Koska kerrot raskaudesta muille?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ce
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun appihan on se suurin tytön perään kyselijä. On tytöstä puhunut jo meidän esikoisen syntymän jälkeen, että pitää se tyttö vielä tehdä ja hänen pitää päästä mekkoja ostelemaan (appivanhemmilla siis yhteensä tällä hetkellä neljä lastenlasta ja kaikki poikia) mutta ehkä hänen puheensa on jo oppinut siedättämään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja ehkä just se kun itselle sillä ei ole väliä ovatko ne lapset poikia vai tyttöjä niin on sellainen varmuus, että ihan sama mitä muut ajattelee. Samoin mä olen halunnut vaan "lapsia" eikä mulla koskaan ole ollut edes ns vauvakuumetta vaan olen halunnut lapsia, en pelkkää vauvaa tai mitään pikku prinsessaa tai prinssiä.

Toisaalta kyllä pelkään, että jos tämä kolmonen olisi tyttö niin mieheni vanhempien taholta tulisi kyllä varmasti lellityksi ja hemmotelluksi ja ns. suosikkilapseksi. Ja siihen olisi pakko jo puuttuakin sitten. Toisaalta taas kun itse miellän itsenä vain poikien äidiksi niin vaikea kuvitella itselleen edes tyttöä tässä vaiheessa...Ja ehkä asiassa auttaa myös mm. se, että oma äitini (ja isänikin, mutta tainnut olla iloinen sitten taas kun meidän lapset on poikia...) on aina vain spontaanisti ollut lapsenlapsistaan iloinen ja nytkin on sanonut, että hänelle ihan sama kumpi sieltä tulee ja kun itse on kolmen tytön äiti puolestaan niin tietää että ihan yhtä hyvä vaikka kaikki olisi samaa sukupuolta.

Ja siis jos tämä kolmonen on poika ja appi jatkaa edelleen tyttöjuttujaan niin sitten multakin tulee jotain sanomista kyllä. Muiden kommentit on olleet sellaisia neutraalempia kuten kaverini vaan totesi nauraen, että jospa hän nyt pääsisi ompelemaan niitä mekkoja. Ja mun pappa on joskus veikannut meille tyttöä mutta nyt kun kerroin hänelle raskaudesta niin totesi, että meille tulee poika.

Näinhän se pitäisikin mennä, että keskittyy vaan siihen mitä itse ajattelee ja jättää muiden kotkotukset omaan arvoonsa! Toisiaan se onnistuu paremmin ja joskus kiukkukäyrä vaan nousee väkisin ! Tsemppiä sinne sinulle kommenttien kanssa elämiseen !
 
Täähän on loistava tapa kertoa Jos joku tietää, mistä voi tilata niin vinkkiä tänne :)

Mä ostin t-paitoja tokmannista ja sit semmoset tekstiilikynät, ultran jälkeen (jos kaikki hyvin) aattelin sit tehä joku "Isoveli 2016" t-paita, saavat lapset itse toki siihen piirtää sitten mitä haluavat :)
 
Nyt on sitten kerrottu minun vanhemmille, anopille ja mun tädille ja hänen miehelleen. Kovasti olivat yllättyneitä ja iloisia eivätkä kyllä ensin meinanneet uskoa. Seuraavaksi pitäisi kertoa sitten siskolle ja veljelle.

rv 12+1
 
Nyt on kerrottu kaikille, lopuista pitää huolen mun toinen mummoni sekä tää järjetön pallo tässä mun mahani kohdalla... Kaikki on olleet vähintäänkin tosi iloisia ja osalla on ilon ja onnen tunteet lähtenyt ihan lapasesta (mm. tulevat mummot :grin). Mun mies itseasiassa otti videolle sen hetken kun mun äidille kerrottiin ja kyllä kannatti videoida, ihan huippuviihdettä :grin . Nyt pitäis sitten jaksaa sitä vouhotusta, että sikäli kyllä sittenkin ihan hyvä että meni kertomiset näinkin pitkälle, saatiin olla pidempään rauhassa.
 
Mä ajattelin tällä viikolla kertoa työkavereille, Lähin esimies on tiennyt jo pari viikkoa. Ihanaa kun saa vihdoin kertoa, eikä tarvii enään keksiä tekosyitä miksi ei pysty kokoajan nostelemaan koreja tai hakemaan ostoskärryjä pihalta. Oon keskikokoisessa ruokakaupassa siis kassana niin pääsee/joutuu vähän kaikenlaista tekemään.

Muutenkin työkaverit on mulle tosi tärkeitä joten on tuntunut kurjalta salailla näin isoa asiaa:)

kaisu 13+2
 
Me laitettiin 10.rv kaikille läheisille tämmönen ihana kuvaviesti ja jäätiin jännityksellä odottamaan, että mitä siitä seuraa... :happy:
Eikä mennyt kauaakaan, kun puhelimet alko laulaa! :joyful:
Alko olla jo pakkotilanne kertoa, kun olis pitäny muutossa ym. mennä auttamaan ja toiseks, kun toi maha vaan paisuu, et ei sitä paljon enää peitellä.
Nyt vaan toivotaan, että kaikki on ja menee kiwasti...
 

