Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Tiamai: Meinaako miehes tosiaan olla 32-vuotiaana sen ikäinen, ettei enää jaksa hoitaa vauvaa? Toki mistäs minä mitään tiedän, kun mulla siihen ikään on vielä viis vuotta matkaa, mutta mä jotenkin ajattelin, että itse varmaan olisin ns. liian vanha vasta nelikymppisenä hoitamaan vauvaa. Mutta onhan se jokaisen oma asia. Oon mäkin sanonut, etten enää kolmenkympin jälkeen tee lapsia, mutta se on lähinnä sen takia, että haluan opiskella uuden ammatin ja tehdä muita hommia kuin mihin mulla tällä hetkellä on koulutus.

Toi saattaa olla hyväkin asia, että teidän esikoinen sanoi haluavansa pikkusisaruksen. Jospa sun miehes ehkä ajattelis asiaa sitten uudelleen. Mä oon perheen ainoa lapsi ja olisin aina kyllä halunnut sisruksia. Välillä mietin, että sitten kun mun vanhemmat kuolee, niin mulla ei ole ketään lähisukulaista elossa ja kehen mä sitten turvaudun. Toivottavasti mulla on silloin vielä mun aviomieheni ja tietysti omat lapset. Mutta kuitenkin se välillä tuntuu vähän pelottavalta. Mutta en mä toisaalta ymmärrä niitäkään (esim. mun kummipojan äiti), jotka ovat sitä mieltä, että joku "pakollinen" sisarus täytyy tehdä. Ei mun mielestä yksi lapsi velvoita tekemään toista. Se on siitä kiinni, mitä vanhemmat jaksaa. Meidänkin esikoinen oli niin vaativa pienempänä, että ajattelin, että mulle riittää yksi lapsi. Hoidetaan se sitten kunnolla. Mutta onpahan vaan mieli muuttunut ;)

Mua on koko viikon ketuttanut ihan hirveesti :( Siis jokainen asia ottaa päähän ja välillä tekis vaan mieli itkeä, kun on niin kiukkuinen olo. Tänäänkin korotin miehelleni ääntä, kun ripes ärsyttämään ja tyttö tietenkin oli ikävä kyllä kuulemassa :( Varmaan jotain pms-oireita. Mua ketuttaa meidän naapurit, kämppä, kissat, tytön kiukuttelu, mun hiukset, jotka ei tottele, sotkuisuus jne. Ja sitten vielä luin tuon etusivun artikkelin päivähoidosta, niin kyllä rupes kiehuun!! :( Juuri tuollaistahan se on. Ja juuri tuotahan minäkin oon muutaman vuoden katsellut ja sitten asioista ei saisi edes puhua niin kuin ne ovat. Mä niiiiin todellakin haluan sen uuden ammatin! Minä en enää päiväkotiin palaa. Terveisin kettuuntunut tarhantäti ;)
 
Noniin, Margeliini, ei sit muuta kuin kohta vauvantekopuuhiin niin ei tarvi miettiä tuota töihin palaamistakaan vielä ;-D Tuo on kyllä tosissaan uskomatonta, miten jotkut vanhemmat laittavat lapsensa hoitoon lomillakin. Oltiin itseasiassa pari viikonloppua sitten kyläilemässä yhden tuttavaperheen luona, jossa äiti on kotona 2,5kk ikäisen lapsen kanssa ja esikoinen (2v.) päivähoidossa. Ensin jo itsekseni vähän ihmettelin sitä, mutta sitten perheen isä vielä kehaisi, että oli edellisen viikon ollut lomalla kotona. Että piti vaan aamulla herätä viemään esikoinen ensin hoitoon ja sen jälkeen oli sitten ihanaa nukkua päiväunia ja tehdä mitä huvittaa. Siis HÄHHH?!?!?!

Ja nuokin on ihan "normaali" perhe siis. En voi kyllä käsittää, miten jollakin tulee edes mieleen viedä yksi lapsi hoitoon kun MOLEMMAT vanhemmista on kotona. Siis eikös se loma pitäis nimen omaan työssä käyvälle vanhemmalle olla sitä PERHEEN yhteistä aikaa ja suurin nautinto saada siitä, että voi kerrankin viettää aikaa lasten kanssa kunnolla ilman työvelvoitteita. Uskomatonta. Siis en oikeesti meinannut uskoa korviani! 

