Lapsettomuushoitojen lisääntynyt tarve yhteiskunnallisena ongelmana

[Ginger]

Jotenkin tuli sellainen olo, että tän koko aiheen voisi tiivistää siihen, että onko oikeasti yhteiskunta nykyään niin sokerista tehty, ettei mitään vaan jakseta. Tarkoitan tällä sitä, että mitään ei haluta eikä malteta odottaa, jos siitä ei voi skipata tylsää kohtaa tai mainoksia, laittaa toistoa 2x koska kiire tai jos minun rauhani nyt järkkyy ylimääräisten äänien/velvollisuuksien takia niin kamalaa, kyllä nyt niin mieleni pahoitin. Onko nykyään tullut ongelma siitä, että pitää olla vastuussa muustakin, kuin itsestään? Sulkeudutaan sinne mukavuusalueelle, oli se sitten se suorittaminen tai somen selaaminen, kenellä mikäkin. Ja sitten voipi käydä niin, että ollaan siellä nelikymppisiä, kun havahdutaan että oho, ehkä voisi sittenkin hankkia lapsen. Ja biologia auttamatta jo menee menojaan.

Tuohon kuormittumiseenkin ois sananen sanottavana. Ärsykkeitä on nykyään liikaa, siitähän se johtuu! Älylaitteet, jatkuva "avoin maailma" missä kaikki on mahdollista, ahdistus siitä mikä ja kuka oikeastaan onkaan. Vaihtoehtoja on nykyään liikaa. Onhan se hyvä, kun saa nykyään tehdä ja olla mitä haluaa, mutta samalla se on se viidakko, missä harva oikeasti pärjää ja tietää täsmälleen mitä hän haluaa. Monesti voi myös luulla tietävänsä mitä haluaa ja havahtua siihen, että halusikin ihan vääriä asioita. Sitten on kumma, kun vähän ahdistaa. Ei se ole yllätys!

Olen sitä mieltä että voisi palata taaksepäin jonkin verran ja mennä oikeasti siihen malliin, missä on tietyt raamit tehdä ja olla. Ei näin vapaata, avointa ja kaikki on mahdollista -tyyppistä elämää. Puolensa ja puolensa joo, ymmärrän. Mutta liika yksilökeskeisyys ei toimi.

 

[Nepeta Cataria]

Onhan se hyvä, kun saa nykyään tehdä ja olla mitä haluaa, mutta samalla se on se viidakko, missä harva oikeasti pärjää ja tietää täsmälleen mitä hän haluaa. Monesti voi myös luulla tietävänsä mitä haluaa ja havahtua siihen, että halusikin ihan vääriä asioita. Sitten on kumma, kun vähän ahdistaa. Ei se ole yllätys!

Tähän voisi lisätä heiton: "Play stupid games, win stupid prizes". Pelaa tyhmiä pelejä, voita tyhmiä palkintoja. Kilpaile vaikkapa naapurisi kanssa siitä, kummalla on kalliimpi auto... Päädyt kalliin autosi kanssa rahavaikeuksiin. Sosiaalinen kilpailu kulissien vuoksi on just tätä. Sen sijaan että pysähtyy ja miettii todella että mistä se onnellisuus kumpuaa. Se ei välttämättä ole se, et on se kujan kallein auto, tai lapset puettu aina merkkivaatteisiin. Voi olla että tiivis yhteisasuminen tekee juuri tätä sosiaalisen kilpailun tarvetta, ja vie kauemmaksi omasta itsestä. Ja ehkä se yhteys itseen löytyy vasta myöhemmällä iällä kun hoksaa elämän onttouden (fiilis kun teet kaiken "oikein", mutta ei silti tunnu hyvältä?), just kun alkaa olla se 40v mittarissa, jolloin parhaat hetket meni jo.

