Kuumeilua, kun ei yritystä näy

Mulla nyt menee koko ajan viestejä ohi :o

SannaKoo: Uskon niin, että töihin palaaminen on ollu ihanaa, en itse ole niitä ihmisiä jotka kotona viihtyisi parhaiten, ehkä siihen tulee vielä muutos :)

Jippiina: Mukavaa loman alkua sinne ;) Täällä on "lomailtu" palkattomasti melkein joka kesä enemmän ja vähemmän, pari kesää tuli suosiolla tehtyä hirveet määrät tylitöitä :) Oli vissiin rahalle liikaa tarvetta :D

Margeliini: Eiköhän se tärppi sieltä ihan pian kuitenkin tule :) Toivotaan ainakin!


Meillä jäi tässä kuussa yrittämiset vain haaveeksi, miehestä kuoriutui työnarkomaani ja käy kotona lähinnä vain nukkumassa, toisaalta tässä tehdään rahaa lomalle joka miehellä alkaa heinäkuun puolella ja kuun puolen välin tienoilla olis tarkoitus lähteä etelään ja mikäli oikein laskeskelin, sinne sattuisi juurikin ovulaatio, että jos sitä lomalla kerkiäis paremmin hyödyntelemään. 
Meillä on täällä ollut muutenkin vilskettä, on ollut vähän hoitolapsia nuorin sisko ja isosiskon lapset ovat olleet kukin vuorollaan jaloissa pyörimässä. Olipa tuossa yksi 5kuinen tyttökin naureskelemassa koiralle tuossa yks päivä :)
Kavereilta on kantautunut aivan hirveästi vauvauutisia, tällä viikolla on syntyny käsittämättömät kolme lasta ja vielä kahella olis lasketut ajat tähän alkukesää, että saa nähdä kuinka ja paljon niitä pieniä oikeasti tänä kesänä tutuille oikein tupsahtaa :)
 
Kukkuu :3 Joku saattaa muistaa nähneensä mua täällä palstalla ennenkin... Nyt siis tilanne se et vauvakuume nostelee päätään urakalla (kauanpa oli taka-alalla: 5kk)... Ensimmäistäkään lasta ei vielä ole :3 Erosin aviomiehen kanssa tammikuussa, ja nyt ollaan uuden miehen kanssa jo jonkin aikaa himmailtu. :) asutaan yhdessä ja ollaan kihloissa, ja tuntuu et hän haaveilee myös vauvasta ja useampaan otteeseen ollaan puhuttu massun kasvattelusta jne.. Ex-miehen kans tuli yritettyä lasta 1.5v, tuloksetta. Yksi raskaus 2010 heti pillereiden pois jättämisen jälkeen ja se meni kesken ihan alkutekijöihin. Ex ei kuitenkaan koskaan ollut vihreän valon eikä punaisen valon kannalla, ei yritystä vaikka yritettiin, peittojen heiluttelu ei häntä kiinnostanut liian usein (ehkä max 4krt/kuussa)... Tuntui et vika on ittessä ku miestä ei kiinnosta mut eihän tolla "yrittämisellä" raskaaks tulla kuin yltiöpäisellä tuurilla. Onneksi sitä tuuria ei ollut, koska olin hänen kanssaan todella onneton (kodinkone äiti -olo) ja mies vietti pelikoneen ääressä kaikki aikansa, puhui ettei koskekaan kakkavaippoihin jne.. Kyllästyin todella siihen, etten koe olevani rakastettu, enkä myöskään kokenut itseäni arvokkaaksi. Nyt tilanne (onneksi!) toinen, mies joka tekee selväksi kuinka paljon rakastaa, peittojen heiluttelu maistuu (kumma kuinka paljon sekin suhteeseen pääsee vaikuttamaan), haluaa pitää huolta ja haaveilee siitä et mennään naimisiin ja hankitaan lapsia. Exällä mitään haavetta ollu tälläsistä. Ollaan oltu kovin vähän aikaa vasta yhdessä, vaikkakin tunnettu neljä vuotta jo. Nyt oon kuitenki huomannu vauvakuumeen nostavan päätään, raskaus- ja vauvaunia vaikka muille jakaa, yltiöpäinen haaveilu raskaudesta ja omasta lapsesta, jokapuolella näkyvät masut ja vauvat... Mieli on todella alakuloinen välillä ja pillereiden napsiminen ei innosta :/ Varsinkaan kun nyt minipillereillä vuodan parin viikon välein. Raivostuttavaa! Ikää mulla on 21, mies on 22 ja rivarissa asutaan, hänellä vakkarityö, mulla opiskelut ja vakkari (osa-aika)työ. Kaikki on mun mielestä kunnossa ja valmistuminen on vasta 2015 joten tuntuu et jos siihen asti oottaa ni mulla hajoaa pää. Miehelle kerroin vauvakuumeesta eilen ja hän ei oikeen osannu sanoo mitään. Kerran sanoin et parit itkut ja turhautumiset saattaa tulla ennen valmistumista ku itte aikoinaan päättäny etten synnärille mee töihin ennenko oon nähny sen toisen puolen... Hän totes siihen et ei hän oo viel sanonu mitään suuntaan taikka toiseen mutta... Minä ja mun kärsivällisyydenpuute, tahtoo nyt! :D Turhauttavaa tää vauvakuume ku ei oo yritystä ees viel näkyvissä ja tuntuu ettei mies osaa moista ajatellakaan kun ollaan oltu niin vähän aikaa yhdessä vasta. :(
 

