Kuumeilua, kun ei yritystä näy

SannaKoo: Aika rohkea tarhantäti teidän Joonalla, jos tollaista mennyt sanomaan. Kyllä mullakin on välillä tullut joidenkin vanhempien kanssa sellaiset rennot välit, että voi heittää läppää jne. Kysyinpä tuossa yhden hoitolapsen äidiltä (joka on imetystukihenkilö) neuvoja imetykseen silloin, kun se oli ajankohtaista ja myöhemmin juttelin hänen kanssa siitä pettymyksestä, kun imetys ei onnistunutkaan. Mutta tämä tapahtui silloin, kun en enää ollut hänen lapsensa hoitaja. Silti oon kyllä aina ollut tosi varovainen mitä tulee perheiden henk. koht. tilanteisiin. Ootko muuten koskaan lukenut perhesuunnittelun sivuilta koti-inseminaatiosta?? Älä nyt loukkaannu, kun kysyn tätä, ajattelin vaan kun itsekin kirjoitit pipetoinnista. Siinähän on vissiin oikein tehtynä ihan yhtä hyvät raskautumismahdollisuudet kuin normi yhdynnässäkin. Ja ootko ihan tosissas haaveillut adoptiosta? Mä oon kans sitä joskus miettinyt vakavasti. Se on vaan niin pitkä ja kallis prosessi, että taitaa jäädä väliin eikä toi mieskään kyllä ole siitä erityisen innostunut. Joskus, kun halusin ison perheen, niin ajattelin, että voisin myös adoptoida. Nykyään kyllä tuntuu, että kaksi olis riittävä lapsiluku.

Jippiina: Mä oon myös sitä mieltä tuosta oikean ajan odottamisesta, että jos oikein miettii, niin välttämättä sitä oikeaa aikaa ei tule koskaan. Siis sellaista täydellistä hetkeä. Ja vaikka sitä oikeaa hetkeä olis odottanut, niin lapsen kanssa tulee kuitenkin aina yllätyksiä ja asioita, joihin et ole osannut varautua. Mulle tulee edelleen välillä sellainen pakokauhu, vaikka jo toista yritetään, että apua, mitäs jos mä nyt tuunkin raskaaksi, olenko mä valmis ;) Se menee tosin aika pian ohi. Ja noista pillereistä... Eihän niitä mikään pakko ole syödä, jos ei halua. Mä lopetin pillerit n. vuosi ennen kuin yritettiin esikoista, koska mulla oli verenpaine silloin korkealla ja sanoin miehelle, että nyt riitti. Sain myös inhottavia sivuoireita pillereistä. Ensin sitten käytettiin kumia, joka ei kuitenkaan jostain syystä silloin sopinut mulle, aiheutti liikaa kitkaa, sitten tikuttelin ovista ja pelattiin varmoilla päivillä vuosi. Hyvin toimi, koska mun kuukautiskierto on säännöllinen. Oon kyllä sitä mieltä, että molempien täytyy haluta lasta, mutta voihan esim. tuollaisissa tilanteissa se osapuoli, joka haluaa ehkäisyn, hoitaa sen sitten itse.
 
Margeliini, oh, en tosiaan oo lukenut, että kotikutoisestikin voisi pipetoida! Enempi mun heitto oli tällainen mustalla huumorilla turhautumisenpurku, mutta "hauska" tietää, että sellainen olis oikeestikin mahdollista! :D Ja ei, en tosiaan loukkaantunut! Joskin kaipaan kyllä sitä kosketusta ja seksiäkin, eli ei me nyt ehkä ihan kuitenkaan mihinkään pipettilinjalle lähdettäis, se vois olla meistä molemmista tosi outoa.