 

[Ginger]

Tähän voisi lisätä heiton: "Play stupid games, win stupid prizes". Pelaa tyhmiä pelejä, voita tyhmiä palkintoja. Kilpaile vaikkapa naapurisi kanssa siitä, kummalla on kalliimpi auto... Päädyt kalliin autosi kanssa rahavaikeuksiin. Sosiaalinen kilpailu kulissien vuoksi on just tätä. Sen sijaan että pysähtyy ja miettii todella että mistä se onnellisuus kumpuaa. Se ei välttämättä ole se, et on se kujan kallein auto, tai lapset puettu aina merkkivaatteisiin. Voi olla että tiivis yhteisasuminen tekee juuri tätä sosiaalisen kilpailun tarvetta, ja vie kauemmaksi omasta itsestä. Ja ehkä se yhteys itseen löytyy vasta myöhemmällä iällä kun hoksaa elämän onttouden, just kun alkaa olla se 40v mittarissa, jolloin parhaat hetket meni jo.

Just tää! Pitää kilpailla ja osoittaa, että on ainakin yhtä hyvä, kuin muutkin. Mutta kuka määrittää lopulta sen, mikä on yhtä hyvää?

 

[VäriSointu]

Siitä päästäänkin tähän yhteiskunnalliseen aspektiin. Miten yhteiskunta voi ohjata kansalaisia arvostamaan perhe-elämää ja luopumaan sellaisesta individualismista, joka saa ihmiset luopumaan lapsihaaveista? Millä toimilla se kerma lähtee pois sieltä p*rseestä ja jonkinasteinen epämukavuus olisi hyväksytty osa elämää?

 

[pilvikirsikka]

Hyvää keskustelua! Seuraan täältä taka-alalta, mutta olen täysin samaa mieltä teidän kanssa!

 

[Kipuna]

Siitä päästäänkin tähän yhteiskunnalliseen aspektiin. Miten yhteiskunta voi ohjata kansalaisia arvostamaan perhe-elämää ja luopumaan sellaisesta individualismista, joka saa ihmiset luopumaan lapsihaaveista? Millä toimilla se kerma lähtee pois sieltä p*rseestä ja jonkinasteinen epämukavuus olisi hyväksytty osa elämää?

Itseasiassa sellaista parasta aikaa taas selvitetään https://stm.fi/-/voiko-matalaan-syn...litus-kaynnisti-vaestopoliittisen-ohjelmatyon

Itse uskon, että yksi iso syy on teknologia ja sosiaalinen media. Olen yrittänyt elää elämää ilman älypuhelinta (ja nettiä) ja vaikeaa on... Lidlistäkään et saa enää tarjouskanaa, kun ei ole älypuhelinta mukana, jossa on sovellus. Sitten kun sitä luuria kantaa mukanaan kaikkialla, on helppoa jäädä siihen koukkuun. Ja niinhän ne ohjelmat ja algoritmit suunnitellaan, että me ollaan kaikki niihin mahdollisimman koukussa, Illallakin kun lapset saa nukkumaan, niin on rentouttavampaa kun saa selata puhelinta sohvalla kuin seurustella puolison kanssa. Aivot saavat palkkion nopeammin ulkoisista tekijöistä (kuin vaikka somen tykkäyksistä) kuin siitä, että joutuu pidemmällä tähtäimellä elämään arvojensa mukaista elämää, josta palkinnot tulee myöhemmin. En oo mikään aivotutkija, mutta näin ajattelen En kyllä tiedä, mitä valtio pystyy tälle puhelin asialle enää tekemään

 

[Nepeta Cataria]

Siitä päästäänkin tähän yhteiskunnalliseen aspektiin. Miten yhteiskunta voi ohjata kansalaisia arvostamaan perhe-elämää ja luopumaan sellaisesta individualismista, joka saa ihmiset luopumaan lapsihaaveista? Millä toimilla se kerma lähtee pois sieltä p*rseestä ja jonkinasteinen epämukavuus olisi hyväksytty osa elämää?

Hyvä ja vaikea kysymys. Ehkä elämme geneettisen pullonkaulan aikaa jolloin poolista karsiutuu pois liian mukavuudenhaluiset ihmiset. Kaikessahan se on että "no pain no gain", pitää nähdä vaivaa jos haluaa jotain saavuttaa. Unkarin malli ainakin toimi ainakin syntyvyyttä lisäävästi, ihmiset seurasivat ainakin jossain määrin veroporkkanoita ja etuja.

Mutta epämukavuuden sietäminen? Ainakin omalta kohdaltani olen huomannut että lapset ovat kasvattaneet huomattavasti luonnetta, se on tullut harjoituksen kautta. Rima on laskenut ja mun mielestä kauppareissu meni hyvin jos lapset eivät tuhonneet reissun aikana mitään, je ketään ei tarvinnut kantaa ulos huutavana. Eikä se paljon tunnu jos pitäis kantaa huutavanakin ulos. Nahka on paksuuntunut harjoituksessa.

