Koska kerrot raskaudesta muille?

Raskaudesta tietää miehen lisäksi paras ystävä ja liiton lakimies. ;D piti soittaa liittoon työsuhteeseen liittyvissä asioissa ja samalla kertoa perheen tilanteesta, jonka yhteydessä tämä tuli ilmi. Harvoinpa liiton lakimies varmaankaan kuuluu niihin, joille kerrotaan ensimmäisten joukossa...
 
Meidän piti nyt pääsiäisenä kertoa vanhemmille kun eka ultrakin takana.
Mutta en sittenkään ole varma haluanko vielä kertoa. Kuitenkin tässä on vielä niin monta riskialtista viikkoa, että pelkään tämän ilon loppuvan lyhyeen.
Tosin olisi se kiva, että perheet tietäisi vaikka huonostikki kävisi...
Hankalia juttuja tälläset.
 
Minäki haluaisin jo kertoa, mutta silti tuntuu että parempi pitää salassa vielä. Esikoisesta kerrottiin rv 7+2, mun mummo kuoli edellisenä päivänä ja koin, että nyt on hyvä hetki kertoa. Niinhän se oliki.
 
Yölento sanoi:
Surffailin netistä isosisko-paitoja aikuisten koossa. Ei löytynyt ja pipotkin olivat vain lapsille :D Olisi ollut hauska tapa kertoa sisaruksille, mutta he saattavat huomata jo ennen kuin olen valmis kertomaan.
Click to expand...

Kirjoita teksti ite paitaan. :) Ikeassa myytiin halvalla kangastusseja ja perus t-paita ei montaa euroa maksa. Mä tein just esikoiselle paidan, jonka avulla huomenna kerrotaan mun äidille. Laittaisin kuvan, jos pystyisin puhelimella :scratch
 
Tydi, en usko, että sisko tulisi käyttämään itsetehtyä paitaa. Katselin myös pipoja, mutta ajattelin kertoa toukokuussa eikä se ole enää pipoaikaa.
 
Meillä saatiin eilen vasta verikokeesta vahvistus siitä, että raskaana olen (rv 4+4). Toki plussaa näytti aiemmatkin testit, mutta pillereiden syömisen vuoksi tarvitsin itse tuon verikokeen, että uskon. Ja kun itse olen vielä aika "kuutamolla" asian suhteen, niin muille kerrotaan vasta, kun on pakko. Vaikeaa voi olla kyllä. :)
 
Mies kertoi äidilleen jo innoissaan :)
Minä kerroin parille työkaverille ja möläytinpä innoissani tänään kirppiksen pihassa kaverilleni jonka sattumalta näin että löysinpä aika monta ihanaa mammavaatetta ja pikkuisen bodyn:D
Töissä lienee kerrottava ajoissa tietyistä syistä....josko sitte alkuraskauden ultran jälkeen.
Omille vanhemmilleni ja siskoilleni tilanteen mukaan.
Meillä on häät kesällä ja siskot kyselikin just joko hääpuku on tiedossa. Meinas lipsahtaa jotain puvun mallin suhteen :wink
 
Mä oon kertonut jo omille vanhemmille, miehen vanhemmille mietittiin jos pääsiäisenä kerrottas. Ja muille sit varmaan viikon 12 jälkeen tilanteen mukaan.
 
Mä oon kertonut muutamalle ystävälle raskaudesta ja varmaan muutaman päivän sisällä kerron omille vanhemmille. Ostin esikoiselle sellaisen isoveli-paidan :)
 
Meillä tietää vain yksi ystäväni. Ajateltiin miehen kanssa kertoa vanhemmillemme ja muille vasta kun ollaan turvallisemmilla vesillä. Tekisi kyllä mieli kertoa siskolle sitä ennen :) Saa tosin nähdä mitä pääsiäisestä tulee, kun pitäisi viettää aikaa sekä miehen perheen kanssa että mun suvun kanssa ja eilen iskenyt pahoinvointi on ihan hirveä. Ehkä lähden huonovointisena reissuun ja yritän sanoa ihmisille, että tää ei oo tarttuvaa (meillä päin on vatsatautia) ja toivon vaan ettei ihmiset tajua. Ja ettei ne (etenkin äiti ja anoppi) yhdistä entisen kahvisiepon kahvittomuutta, turvotusta ja huonoa oloa :grin Turvotusta on vaikea peittää kun tarkoitus on perinteen mukaan saunoa ja saunomisesta kieltäytyminen herättäisi isoja kysymyksiä :hilarious:
 
NeitiKevät, minä voihkin kovaan ääneen sitä, miten on tullut ahmittua herkkuja, niin vatsan turvotus selittyy sillä. Ainakaan kukaan ei kehtaa sanoa, että oletpa lihonut.
Tällä viikolla olin tyttärien kanssa uimassa. Sen jälkeen kuopus ehdotti, että voitaisiin yhdessä vähentää suklaan syömistä.
 
