Kolotukset ja voivottelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Schoko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eleanora, joo panacod on kolmiolääke. Minulla on sitä samasta syystä. Siinähän on parasetamolia ja lisäksi jotain vahvempaa ainetta, joten ainakaan parasetamolin kanssa ei saa yhtä aikaa ottaa.
 
Itselläni migreenikokemusta vuosien takaa ja myös edellisessä raskaudessa riesana. Minulle määrättiin alku- ja loppuraskaudessa ottamaan kaksi panadolia ja heti nukkumaan. - joskus auttoi.. Buranaa sain syödä keskiraskaudessa.
Neurologi määräsi, ja sairaalan äitiyspolilääkäri vahvisti, että imigran on jo täsmälääkkeiden sallittujen listalla. Sitä ei voida tietenkään tutkia raskaana olevilla, mutta se on ollut jo niin kauan markkinoilla eikä mitään haittoja ole havaittu joten lääkärit uskaltavat sitä jo määrätä.
Tietenkin käytön tulee olla kohtuullista!!
Panacodia minulle ei suositeltu ennemmin kehotettiin juomaan kuppi kahvia panadolin ottamisen yhteydessä..

Nyt olen huomannut kärsiväni järkyttävistä päänsäryistä jotka ovat enemmän jännitysperäisiä. Jumppa, rentoutuminen, sauna ja kuuma kylpy auttavat. Nukkuminen on yhtä tuskaa kun herää aina niskat jumissa. Pitäisi olla liikkeessä koko ajan niin veri kiertäisi..

Tätä tämä on :) kroppa reagoi muutoksiin ja varmasti hormoneihin jännittämällä. Työn takana on rentoutuminen, muutenkin tuntuu että pinna kireällä koko ajan. Ärsyttää pienetkin asiat ja puolitutut ihmiset. Mieli tekisi vain maata kotona hiljaisessa lämpimässä kylvyssä viikon verran ihana hedelmädrinkki vieressä ja vain olla :)
 
Hyi, yäk mikä olo tulee syönnin jälkeen.. Iltavuoron jälkeen tulee nukuttua aika myöhään seuraavana aamuna ja aamupalakin menee aika myöhälle niin hyi mikä olo tulee hetki syönnin jälkeen.. Mahassa velloo ihan älyttömästi. Kyllä mä ihan ajattelin, että näillä viikoilla vois jo helpottaa, mut turha luulo.. Muilla vielä huonoa oloa?

Sitte alaselkä on alkanut reistaamaan oikein huolella. Oon elintarviketehtaassa töissä duunarina ja paikkapaikoin on tosi raskastakin työ. Nyt on sitte alkanut tuolta pakaran ja alaselän välistä vihloa oikein huolella niinkuin jäis hermo jumiin. Tai niinkuin olis joku väärässä kohdassa ja se pitäis naksauttaa paikalleen. Hankala kuvailla.. Yöllä on sitten tosi hankala nukkua kun pelkkä kyljen kääntäminen sattuu ihan sikana persuksen päälle. Sitte taas aamulla on ihan ok ja pahenee sitten taas illaksi kun on seisonut 8 tuntia jaloillaan. Onko tällaisesta kokemusta?

Onneksi mulla on huomenna hieroja. Varasin oikein sellaisen raskausajan hieronnan, missä huomioidaan erityisesti raskaana olevan tarpeet. Niin jospas se sais noita lukkoja auki.. Toivottavasti. Jouduin jo olla kuukauden saikilla matalan verenpaineen takia. Pyörryin töissä ja jouduin ambulanssilla tutkimuksiin.. hyi, yäk sitäkin.. Nyt ku se on helpottanut niin tulee muita oireita. Missä se ihana toisen kolmanneksen hehkeys ja ihana raskaus viipyy?

Sent from my GT-I9100 using Tapatalk 2
 
Marsi: Täällä ainakin vielä esiintyy syömisen jälkeistä pahaa oloa. Aamuisin on melko yleistä, että tulee huono olo tai jopa oksennan kaiken. Nyt alkuviikosta oksensin vuorokauden ihan kaiken pois. Nyt ollut pari normaalia päivää, että on selvinnyt joko voimatta pahoin tai pelkillä hetkellisillä vatsanväänteillä...