Mutta pointtini ehkä lopulta on, että epämukavuuden sietämistä voi harjoitella altistamalla itsensä reippaasti tilanteisiin jotka eivät ole niin mukavia. Olihan tuo historiassakin joku kansa, joka käveli paljain jaloin kivisiä reittejä, jotta pystyisi tuntemaan onnellisuutta ja kiitollisuutta kun sai kengät taas jalkaansa. Askeesissa olisi opittavaa.

Jos oikeasti haluaisi muuttaa ihmisten asennoitumista ja muuttaa elämää enemmän perhekeskeisemmäksi, olisi median asenne perheitä kohtaan muututtava. Perheellisyys tulisi esittää myönteisessä valossa aina, lapset rikkautena, nostaa esiin onnellisia vanhempia ja onnistumistarinoita. Sen sijaan että tuodaan esiin väsyneitä, pettyneitä, pelokkaita ja nujertuneita ihmisiä. Kerrotaan että vanhemmuus on raskasta, vauva-aika myös, imetys on pelottavaa, puhumattakaan synnytyksestä... Tässä voi jokainen tehdä harjoituksen Yle:n sivujen kanssa, laskekaa perheitä koskevat uutiset ja arvioikaa ne nopsalla lukemisella/otsikon perusteella joko negatiivisiksi tai positiivisiksi.

 

[Nepeta Cataria]

Ah! Vedetään soppaan korona-aika! Sulkutila toimi siten että aikaa jäi enemmän perheelle ja puolisolle, ja se näkyi pienenä vauvaboomina. Yksi vastaus syntyvyyden lisäämiseen ja perheajan arvostamiseen voisi olla yhteiskunnan yksinkertaistaminen.

 

[Pilkki24]

Siitä päästäänkin tähän yhteiskunnalliseen aspektiin. Miten yhteiskunta voi ohjata kansalaisia arvostamaan perhe-elämää ja luopumaan sellaisesta individualismista, joka saa ihmiset luopumaan lapsihaaveista? Millä toimilla se kerma lähtee pois sieltä p*rseestä ja jonkinasteinen epämukavuus olisi hyväksytty osa elämää?

Yhteiskuntana kannustimet. Kannustimien purtua ihmiset yleisesti ajattelevat perhe-elämän olevan tavoiteltavaa, koska siitähän saa palkinnon.

Yksilöinä kasvatus. Maailmasta tulee sellainen millaiseksi kasvatamme omat lapsemme. Yksilöt luovat yhteiskunnan. Myös se miten puhumme lapsiperhe-elämästä omassa elinpiirissämme vaikuttaa muihin ihmisiin.

Yksilöiden tueksi voidaan säätää lakeja ja asetuksia ja tehdä näistä linjauksia. Voisiko opettajille antaa enemmän valtaa esimerkiksi ottaa oppilaiden puhelimet pois eli arvostettaisiin lasten oikeutta opetukseen eikä oikeutta häiriköintiin. Samoin lastensuojelussa mahdollisuus ennalta rajoittamiseen. Eli arvostettaisiin lapsen oikeutta päihteettömään elämään ennemmin kuin vapautta liikkua miten haluaa. Ei anneta yksilönvapauksien pilata yhteisön hyvinvointia.

 

[Nepeta Cataria]

Nuorissa on tulevaisuus, ja nuorilla on usein ollut tapana kapinoida vanhempiensa arvoja vastaan. Kenties seuraava kapina onkin kulutusyhteiskuntaa vastaan ja perhearvojen puolesta? Nuoria ei pidä aliarvioida, juuri heidän tehtävänsä on tarkastella kriittisesti nykymenoa.

 

[Pilkki24]

Tuo epämukavuuden sietämisen opettelu puuttuu nyky-yhteiskunnasta, kun joka paikassa yritetään poistaa niitä epämukavuustekijöitä ja ihanteena pidetään sitä, ettei kukaan vahingossakaan joudu tekemisiin ikävien tunteiden kanssa. Kiva ajatus, mutta kääntöpuolena tulee juurikin se fakta ettei ihmisille kehity minkäänlaista resilienssiä ja ne aiemmin mainitut mielenterveysongelmatkin johtuvat osaltaan tästä.

