Kolotukset ja voivottelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Schoko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
En oo tehny noita elennan mainitsemia jumppauksi paljoakaan, myönnän.. En tiedä miksi se on mielestäni älyttömän rasittavaa? Eikä taho muistaa. Ja jotenkin ärsyttävän tuntustakin. Sitä on hankala selittää..mut ei pysty kauaa tekemään, muutaman kerran :D ei mulla silti oo vielä lirahdellut, pystyy kyllä suht hyvin jännittämään kun aivastaa ja muuta. Joskus tekee tiukkaa jos tulee mega-naurukohtauksia..ne on vaarallisia :rolleyes:
 
Mua oikeastaan rasittaa niissä pidätyslihasten harjotteissa eniten se, kun niitten välillä pitäisi pitää aika pitkä palautumistauko... sit se koko homma menee vaan odotteluksi. Mutta kävelylenkeillä oon tykännyt tehdä niitä (esim. joka kolmas katulamppujen väli), tai portaita noustessa. Harmi vaan, että kävely on mennyt viime aikoina niin hankalaksi, ettei noitakaan enää viitsi tehdä sitten ettei vaan olisi vielä hankalampaa...

Mua on nyt alkanut huolettamaan vähän se, kun liikkuminen on mennyt niin hankalaksi, ja kun kuitenkin pitäisi liikkua kun se olisi kuulemma hyvä synnytykseen?! Äh. Kävely mulla on jäänyt nyt lähinnä terveyskävelyn tasolle, teen joinain iltoina pienen hitaan ja rauhallisen kävelylenkin. Pyöräillä en oo pystynyt. Uiminen ois varmaan hyvä, mut en vaan pysty raahautumaan uimahalliin...ei niin millään. Siellä on liikaa muita ihmisiä, ja joutuisin mennä yksin... Noita odottajan selkä-liikkeitä oon sentäs tehnyt pari kertaa viikossa, ja lisäsin niihin poikittaiset vatsalihakset. Aattelin niitä nyt sitten yrittää vielä ruveta tekemään vähän ahkerammin, kerran jumppaaminen vielä onnistuu...
 
Mä en voi kehua, että tulisi paljonkaan liikuttua. Sen, mitä arkiliikuntana tulee mentyä, eli hevosten syötöt 3-4x päivässä heinien siirtoineen, tarhan siivousta silloin kun innostus iskee ja koirien kanssa touhuaminen, enimmäkseen pihassa... ja mitä nyt sitten muissa kotitaloustöissä kertyy...

Mä olen kuvitellut tähän saakka, että en juurikaan ole turvotuksia kerännyt, mitä nyt vähän sormiin. Mutta olin VÄÄRÄSSÄ! Oltiin tänään rippijuhlissa, ja kun otin juhlien jälkeen kengät pois jalasta, voi taivas sitä turvotuksen määrää!!!! Mitä tälle on tehtävissä, juoda täytyy tietysti mutta muuta? Sain pitää parisen tuntia jalkoja ylöspäin, että turvotuspatit jalkapöydältä hävisi....
 
Marsi tuota kalsareiden pesu juttua pitää kokeilla:D Olin varma että olen ainut jolla mies on sotkunen! Vaan enpäs näköjään ollut :D
Nuita lihasjuttuja olen minäkin nyt raskaana jonkin verran tehnyt, olen huomannut että aivastaessa ei enää lirahtele laughing7
 
Kyllä niistä lihasharjoitteluista on apua siihen, ettei tarvi käydä kovin usein, mutta nyt kun vauva on pää niin alhaalla, ni se on varsinkin tirskuessa kuin olisi virtsarakko vasaran alla :gen045 No mutta harjoittelua ja harjoittelua. Oon miettinyt että jos tilaisi sellaset treenikuulat mitä sitten bodaa tuolla alapäässä :D Mietin sellaisia lasisia, mitkä olisi hygieeniset, mutta ne on myös aika kalliit :disgust Mitään onnettomia geishakuulia ei viittis hankkia, kun niissä melkein kaikissa on joku sauma mihin sitten pöpöt kerääntyy.
 
Eeveis Nykysin on sellasia saumattomia hyviä! Eikä edes kovin kalliita! Itse olen suunnitellut myös ostavani sellaiset, ja jonkin verran myös ottanut selvää. Kannattaa käydä esim kaalimato.com issa. sieltä löytyy melko paljon vaihtoehtoja ja myös hyvn selitetty onko hyvät esim kokeneemille tai alottelijoille.
 