Lisäksi mennään niska- ja hartiaseudun jumituksilla, mitä mulla tosi paljon ollut aina, ennen raskauttakin. Ja raskauden myötä tullut vatsasärkyä (lienee kasvukipuja) ja alaselän särkyä. Toisinaan tuntuu samalta kuin olisi kuukautiset alkamassa, kun niin särkee ja kolottaa. Onneksi mies on aktiivinen hieromaan ja kylmägeeli auttaa, tarpeen tullen myös särkylääke. ^^

Eli ei sitä hehkeyttä niin täälläkään näy, mutta nautin mie silti jokaisesta päivästä raskaana, kivuista huolimatta. :) Ainoa mitä toivon, että tuo vatsa alkaisi muistuttaa enemmän raskausmahaa (olen ollut jo ennen raskautta ylipainoinen, niin vaikka vatsa on jo saanut raskausajan muotoja, niin ei sitä ulkopuoliset huomaa ollenkaan), niin sitten voisi nauttia vielä enemmän tästä tilastaan. Mutta kaipa se siitä nyt kasvaa, kun särkyileekin tasaisesti. :)
 
Marsi, aika lailla on pahoinvointi helpottanut, mutta on mulla edelleen välillä hieman huono olo. Ja tulee syötyä aika hitaasti, kun ei vaan mene alas niin nopealla tahdilla...työkaverit joutuvat venaileen lounaalla....

Päänsärystä, tuli neuvolan jälkeen mieleen, kun puhuttiin hemoglobiinista, että nuo päänsäryt saattaa joskus johtua siitäkin, jos on liian alhainen hb. Mulla on kyllä vaihtelun vuoksi pääkipu jäänyt vähemmälle. Lisärautaa suositellaan kuulemma noin puolivälistä raskautta. Neuvolatäti sanoi, että saan syödä jo, jos haluan, mutta ei vielä tarvitse kun hb oli kuitenkin yli 120. Joten en taida vielä ruveta syömään, ellei ala olo tuntua siltä.

Minulla sitten ne lihaskivut muissa paikoissa helpottivat, mutta kipu siirtyi pakaraan: tuntuu ihan samalta kuin silloin noin kuukausi sitten, kun pakara oli kipeä. On vaan eri pakara. Vaikka neuvolatäti oli ihan pihalla, niin olen nyt varma, että tää johtuu raskaudesta. Jotain lantiosta/selästä johtuvaa kipua. Ehkä se säteilee jotenkin hermoratoja pitkin. Ainakin äiti sanoi, että joku hermopinne voi vaikuttaa käsiinkin asti. On se kumma, että äidille tuli tuollaista mieleen, ja neuvolatädille ei :O Mutta nyt on sitten taas tuo pakara tosi kipeä. Toivon nyt, että se menisi taas nopeasti ohi venyttelyillä ja muulla. On vaikea tehdä mitään täällä kotonakaan, kun ei pääse tässä illalla enää kunnolla kävelemään. Yöksi se kyllä helpotti lämpötyynyn avulla, että josko sitä saisi taas nukuttua ja jos vaikka huomenna olisi jo parempi tilanne. Jos ei helpota, niin ens viikolla sitten varmaan lääkäriin.
 
Tiedä nyt onko tämä kolotusta tai voivottelua, mutta ajattelin itse itsestäni hitusen huolestuneena kysellä onko muut huomanneet tässä puolen välin tietämissä alakuloisuutta ja itkuisuutta? Itse oon perusluonteeltani hyvin positiivinen ja iloinen ja jaksan sitä olla nytkin päivät töissä kun ihmisiä on ympärillä koko ajan, mutta illat tahtoo mennä itkeskellessä milloin mitäkin ja hiukan alakuloisessa vireessä. Oon edelleen valtavan onnellinen raskaudesta ja uudesta ihmisen alusta masussani, mutta...? Itkun saan aikaiseksi mistä tahansa asiasta. Hyviäkin päiviä sekaan mahtuu onneksi. Tätä ollut havaittavissa nyt pari viikkoa.

Muuten olen välttynyt VIELÄ kaikilta kivuilta ja kolotuksilta kun alusta selvisin jolloin alavatsan kipuilu oli jatkuvaa aina tuonne viikolle 15 asti.
 
Mulla oli eilen päivällä joku hassu itkuherkkyyskohtaus. Ensin itkin, kun tuli mitättömiä vastoinkäymisiä päiväjärjestykseen, sitten itkin muita ihan tyhmiä juttuja: sitä, että kaupungillla käydessä kengät oli tuntuneet epämukavilta (olin siis jo kotona), ettei Missä X -karkit lohduttaneet yhtään, että juuri ostamani avokado oli ylikypsä ja ties mitä. Mies halaili ja lohdutti, mutta sillä ei meinannut pitää pokka, ja sekös itketti mua lisää kun toista nauratti mun olotila. Lopulta alkoi naurattaa itseänikin ja paha mieli meni pois.
 