Dark tervetuloa jutustelemaan. Olen minä sinun nimeen törmännyt tuolla muita palstoja lukiessani, kiva kuulla että sinulla menee hyvin. :)

Pieninasnas jokos siellä kiivas työtahti on helpottanut, jotta ehtii keskittyä ihan muihin asioihin? ;D

Margeliini kyllähän se kuume koko ajan takaraivossa jyllää, ei siitä mihinkään pääse. :D Mitenkäs siellä yritystouhut etenee? ;)

SannaKoo ei mullakaan vielä ihan täydet lomat ole, 3 viikkoa, mutta kyllä se pienikin tauko tekee ihmeitä, paljon kivempi taas palata töihin. :) Vaikka ei sillä, ei minunkaan töissä mitään vikaa ole, kyllä sinne aina ihan hyvillä mielin menee.

Täällä alkuloma mennyt reissatessa, eilen tultiin kotiin. Reissaaminen on kivaa, mutta kyllä se omassa sängyssä nukkuminen on vaan ihan parasta! <3  Niin ja taas yksi pillerikierto lähti käyntiin.. Joskohan sitä tämän jälkeen uskaltautuisi jo luopumaan näistä. Juhannuksenakin oli jo vähän puhetta siihen suuntaan, mutta tässähän on vielä muutama viikko aikaa jänistää. :D

 
Dark: Kylläpä tuntuisi olevan paljon naisia, jotka joutuvat odottelemaan vihreetä valoa mieheltään. Niin meilläkin oli. Mutta kyllä se vihreä sieltä vihdoinkin tuli kolmen vuoden miettimisen jälkeen. Ja nyt pikku kakkosta kuumeillessa vihreä valo tuli jo kahden kuukauden päästä siitä, kun sanoin, että ihan tosissani sen toisen lapsen nyt haluan :D Eli hyvää kannattaa odottaa, vaikka ei se tossa tilanteessa mitään autakaan. Vauvakuumeeseen on tasan yks lääke: vauva.

Jippiina: Mikä sua siinä pillereiden lopettamisessa mietityttää? Jos kerran olette jo puhuneet siitä. Täällä on taas yritetty vauvaa :) Vähän meni sähläämiseksi ovistestien osalta, kun oltiin mökillä juhannus eli en nyt ihan vakuuttunut ole, että tässä mitkään isot tsäänssit raskautumiselle olis olleet :/ Mutta piinaviikot alkoivat ja parin viikon päästä pitäis selvitä tuliko tärppi.
 