Minä oon nyt kovasti jo pohtinut, että mitenkähän tuon meidän oman esikon kanssa tehdään sitten kun se "maaginen" 3v. lähestyy... Siis kun nythän minä oon todennäköisesti tulevan vauvan kanssa ainakin vielä kotona silloin, kun esikoinen on sen 3. Ei tuo siis mulle henk.koht. todellakaan mikään sellainen raja ole, että ajattelisin että kolmevuotias on jo "pakko" laittaa hoitoon tai että siitä olis sille välttämättä mitään erityistä hyötyä... Kuitenkin tosiasia vaan on, että ne vauvan tarpeet ja sellaisen yli kolmivuotiaan tarpeet on aika erilaiset ja voi olla aika vaikeaa yrittää päivittäin täyttää ne molemmat. Ja kun tuo meidän esikoinen on ihan äärimmäisen sosiaalinen ja menevä tapaus, on nyt jo aina hihkumassa kaikkien päiväkotien pihalle leikkimään toisten lasten kanssa kun mennään ohi :-D Että uskon tällä hetkellä sen olevan kolmevuotiaana jo ihan kypsä vaan äiskän kanssa touhuamiseen :-)

Ainakin kerhoon ollaan ajateltu tytön laittaa ensi syksystä alkaen. Se on sellainen kolmena päivänä viikossa pari tuntia-homma, johon täällä voi hakea 2,5-vuotiaasta alkaen. Sit kun oon tytölle miettinyt päiväkodiksi tuota montessori-leikkikoulua, josta oon kuullut paljon hyvää ja jossa on myös piiiitkät jonot niin paikkakin pitäis laittaa hakuun jo hyvissä ajoin. 
 
Voi manque! Positiivinen! Huhhuh! Elämä jaksaa yllättää, aivan hassua ja hullunkurista! Mutta tiedäthän, että tää voi olla se seuraus siitä suojattomasta yhdynnästä, eli ei sen nyt mahdottomuus pitäis olla ;)))

Mä palaan myöhemmin lukemaan lisää sun fiiliksiä! Mutta varmasti tuolta jo loppupäästä alkaa kaikkea iloista löytyäkin? Onnea! :)

Ja muille MOI! Työt alkoi maanantaina, ja koko viikko menny aika haipakkaa. Huomenna karkaan tyttöjen reissulle jonneki itä-suomeen (Pieksämäelle?! :DD) ja aion nauttia vapauttavasta vastuuttomuudesta la-su! Ens viikolla yritän keritä teidän jutut taas lueskelemaan! (Ja edelleen on tosi hyvät ja iloiset fiilikset omasta duunista ja Joonan hoitokuvioista! Jee!)
 
Yumna: Tottahan se on, että 3-vuotiaan ja vastasyntyneen tarpeet on ihan erilaiset. Ja varmasti on vähän hankalaa vastata molempien tarpeisiin, kun sen pienemmän lapsen kanssa aina aluksi menee niin kuin menee, kaipaa enemmän huomiota jne. Mun mielestä voi olla ihan hyvä ajatus, jos esikoinen pääsee käymään vaikka jossain kerhossa tai on sopimuspäivillä päiväkodissa. Ja jokaisen perheen tilanne on tietysti yksilöllinen. Kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee. Mä ymmärrän senkin ihan hyvin, jos kuopus on esim. koliikkivauva tai äiti on masentunut ja esikoinen viedään päiväkotiin hetkeksi vaikka päivittäin. Tilannekohtaistahan se on. Mutta esim. tuota mitä sun tuttavaperhe oli tehnyt, en ymmärrä.

Kyllä ne vauvantekopuuhat kiinnostaisi. Jos vaan saan sitten gyneltä "luvan" ja mieheltä vihreetä valoa asialle. Oon vähän ihmetellyt tosiaan noita mun lantiopohjan lihaksia, että eivätkö ne ole vieläkään kunnolla palautuneet :( Ja mitä mahdollinen seuraava raskaus ja synnytys niille tekee. No, se kunto varmaan selviää siellä tarkastuksessa sitten.

Hei SannaKoo kiva kuulla sustakin! :) Palaile asiaan, kun ehdit. Jaksamisia töihin! Mua aina rasittaa ekat viikot uudessa työssä niin, että yleensä nukun vaan illat. Paitsi en vissiin enää, kun on toi meidän pirpana.
 
Hei!

Täällä yksi kuumeilija lisää, jonka mies ei oikein (vielä) ole innostunut samalla tavalla kun minä :D Järjellä ajatellen paras tilanne olisi n. vuoden päästä, kun olisi koulu loppusuoralla, kerkeäisin valmistua ja ollu ehkä hetken töissäkin :) Mutta ku haluais jo nyt...ääh...Viikonloppunakin oli aivan ihana ku näin serkkuni tytön, ikää 5 kk :) Pidin sylissä ja käveleskeltiin ja laulettiin (tai minä lauloin ihanalla äänelläni :D) ja ihmeteltiin maailmaa :) Yö ei kyllä ollu ihanaa kuultavaa ja kaikki mua yritti pelotella ku huomasivat, että vauvakuumehan se minuakin on alkanut vaivaamaan :) Ärsytti välillä ku tahallaan pelotellaan, mutta ei ne kuumeet mihinkään hälventynyt :P

