Lapsettomuushoitojen lisääntynyt tarve yhteiskunnallisena ongelmana

[Pilkki24]

@Pingviiniemo luin juuri kirjaa ultraprosessoidusta ruoasta ja se saattaa olla yksi syy ihmisten lihomiseen. Toisilla meistä on herkästi lihomiseen taipuvat geenit ja tietynlainen ympäristö on sellaisilla geeneillä haastavampi.

Juuri kuten kuvailit niin toinen napsii niitä keksejä jatkuvasti ja toinen ei välitä ollenkaan. Toinen kaipaa silloin enemmän ohjausta. Aikuisillakin tuo toimii ihan samalla tavalla, mutta meille on jo rakentunut vähän enemmän niitä työkaluja esimerkiksi vastustaa sitä kiusausta.

 

[S75]

Minusta ylivoimaisesti suurin ongelma lastenhankinnan suhteen on suomalainen koulutusjärjestelmä, työelämä ja yhteiskunnan tukijärjestelmän perhevastaisuus.

Suomessa pidetään ihmiset eri asteisissa koulutuksissa 25-35-vuotiaiksi asti. Itsenäiseen elämään omalla työllä elantonsa ansaitsevaksi siirrytään lastenhankinnan kannalta kohtuuttoman myöhään, ja lisäksi asenteet ovat erittäin negatiivisia niitä kohtaan, jotka haluavat aikaisemmin aloittamaan omaa elämäänsä. Tukijärjestelmä taas on tehty niin, että mitä pidempään ehtii tehdä töitä ennen lastenhankintaa, sitä paremmin tukijärjestelmä perheestä huolehtii. Käytännössä koko systeemi ohjaa nuoria lykkäämään lastentekoa yli kolmikymppiseksi asti.

Minusta tässä pitäisi uusia sekä koulutusjärjestelmää, verotusta ja tukia.

Koulutusjärjestelmässä pitäisi tehdä kuten muissakin maissa, eli alempi korkeakoulututkinto/kandidaatti pitäisi saada valmiiksi 18-19-vuotiaana, ja ylempään tutkintoon jatkaminen vaatisi vähintään parin vuoden työtekoa ennen sinne hakeutumista. Jotta alempi tutkinto valmistuu jo 18-19-vuotiaana, pitää peruskoulu ja lukio saada valmiiksi jo 15-16-vuotiasna. Se onnistuu tiivistämällä sisältöjä.
Tärkeää olisi, että 18-19-vuotiaana nuori olisi jo täysin valmis työelämään ja vain harvat jatkaisivat opiskelua tuon jälkeen, jolloin päästään aikuiseen elämään kiinni nuorempina kuin nyt. Monella on tuossa iässä erittäin vahva tarve päästä kokeilemaan siipiään, nykyjärjestelmä pakottaa pidentämään lapsuutta kolmikymppiseksi asti.

Verot ja tuet. Verojen ja tukien kannalta nyky-Suomessa lapset ovat lemmikkieläinten asemassa. Heidän ei lasketa kuluttavan, asuvan tai tarvitsevan mitään, vanhemmille annetaan nimellinen avustus, mikä ei mitenkään kata lapsen menoja. Verotuksessakaan ei mitenkään huomioida sitä, että vaikkapa yh:n tuloilla elää, asuu ja kuluttaa 4 ihmistä, ja häntä verotetaan tismalleen samalla tavalla kuin jos samalla rahalla eläisi, asuisi ja kuluttaisi vain yksi ihminen. Jos taas perheessä olisi 4 työssäkäyvää, jotka tienaisivat yhteensä saman verran kuin se vahvasti verotettu yh, olisivat verot olemattomat.

Minusta lasten pitäisi saada lapsia varten kehitetty lapsuisraha, joka olisi saman suuruinen kuin työmarkkinatuki, lisäksi tietenkin asumistuki joka on samansuuruinen kuin aikuisillakin, jne. Työtön aikuinem voi mennä töihin, lapsi ei, joten lapsen kuuluu ehdottomasti saada katettua elämisensä omana henkilönään, yhteiskunnan jäsenenä eikä mitään vanhempiensa lemmikkieläimenä.

Lisäksi verotuksessa pitää siirtyä perheveroon, eli samassa taloudessa asuvien tulot lasketaan yhteen ja kaikkien veroprosentti määräytyy sen mukaan, perheen sisällä tietenkin jakautuen progressiivisesti. Kaikki muut tulonsiirrot, kuten päivähoitomaksujen vähennykset yms. laskettaisiin nettotuloista, koska se on se todellinen käytössä oleva rahamäärä. Nythän ne lasketaan bruttotuloista. Ja se rankaisee yksinhuoltajia, koska yksinhuoltajaperheissä maksetaan isompia veroja kuin kaksinhuoltajaperheissä.