Täällä ei ole ainakaan toistaiseksi havaittu itkuisuutta tms. oireita. Muutenkin olen ollut koko raskausajan jopa paremmalla tuulella kuin normaalisti :)

Pakara kipeytyi tosi paljon keskiviikkona, liikkeelle lähteminen ja kyljen vaihtaminen olivat vaikeita. Kirosin jo mielessäni, että taasko pakara alkoi vihoittelemaan... viimeksihän se kesti kuukauden kunnes parani. Onnekseni huomasin eilen, että pakaran vihoittelu johtui tiistai-illan keilaamisesta :) Pitäisi varmasti liikkua hieman enemmän.

Viime viikkoina on ollut ongelmia hiivatulehduksen kanssa ja olen hoitanut sitä Canesten voiteella. Ei tuntunut auttavan ja nyt olen juossut parina päivänä labrassa antamassa näytteitä. Toivottavasti pian saisin asian kuntoon. Muuten täällä ei ole mitään muita "kolotuksia ja voivotteluita!. Tänään poksui taas viikot, nyt 19+0. Enää viikko puoliväliin... JEE!
 
Pauliina1976, mehän mennään näköjään ihan samoilla viikoilla. Mulla on myös ollut tuota hiivaa ja käytin kaksi kuuria Gyno-Daktarin kapseleita. Luulen, että se meni nyt niillä ohi. Kysyin apteekista mikä sopii raskausajalle, ja suosittelivat tuota. Yks kuuri ei auttanut yhtään mitään. Mä jätän kyllä keilailut suosiolla väliin, se tappaa pakaran! :) Mieluummin jotain liikuntaa, joka ei kuormita ylettömästi jotain yhtä kohtaa.

Kunusiini, ihana selostus... :) Eiköhän teillä emmu_ma:n kanssa oo hormonit asialla. Mulla ei oo ollut vastaavaa, välillä vaan nää vaivat huolestuttaa, mutta päivä kerrallaan.
 
elenna: Mukava kuulla, että ollaan samoilla viikoilla. Keilailu kuului "pakollisena" ohjelmanumerona tämän viikkoiseen konferenssiin johon osallistuin. Normaalisti en sitä harrasta. Nyt raskausaikana olen liikkunut vain sauvakävelemällä ja maanantaina meinaan aloittaa paljon kehutun mammajoogan.
 
Joo, sitähän se mieskin sitten varovasti ehdotti kun sain tyhjänitkemisen hallintaan: "Mitäs itse luulet... oisko nää niitä hormoneja nyt?" :D No oisko. Muuten olen ollut hyvällä tuulella viime aikoina. Tänään on ollut ihan paras päivä, kun viime yönä tunsin ekaa kertaa potkuja ja tänään sain kirjeen, että väitöstutkimukselleni on myönnetty apurahaa. Ihan. Paras. Päivä. :)
 
Joo mullakin on tuota itkuisuutta havaittavissa, pienetkin asiat saattaa itkettää.
Mies mulla on normaalisti sellainen, ettei siedä "turhaa märisemistä" ollenkaan ja minä olen kyllä ihan ammattilainen siinä asiassa; voin siis puhaltaa itkut ihan mistä vaan. Mut nyt raskausaikana se on suhtautu itkukohtauksiin ymmärtäväisemmin ja yks ilta se jopa lohdutti minua kun itkeä vollotin ihan syyttä taas. Itseäkin ärsyttää tällainen mut minkä minä itselleni voin :D
 
Noh, itsehän pillahdin itkuun tänä aamuna, kun näin yhden ihanan kuvan veljenpojastani. Itkun syy oli, että hänkin on jo niin "iso poika", parivuotias jo. Toinen yhtä järkevä syy oli Doven mainoskampanjavideo (ollut tänään facebookissa monella ja esim. Iltalehdessä), lisäksi taisi joku mainos itkettää. Raskaushormonit tuntuu pistävän mut itkemään välillä absurdeissakin tilanteissa, mutta sitten taas vauvan sykettä kuunnellessa, ultrassa, positiivisen raskaustestin tullessa, jne. mua on vaan hymyilyttänyt enemmän kuin ikinä, ei tietoakaan itkusta.

Jotenkin musta on myös tullut tietyissä tilanteissa kärkkäämpi puuttumaan epäkohtiin, typerään käytökseen, jne. Bullshit-filtteri ei päästä mitään läpi :D En nyt ole mitään itkupotkuraivareita onneksi saanut :D
 
Noh, minunkin huoli hälveni kun mies tuli eilen kotiin päivystysviikolta. Ikäväänihän minä olin viikon vollottanut :D Toki herkkä edelleen ja kärkäskin kuten AinoS tuossa mainitsi. Ah, hormonit <3 :D Pääasia että ei mitään vakavampaa ole tuolla päänsisällä naksahtanut.