Toinen ärsyttävä juttu on ku oon kuvitellu kaikenlaisia raskausoireita itelleni jo parin kuukauden ajan...piti tilata testejäkin netistä :D Onhan tietty aina riski tulla raskaaksi ja vaikka kondomejakin käytetään koko yhdynnän ajan...silti se ajatus vahingosta kutkuttaa ku yks kaveri tuli raskaaksi pillereistä huolimatta ja toinen vaikka käytti kortsua eikä ollu näkyviä vaurioita kuulemma. Huvikseni myös testailin, että tulee mulla edes ovulaatiota ku pillerit lopetin n. 4 kk sitten. No, kp 12 tuli selvät 2 viivaa ja kp 14 ei enää mitään...eli hyvin pelittää, pääsis vaan tosi toimiin ja jätettäis nuo kumikaverit kaappiin ;)

Tulipas asiaa :) Niin ja vielä meistä eli kihloissa ollaan ja yhdessä asutaan, minulla ikää 24 v ja miehellä pian 27 v :) Oltais just passelin ikäisiäkin vauvan tekemiseen :)
 
Moi. Tervetuloa joukkoon jene! Täällä on vähän keskustelu hiljentynyt, kun osa on tullut raskaaksi. Oikein viherrän kateudesta ;) Kyllähän tuo sun tilanteesi aika hyvältä kuulostaa, jos vuoden päästä on jo koulu loppusuoralla. Mä oon kyllä ehdottomasti ollut tyytyväinen, että sain ammatin opiskeltua ja työpaikan hommattua ennen esikoista. Suosittelen! Kyllä se tietynlaista turvaa tuo. Mutta eipä se vauvakuumetta kyllä lasken. Tiedän sen valitettavan hyvin :(

Oma tilanne tällä hetkellä: Sanoin taas ties kuinka monennen kerran miehelleni, että haluaisin sen toisen vauvan. Yleensä mies vastaa, että katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu. Tänään sitten kysyi, että olenko tosissani ja nytkö jo. Sanoin, että olen tosissani ja haluan nyt jo. Ja mies sitten kyseli, että miksi ja kun kerroin, niin ei kaikkia mun syitä pitänyt tarpeeksi hyvinä :( Esim. kun sanoin, ettei tarvitsisi montaa vuotta elää sitä vaippahärdelliä ym. pikkulapsiin liittyvää, vaan ne menis vähän niin kuin päällekkäin, niin ihmetteli vaan, että miksi sitten haluan edes toisen lapsen, jos puhun tyyliin, ettei tarvitse sitten sitä ja tätä ja tota. Miehet! Yritin selittää, että uskon, että se kuitenkin olisi helpompaa sitten loppupeleissä jos lapsilla olis pieni ikäero, mutta eihän se ymmärtänyt. Tai halunnut ymmärtää. Ja sanoin myös, että jos sitten toisen jälkeen halutaankin vielä kolmas, niin ehdittäis ihan hyvin. Mutta mulla on kuulemma kymmenen vuotta vielä aikaa! :O Mistäköhän helvetistä se tuonkin repäs? Ja minäkö rupeisin vielä 37-vuotiaana tekemään lapsia? En todellakaan!

Kyllähän mä tämän arvasin, että kun tosissani asian otan esille, niin todennäköisesti joudun pettymään :( Mutta toivoin silti muuta. Yritän kovasti ymmärtää miestäni. Eihän lapsia voi tehdä, jos toinen ei halua. Silti tuntuu tosi epäreilulta, että tässä asiassa mennään näköjään aina hänen halujensa mukaan. Esikoistakin harkitsin useamman vuoden. Toivottavasti kakkosen kohdalla ei käy samoin. Ja toivon, että jos toisen lapsen vielä saamme, niin en enää sitä kolmatta halua. En jaksa tätä vääntöä enää kolmatta kertaa enkä kärsiä kauheen vauvakuumeen kourissa voimatta tehdä mitään. Typerä vauvakuume! :(
 