Mä menin kertomaan ystävälleki :grin Tiiän että heilläki on kuumetta ja yritystäkin, tsempataan toinen toisiamme ja tuntu vaan jotenki oikeelta hetkeltä kertoo hälle. Mutta miten ihmeessä tän pitää salassa muilta?! Nimittäin tää turvotus kohta paljastaa mut....
 
Mulla on "onneksi" vielä mahaa edellisestä raskaudesta, niin tuskin kukaan tajuaa mitään vielä pitkään aikaan. ;-)
 
Me käytiin eilen ultrassa ja siellä kaikki oli ok. Päätettiin kotimatkalla että tänään kerrotaan kaikille. Koska mitä sitä turhaan etukäteen suremaan keskenmenoa tms. Iloitaan kun siihen on aihetta ja sitten surraan jos tarve tulee. :)

Laitettiin pojalle itse tehty isoveli paita päälle (harmi kun en saa kännykällä pistettyä kuvaa tänne) ja mentiin mun äidin luo. Veli kysyi: miksi tommonen paita? :D hetki kesti ennen kun äiti ja veli tajusivat. Ystäville kerrottiin myös. Osa oli jo osannut odottaa/arveli että olisko mahdollista, mutta osalle tuli ihan puun takaa.

Helpotti tosi paljon kun sai kerrottua, vaikkei meillä paljoa tietoa olekaan kun la selviää vasta kuukauden päästä.

Nyt voin rauhassa olla väsynyt :D
 
Mun vanhemmat ihmettelee koko ajan, että miten mua väsyttää koko ajan, vielä selitykset menee ton pikku emännän piikkiin, ku sanon aina että yöt on ollu hulinaa :grin
 
ihmiset saa sit tietää ku huomaa. vaikka tekis tällä hetkellä mieli kiljua mut ajateltiin et ollaan hiljaa :) tietenki vanhemmille jossaki välissä kerrotaa, varmaa kyl arvaa heti :) yhelle kaverille kerroin kyl ku senkaa tämmöset höpistään.
 
Vähän jo jännitin tätä päivää, ku mentiin mun vanhemmille syömään ja siellä on sisko miehensä kanssa käymässä. Vielä ei kuitenkaan kerrottu tai kukaan arvannu vaikka en viiniä juonu ruualla. Katotaan sit miten tää pääsiäisen aika menee, kerrotaanko vai ei..
 
Meillä kyllä esikoinen (4v) hoitaa sitten kertomisen koko maailmalle, kunhan kuulee itse. Turvotus on hirveä iltapäivisin, joten kohta alkaa varmasti ne kyselyt, että äiti onko sulla vauva tuolla? Yritetään ainakin sinne nt-ultraan asti pitkittää. Pidän löysiä paitoja töissä. Housut alkaa olla ongelma. Farkut kiristää.

Yksi kaveri tietää, koska hän on ollut tärkeimpänä tukena keskenmenoissa ja olimme menossa drinkeille, jotka vaihtuikin sitten ylensyöntiin intialaisessa ravintolassa :D


piipaa 8+3
 
Hei, täällä myös yksi alkumetreillä raskauden kanssa. Meillä takana yksi keskeytynyt keskenmeno viikolla 9 ja pian vuoden täyttävä poika. Ollaan kerrottu tästä raskaudesta jo kaikille läheisille, perheelle ja ystäville.

Mulle oli todella iso asia, että keskenmenoraskaudesta sai ja pystyi puhumaan. Musta olisi ollut tosi outoa, että se olisi nyt iso "salaisuus" josta kukaan ei tiedä. Haluankin kannustaa kaikkia jotka arpovat, kertokaa jos siltä tuntuu. Ei ole häpeä toivoa lasta, iloita raskaudesta. Ei ole myöskään häpeä pettyä ja surra. Kummassakin tapauksessa ne läheiset voi olla todella tärkeitä.

Kaikille ihanaa keväistä odotusta - ja ajan kulumista megavauhdilla eteenpäin :)
 
H-an, en siksi jätä kertomatta, että häpeäisin jotain, vaan tahdon suojella läheisiä siltä pettymykseltä, jos taas menee kesken.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top