Margeliini: En edes tiedä mikä jännittää. Se on vaan jotenki niin iso askel. Vähän niinkuin häät. Kyllähän moni nainen haluaa naimisiin ja haaveilee häistä, mutta onhan se naimisiinmenokin aina iso ja jännittävä askel, vaikkakin ihana sellainen. :) Tsemppiä sinne piinapäiviin, jos mahdollinen ovis on kuitenkin hyödynnetty puutteellisesta tikuttelusta huolimatta! :) 
 
Terve piiiiitkästä aikaa!

Ollaan "lomailtu" koko kuukaus, niin ei oo kerenny käydä kirjoittelemassa oikein, tai enemmänkin muistamisesta tais olla nyt kiinni...

Täällä siis jälleen, asuntoa remontoidaan vähän tässä viimeisinä loma päivinä, tai pintoja menee vähän uuteen uskoon, toisesta makkarista, jos vaikka sais yhtenäisempää ilmettä koko taloon samalla :) Tuntuu, että asunto on edelleen muuttovaiheessa, vaikka täällä on jo vuos asuttu, eikä tässä välttämättä paljoa vuotta pidempään asuta :) 

Mitäpä täällä siis muuta, jännäpäivät on käsillä 4päivän päästä alkaa tai ei ala.

Eipä täällä muuta tällä erää :)
 
Simpuran simpura... Saako tänne tunkea mukaan?

Minun ei enää ikinä pitänyt löytää itseäni yhdestäkään vauvakuumeketjusta. Lukuunottamatta nelijalkaisia vauvoja, isoon ääneen olen julistanut kaikille ja kaikkialla, että jatkossa meille tulee vain ja ainoastaan koiranpentuja (ja joskus hamassa tulevaisuudessa poni) kaksijalkaisia korkeintaan sitten, kun saadaan kanakoppi pihaan joskus mahdollisesti. 

Mutta niin sitä vain taas tuli tässä yhtenä päivänä avauduttua miehelle ja kerrottua, että minun puolestani voisi vielä yjsi ihmispentukin tulla... Jos mahdollisesti olisi tulossa vielä lähivuosina.Ikä alkaa olla aika paljon ja ehdoton takaraja olisi pari vuotta (nyt ikää jo 37v). Mies ei vielä lämmennyt ajatukselle täysin, sanoi että nyt tämä lapsiluku (5) kyllä tällä hetkellä riittää hänelle hyvin, tilannetta muutaman vuoden päästä ei voi tietenkään ennustaa. Epäilystä hieman siis ilmassa silläkin puolella... nyt pitää vain saada mies käsittämään, että minä en todellakaan tästä enää nuorennu ja jos vähänkin tuntuu siltä, että se viimeinen vielä puuttuu niin parasta alkaa yrittäminen ennemmin kuin myöhemmin.

Luulen kuitenkin, että kannattaa seurata niitä koirakasvattajien pentuesuunnitelmia ja varautua jo siihen, että 2-3 v:n päästä tuleekin se seuraava koira. Sen olen päättänyt, että jompikumpi silloin tulee minulle lahjaksi 40v:n korvilla. Saa nähdä kumpi: iltatähti vaiko näyttelytähti...
 
Hihih, tättärä! Meillä ennen tän apinanpoikasen ilmaantumista oli aivan armottomat hauvakuumeet! Vaan kuinkas kävikään, tuli tuo karvaton vauva.

Oon tässä kesän aikana siivoillut vähän mun valokuva-arkistoja koneelta, ja voi vee... aivan järkyttävä vauvakuume päällä kun kattoo ton meidän nappulan kuvia! MÄ HALUUN! Nyt kun tuo on oppinut puhumaan, laskemaan, käymään potalla ja olemaan muutenkin omatoiminen, niin hoivavietti nousee korkeuksiinsa... haluisin sen vauvan! (Tai sit sen koiran. Eh.)
 