Ja adoptiota oon joskus vuosia takaperin kyllä ajatellut, mutta en nykyisen miehen kanssa. Se on jotenkin sen luontoinen, että en usko sitä kiinnostavan ajatus yhtään... haaveillut olen myös ammatillisesta nuorisokodista, mutta ei kyllä varmaan sitäkään. Taidan tyytyä pitämään työt työnä ja perheen perheenä, jos alkaisin adoptio/sijoituskuvioihin, niin sit pitäs ettiä se leipätyö muualta. :)

Jippiina, ehkäpä ne pillerit vois jättää ostamatta ja käyttää väliajan kumia? Ehtis sunkin kroppa tottua rauhassa luonnolliseen hormonitilaan ennen raskautta :) Aijoo, siis täällähän ei tietenkään mitään yritysjuttuja ja oikeesti raskautumisia tässä ryhmässä ollut ;))) Mua naurattaa edelleen se lähtökohta, mikä tälle ketjulle oli, ja mikä tilanne on nyt. Mut aika ihanaa! Just tätä sitä ehkä vähän toivoikin, salaa ;)

Ketjun alusta puheenollen, missä on Miraramaria?! :O
 
SannaKoo: Totta kai se itse seksi ja läheisyys on tärkeä juttu, vaikka vauvaa tekiskin. Mutta onhan se hyvä, että sen vauvan voi saada alulle ilman yhdyntää, jos sellaiseen ei ole mahdollisuutta systä tai toisesta. Ja kun mietit, että saatko tuntea, niin kuin tunnet, niin toki saat! Mä oon välillä sitä samaa miettinyt. Varsinkin viime kierrossa, jossa olin ihan varma raskaudesta (mulla alkoi pahoinvointi ja kaiken huippuna maidon tiputtelu) ja sitten se pettymys. Ja kun olin varmaan viikon verran ihan zombie ja itkeskelin vaan, niin monesti kysyin itseltäni, että saanko mä olla näin surullinen, kun mulla kuitenkin on yksi terve lapsi. Joka kerta kuitenkin tulin tulokseen, että saan. Saan, koska mä muistan myös olla iloinen ja kiitollinen lapsestani.

Joo, kuumeilua, kun ei yritystä näy ;) Mietin, että onko mulla enää mitään asiaa tänne, mutta kyllä mä haluun käydä lukemassa kuulumisia ja juttelemassa täälläkin. Jos se vaan sopii? Ei ole tarkoitus tulla tänne mitään yrittämisjuttuja intoilemaan. Eikä tässä vielä mitään intoilemisen aihetta ole. Katotaan parin viikon päästä ;)
 
Margeliini, en usko, että tää voi olla kovin rajattu ja suljettu ketju osallistujien suhteen, sen verran kovasti sattuu ja tapahtuu. Ja toisaalta, mähän en ois alunperinkään oikeestaan saanut liittyä tänne jos ei sellasta yrittämisen mahdollisuuttakaan ois saanut olla ;)
 
Jostain syystä, mulla on menny täällä kaikki viestit ihan ohi emoticon Ihmettelin ensin, että onko täällä oikeasti niin kovin hiljaista, vai olenko vain katsonut väärin ja itsessänihän se vika oli!Pöh...

Mies tuntuu kokoajan pyörtävän mielipiteensä, enkä nyt ota tuosta oikein selvää, omatkin ajatukset meinaa vähän harhailla :/ Saa nähdä, jos sitä vaikka jo kesän jälkeen pääsisi yrittäjien kirjoille ;) Siltä meinaa vähän nyt näyttää :)
 
No mutta mukavaa, että kuitenkin löysit takaisin Pieninasnas! :) (menipä muuten pitkään tavata sun nimimerkkiä, että sain sen oikeen :D Oon lukenu vaan jotain pienestä ananaksesta, mutta tajusin, ettei se nyt ihan niin ollut :))

Ja mitä tulee sun miehen soutaamiseen ja huopaamiseen, niin kuulostaa kovin "miesmäiseltä" :D Toisaalta, ehkä tää asia on sellanen mikä vaatiikin vähän pohdiskelua ja monenmoista pyörittelyä? Ja sillä aikaa on oikein loistava tilanne kerrytellä sitä omaa hykerryttävää vauvakuumetta täällä! ;)

Onkos kaikki sellaiset täältä jo kaikonneet, joilla on jo ennestään vipeltäjiä kotosalla?
 