Viikko 30 pamahti tänään :) Sen kunniaksi ollaan molemmat mieheni kanssa sairaana kotona. Miehelläni poskiontelon tulehdus ja keuhkoputken tulehdus+nuha/kuume. Ite onneksi selvinny vähemmällä että ei ole kuin kuume ja nuha, MUTTA kompensoin tilannetta tietysti viikko sitten vaivaamaan alkaneella välilevyllä ja karmealla närästyksellä! Kyllä jo niin odotan että tämä raskaana oleminen loppuu. En vaan kertakaikkiaan tykkää olla raskaana :( Itelle yrittäny järkeilä, että ei mun vissiin oo pakko tästä olotilasta tykätäkkään ja onneksi tää on ohimenevää. Välillä tuntenu huonoo omatuntoo näiden ajatusten kanssa, mutta ei auta kun järkeillä itselle sen varmaankin osa muistakin odottajista kokee samalla tavalla raskauden ja ei vaikuta siihen olenko hyvä tuleva äiti.

Ja kyllä itsellekki turvallisinta aivastuskohtauksen sattuessa on nousta sohvalta seisomaan jalat ristissä, ettei menis kovin monet pöksyt päivässä :D
 
Juu-u, luulen että mitä lähemmäs laskettu aika tulee, ja mitä alemmas vauva painuu, sen useampi valehtelee kun sanoo että ei ole pissi karannut ;) Saa olla aika hyvät lihakset että sen kohta kahden kilon punnuksen saa pidettyä kurissa samalla kun tirskuu tai nauraa, ja vaikeustaso nousee vaan!
 
Mulla oli nyt paino noussut 2kg kahdessa viikossa :S Kotipunnitusten mukaan siis. Ja perjantai-aamusta 700g. Pyörii jo mahdollinen raskausmyrkytys mielessä, mutta ehkäpä turhaan... Verenpaineet on ollut aina tosi hyvät neuvolassa, mut sehän kai voi nousta äkistikin. Onhan tuota turvotustakin jonkin verran (ei se häiritse, mutta huomaa kyllä että kengät ei oikein mahdu jalkaan) ja viime viikolla oli huono olo töissä... Aiemminkin paino on noussut spurteittain, mutta tuo on kyllä jo aika kova nousu. Pitäis varmaan syödä vähemmän, kun ei pysty enää liikkumaan niin paljoa :/ Tai ehkä ei pitäis käydä vaa'alla, niin ei tarvis murehtia raskausmyrkytyksistäkään.

Retrokki, ihan luonnollista se on odotella raskauden loppumista, kun on huono olo. Olotila vaikuttaa minusta tosi paljon mielialaan ja fiiliksiin. Että kyllä sinusta ihan hyvä äiti tulee :) Paranemista!
 
Älä stressaa painonnoususta elenna, mulla pomppasi samalla tavalla joku aika sitten, ja sitten asettui :) Ei me kasveta lainkaan lineaarisesti! Mutta jokaisen kannattaisi vaikka tehdä kävelylenkki terkkariin silloin tällöin ja samalla mittailla, niin mie teen :)
 
Mä olen ollut ennen raskautta mallia about heti vessaan, kun pissahätä tulee. Oletin siis, että raskausaika tulee olemaan kilpajuoksua vessahädän kanssa...mutta päinvastoin kävi! Virtsarakko on varmaan jemmattu mahan tieltä sellaiseen sopukkaan, että ei ole tarvinnut ryntäillä. Nyt tosin ipana tuntuu löytäneen rakon ja nyrkkeilee tai pukkailee päällään siihen :D Mutta se tuntuu lähinnä pistona, eikä vielä (koputan puuta) ainakaan lirahtele...
 
Heräsin viime yönä kovaan vatsakipuun. En ole moista ennen kokenut. Samalla supisteli ja koko alavatsa oli ihan tulessa. Mitenkään ei ollut hyvä, kävelin edestakaisin, nojailin, heijasin lantiota edestakaisin. Hiki valui ja sattui niin paljon, että alkoi oksettaa. Maha tyhjenikin sitten. Tätä jatkui melkein pari tuntia, ja vikisin kivusta. Sitten kipu lievittyi menkkamaiseksi poltteluksi, ja supistukset olivat vain kovettumista eivätkä kivuliaita. Meinattiin lähteä sairaalaan, mutta kun rauhoittui, päätin, että odotan aamuun. Neuvolassa määräsivät lepoa ja tarkkailua, ja jos toistuu, on lähdettävä suoraan sairaalaan. Mitään syytä ei keksitty :/. Pelottavaa. Vauva kuitenkin liikkuu paljon.
 
Voi Kunusiini, toivottavasti ei ole uusinut tuo edellisyön episodi? Ei ihan vielä ois meidän aika....