Tässä tullaan taas siihen kultaiseen keskitiehen. Mikä tahansa on liiallisessa määrin huono asia. Ihmiset vain jostain syystä tykkäävät seilata ääripäästä toiseen asiassa kuin asiassa.

 

[Pilkki24]

Nuorissa on tulevaisuus, ja nuorilla on usein ollut tapana kapinoida vanhempiensa arvoja vastaan. Kenties seuraava kapina onkin kulutusyhteiskuntaa vastaan ja perhearvojen puolesta? Nuoria ei pidä aliarvioida, juuri heidän tehtävänsä on tarkastella kriittisesti nykymenoa.

Minä ajattelen, että nuoret ovat niitä, jotka seilaavat sieltä ääripäästä toiseen ja aikuisten tehtävä on opastaa heidät kultaiselle keskitielle. Tämä tukee maltillista muutosta, jolloin asiat kehittyvät parempaan suuntaan kuitenkin siten, että hulluimmat ideat suodattuvat pois.

Nuoret ikäänkuin peilaavat sitä mikä on huonosti yhteiskunnassa, mutta aikuisten tehtävä on hillitä muutosvauhtia, jotta ei mennä pää edellä toiseen seinään.

Mielestäni nykyajan ongelmaksi on somen myötä muodostunut se, että aikuiset eivät halua olla aikuisia vaan menevät mukaan nuorten trendeihin. Yritetään olla nuorekkaita ja keski-ikäisyys on suuri kirosana. Tällöin puuttuu se jarruttava tekijä, joka suodattaa hulluimmat ääri-ilmiöt pois.

 

[Vargynja]

Tuo tukien lisääminen on minusta kuitenkin vähän passivoiva ratkaisu. Lähtisin ehkä ennemmin juuri niistä veroporkkanoista. Tällöin ihmiset tekisivät valintoja, jotka saisivat pysymään töissä ja tekemään lapsia mikä on kuitenkin yhteiskunnalle se tuottavin malli.

En usko tukien lisäämisen passivoivan. En tunne ketään, joka haluaisi olla työtön. Korkeintaan työttömyyspäivärahan suojaosan poisto passivoi, koska osa-aikatyötä ei kannata tehdä. Sitä kuitenkin on paljon tarjolla ja sellaista tekevä saisi myös olla enemmän lastensa kanssa.

Harva harkitsee lasten hankintaa, jos elää jo valmiiksi kädestä suuhun (tai jopa miettii ostaako ruokaa vai lääkkeitä). Sitten kun lasten saannin myötä menot lisääntyy etkä saa muuta kuin lapsilisän ja onnettoman kotihoidontuen, niin nopeasti voi laskea, ettei pärjää. Ainakaan jos haluaisi hoitaa lasta kotona edes vuoden vanhaksi. Lasten hoitamista pitäisi arvostaa enemmän ja kotona olevan vanhemman saada järkevä korvaus.

 

[Pilkki24]

En usko tukien lisäämisen passivoivan. En tunne ketään, joka haluaisi olla työtön. Korkeintaan työttömyyspäivärahan suojaosan poisto passivoi, koska osa-aikatyötä ei kannata tehdä. Sitä kuitenkin on paljon tarjolla ja sellaista tekevä saisi myös olla enemmän lastensa kanssa.

Harva harkitsee lasten hankintaa, jos elää jo valmiiksi kädestä suuhun (tai jopa miettii ostaako ruokaa vai lääkkeitä). Sitten kun lasten saannin myötä menot lisääntyy etkä saa muuta kuin lapsilisän ja onnettoman kotihoidontuen, niin nopeasti voi laskea, ettei pärjää. Ainakaan jos haluaisi hoitaa lasta kotona edes vuoden vanhaksi. Lasten hoitamista pitäisi arvostaa enemmän ja kotona olevan vanhemman saada järkevä korvaus.

Rehellisesti sanottuna olin kyllä itse tarvittavaa kauemmin työttömänä silloin, kun minulle maksettiin ansiosidonnaista, joten ei liika vastikkeeton rahakaan ole kovin hyvä ratkaisu. Ihminen usein kuitenkin valitsee sen helpomman tien mikäli mahdollista.