SannaKoo itse asiassa se on pieni ananas :D mutta kummipoika sanoi pienenä vaan nasnas niin se käännettiin tuohon muotoon :)

Meillä onneksi käy tuota vauvakuumetta lieventämässä siskon lapset, joista saakin kivasti seuraa parin viikoin välein, kun siskokin asuu niin lähellä niin pääsee pikkuisia kattomaan kerran pari viikossa :) 

Nyt on parin päivän aikana alkanu vahvistumaan, että vuoden vaihteen jälkeen vasta ollaan yrittäjien kirjoissa, mutta eihän sitä vielä tiedä josko asiat muuttuisivat :) Eihän niitä lapsia tosiaan kannata hankkia ihan vian hetken mielijohteesta :) Jos vaikka saisi vähän säästöjä, ennenkuin tulee tuota perheen lisäystä, kun tuntuu että ensimmäiselle lapselle tulee niitä hankintoja niin paljon kuitenkin, jotka sitten jäävät sille seuraavalle ja siitä toivottavasti seuraavalle :P 

Huvittavaa sinänsä, että mies tietää että haluaa paljon lapsia, mutta silti olen vain kuumelija, tosin miehellä on työkuviot vielä vähän auki, että ehkä siksi tässä odotellaan vielä ainakin sinne syksyyn asti, toivottavasti ei hirveästi sen pidempään, mutta sen näkee sitten :)
 
SannaKoo: Juu, tää on juurikin oikea paikka kunnon kuumeen lietsomiseen ;) Tuntuu, että mitä enemmän täällä käy, niin hullummaksi sitä tulee .

Pieninasnas: Toi sun miehes touhu kuulostaa oikein tutulta. Mun mies kans aikoinaan sanoi haluavansa monta lasta (kolme siis), mutta sitten koskaan ei tuntunut olevan hyvä aika aloittaa vauvantekoprojektia. Nyt pikku kakkosesta tuumaili, että olisi hyvä, jos tulisi pienellä ikäerolla, mutta tälläkään kertaa ei olisi vielä halunnut aloittaa yritystä. Aika ristiriitaista siis. No, viime kierron onni onnettomuudessa oli se kemiallinen, josta pettyneenä mies sitten muutti mielensä, kun sanoin, ettei meille pikku kakkosta tule pienellä ikäerolla, jos asian eteen ei mitään tehdä. Eli kyllä se kaksilahkeinenkin saattaa muuttaa sen mielensä. Toivotaan, että niin myös teillä :)

 
Margeliini on nuo miehet sitten jänniä kapistuksia ja sanovat että naiset tekevät asioista hankalia :) Mies kyllä vähän väläytteli jo vihreää valoa, että jos nyt kuitenkin, mutta sitten taisin itse tuumailla, että ei tästä kierrosta edes voisi yrittää enään, tuo mies haluaisi mielellään vaikka sen 6 lasta, koska on itse ollut yksinäinen lapsena kun on ollut vain pikkusisko. Minulle kyllä riittäisi se neljä vallan mainiosti, ehkä vain kolme kuka tietää... 

Vaikeinta on tietysti käydä katsomassa isosiskon 3kuista pikkuista, kun aina sen lykkää mulle syliin "Katos nyt tätä vähän aikaa" ja siinä sitä ollaan taas, kamalan kuumeen vaivaamana. 
 