Ja tässä onkin vielä yksi ongelma. Suomessa moni jää yksihuoltajaksi. Se on erittäin rankkaa, mitään tukea ei siihen yhteiskunnalta tipu (periaatteessa paljon on kauniita sanoja paperilla, käytännössä mitään apua ei saa). Mukavasti on järjestetty kannustinloukkukin, eli jos pudottautuu pois työelämästä, yh saa paremman toimeentulon kuin yrittämällä pysyä kiinni työelämässä. Suomessa nykyään 24% lapsiperheistä on yhden vanhemman perheitä, eli neljännes. Tämä on siis todella yleistä, ja yhteiskunnan pitäisi hyväksyä tämä täysin validina vaihtoehtona, eikä suhtautua niin, että oma moka,mitäs erosi, siten makaa kuin petaa.

Hyvin keino tehdä yksinhuoltajuudesta hyvä vaihtoehto olisi velvoittaa työantajat lainsäädännöllä antamaan yksinhuoltajalle halutessaan mahdollisuus tehdä 50 % työpäivää, sen lisäksi tietenkin, että jokaisella lapsella olisi oikeus työmarkkinatukeen ja asumistukeen. Silloin yksinhuoltajuus olisi toimiva ratkaisu, eikä vanhemman näännyttävä ja samalla pysyvään köyhyyteen pakottava tuomio.

Ja tietenkin; vanhempien tuet. Vanhempainvapaalla yhteiskunnan tulee maksaa täysi palkka ja verokertymät. Vanhempainvapaalla ei olla huvikseen pois töistä, vaan tehdään kotona töitä yhteiskunnan hyväksi 24/7. Näin saataisiin myös isät vanhempainvapaalle tasa-qrvoisemmin, nythän kovempituloinen vanhempi ei monesti pysty jäämään vanhempainvapaalle, koska perheen tulot putoaisivat liikaa.

 

[Lya M.]

Eivät meidän lapset muuttaneet elintasoa juuri miksikään, tosin ikäero on 6 vuotta ( Mutta eläkekertymään töistä poissaolot tekivät minulle ison loven, mitä ei aina tule ajatelleeksi)

Sen sijaan lapsivihamielisyys näkyy esim. kahviloissa / ravintoloissa, jossa joskus saamme pahoja katseita.

 

[Pingviiniemo]

Tuo ylipaino on kyllä mielenkiintoinen asia, että miten samassa perheessä voi olla sekä normaali -että ylipainoisia lapsia ja nuoria. Mun omalla äidillä on neljä lasta minä mukaan lukien ja minä olen ainoa ylipainoinen, vaikka kaikki syöty samaa ruokaa…

Meidän esikoinen tykkää kaikesta ruoasta ja pyytää usein pöydässä ruoan sijaan lisää salaattia tai muita kasviksia. Päikyssä hämmästelevät hänen ennakkoluulottomuuttaan ja sitä etä pyytää salaattia lisää. Hänen makuaistinsa on mysteeri. Koskaan ei olla patistettu tai edes kehotettu maistamaan kaikkea vaan se on tälle lapselle aivan luonnonllista. Hän liikkuu paljon ja on normaalipainoinen ja tekee itse hyviä valintoja ruoan suhteen.

Kuopus taas tykkää makeasta ja toimii paljolti turvaruoilla. Hän oppi syömään kurkkua viime viikolla. Muuten ainoa hedelmä mitä hän syö on kilokaupalla banaania. Kuopuksesta näkee että hänellä on taipumus syödä liikaa ja tehdä vain ns. huonoja valintoja jos hän saisi päättää. Molemmilla samat lähtökohdat. Hän on vielä normaalipainoinen, mutta ollaan tehty sopimus että kesän jälkeen täytyy ruokavaliosta pikkuhiljaa ottaa keksit pois, kun ne tuppaa täyttämään muuten päivää ja vie tilaa muulta ruoalta. Meillä on aika paljon keksiä tarjolla nyt kesällä ja esikoinen ei syö niitä, mutta kuopus senkin edestä.

Pointti on ehkä myös se, että lapset on niin erillaisia! Esikoisen syömistä ei tarvitse säädellä tai mitenkään puuttua valintoihin, mutta kuopuksen syömisestä täytyy itse ottaa vanhempana vastuu ja ohjata syömään oikeita ruokia. Päiväkodissa ovat olleet tosi huolissaan saako hän tarpeeksi ruokaa, kun ei suostu syömään siellä kuin joitain turvaruokia, joten pitää olla myös hyvin sensitiivinen kun puuttuu hänen ruokavalioonsa…

Siis pakko vielä mainita, että mikä ton meidän 5 vuotiaan makuaistissa on? Jäätelöä pakkanen täynnä ja hän hakee pelliltä sen sijaan kaksi kasvistäytteistä kesäkurpitsaa ja syö hyvällä ruokahalulla. Mä en olisi lapsena edes maistanut. Kuopus valitsi jäätelön. Hän siis pitää kasvisten happamuudesta.