Yksinkertaisempi tukimalli tosin palvelisi kaikkia, koska byrokratiaan menisi vähemmän rahaa. Jonkinlainen kansalaispalkkamalli olisi ehkä tulevaisuuden ratkaisu, mutta jollain sekin pitäisi maksaa. Tullaan taas siihen, että jollain keinoin pitäisi muuttaa rakenteita taloutta kasvattavaan suuntaan. Viron yritysmalli, missä veroja ei makseta tuloksesta vaan vasta, jos rahaa otetaan ulos yrityksestä voisi luoda kasvua yrityksiin ja lisätä sitä kautta työpaikkoja ja vaurautta.

Ja talouden näkökulmasta haluaisimme, että ne ihmiset, jotka käyvät töissä, tekisivät lapsia, koska tällöin heillä on yleensä varaa itse maksaa lastensa elämä. Tällä en tarkoita, että työssä käymättömät olisivat ihmisinä vähempiarvoisia vaan tarkastelen asiaa puhtaasti talousnäkökulmasta. Siksi lähtisin itse luomaan niitä kannusteita sinne tuloverotuksen puolelle ja luomaan rakenteita, joilla saadaan helpotettua työssäkäynnin tai opiskelun ja perhe-elämän yhdistämistä.

 

[Myrsky21]

Itse karsastan ajatusta että nuorempana tuettaisiin lapsia hankkimaan. Itsekkin vasta lähempänä kolmeakymppiä koin olevani kykenevä hoitamaan lapset ja mielestäni pitää huomioida nuoruudessa jo kuormittava opiskelujen, armeija aikojen, työkokemuksen kerryttämisen jne
Eli vauva aika jokaiselle kun on kykenevä ja elämän tilanne tarpeeksi vakaa ja sopiva parisuhde löytynyt. Lapsiperheiden tukeminen olisi se juttu pitäisi tukea lapsiperhe aikaa rahallisesti yhteiskunnan eikä leikata siitä.. tarjolla täytyisi olla mieleistä aktiviteetteja lapsille ja vanhemmille jotka on kotona, hyvä neuvola järjestelmä ja rahallisesti pitäisi tukea niitä jotka lapsia tänne tekee eikä että vauva kainalossa olisi pakko olla töissä ja pyörittää kiireistä lapsi perhe arkea jotta saa leipää ja ruokaa. Toisen vanhemman jäädessä kotiin sen vaikutus on iso ja varsinkin pienempi palkkaisilla aloilla työskentelevillä.

Toki suosin sitä että ihmisille annetaan tietoa lapsien teosta ennakkoon ja kannustettaisiin vakaisiin oloihin eli opiskelu mahdollisuudet, aikuisten kunto kuosiin ja annettaisiin lapsettomuus hoitoja niille jotka tarvii mutta tiukalla linjalla eli tupakoimattomuus, painorajat jne.

Mielestäni tässä on myös meillä vanhemmilla vastuu tulevaisuuden suhteen eikä yhteiskunnan harteille voi kaikkea laittaa.. opettaa, tukea jne! Että tulevaisuudessa lapsemme haluavat ja pystyvät perheen perustamaan halutessaan(kaikki eivät halua lapsia ja sille on usein syy ja on jokaisen oma valinta paitsi jos lapsia ei kuulu haluamisesta huolimatta)
Meidän vastuu on kuinka kasvattaa omat lapset tietämään lasten hankinnasta oleellinen ja keskustella oikeaan aikaan rakentavasti asiaan liittyvistä asioista ja tukea terveellisyyteen. Meillä on vastuu kasvattaa lapsia urheilemaan ja huolehtimaan kropastaan ettei ylipainoa kerry ja että terveys olisi hyvä ja tukea henkiseen ja tasapainoiseen kasvamiseen eli että olisi voimavarat opiskeluun, perhe-elämään jne! Ja tukea lapsia lasten hankinnassa mahdollisuuksien mukaan eli antamalla isovanhempana aikaa, tukea jo ennalta mahdollisuuksien mukaan lapsien tilejä jotta niille kertyisi säästöjä niihin haastaviin ruuhkavuosi aikoihin ja auttaa opiskelussa pienestä isoksi jotta olisi mahdollisuudet kouluttautua jne.
En varmasti omalle/omille lapsille saa rahaa isosti talteen mutta sen mitä säästämme heidän tileille niin toivon lapsemme kykenevän käyttämään tiukoissa tilanteissa eli opiskeluaikana, omien lasten vauva aikana jne eli vasta kun on pakko ja haluan että lapset oppisivat säästämään itsekkin tulevaisuudessa esim asuntoon jne ja myös työskentelemään oman elämänsä kustantamisen takia eli säästöt käyttäisivät tiukassa tilanteessa