Meillä sittenkin näytettiin vihreää valoa yrittämiselle, ens kierrosta alkaa sitten tjottailu :) Ja jos ei syksyyn mennessä tärppää niin sit voi ehkä ovista alkaa tikuttamaankin :)

Melkoisen riemuisat tunnelmat siis täällä näin :) 
 
No mutta kappas Pieninasnas! Aika nopeesti tais palstan taika suhun purra :DD

Taidan jäädä tänne taas yksin tuijottelemaan likaisia varpaitani ;) Onnea matkaan siltikin ihan vilpittömästi! :) (ja saa täälläkin tjottailla ;))
 
Moi vaan kaikille!

Eksyin tänne vau.fi sivustolle piiiiitkästä aikaa, jostain kumman syystä. Esikoista odottaessa tuli kirjoiteltua viimeksi, tai varmaan siis neitokaisen syntymän jälkeisinä kuukausina, ennen kuin meidän oma tammikuiset 2011 siirtyi fb:n puolelle, jossa en enää siis itse ole ollenkaan. Mutta syy tänne eksymiseen lienee se, että pohdituttaa kovasti koska olisi sen seuraavan raskauden yrittämisen aika, eli pitänee tunnustaa pieni orastava vauvakuume.

Tyttö siis nyt 1v 4 kk, melkoisen energinen ja liikunnallinen mutta muuten kuitenkin melko helppo tapaus. Toisin kun monella täällä, meillä mies on näyttänyt vihreää valoa pikkukakkoselle jo vähän aikaa. Eli olen itse se jahkailija tässä. Imetys kuitenkin loppui vasta kun neiti oli noin 1v 2 kk, ja nyt on ollut todella ihanaa elää ns. hormonivapaasti, ja nauttia kun olen päässyt taas hyvään fyysiseen kuntoon. Töihin olen myös palaamassa parin kuukauden päästä, joten kiinnostaa myös nähdä mitä työpaikalla on tapahtunut.

Omalta osaltani tämä on nyt siis tällaista pyörittelyä. Aika alkaa olla periaatteessa kypsä toiselle, mutta työkuviot ja nautinto siitä kuinka kivaa on nyt taas, kun ei ole raskaus- eikä imetyshormonit päällä, mietityttää, että koskakohan sitä sitten...


 

Margeliini ja SannaKoo: Ei onneksi tosiaan olekaan pakko pillereitä syödä. Eikä mieskään tietenkään velvoita/pakota mua pillereitä syömään, ne vaan on ollut meille se paras ja helpoin vaihtoehto, ainakin tähän asti. Ja kumin käyttökään ei innosta oikein meitä kumpaakaan; tuntuu epämukavalta ja ”unohtuu” liian helposti. ;D Noh, vielä tämä kierto mennään ainakin näin ja katsellaan sitten taas uudemman kerran. :)

Joo, oon myös hoksannut tätä ketjua taaksepäin selaillessani että aika moni on täältä poistunut ihan virallisesti kuumeilijoiden ja jopa ihan odottajien joukkoon. Ja Pieninasnas näyttäisi pääsevän heidän jatkoksi, onnea siitä! :) Jos tämän palstailun pitäisi olla jonkinlainen keino lievittää tätä vauvakuumetta niin ööh.. pieleen meni ja pahasti. :D

 
SannaKoo Taidan kyllä vielä kuumeilla täällä teidän seurananne, katsoo jos sitä jossain vaiheessa eksyy tuonne kuumeilijoiden palstoille sitten :) Vielä ei ainakaan ole kiirettä sinne, on jokseenkin mukavampaa kirjoitellakin, kun ei ole "liikaa" väkeä, niin viestit ei huku massaan :)

Tervetuloa joukkoon Satsuma* :) 

Jippiina itse taidan tosiaan viihtyä vielä ainakin täällä seurassanne :) Jotenkin on vielä sellainen tunne, ettei tiedä koska tuon miehen pää taas kääntyy toiseen suuntaan. Hetken meinaan näytti jo siltä, että mies pyörtää puheensa kokonaan.
 
Hei vaan naiset!