Uutena vaivana eilen ilmaantui ajoittan esiintyvä terävä kipu aivan tuossa häpyluun yläosassa? Onko nämä nyt liitoskipuja sitten?
 
Päivä kuopsuttelua pihassa ja tulihan se pakarakipu tännekin. Illalla haaveilin vielä lenkille menosta mutta taitaa tosiaan jäädä haaveeksi. Vähän taisin riehua liikaa. Nyt on alkanu jo huomaamaan että ei sitä enää yksikseen pyllistele tuolla kukkapenkeissä vaan kyllä siellä mahassa joku tuntuu olevan vähän niin kun tiellä :) Eilinen päivä oli kanssa melko rankka salitreeneineen siivouksineen ja kaupassa käymisineen, huomas että ottaa erilailla voimille kun ennen. Tästä se siis alkaa.

Jospa sitä nyt sit palkittis ittensä jäätelöllä ja pistäs kiukkuilevat pakaransa sohvalle lepoon loppu illaks :)
 
Olen kans tällä viikolla huomannut, että pikkuhiljaa pitää alkaa hiljentämään tahtia. Eilisellä sauvakävelylenkillä piti rauhoittaa tahtia aina ylämäessä ja hengästyin selvästi helpommin kuin aiemmin. Kyykistelin tänään lattialla kun plankkasin kenkiä kesäteloille. Kyykistely oli huomattavasti vaikeampaa kuin viime keväänä vaikkei maha vielä pahemmin edessä olekkaan :) Huomenna pitäisi mennä testaamaan maamjooga. Onko teillä kokemuksia siitä?
 
Tuntuuko teillä muilla ihan vaikka reippaasti kävellessä painetta kohdun tietämillä? Mulla tuntuu tosi alhaalla kohdun (tai siis siellä missä se kohtu ainakin ennen on ollut, alhaalla, :rolleyes:) kohalla painetta, tuntuu että putkahtaakohan se vauva ulos sieltä kohta.. Eka raskaus niin en yhtään tiiä että tältäkö se vaan tuntuu kun maha on jo iso niin se painaa, vai onkohan se jotenkin liian alhaalla, tuo koko paketti.. Mulla ei oo missään ultrassa sanottu mitään et missä kohti istukka on tai mitään muutakaan kohdun tilanteesta. Monella kun tuntuu olevan tieto siitä et istukka on etuseinässä tms. mitä se ikinä tarkottaakaan. Tuntuu että oon niin pihalla että voi hyvä luoja sentään... 1 1/2 vkoa rakenneultraan, toivottavasti viisastun viimestään siellä.. :whacky011
 
Paha olo on väistynyt, pariin viikkoon ei onneks ole tarvinnut enää yökötellä. MUTTA, nyt vaivana on sitten lonkkakivut. Välillä tuntuu kun puukkoa väännettäis lonkassa.. :( ja jos huonossa asennossa nukkuu, ja yöllä tarttee nousta niin meinaa huuto päästä! Tiistaina on neuvola, pitää kysyä tuostakin... nyt viikot 18+3.
 
Liikkeellelähtö pitkän sohvalla tai sängyssä makaamisen jälkeen on alkanut olla huomattavasti vaikeampaa. Ensimmäiset askeleet joutuu kävelemään kumarassa kunnes alaselkä ja pakarat vertyvät. Istumisen jälkeen en ole tätä ongelmaa huomannut.

sieppi: Ei mullakaan ole mitään hajua missä mun istukka on eikä np-ultrassakaan puhuttu, enkä siinä hurmiossa tajunnut sitä kysyäkkään. Ehkä asia selviää rakenneultrassa. Eilisellä lenkillä tunsin painetta tai turvotusta mahassa. Liekö supistelua tms. vaikeaa ensikertalaisena tietää.
 
Kurjaa että muillakin on nuo lonkat alkaneet vaivata... Minulla ne ovat kipuilleet jo hyvän tovin, tosin vähemmän kuin selkä. Nyt kun olin lomalla viikon, huomasin ettei selkä ole ollut oikeastaan ollenkaan kipeä, jee! Tänään on paluu töihin edessä, saapa nähdä alkaako uudestaan vaivaamaan...
Huomasin lomalla myös. että virtaa oli ihan toisella tavalla touhuta koirien kanssa (jonkinlainen lenkki 3 kertaa päivässä - tästä ei tosin kotona tarvii huolehtia niin paljon kun on tarha) ja olinpa paljon siskon vajaa 2-vuotiaan pojankin kanssa. Työpäivinä ei voisi kuvitellakaan moisia tekevänsä! Enpä nyt sitten tiedä onko tämä väsymys normaalia vai ei....
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top