrehtyy. Tai tasa-arvon puute. Ehkä naisen kuuluisikin vain palvella lapsiaan ja miestään? Näinhän se suvunjatkaminen toimisi paremmin. Tai "alkeelliset" olot. Onko se lopulta alkeellista, että ruoka metsästetään jousella (luomua ja lähiruokaa!) ja juodaan vettä suoraan luonnon vesistä (mineraalit huipussaan!) ja tehdään alkeellista maanviljelyä käsivoimin (rikas mikrobiomi ja hyvä kunto seurauksena!). Tai koulutus. Kouluttautuvatko eläimet? Tai puut? Silti ne lisääntyvät. Voiko elämä olla arvokasta ilman koulutusta? Onko ihmisistä tullut liian älykkäitä ja rikkaita lisääntymään?

Onko tämän tarkoitus provota? No, jokainen saa elää miten haluaa. Jos tykkää elää nyrkin ja hellan välissä niin eiköhän aina joku sovinisti mies löydy sitä toteuttumaan. Itse pidän tasa-arvon lisääntymistä vain ja ainoastaan hyvänä asiana. Muistuttaisin myös, että köyhissä maissa, joissa on isoin syntyvyys, on myös keskimäärin isompi lapsikuolleisuus ja lyhyempi elinajan odote. Ja lapsia tosiaan tarvitaan vanhuuden turvaamiseksi. Niin oli Suomessakin silloin kun elettiin pellon ja metsän antimilla. Köyhissä maissa on myös puhtaan veden puute oikea ongelma. Siitä saa vähän muutakin kuin mineraaleja. Eikä nämä toki ole kehitysmaiden ainoita ongelmia. Teollistuminen ja kehitys on toki myös tuoneet omia ongelmiaan, mutta en näkisi paluuta pula-aikaan ratkaisuna.
 
Miksi ei lisäännytä tarpeeksi?Hiiri/rottateoriassa voisi olla perää; olen kuullut myös, että esim. sopulipopulaatio juoksee jyrkänteeltä alas tietyssä vaiheessa, onko kyseessä sama populaation pienentäminen? Samoin ketut lisääntyvät paljon, jos kettuja on metsässä vähän: jos kettuja on enemmän, kettuemo saa vähemmän poikasia. Käsittämätöntä, miten luonto voi järjestää kohtuun vähemmän poikasia.

Toisaalta joissain maissa on erittäin paljon väestöä ja silti siellä lisäännytään suht paljon (Intia? Afrikan tietyt maat? Lähi-itä?). Onko heidän elämä sitten sellaista, ettei kuormita luonnon kestokykyä, niin luonto ei näe syytä säännöstellä lisääntymistä tuolla.

Jos jostain haluttaisi ottaa oppia lisääntymiseen, niin kehitysmaista: siellä lisäännytään. Mikä siihen auttaa? Koulutuksen puute, naisen ja miehen epätasa-arvo tai naisen oikeuksien puute, köyhyys, yhteisöllisyys, alkeelliset olosuhteet ym.

Siinäpä ratkaisu, nuo kun löytyy niin ihmiset lisääntyy.

En sano että nuo olisi huonoja asioita. Ei köyhyys ole välttämättä paha asia. Köyhissä maissa sentään suku jatkuu, sehän on elämän pointti. Rikkaissa maissa väestönkasvu tyrehtyy. Tai tasa-arvon puute. Ehkä naisen kuuluisikin vain palvella lapsiaan ja miestään? Näinhän se suvunjatkaminen toimisi paremmin. Tai "alkeelliset" olot. Onko se lopulta alkeellista, että ruoka metsästetään jousella (luomua ja lähiruokaa!) ja juodaan vettä suoraan luonnon vesistä (mineraalit huipussaan!) ja tehdään alkeellista maanviljelyä käsivoimin (rikas mikrobiomi ja hyvä kunto seurauksena!). Tai koulutus. Kouluttautuvatko eläimet? Tai puut? Silti ne lisääntyvät. Voiko elämä olla arvokasta ilman koulutusta? Onko ihmisistä tullut liian älykkäitä ja rikkaita lisääntymään?
Lähtisin ennemmin siitä, että teknologian avulla keksimme parempia ratkaisuja luonnonsuojeluun ja lakien, säädösten ja valistuksen kautta opetamme ihmiset elämään säästeliäämmin.

Siinä on pointtinsa että ihminen voi myös tukehtua hyvinvointiinsa. Ei ihmistä ole luotu mukavuuteen vaan ihminen tarvitsee sopivasti epämukavuutta. Suihku tuntuu luksukselta, jos on rämpinyt viikon metsässä. Päivittäin se on vain ihan kiva. Tasapainon löytäminen on nykyisessä yltäkylläisyydessä haastavaa.

Ajattelen siis niin, että sivistyneen valtion ratkaisu ei niinkään ole mennä taaksepäin vaan oppia menneisyyden virheistä ja keksiä uudenlainen yhteiskuntajärjestys ja tapa toimia. Se voi tarkoittaa sitä, että otetaan ennen toimineita tapoja takaisin, mutta ei niitä, jotka olivat haitallisia, mutta ennen kaikkea keksitään uusia. En tiedä saatteko yhtään koppia?
 
Takaisin
Top