Kivaa, että hiljaksiin uutta virtaa ja eloa alkaa löytyä täälläkin puolella :)
Joten lämpöisästi tervetuloa satsumallekin! :)

Jippiina, hahah, joo, jos täällä roikkuis ja toivois, että palautuis se järki koppaan ja kuumeiluajatukset kaikkoais, niin taitaa olla vallan väärä paikka :D Mun mielestä tää on hyvä turvasatama just tässä tilanteessa; elämä on oikeastaan aika ihanaa töissä, lapsella on maailman paras hoitopaikka ja mä saan tehdä kropalleni iiiiihan mitä haluan... mutta silti, tuota... niin.

Eli tosiaan, pieninasnas, töihin paluu on aika huikaisevan ihana juttu kotiäiteilypätkän jälkeen! Mä olin (opiskelevana ja keikkatöitä tekevänä) kotiäitinä 2v2kk, ja nyt helmikuun lopussa palasin töihin. Ja se oikeasti on ihanaa! Mutta silti taustalla sykkii se hirvittävä kuume ja ne pienet ajatukset, että entä jos sittenkin ois sattunut tähdet olemaan oikeassa asennossa ja vauva oiskin tulossa... riemuisin mielin mä varmaan sen testin näyttäisin miehelle, sitten saattais kyllä iskeä kylmähiki ja hetken tuska. Joka varmasti kääntyis onneksi lopulta :)
 
Hei!

Jospa minäkin nyt tänne kirjoittelisin. Olen jonkinverran kirjoitellut tuolla Äidiksi ensi kertaan.

Eli vähän tausta tietoja, olemme avomieheni kanssa molemmat 25. Minulla on ollut vauvakuume jo n. 2½vuotta, viimeisen puolen vuoden aikana vain voimistunut. Mieheni ei ole vieläkään lämmennyt vauvakuummeelleni, mutta pystyy jo nykyään keskustelemaan kanssani asiasta.

Mukavaa kesää kaikille!
 
SannaKoo: Ihana kuulla, että töihin paluu voi oikeasti olla ihana asia! Itse olen tosiaan palailemassa parin kuukauden päästä töihin (tyttö tuolloin 1v 7kk) ja kyllä vähän hirvittää miten arki lähtee rullaamaan. No, toivottavasti sitä taas viihtyy töissä ja tytön tarha osottautuu hyväksi paikaksi. Ja jos töissä ei viihdykään, niin siinähän se vauvakuume sitten kasvaa taas...
 

Heipparallaa! mitäs tänne kuuluu?

Täällä vauvahaaveet ollut nyt vähän taka-alalla, on niin monta rautaa tulessa ettei ole edes hirveästi ehtinyt ajatella koko asiaa. Tai ei kai ne vauvahaaveet minnekään ole jääneet, enemmänkin ne ajatukset haaveen toteutuksesta. 

Mutta, tämän viikon jälkeen alkaa ensimmäinen ihan oikea kesäloma 5 vuoteen! MAH-TA-VAA! Tätä on niin odotettu! Sitten onkin aikaa taas kuumeilla enempi ja notkua päivät täällä foorumeilla. ;)

 
Heippis!

Mausteellekin tervetuloa vain joukkoon! Kuumeilu ilman yritystä on aikamoista hommaa :D

Satsuma, no tosiaan oli aivan ihanaa päästä töihin! Joona oli 2v2kk aloitettuaan hoidossa ja mun palatessa töihin. Se oli oikeesti aivan täydellinen hetki! Mä en ois kestänyt sitä uhmistelijaa enää ja Joonalla jotenkin oli vain sellainen "herkkyyskausi" että hoitoelämänaloittaminen sujui kivuttomasti! Toki paljon on merkitystä sillä hoitopaikallakin, ja että Joona kävi harjoittelujakson (1vko) isin eikä mun kanssa... mä siis luulen, että jos minä oisin ollut siellä sen kanssa harjoittelemassa ja minä oisin se, joka sen hoitoon vie, niin mammanpojalla ois voinut olla rankempaa. En tiedä, ja kuulostaa julmalta lapsen jumaloimaa isää kohtaan näin sanoa, mutta jotain tän suuntaista olin havaitsevinani. Mitään pahoja itkuja tai hoitoon lähdöstä kieltäytymistä ei oo ollut edes alussa, ja nyt sitä viikonloppuisin lähinnä harmittaa, kun se ei pääse sinne :D
Ja minä itse rakastan sitä, että saan haastaa itseäni työssäni spessunuorten parissa, koska mä vaan tajuan "ongelmateinejä" paljon paremmin ku tota uhmaikäistä :D