Liitteet

  • Screenshot_2016-05-04-08-49-41-1-1.png
    Screenshot_2016-05-04-08-49-41-1-1.png
    328.4 KB · Katsottu: 69
Meillä on nyt vanhemmille ja sisaruksille kerrottu. NT-ultran jälkeen vois sitten kertoa "maailmalle". Eli lähinnä liittyä fb:ssä lastenvaatekirpparille (paikallisessa ryhmässä on useita mun tuttuja, joille en oo vielä kertonu).

rv 12+4
 
Mua on nyt ruvennut jännittään pomolle kertominen... Oon päättänyt, että tällä viikolla kerron, kun ens viikolla mennään työmatkalle ja yleensä niiden pitkien työpäivien päälle on ollu tapana mennä porukalla syömään tai oluille, niin haluan rauhassa etukäteen kertoa ettei tuu sitten mitään sellasia noloja tilanteita että joku vaikka kovaan ääneen töräyttäis että "ai ookko raskaana vai?" ja sit se pitäis sitten siinä paljastaa. Mutta tää viikko on ollu ihan horroria töissä ja pomo tosi kireenä, niin ei oo jotenkin ollu hyvää hetkeä tätä paljastaa. Huomenna yritän taas :)

piipaa 14+1
 
Me ollaan matkalla pohjoiseen ja äitienpäivänä olisi tarkoitus kertoa toisellekin mummulle. Omalle äitille kerroin heti, kun tuli plussaa. Mulla on viime vuodelta 2 eri syistä persiilleen mennyttä raskautta, ja tarvin äitini tukea hyvässä ja pahassa ;) Ensimmäisen raskauden alkuunsaattamiseen meni 9 vuotta.
Kerroin esimiehelle tällä viikolla. Hänestä raskaus on hieno asia ja onnitteli. Kerroin että on ollut 10 vuoden projekti. Mulla tulee niin paljon myöhästymisiä ja poissaoloja verikokeiden, neuvoloiden yms seulontojen takia. En voinut/halunnut enää keksiä selityksiä. Yleisesti saatan kertoa töissä kahden viikon kuluttua. Mulla ei tule illanistujaisia työn puolesta ja jos olis läksiäislasilliset töissä voin aina vedota autoiluun.
Katjusha rv 12+0
 
Kerroin pomolle tiistaina, ja hän oli todella kannustava sekä lupasi, että saan palata töihin äitiysloman jälkeen. Suuri helpotus! Tänään kerroin äidilleni, kun hän oli tässä käymässä. Hän totesi tyypilliseen tapaansa ultrakuvaa katsellessaan: "Jaaha, onnea nyt sitten! Syntyykö se keväällä?" Mä olin, että öööö... Matikka 10. :rolleyes: Ei kun marraskuussa. "Ai jaa."
 
Aattelin soittaa äidille sunnuntainaja kertoa, viikon päästä vasta np ultra mut en jaksa oottaa sinne asti
 
Kerroin tänään mun ystävälle, joka asuu toisella paikkakunnalla... Laitoin watsapissa kuvan jossa on pieni body+raskaustesti (taitaapa olla mun kuvake täällä se sama) ja kirjotin että mahtuiskohan sulle vielä yksi kummilapsi ;)
 
Se tunne, kun olen yksityisyrittäjä ja 12 vuoden työrupeaman päätteeksi olen näin raskauden myötä päättänyt luopua yrityksestäni.
Mun asiakkaat ovat mulle tosi rakkaita ja tärkeitä ja...joskushan se on heillekin kerrottava, mutta milloin?
No ei ainakaan ennen kuin voin olla varma siitä, että raskaus etenee normaalisti.
Sen jälkeen olen ainakin ajatellut alkaa etsimään jatkajaa Cursorin kautta.
Elämäni kokee todellakin suuren muutoksen.
Tulee ikävä jo nyt... ❤
 
Moona, oletpa ison muutoksen edessä. Ihan käy huimaamaan, että edessä on monta hetkeä, kun selostat asiakkaalle asioiden laidan. Palkkatöissä voi tehdä "ryhmäilmoituksen", eli ihan toinen juttu. Tsemppiä!
Mulla alkaa tuo pötsi näkyä, että melko pian tässä pääsee uutiset päräyttämään. Huoh. Jollain lailla haluais varjella pientä vielä ja salaisuutta, mutta minkäs teet jos näkyy niin näkyy. Mulla on sellainen tilanne, ettei kukaan usko tämänikäisen enää lisääntyvän ja voi tulla supatusta että miten se uskaltaa. Elämä meni nyt tällä tavalla.
Katjusha rv. 13+3
 
Yölento, täytän pian 43. Olis ollut ihana saada kaksi lasta, vaan eipä taida ehtiä, kun tähän jo meni vuosikymmen. Meillä on yhdet kaksoset vielä pakastimessa, mutta eipähän niistä tiiä pääseekö koskaan enää yrittämään. ..
 
Viikkoja 13+2 ja tällä hetkellä asiasta tietää vain mies ja yksi erityisen läheinen ystävä. Toivon, että ainakaan kuukauteen masu ei vielä näkyisi ja voisi lykätä vanhemmille kertomista vielä kuukaudella ja kavereille kertominen tapahtuisi vasta kesälomien jälkeen elokuussa. En vain haluaisi mitään vouhotusta, kun muutenkin mennään nyt säästöliekillä.
 
Me ei kerrota ennen kuin asiaa ei voi kieltääkään. Tai no, lapsille kerrotaan siinä vaiheessa, kun tulee näkyvä vauvamaha. Pienin laps saattaa möläyttää asian, mutta isommat ei kotiasioita ole koskaan kertoneet missään. Mä en jaksa hössötystä, enkä jaksa jauhaa raskausasioita sukulaisten kanssa.

Kun on jo neljäs tulossa, ei tää enää ylitä muiden ihmisten uutiskynnystä ja kun on lähisuvussa lapsettomuushoitoja ja pettymyksiä läpikäyviä, en halua erityisemmin kenenkään naamalle tätä työntää.

Tää lapsi on meidän viimeinen, erittäin haluttu ja toivottu ja kun kaikki toivottavasti menee hyvin, ehdin 39-vuotiaana lapsilukuni saada täyteen.
 
Takaisin
Top