Mun appihan on se suurin tytön perään kyselijä. On tytöstä puhunut jo meidän esikoisen syntymän jälkeen, että pitää se tyttö vielä tehdä ja hänen pitää päästä mekkoja ostelemaan (appivanhemmilla siis yhteensä tällä hetkellä neljä lastenlasta ja kaikki poikia) mutta ehkä hänen puheensa on jo oppinut siedättämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja ehkä just se kun itselle sillä ei ole väliä ovatko ne lapset poikia vai tyttöjä niin on sellainen varmuus, että ihan sama mitä muut ajattelee. Samoin mä olen halunnut vaan "lapsia" eikä mulla koskaan ole ollut edes ns vauvakuumetta vaan olen halunnut lapsia, en pelkkää vauvaa tai mitään pikku prinsessaa tai prinssiä.
Toisaalta kyllä pelkään, että jos tämä kolmonen olisi tyttö niin mieheni vanhempien taholta tulisi kyllä varmasti lellityksi ja hemmotelluksi ja ns. suosikkilapseksi. Ja siihen olisi pakko jo puuttuakin sitten. Toisaalta taas kun itse miellän itsenä vain poikien äidiksi niin vaikea kuvitella itselleen edes tyttöä tässä vaiheessa...Ja ehkä asiassa auttaa myös mm. se, että oma äitini (ja isänikin, mutta tainnut olla iloinen sitten taas kun meidän lapset on poikia...) on aina vain spontaanisti ollut lapsenlapsistaan iloinen ja nytkin on sanonut, että hänelle ihan sama kumpi sieltä tulee ja kun itse on kolmen tytön äiti puolestaan niin tietää että ihan yhtä hyvä vaikka kaikki olisi samaa sukupuolta.
Ja siis jos tämä kolmonen on poika ja appi jatkaa edelleen tyttöjuttujaan niin sitten multakin tulee jotain sanomista kyllä. Muiden kommentit on olleet sellaisia neutraalempia kuten kaverini vaan totesi nauraen, että jospa hän nyt pääsisi ompelemaan niitä mekkoja. Ja mun pappa on joskus veikannut meille tyttöä mutta nyt kun kerroin hänelle raskaudesta niin totesi, että meille tulee poika.
Näinhän se pitäisikin mennä, että keskittyy vaan siihen mitä itse ajattelee ja jättää muiden kotkotukset omaan arvoonsa! Toisiaan se onnistuu paremmin ja joskus kiukkukäyrä vaan nousee väkisin ! Tsemppiä sinne sinulle kommenttien kanssa elämiseen !