Mutta tosiaan, jos töissä ei viihdykään, niin ainahan sieltä pääsee pois ;)

Jippiinalle ihanaa lomaa! Mulla on kans elämäni eka palkallinen loma tänä vuonna tiedossa - huimat YKSI viikko! :D
 
Heips!

Tuun tännekin puolelle välillä kurkkailemaan. Uusia keskustelijoita näköjään tullut, hyvä homma! :)

Pieninasnas: Hienoa, että pääsette yrittämään! Onnea matkaan!

Jippiinalle oikein ihanaa ja rentouttavaa lomaa! Se on niin mahtavaa, kun pääsee sitä ensimmäistä hyvin ansaittua kesälomaa viettämään. Onko kuume jo päässyt nouseman vai vieläkö vauvahaaveet olleet taka-alalla?

SannaKoo: Aargh! Muistatko kun jossain ketjussa joskus (saattoi olla jopa täällä) juteltiin siitä, kun miehet ei tajuu minkälaista on olla kotona lapsen kanssa? Siis sillain jatkuvasti. Meillä on taas ollut keskustelua tästä asiasta, kun ollaan nyt tytön kans ulkoiltu enemmän, kun on ilmat suosineet ja sehän on sitten heti pois kotitöistä :( Ja en tajuu mikä tuolla ukolla on, että heti pistää silmään, jos esim. astiat on jääneet pöytään ruokailun jälkeen tai tiskikone on täyttämättä. Ei nyt luulisi, että se niin iso ongelma on. Huh huh... Käväisi tänään jo mielessä jättää omakin kuumeilu taas tauolle. Jos näitä pirpanoita olisi kaksi, niin tod. näk. saisin vielä vähemmän aikaiseksi täällä kotona, niin minkälainen haloo siitä tulis! :( Ja miten siinä sitten selittäisin asiaa ja kauanko sen sisäistämiseen sillä kertaa menis, kun nytkin olen vuoden tätä asiaa koittanut saada sen päähän. Mutta tällä kertaa kuulemma ymmärsi vihdoin, ettei täällä niin vaan puunata kämppää lattiasta kattoo, kun tota meidän sähikäistä samalla yrittää vahtia. Vähän kyllä vieläkin epäilen sitä ymmärrystä, mutta kai mä nyt jatkan oviksen tikuttelua ;)

mausteelle tsemppiä tilanteeseen! Toivottavasti sunkin ukkos kääntäisi pian kelkkansa. Mä kans kerkesin ennen esikoisen odotusta kuumeilemaan yksin lähemmäs kolme vuotta.

Täällä ei siis vielä ole tärpännyt :( Viime kierto venyi venymistään ja mulla oli menkat 1,5 vko myöhässä ja itse olin ihan hermoromahduksen partaalla. Onneksi tilanne laukesi vihdoin ja täti pääsi tulemaan. Joten uutta yritystä kehiin. Yritin kyllä itselleni vakuutella, ettei pikku kakkonen välttämättä tärppää heti, kuten esikoinen, mutta kyllä mä silti hieman pettynyt olen. Kerkeisin tässäkin ketjussa kauan höpötellä ennen kuin mies lämpeni yritykselle. Eli kuume on ehtinyt nousta korkeisiin lukemiin ;)
 
Takaisin
Top