Mielestäni yhteiskunta ei voi lisätä varoja lapsettomuus hoitoihin enempää kun muihinkaan terveys puolen hoitoihin mutta toki niihin toivoisin löytyvän rahaa niin tutkimukseen kuin hoitokustannuksiin. En koe että varoja tarvitsisi suunnata opiskelujen lisäksi lasten tekoon samalla kertaa mutta yleisesti asiat kuntoon eli neuvola palvelut, kunnolliset lastentarhan, vanhemmille mahdolliset olot jotta lapsien teko on mahdollista eli oli opiskellessa tai työelämässä niin lapsen kanssa kotona olo olisi mahdollista, ihmisten liikkumiseen kannustaminen on hyvä mutta voiko valtio potkia aikuisia ihmisiä lenkille eli onko valtion vastuu?....

 

[Nepeta Cataria]

Kun mietitään, että miten saada ihmiset lisääntymään enemmän, on hyvä tuntea klassikkitutkimus: John B. Calhoun:n "rat utopia" tai "mice utopia". Hän teki vastaavat koeasetelmat sekä rotilla ja hiirillä. Asetelmassa luotiin rottapopulaatiolle asuintila, jossa oli rajattomasti ruokaa, juomaa, pesätarvikkeita, tunneleita yms. ja ei ollenkaan luontaisia vihollisia. Tutkimuksessa rotat lisääntyivät aluksi vauhdilla, mutta populaation kasvu hidastui ja lopulta pysähtyi kokonaan. Kyse ei ollut resurssien loppumisesta, ne olisivat riittäneet isommallekin populaatiolle. Tulosta on tulkittu siten että liian suuri populaatio, liian helppo elämä ja liian ahdas tila saivat rotat lopettamaan lisääntymisen. Syntyi käsite "sosiaalinen tila", ja ymmärtäisin sen niin että kun sosiaalinen tila loppui, loppui myös kiinnostus lisääntymiseen ja poikasten hoivaan. Tätä koetta on usein verrattu ihmisiin ja heidän pakkautumistaan suurkaupunkeihin, ja samantapaisia tuloksia on havaittu ihmistenkin käyttäytymisessä. Kaupungeissa ihmiset lisääntyvät vähemmän.

Hiirimallia vasten ajateltuna ihmisten lisääntymishaluja voisi herätellä purkamalla kaupunkiasumista, toisin sanoen helpottamalla pienillä paikkakunnilla asumista. Eli ne kyläkoulut takaisin ja palveluita tasaisemmin pitkin Suomea. Etätyöt mahdollistavat asumisen muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Paapomista voisi myös vähentää, liian helppo elämä turruttaa ja tulee fiilis et jos jossain asiassa ei onnistu, se on jonkun muun vika, vika ei tietenkään voi olla itsessä. Haastetta elämään ja sitä resilienssin kasvatusta!

 

[Pilkki24]

Kun mietitään, että miten saada ihmiset lisääntymään enemmän, on hyvä tuntea klassikkitutkimus: John B. Colhoun:n "rat utopia" tai "mice utopia". Hän teki vastaavat koeasetelmat sekä rotilla ja hiirillä. Asetelmassa luotiin rottapopulaatiolle asuintila, jossa oli rajattomasti ruokaa, juomaa, pesätarvikkeita, tunneleita yms. ja ei ollenkaan luontaisia vihollisia. Tutkimuksessa rotat lisääntyivät aluksi vauhdilla, mutta populaation kasvu hidastui ja lopulta pysähtyi kokonaan. Kyse ei ollut resurssien loppumisesta, ne olisivat riittäneet isommallekin populaatiolle. Tulosta on tulkittu siten että liian suuri populaatio, liian helppo elämä ja liian ahdas tila saivat rotat lopettamaan lisääntymisen. Syntyi käsite "sosiaalinen tila", ja ymmärtäisin sen niin että kun sosiaalinen tila loppui, loppui myös kiinnostus lisääntymiseen ja poikasten hoivaan. Tätä koetta on usein verrattu ihmisiin ja heidän pakkautumistaan suurkaupunkeihin, ja samantapaisia tuloksia on havaittu ihmistenkin käyttäytymisessä. Kaupungeissa ihmiset lisääntyvät vähemmän.