Uskaltaskoha sitä tännehi keskusteluun tulla häärimään.. Purkaa oloosa tänne ku ei isännän ka keskustelu asiasta aina oikee suju. Tyypillinen suomalainen, hiljaa kuuntelee mut ei osaa kommentoida..kreit.. Tosiaan esikoinen nyt 6,5kk, varhainen km keväällä tämän uuden miehen kanssa, joka ei siis ole esikoiseni biologinen isä (joka otti jalat alle jo alkuraskaudessa..). Sen jälkeen kuume vain noussut. Yritystä ei ole nimeksikään, hatut kylläkin pois jätetty, mutta keskeytetyllä mennään.. Ollut useaan kertaan puhe, ja tuntuu näyttävän pikkuhiljaa vihreetä valoo, mut tuntuu et ootan va et vuoden loppu lähestyy, kun ollu puhe et sillon alettas tosissaan yrittää, va kun en malttas odottaa! Alkaa tuskastuttaa muille syntyvät vauvat, tuntuu et esikko kasvaa niiiin hirveetä vauhtia isoks likaks! Pomohi mäni kysymää tuos töis pyörähtäes et joko sitä toista ootetaan ku on masu pyöreen näköne. Kyllä kirosin mielessäni ja kovasti ja masenti va entisestään. Kuittasin va et ei o vielä va jos se joskus tulis. Heppavaavi vaikuttas olevan tuloillaan, toivotaan parasta, mut ny ois joutavaa aikaa ku ei o firma viel pystys ja muuttohi jossai välis ees, ni samakos täs ois jäähä kotia seuraavaa tekemään ja hevosia samal laittelee etiäpäi elantoosa tienaa.. Va ei.. tänää on kp1/28-31, et jotai positiivista, kohta pääsee oottaa taas aiheeks et yritettäskö.. ;P
 
Hiphei pitkästä aikaa. Täällä lomat lusittu ja huomenna paluu töihin (toki tuossa jo pari viikkoa välillä ehdin töissä käydäkin, vaan nyt ollut vielä viikko lomaa).

Tulehan Pieninasnas sitten kertomaan kuinkas kävi. ;) Remppaaminen on muuten ihan kivaa kun saa itse valita mieleiset pinnat ja materiaalit. Ja vaikkei pitkään olisi tarkoitus asuakaan niin kyllähän se remppaaminen voi kummasti nostaa asunnon arvoa sitten kun on aika myydä se eteenpäin. :)

tättärä ja SannaKoo, me käytiin juuri eilen hakemassa koiravauva. Nyt täällä totutellaan elämään uuden perheenjäsenen kanssa, uni ainakin pienelle maistuu. :) Vähän jänskättää, mulla ei aiempaa kokemusta koirista juurikaan ole, mutta miehen kotona ollut aina paljon koiria ja on nytkin useampia. Mies saa siis vetovastuun koiran hoidossa ja opastaa mua samalla. On kyllä niin suloinen ja lutunen hauva, että en ehkä kestä. :D Mutta vauvakuume ei ole hävinnyt mihinkään. ;)

Muuten nyt mennään tjot-meiningillä, eli pillerit jätetty pois! Mies itse ehdotti asiaa, joten mikäpä siinä, mulle kyllä passaa. ;) Mutta enempää en aio asiasta stressata, katsotaan miten akan käy. :D
 
Ja Tintturalle tervetuloa! Toivottavasti saatte asiasta keskusteltua - jopa ihan molemminpuoleisesti, ja pääsisitte pian ihan oikeasti yrittämäänkin. :)
 
Voi koirat, siinä onkyllä aihe, josta ainakin voisin puhua tai kirjoittaa loputtomasti. Niitä on ollut perheessä liki aina. Meillä on tällä hetkellä yksi ihkaoma hauva ja toinen on äitini kanssa yhteisomistuksessa minulla. Tuo jälkimmäinen on pian viisi kuukautta ja on ollut tosi kiva näin päin, että asuu enimmäkseen vanhemmillani, joten minä (+ lapset) otetaan koiraneidistä hyvät puolet ja lässytetään sen kanssa ja vanhempani saavat tuittuilut ja alkuvaiheessa ne pissaiset lattiat. Pian 8-v tyttö taas on tartuttanut mammaankin heppahulluuden (tai oikeammin herättänyt unestaan uinuneen) ja tarkoitus olisi vähitellen aloitella säännöllisempää tallilla käymistä. Juu sehän onkin ihan epäsäännöllistä ollut, kun koko kesä siellä ollaan rampattu 1-2 kertaa viikossa...