Joo, huomasin, kun luin nuita aiempia kirjoituksia, että oli moni plussaillut...saas nähä kauanko sitä ite täällä pyörii :D Tämä on tosi ankeaa ku on hirvee vauvakuume eikä se tästä tunnu lähtevän ku näin kaverin 9 kuukauden ikäisen tytön tänään :) Voih, se oli oikea päivänsäde ja ei vierastanut yhtään, vaikken ole nähnyt ku viimeksi 2 viikon ikäisenä :) Kauheen äkkiä menee aika ja kouluhommat vienyt aikaa, niin ei oo päässyt käymään kaverin luona...ja kun ei ollut autoa (mitenpä sitä opiskelijoilla onkaan varaa semmoisiin..) millä kulkea. No, mies valmistuu nyt keväällä (ja pääsee toivottavasti töihinkin) niin jospa sitten vois huristella autolla :)
Joo, oon tässä siis yrittänyt taas etsiä kaikenlaisia muka raskausoireita, vaikkei ne vielä edes pitäis ollakkaan :D No, mittasin lämmön nii oli 36,8 vaikka mulla normaalilämpö on lähempänä 36 ja joskus mittasin aamulla nii 35,5 :D Yleensä oon sänkypotilas jo lähempänä 37 jos alkaa olemaan, nyt ei mitään ku vaan vähän palelee. Ja tiedän, että oviksen jälkeen on lämmöt koholla vaikkei raskaana olisikaan :) Mutta kun sitä niin toivoo ja haluais olla...
Tää on jännä ku yleensä oon jonku 2 kuukautta kuumeillut ja sitten se on mennyt ohi ja ollu jonku aikaa poissa, mutta nyt ei kyllä tunnu, että olisi menossa pois enää ollenkaan :D Täytyy kai keksiä jotain tekemistä ja harrastuksia nii pysyy pää kasassa :) Uinnin vois aloittaa taas pitkästä aikaa ja siinä sivussa vois ehkä jonku kilonkin saada karistettua tosta vyötäröltä ;)
 
Niin, vielä se, että mies on kyllä ihan mukana tossa mun suunnitelmassa (tai yhdessä päätettiin pienen keskustelun jälkeen), että ens helmi- tai maaliskuusta lähtee yk1 käyntiin :) Tulee jos on tullakseen, ei oteta paniikkia ku on tässä vielä aikaa, vaikka haluaisin 2 lasta ja kummatkin alle kolmikymppisenä :) No, kaikki ei mee niinku elokuvissa, mutta katotaan sitten uusiksi jos niikseen käy :)
 
Moi!

Oli pakko tulla pikaseen piipahtaan! Aamulla tein testin ja alle minuutissa tuli selvät kaks viivaa, joten raskaana ollaan! Huh huh! Elikkäs se yks pikku vahinko mistä viimeksi kirjoittelin oli sit se kerta mikä tähän riitti! En ois ikinä uskonu vaikkaki jostain syystä mulla oli jo silloin yöllä olo et nyt tärppäs. Koko loppukierronki oli mielessä et oon raskaana vaikka yritinki ajatella et ei se oo mahdollista ja kuvittelen oireet ja yms. Parina päivänä nyt sitten ollut närästystä ja pientä kuvotusta ja jotenki alavatsalla olo et menkat alkaa mut silti jotain erilaista ku menkkojen aikana. Huh huh! On kyllä ajatukset niin sekasin!! Toisaalta niin hirvittää ajatus raskaudesta ja rakentamisesta ja toisaalta oon tosi onnellinen! Lapsille tulis just reilu 2 vuotta ikäeroa. Kyllä silti toivon et tää pysyy kyydissä!

Jene: Tervetuloa! tää tosiaan näyttäis olevan sellanen palsta et kaikki yksitellen raskautuu vaik alunperin niin ei kai ei pitäny käydä. :)

Margeliini: Toivottavasti sun mies kääntää kelkkansa uuden vauvan suhteen ja pääsisitte yrittämään. Se vauvakuume voi olla jotain ihan kamalaa!

Nyt töihin jos täs pystyy keskittymään. Jätin muuten aamulla testin vessan pöydälle, josta mies sen aamulla näkee.. Täs puhelua odottaessa.. :)
 
Pikatsu, SINÄKIN!! Hei onnea aivan hurjasti! :) Tuut myös marraskuisiin?
Miten tämä palsta nyt tällä tavalla on alkanut raskautumaan? :O

Margeliini: Toivon myös, että mies nyt vähän muuttaisi asennetta asian suhteen. Miehet oikeasti ajattelee niin kummallisella tavalla näitä asioita. Esim. eilen mun mies oli ihan kauhuissaan, kun mietti miten oikeasti pärjätään kahden VAUVAN kanssa. Siis se jotenkin oikeasti ei meinaa kunnolla tajuta, että poika on melkein 1,5v taapero kun vauva tulee. Selitin mitä sen ikäinen tekee ja osaa, niin sitten vasta mieskin hokasi että aijjjaaaa niin juuu! Pistinpä hänet myös lukemaan artikkeleita, keskustelupalstoja yms. asiaan liittyen, sillä ei tuo kovin pitkälle pötki oman ajatusmaailmansa kanssa. Enkä halua siis mollata miehiä, mutta kun ne nyt vain ajattelee asioita jostain välillä niin käsittämättömästä näkökulmasta.

Jene: Tervetuloa myös minä toivottelen! Tuntuvat ajatuksesi ja tilanteesi juuri siltä, että tämä palsta on oikea ajatusten purkuun :)

Ja näköjään näitä plussia tällekin palstalle pärähtelee tasaisin väliajoin. Huh!
 