Hiirimallia vasten ajateltuna ihmisten lisääntymishaluja voisi herätellä purkamalla kaupunkiasumista, toisin sanoen helpottamalla pienillä paikkakunnilla asumista. Eli ne kyläkoulut takaisin ja palveluita tasaisemmin pitkin Suomea. Etätyöt mahdollistavat asumisen muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Paapomista voisi myös vähentää, liian helppo elämä turruttaa ja tulee fiilis et jos jossain asiassa ei onnistu, se on jonkun muun vika, vika ei tietenkään voi olla itsessä. Haastetta elämään ja sitä resilienssin kasvatusta!

Mie oon myös lukenut tuosta tutkimuksesta. Eikös siinä osaltaan ollut se johtopäätelmä myös, että ei ollut oikein mitään "minkä perässä juosta" eli, kun kaikki tuli helposti niin palkkiojärjestelmä kyllästyi ja rotat passivoituivat?

 

[Ginger]

Kun mietitään, että miten saada ihmiset lisääntymään enemmän, on hyvä tuntea klassikkitutkimus: John B. Colhoun:n "rat utopia" tai "mice utopia". Hän teki vastaavat koeasetelmat sekä rotilla ja hiirillä. Asetelmassa luotiin rottapopulaatiolle asuintila, jossa oli rajattomasti ruokaa, juomaa, pesätarvikkeita, tunneleita yms. ja ei ollenkaan luontaisia vihollisia. Tutkimuksessa rotat lisääntyivät aluksi vauhdilla, mutta populaation kasvu hidastui ja lopulta pysähtyi kokonaan. Kyse ei ollut resurssien loppumisesta, ne olisivat riittäneet isommallekin populaatiolle. Tulosta on tulkittu siten että liian suuri populaatio, liian helppo elämä ja liian ahdas tila saivat rotat lopettamaan lisääntymisen. Syntyi käsite "sosiaalinen tila", ja ymmärtäisin sen niin että kun sosiaalinen tila loppui, loppui myös kiinnostus lisääntymiseen ja poikasten hoivaan. Tätä koetta on usein verrattu ihmisiin ja heidän pakkautumistaan suurkaupunkeihin, ja samantapaisia tuloksia on havaittu ihmistenkin käyttäytymisessä. Kaupungeissa ihmiset lisääntyvät vähemmän.

Hiirimallia vasten ajateltuna ihmisten lisääntymishaluja voisi herätellä purkamalla kaupunkiasumista, toisin sanoen helpottamalla pienillä paikkakunnilla asumista. Eli ne kyläkoulut takaisin ja palveluita tasaisemmin pitkin Suomea. Etätyöt mahdollistavat asumisen muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Paapomista voisi myös vähentää, liian helppo elämä turruttaa ja tulee fiilis et jos jossain asiassa ei onnistu, se on jonkun muun vika, vika ei tietenkään voi olla itsessä. Haastetta elämään ja sitä resilienssin kasvatusta!

Juuri näin.

 

[Pilkki24]

Itse karsastan ajatusta että nuorempana tuettaisiin lapsia hankkimaan. Itsekkin vasta lähempänä kolmeakymppiä koin olevani kykenevä hoitamaan lapset ja mielestäni pitää huomioida nuoruudessa jo kuormittava opiskelujen, armeija aikojen, työkokemuksen kerryttämisen jne
Eli vauva aika jokaiselle kun on kykenevä ja elämän tilanne tarpeeksi vakaa ja sopiva parisuhde löytynyt. Lapsiperheiden tukeminen olisi se juttu pitäisi tukea lapsiperhe aikaa rahallisesti yhteiskunnan eikä leikata siitä.. tarjolla täytyisi olla mieleistä aktiviteetteja lapsille ja vanhemmille jotka on kotona, hyvä neuvola järjestelmä ja rahallisesti pitäisi tukea niitä jotka lapsia tänne tekee eikä että vauva kainalossa olisi pakko olla töissä ja pyörittää kiireistä lapsi perhe arkea jotta saa leipää ja ruokaa. Toisen vanhemman jäädessä kotiin sen vaikutus on iso ja varsinkin pienempi palkkaisilla aloilla työskentelevillä.