Mitä tulee tuohon karvattomaan vauvaan, eli mahdolliseen apinalauman lisään niin pallo on nyt isännällä. Minä olen ilmoittanut, että ainakaan pariin vuoteen en aio tehdä yhtään mitään ehkäisyasioiden suhteen, joten jos meillä sinä aikana tulee olemaan seksielämää niin minun puolestani vielä yksi ipana saisi tulla. Huolimatta siitä, että tänä kesänäkin on ollut noiden isompien puolesta yhtä jos toista harmia. Lähinnä siitä johtuvaa, että teini (15v) nyt on teini ja noilla ei aina ole järki kädessä. Nyt on kuitenkin ne ongelmat saatu ratkeamaan ja loppujen lopuksi ei todellakaan ollut isosta asiasta kyse. Kasvoipa vain äidin mielessä todellista isommaksi.

Vähän vielä itseäkin hirvittää tämä, että oikeastiko taas olen haaveilemassa vauvasta, vaikka jo aika paljon olen nähnyt siitä, mitä ipanoiden kanssa kasvaessa voi vastaan tulla. Ja toisin kuin monet vanhemmuutta hehkuttavat niin minä kyllä ihan rehellisesti sanon, että joukkoon sopii myös sellaisia hetkiä ja päiviä, jotka ihan mielelläni vaihtaisin johonkin muuhun. Silti... kyllä ne hyvät päivät ja hetket peittoavat tuhatkertaisesti ne mustat minuutit.
 
Hupsansaa, täällähän on hiljentynyttä.

Aattelin vaan tulla huikkaamaan, kun en tiiä, mihin muuallekaan huutelisin, mutta MÄ PLUSSASIN PERJANTAINA!!!!

Tää on inhottava vaihe, ku kaikki on vielä niin uutta ja jännää ja pelottavaa ja voi mennä vielä aivan pieleen, mutta silti haluis huutaa koko maailmalle.... :S

Mutta niin, näinkin voi käydä, vaikka ei antaiskaan itelleen lupaa kuumeilla :D
 
SannaKoo, Ihan mahtavaa, onnea hurjasti! Tämä palsta tosiaan hiljennyt aika lailla. Oon välillä koittanut käydä kuumeilupuolella katsomassa mikä on kullakin tilanne. Jos Moon käyt täällä enää kurkkimassa, niin onnittelut lienevät paikallaan myös teidän tilanteessanne tickeristä päätellen :) 

Mun "kuumeilua kun ei yritystä näy" vauva syntyi kolme päivää sitten rv 37+6. Terve ja ihana pieni poika <3 Nyt jos olisi kuumeilut kuumeiltu...
 
Hei pitkästä aikaa! Onnittelut lienee paikallaan SannaKoolle ja Moonille! Ihanaa, että teidän haaveesta saada vielä yksi lapsi on tulossa totta :) Manquelle myös vielä onnittelut tätäkin kautta. Meillä on kuumeilua ja yritystä ollut jo puoli vuotta takana ilman toivottua tulosta :( Oon välillä ollut aika rikki asian takia, koska tuntuu, että nyt lähipiirissä raskaudutaan oikein urakalla. Gynellä kävin jo asiasta, koska mun kierrot lähtivät yhdessä vaiheessa heittelemään ihan hirveesti. Nyt ovat ilmeisesti taas tasautuneet. No, kaikki oli kunnossa, mutta laittoi lähetteen verikokeisiin, joihin meen perjantaina. Eli tällästä tänne... Toivoa kuitenkin on vielä :) Mutta oonhan mä jo vuoden päivät sitä toista nyyttiä toivonut.
 