Mun piti ottaa ihan asiakseni tulla kirjoittamaan tänne Margeliinille, kun eilen luin kirjoituksesi ja se kolahti niin osuvasti itseeni. Meillä on ollut sellainen tilanne, että viime kesästä oltiin jonnekin loppuvuoteen asenteella "tulee jos on tullakseen". Ehkäisyä ei siis käytetty kuin ehkä joku satunnainen kerta. Sen jälkeen ollaan sitten ihan oikeasti yritettykin, mutta vauvaa ei ole kuulunut. Nyt sitten mies on kääntänyt kelkkansa ja pistänyt stopin yritykselle. Itse olen aivan kauheassa vauvakuumeen kourissa, joten päätös tuntui todella pahalta. Mutta kuten Margeliini sanoit, ei sitä vauvaa voi yksin tehdä.

Päätin kuitenkin, että koska minä en sitä toisen lapsen yrittämistä ole laittanut jäihin, minä en ala pillereitä tms. syömään, vaan jätän miehen vastuulle ehkäisyn. No, siinäpä kävikin sitten niin, että ei mitään ehkäisyä ole ollut. Paitsi että tärppipäivinä ei peittoja ole heiluteltu. Miehelle sitten siitä sanoin, että ymmärtäähän se, että silti on mahdollisuus raskautua, johon totesi vain, että "tulee jos tulee". Enhän minä kuitenkaan uskalla mitään raskautumista toivoa, kun en tiedä, onko mies valmis siihen ja miten se vaikuttaa suhteeseen. Eli täältä myötätuntohalaus Margeliinille. Tiedän niin hyvin, miltä sinusta tuntuu, kun itsellä on myös se jokin kamalanhirveä sisäsyntyinen tunne, että haluaa toisen lapsen, mutta mies ei vain ymmärrä sitä. Tuntuu niin pahalta, kun kuulee, kuinka muiden miehet potevat myös vauvakuumetta, mutta itse kituuttaa ja tasapainoilee tässä tilanteessa. Voisin vaikka kuinka pitkästi kirjoittaa omista tuntemuksista, mutta yritin vain jollain tapaa lohduttaa, että et ole yksin. <3
 
Minäki lopetin pillereiden syönnin ja oikeastaan ihan terveydellisistä syistä alun perin. Minulla ne aiheutti kamalia migreenikohtauksia, nyt pian 4 kuukautta ilman olleena kohtauksia on ollut ehkä 2 kertaa ja nekin meni ohi sopivalla lääkemäärällä tai päikkäreillä. Raskaaksi tulossa ehkä eniten pelottaa itseäni just tuo migreeni, että jos tulee aivan hirveen kipeäksi. Ne kohtaukset on niin järkyttäviä, että paras on vaan nukkua eli saada itsensä rennoksi ja ottaa kunnon lääkemäärä, muuten tulee vessan pöntölle asiaa. No, sepä on sen ajan murhe sitten :)
Miehen kanssa justiinsa tänään juteltiin, että montako lasta haluaisimme. Hän oli aika samoilla linjoilla kanssani eli 2-3 olisi ihan hyvä. 2 on minulla ollut haaveena jo nuoresta lähtien, mutta sen näkee sitten, jos niitä lapsia siunaantuu :)

Onneksi nyt saa taas vähän ajatuksia pois vauvakuumeesta kun yritän lopettaa tupakanpolttoa (olen siis ollut polttamatta melkein 2 vuotta, mutta repsahdin stressaavassa elämäntilanteessa uudestaan, jota jatkui n. 4 kuukautta) ja yritän olla syömättä hirveesti karkkia. Edellisen lopetuksen jälkeen mulle on tullu 8 kiloa lisää painoa, joten en enää haluaisi lihoa tästä :( No, nyt kokeilen näitä laastareita ja ihan hyvin on se pahin himo ja kiukku pysynyt loitolla. Että jospa se nyt jäisi kokonaan mun elämästä pois tuo pahus :)
 
Kiitos loro myötätunnosta! :) Ikävä kuulla, että sun miehes on muuttanut mielensä pikku kakkosesta. Eikö hän sitten missään vaiheessa enää halua yrittää? Mä oon kans tehnyt selväksi, että en rupee enää mitään horkkeja syömään. Söin niitä kuitenkin lähemmäs 10 vuotta elämästäni ennen esikoisen yrittämistä. Lopussa sitten alkoi tulla jo kaiken maailman sivuoireita pillereistä, joten lopetin ne n. vuosi ennen raskautumista. Meillä toimii varmat päivät vähän "liiankin" hyvin ehkäisynä :( Mulla on aika säännöllinen kierto eikä miehellä ilmeisesti ole mitään supersiittiöitä, vaikka niin luuleekin.