Toki suosin sitä että ihmisille annetaan tietoa lapsien teosta ennakkoon ja kannustettaisiin vakaisiin oloihin eli opiskelu mahdollisuudet, aikuisten kunto kuosiin ja annettaisiin lapsettomuus hoitoja niille jotka tarvii mutta tiukalla linjalla eli tupakoimattomuus, painorajat jne.

Mielestäni tässä on myös meillä vanhemmilla vastuu tulevaisuuden suhteen eikä yhteiskunnan harteille voi kaikkea laittaa.. opettaa, tukea jne! Että tulevaisuudessa lapsemme haluavat ja pystyvät perheen perustamaan halutessaan(kaikki eivät halua lapsia ja sille on usein syy ja on jokaisen oma valinta paitsi jos lapsia ei kuulu haluamisesta huolimatta)
Meidän vastuu on kuinka kasvattaa omat lapset tietämään lasten hankinnasta oleellinen ja keskustella oikeaan aikaan rakentavasti asiaan liittyvistä asioista ja tukea terveellisyyteen. Meillä on vastuu kasvattaa lapsia urheilemaan ja huolehtimaan kropastaan ettei ylipainoa kerry ja että terveys olisi hyvä ja tukea henkiseen ja tasapainoiseen kasvamiseen eli että olisi voimavarat opiskeluun, perhe-elämään jne! Ja tukea lapsia lasten hankinnassa mahdollisuuksien mukaan eli antamalla isovanhempana aikaa, tukea jo ennalta mahdollisuuksien mukaan lapsien tilejä jotta niille kertyisi säästöjä niihin haastaviin ruuhkavuosi aikoihin ja auttaa opiskelussa pienestä isoksi jotta olisi mahdollisuudet kouluttautua jne.
En varmasti omalle/omille lapsille saa rahaa isosti talteen mutta sen mitä säästämme heidän tileille niin toivon lapsemme kykenevän käyttämään tiukoissa tilanteissa eli opiskeluaikana, omien lasten vauva aikana jne eli vasta kun on pakko ja haluan että lapset oppisivat säästämään itsekkin tulevaisuudessa esim asuntoon jne ja myös työskentelemään oman elämänsä kustantamisen takia eli säästöt käyttäisivät tiukassa tilanteessa

Mielestäni yhteiskunta ei voi lisätä varoja lapsettomuus hoitoihin enempää kun muihinkaan terveys puolen hoitoihin mutta toki niihin toivoisin löytyvän rahaa niin tutkimukseen kuin hoitokustannuksiin. En koe että varoja tarvitsisi suunnata opiskelujen lisäksi lasten tekoon samalla kertaa mutta yleisesti asiat kuntoon eli neuvola palvelut, kunnolliset lastentarhan, vanhemmille mahdolliset olot jotta lapsien teko on mahdollista eli oli opiskellessa tai työelämässä niin lapsen kanssa kotona olo olisi mahdollista, ihmisten liikkumiseen kannustaminen on hyvä mutta voiko valtio potkia aikuisia ihmisiä lenkille eli onko valtion vastuu?....

Ehkä pitäisi löytää syyt miksi ihmiset kokevat noin vasta silloin kolmekymppisenä, koska biologia ei kuitenkaan ole muuttunut tukemaan nykyistä elämäntyyliä.

 

[Pilkki24]

Ja @Myrsky21 tuosta yksilönvastuusta olen samaa mieltä kanssasi. Että pitäisi ottaa koppia omasta elämästään. Juuri luin järkyttävän mielipidekirjoituksen, jossa kritisoitiin vanhempia, jotka lukevat lapsilleen, kun antavat näin perusteetonta etua lapsilleen verrattuna niihin joille ei lueta.

Muoks. Meni väärälle tägäys niin korjasin