Olen pitänyt muutaman viikon tässä kirjoittelutaukoa, mutta nyt oli jo pakko tulla kommentoimaan. Onnea SannaKoo, ihanaa! :) Ja onnittelut myös manguelle. :)

täällä Margeliini sama juttu, yritystä ollut jo muutaman kuukauden ajan, mutta ei tulosta. :/ Näköjään tuottavampaa tuo yrityksettömyys, pitäiskö sittenkin palata tälle linjalle ja tänne ketjuun. ;)
 
Onnea SannaKoo!

Täällä elämä tuntuu kokoajan hajoavan palasiksi, kun saa jotain kohdalleen menee jokin toinen päin seiniä... Eikä me vielä olla yrittäjien kirjoissakaan :( Mutta eiköhän tämä tästä voitoksi vielä käänny :)

 
Kiitos onnitteluista :)  Olihan se tultava tännekin kurkkaamaan mitä ryhmälle kuuluu.  Osa on kuumeilemattomat ja yrittämättömät lapsensa jo saaneet ja osalle niitä tulee jo ja osalle varmasti myöhemmin!

Meillä ei siis mies päätään kääntänyt tämän kolmosasian suhteen.  Itseasiassa pari päivää ennen plussaa tapeltiin siitä pitääkö mun hommata pillerit tai kierukka...  Mies oli siis sitä mieltä että pitäis hommata ja ite olin ehdottomasti sitä mieltä että jos herralla on tarvetta ehkäisylle niin hoitakoon sen homman itse!

No meillä oli sitten käynyt onnenkantamoinen.  Eli se hetki jolloin plussa tuli testiin oli aika shokki.  Äkkiähän se siitä positiiviseksi onnentunteeksi muuttui mutta kun oli jo ehtinyt tavallaan tottua siihen ajatukseen etten ikinä tule enää lasta saamaan niin olihan se yllätys!  Ja onneksi se oli hyvin äkkiä miehellekin mieluinen juttu, jopa niin että alkoi pyörtää aikaisempia sanomisiaan, kuinka oli mukamas ajatellut että kyllä voitais kolmas hommata jne.  Aika hyvin oli mulle kaikkea muuta väittänyt.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin :)  Tai nyt ootellaan ultraa että nähdään onko kaikki tosiaan hyvin :)
 
Heipä hei pitkästä aikaa! Onnea kaikille plussanneille, ihania uutisia! :)

Jotenkin olen onnistunut pitämään vauvakuumeen poissa piiiitkään. Luultavasti se on pysynyt poissa kiireiden ansiosta, ja siksi että olen ollut niin väsy että ajatuskin toisesta lapsesta sai stressaamaan vieläkin enemmän. Mutta nyt yllätin itseni pitkästä aikaa mietiskelemästä tyttöjen nimiä (meille ei mun fiiliksen mukaan tule koskaan poikalapsia :D)...hupsista!

Mitäs muille kuuluu? Kiva että tänne on tullut uusia nimiä juttelemaan!
 

Moi kaikille!
Mulla on kans ihan tuhoton vauvakuume... Kolmannesta ihanuudesta on vaan turha haaveilla vielä hetkeen kun olen töissä ja siinä "sivussa" käyn ammattikorkeakoulua, musta tulee insinööri 3 ja puolen vuoden päästä jos aikataulu pitää. Meillä on kaksi tyttöä vanhin on melkein 4 ja nuorempi 1v 5kk mä haluisin sen pojan vielä. Mikähän siinä on että kaikki pitäis saada kerralla? Toivottavasti saan pääni sen verta kuosiin et pystyn ton koulun ajan ootteleen ja sit vaavi... :P ikää mulla on kohta 29 ja miehelläni 31 et ei kai tässä vielä mitään kiirettä ole. Vauvakuumetta ei muuten yhtään lievennä se että kaksi hyvää ystävääni saa esikoisensa kesällä...

 
Takaisin
Top