manque: Juu, ei tuo kuulosta miesten mollaamiselta. Se nyt vaan on totta, että ajattelevat niin eri tavalla joistakin asioista. Kai se on ne putkiaivot ;) Eniten mua harmittaa, kun juteltiin miehen kans (eli tuli myös vähän riitaa) ja se sanoi, ettei muka tajunnut aikaisemmin, että olen tosissani. Vaikka mä olen omasta mielestäni yrittänyt monta kertaa sanoa, että haluan toisen lapsen ja hänkin sanonut, että se pieni ikäero vois kyllä olla hyväkin asia. Ja sitten kun kuvittelin, että se kakkonen on tervetullut, kun ollaan peittoja heiluteltu ilman ehkäisyä. Mutta mies ei kuulemma ole tajunnut raskauden mahdollisuutta ja MINÄ kuulemma olen antanut ymmärtää, ettei sellaista ole. Siis häh? Ja oman näkemykseni mukaan olen kyllä tehnyt hyvinkin selväksi mikä tilanne on milloinkin, koska en halua, että miehelle tulee fiilis, että yritän jotenkin kieroilla meille toisen lapsen. Mutta jos toinen ei ymmärrä suoraa puhetta, niin minkä mä sille voin? Täytyy varmaan pitää joku luento naisen biologiasta.

Ootko muuten käynyt jo varhaisultrassa? Kerro sitten miten siellä meni.

Onnittelut Pikatsulle! Miten sun mies otti uutisen? Kuulosti niin hauskalta tuo, että jätit vaan positiivisen testin näkyville :)

jene: Kyllähän nuo repsahdukset kuuluvat asiaan. Mä lopetin polttamisen pari vuotta ennen kuin esikoinen sai alkunsa. Ja mulle teki kova raskauspahoinvointi sen, että tupakan haju ällötti ihan hirveesti enkä ole kyllä raskauden jälkeen poltellut eikä ole tehnyt mielikään. Jotain hyötyä siitäkin pahoinvoinnista :) Tsemppiä lopettamiseen! Kyllä se onnistuu. Mulle ainakin raskaus oli ihan ehdoton syy olla polttamatta. Jokainen tietenkin toimii omalla tavallaan enkä mä lähde arvostelemaan ketään.
 
Margeliini: Ei sentään - tai ainakin on sanonut, että on itsekin halunnut/haluaa toisen lapsen, mutta ilmeisesti tämä ensimmäisen lapsen uhmaikäaika on ollut sen verran raskas, että ei koe hyväksi ajatukseksi toista lasta tähän tilanteeseen. Olen kyllä yrittänyt myös kertoa, kuinka isosta ja tärkeästä asiasta tässä on minulle kyse. Kuinka pidän tärkeänä, että lapsella on sisarus ja etten halua suurta ikäeroa lasten välille. Ja kuinka minustakin on järkevämpää mennä yhdellä pikkulapsiajalla, saati alkaa käymään lähempänä neljääkymmentä ikävuotta uusiksi sitä vauvarumbaa. Mutta valitettavasti nämä asiat ei ole yksin meidän naisten käsissä, joten ei kai auta kuin antaa aikaa ja toivoa, että ajatus siitä vähitellen kypsyy.
 
No niin, ensimmäinen täysin savuton päivä takana :) Eilettäin meni kolme, että on seki ihan hyvin. Suosittelen kyllä näitä laastareita kaikille, toimii :) Mulla on nyt se kaikista pienin mahdollinen laastari ja aattelin tässä jos parista kolmeen viikkoa käyttäis ja tossa parin viikon päästä jos puolittais ton. Sittenhän se ois siinä taas. Hyvällä tsempillä tässä mennään :)

En tiiä mikä muhun taas tänään meni, mutta kokeilin huvikseen ovistestillä, että tulisko siihen mitään. No, yllättäen ei tullu. Onneksi nuo on niitä mammaksi halpistestejä nii ei haittaa vaikka menee muutama tommoseen hölmöilyynkin :) Viimeksi testasin 6. päivä nii sillon sain siihen 2 viivaa ja pari päivää juili mahaa ihan tosi kovasti ja tissit oli tosi kipeät. On ne kyllä vieläki, mutta ei niin pahasti.
Mulla on jännä ku pillerit lopetti nii ihan erilailla mahaa juilii ennen menkkoja, että oon jopa säikähtäny välillä. Menkat taas oli ihan kummalliset eikä yhtään kipeät. No, eiköhän ne tasaannu tässä toivottavasti. Harmittaa vaan ku ennen pillereitä mulla oli ihan tosi säännöllinen kuukautiskierto...No, ajan kanssa :)
 
Hehe, kuumeilua kun yritystä ei näy ;)  Ihan hauskaa että tulee uusia jäseniä tänne niin on välillä joku muukin mun lisäksi jolla on käytössä ehkäisy.  Oon ollu vähän taka-alalla kun tosiaan täällähän on jo suurin osa raskaana ja loput melkeinpä laskee tärppipäiviä ;)

Oon koittanu nyt itseasiassa keksiä mahdollisimman paljon asioita jotka puoltaisi sitä että kaksi lasta olisi parempi asia kuin kolme kun näyttäisi tosiaan siltä ettei meille sitä kolmatta koskaan tule.

Miehen kanssa juteltiin siitä ja hän pelkää niin että "me ei jaksettaisi" ja haluaisi että minäkin ehtisin tehdä muutakin kuin olla raskaana tai imettää.  Joo'o, kieltämättä haluaisin minäkin olla nyt kesän vielä "rauhassa" mutta sitten olis hyvä ajankohta kolmannelle (mun mielestä).  Siitä jos menee yli niin menis jo lasten välinen tauko liian pitkäksi ja en sitten haluaisi enää aloittaa alusta.  Ja mä kaipaisin ennen kaikkea sitä että tehtäisiin oikeasti päätös että jos siihen-ja-siihen mennessä ei ole ryhdytty puuhaamaan niin se on sitten siinä.  En jaksa epävarmuutta ja toiveiden elättelyä.  Mielummin sitten teen sen surutyöni ja hankkiudun kaikista vauvakamoista eroon.

Ohimennen omia kuulumisia.  Meillä on tilanne helpottunut siitä arkihelvetistä oikeesti ihan älyttömästi!  Lapset on ihania, herttaisia ja äärettömän hyväntuulisia!!! Tottakai uhmiksen kanssa riittää uhmaakin mutta pääosin elämä siis hymyilee näillä pienillä kasvoilla.

Olipas omanapainen kirjoitus.  Mutta isot onnittelut nyt siis kaikille plussanneille ja yrittäjille ja lämmin tervetulotoivotus kaikille uusille!  Ja missäs muuten on Miramaria?
 
Moi! 

Kiitos onnitteluista! Tein aamulla vielä digitestin ku onhan tää niin uskomattomalta tuntunu. Ruutuun pärähti raskaana 2-3. Neuvolaan täs kai pitäisi alkaa soittaan ja päätin jo et meen varhaisultraan. Esikoisesta en käyny mut nyt ollaan pääsiäisenä lähössä miehen vanhempien luo ja oon varma et tää raskaus tulee siellä ilmi. Niinpä haluan olla varma ainaki siitä että sydän lyö ja pikkunen on oikeessa paikassa.

Manque: Juu marraskuisiinhan sitä tullaan. LA ois ilmeisesti 19.11. En oo vielä uskaltautunu liittyä marrasmuruihin mut pikkusen kävin jo teidän juttuja lueskelemassa.

Margeliini: Meillä oli aika hauska keskustelu miehen kanssa siitä testistä. En saanu miestä päivällä kiinni joten juteltiin vasta kotona töitten jälkeen asiasta. Meillä oli tämmöinen keskustelu:
Minä: No näitkö mitä oli pöydällä
Mies: Juu näin
Minä: No mitä mieltä asiasta?
Mies: No eihän se vielä oo varmaa ku testissä luki et pitä testata uudelleen jos viiva on haalea.
Minä: Kuule kyllä se on varmaa, se haalea viiva tarkottaa sitä et viivaa ei meinaa nähdä, nuo viivathan oli melkein yhtä tummia.
Mies: ai jaa,
Raukka oli siis vissiin luullu et ei se niin varma juttu ollukkaan. Saatiin kylläki juteltua ja todettiin tän olevan kuitenki ihan hyvä juttu vaik rankkaa tuleeki. Ompahan sit molempien mielestä lapsiluku täynnä.

Jene: Tsemppiä tupakanpolton lopetukseen, hyvältä ainaki toi alku kuulosti!

Loro ja Margeliini: Toivottavasti teillä molemmilla miehet vielä kääntää päänsä.

Moon: Kiva kuulla et sielläki arki on helpottanu. Joo ja tosiaa kuumeilua, kun yritystä ei näy. Niinpä! :D

Nyt soitteleen ultraan ja neuvolaan ja muita tärkeitä puheluita. Oon pikkusen kanssa kotona ku toinen on kipeänä niin hyvä nyt soitella ku töissä se on aina hankalaa (liikaa kuulevia korvia).
 
Margeliini: Ei tuota miesten ajatustenjuoksua aina ymmärrä. Kuinkahan rautalangasta asiat pitäisi vääntää? Meillä mies ei meinannt uskoa että olen raskaana, koska eihän me edes "yritetty" lasta. Juu ei, mehän nyt vaan oltiin käyttämättä ehkäisyä! Öh?

Varhaisultrassa kävin tänään, ja siellähän sykki sydän pienellä ihmisenalulla :)
Nyt on kuitenkin myös pieni epäily kohdunulkoisesta raskaudesta, sillä oikealta puolelta löytyi vatsaontelosta jotain nestettä aika paljon. Keltarauhanen ilmeisesti erittänyt (?) Mitään ei löytynyt munasarjoista, joten kaikki vaikuttaa olevan silti ihan hyvin. Pitää kuitenkin mennä heti päivystykseen, jos ilmenee vuotoja tai kipuja. Jotenkin en ole kuitenkaan huolissani :)

Moon: Ihanaa kuulla, että arki on siellä helpottanut! :)

Pikatsu: Marraskuisissa siis jossain vaiheessa tavataan ;)

Poika huutelee, joten palailen paremmalla ajalla!
 
manque: Kiva kuulla, että sun masusta löytyi elävä alkio :) Se oli ilmeisesti kuitenkin oikeassa paikassa? Ja senkö lisäksi olis ollut toinen, mutta kohdunulkoinen? Miten se sitten mahdollisesti vaikuttaa raskauteen? No, mutta pääasia, ettet itse stressaa asiasta.

Moon: Hienoa, että teillä on nyt mennyt paremmin :) Toi lapsiluku on varmaan vaikea päätös. Jos kuitenkin vähän on sellainen olo, että sen kolmannen haluaisit. ja sitten taas on ne realiteetit, että kuinka oma jaksaminen jne. Ymmärrän kyllä tosi hyvin, että haluaisit saada päätöksen tehtyä ja se olis sitten siinä. Mäkin toivon, että omalla kohdalla sitten aikanaan asiat menis niin, että kun päätetään, että lapsia ei enää tehdä, niin sitten ei tehdä ja sitten ei kuumeilla eikä mietitä mitään iltatähtiä ym. Ja kun elättelen toivetta, että ne miehen piuhat sitten pistettäis kiinni, niin senkin takia se päätös olis sitten lopullinen. Meillä on myös nykyään ehkäisy taas käytössä :(

jene: Kyllä ne menkat siitä varmaan tasaantuu jossain vaiheessa. Mä pidin kerran taukoa pillereistä ja mulla meni silloin kierrot ihan sekaisin. Saattoi olla parin viikon välein menkat :( Jatkoin pillereita sitten, kun enää jaksanut sitä ennalta-arvaamattomuutta. Sitten kun ennen esikoista lopetin, niin menkat olikin yllättäen alusta asti säännölliset :)

Mä kävin tänään nyt viimeinkin siellä gynellä, mistä taisin jossain vaiheessa mainita. Ei noi lantiopohjanlihakset nyt niin hirveen huonossa kunnossa ole :) Multa joskus kovan aivastuksen yhteydessä karkaa virtsaa edelleen, mutta muutoin mitään ongelmia ei ole ollut. Teitä varmaan kiinnostaa kauheesti mun pissavaivat ;) Mutta kerroinpahan nyt kuitenkin. Mutta tosiaan, jumpaa ja lisää jumppaa, joka päivä. Mitään laskeumia ei ole ja gyne arveli, että kyllä se karkailu siitä ajan kanssa loppuu. Kysyin myös mun ovistuntemuksista, kun aina vaan vasen munasarja kipuilee, mutta sekin kuulemma on ihan normaalia ja johtuu tod. näk. vaan munasarjojen pienestä epäsymmetrisyydestä. Esteitä toiselle lapselle ei ole. Kerroin tämän miehellekin, vaikka tuskin siitä mitään hyötyä on :( Mutta oli kyllä kiva kuulla, että kaikki on hyvin :)

Kävin vielä kotimatkalla Lindexissä ostamassa tytölle sukkia ja siellä oli taas kaikkia ihania vauvan vaatteita. Ja tietysti mun piti oikein kääntää veistä haavassa ja kuolata niitä söpöjä 50 cm bodyja ja ihan pikkuisten pipoja. Olis vaan tehnyt mieli heittäytyä lattialle ja huutaa: "Mä haluun, mä haluun!"
 
Margeliini: Juurikin noin. Elävä alkio oikeassa paikassa, ja mahdollisesti toinen raskaus kohdun ulkopuolella. Reilun viikon päästä on uusi ultra, ja selviää varmaan paremmin mikä on tilanne. En osaa sanoa miten kohdunulkoinen vaikuttaisi, ollut yllättävän vaikeaa löytää tietoa. Mitään suuria kipuja ei ole ilmennyt, joten toistaiseksi olen edelleen stressaamatta :)

Gynehän antoi hyviä uutisia, kiva juttu! Nyt vain pitää toivoa, että mieskin lämpenee ajatukselle toisesta lapsesta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top