Mä olen voinut jotenkin tosi huonosti viime perjantaista asti. Joka päivä ollut jotain pientä päänsärkyä ja sellaista pahoinvointia/kuvotusta joka toisella kertaa menee syömällä ohi ja joku toinen kerta alkaa sillä syömisellä. Olen kokeillut ottaa Rennietä ja jollain kerralla siitä onkin ollut apua, mutta ei aina. Koitan myös juoda paljon, mutta en tiedä onko silläkään varsinaisesti mitään vaikutusta. Eilen illalla tuli sohvalla maatessa sitten menkkamaiset kivut selkään ja mahaan, mutta oikeastaan vain oikealle puolelle. No, nukuin kuitenkin ihan hyvin, ne muutamat tunnit mitä nykyisin kerrallaan nukun... Huomaan kuitenkin, että alan olla aika känkkäränkkä näiden pienten vaivojeni kanssa. Voi Isäntä parkaa, kun hälle sattui 2 viikon loma juuri tähän kohtaan!!!
 
Viime yö meni tavallisesti, eli vain liitoskipujen ja pissareissujen vuoksi heräämistä. Toivottavasti tuollainen kipukohtaus ei toistu enää.

Neuvolassa sanottiin, että menkkakipumaiset kivut kuuluvat raskauteen, joten niitä on odotettavissakin. Tuollaiset kramppaavat kohtaukset sitten taas ei. Toivottavasti eivät puapru sinullakaan pahenisi tuosta.
 
Toivottavasti vaan joku kerran ohi mennyt tapaus Kunusiinilla! Josko ne oli jotain oikeita supistuksia.
Eilen oli ihan kamala olo koko illan.. ensin oli kamala nälkä ja kun söin vähän, ihan oikeesti vähän, tuli kamala ahdistus ja tuntu et on niiiiiiiiiin täynnä ja alko oksettaa. Yöks helpotti vähän ku söi puolikkaan leivän vielä ja oli juonu paljo. Mut sitte ravasin koko yön vessassa ja tuntuu etten ois nukkunu ollenkaa. Lisäks vielä kivoja liitoskipuja ollut kun on joutunu touhuu taas niin paljo, me on yritetty metsästää juhlakenkiä mulle mutta ei mun jalkoihin vaan löydy sopivia. Eilen mies sovitti pukukokonaisuuttaan tässä kotona ja iski itelle kyllä semmonen masennus ja itku kun näytti niin hyvältä ja ite ei löydä kenkiä, puku on kyllä mutta en oikee siitäkään enää oo varma ja kampaaja peruuntu ja tunnen itteni vaa ihan norsuks. Ja haluisin näyttää hyvältä.
 
Mä oon kans miettinyt tota juttua, kun kuulee monesta suusta, että se raskaus on niin ihanaa aikaa ja olo on niin hyvä ja vois tehdä mitä vaan. Mun serkkukin sanoo, että sen on ikävä sen vauvamahaa ja synnytystä ja kaikkea mikä raskauteen liittyi (tyttö nyt 6kk). Mua ei vois enää vähempää kiinnostaa. Viimeksi vappuviikolla oon ollu työkuntoinen, selän si-nivelen virheasento ollut sieltä asti suurimpana vaivana ja nyt uutena tullut närästys ja univaikeudet. Lisäksi poika myllää aivan älyttömästi kaikenaikaa. Mun on tosi hankala löytää mitään asentoa missään koskaan, ettei alkais oksettaa kun toinen tekee tilaa itelleen. Ja pojalla on aina hikka, kun mä yritän nukkua.. :D Ensin sitä odottaa liikkeita kuin kuuta nousevaa ja sitten jossain vaiheessa vaan toivoo, että kun toinen ottais tirsat välillä..
Että voin sanoa, että tästä raskaudesta on ollut nautinto kaukana.. :D Mutta en mä tätä silti pois antais.. :D
 
Täällä kans aika ristiriitaiset fiilikset raskauden suhteen.. Toisaalta on ihanaa odottaa mut toisaalta tämä fyysinen ahdistuksen määrä on hirveä; tuntuu että vatsa on koko ajan tiellä ja kun vähänkin syöt niin on niin turvonnut olo että hyi hemmetti. Turvotuksia on sekä käsissä että jaloissa ja väsyttää vaan.

Lisäksi menetin totaalisesti hermoni mieheen tänään, hän kun on tottunut siihen ettei hänen tarvitse tehdä kotitöitä ja nyt se todellakin näkyy myös sen asenteessa; lähdin toissapäivänä käymään kotonani toisella paikkakunnalla ja mies heitti silloin pyykit pesukoneeseen (joo jee!), mutta kun tulin tänään kotiin niin ne samat hemmetin pyykit roikkuu keskellä olohuonetta kuivumassa ja mies itse hengailee salilla. Sängyt petaamatta ja kaikki. Paloi totaalisesti käämi, ovet paukkuen se tuosta jonnekin lähti ja toivottavasti ei hetkeen tule takaisin! Laitoin melko tulenkatkuisen tekstarin perään että kuinka hän kuvittelee minun jaksavan hoitaa sekä kotia että pientä vauvaa ja varsinkin jos minut joudutaan sektoimaan; 2kk koti ilman imurointia tms?! Ei tule onnistumaan :/ Ensin olin surullinen, nyt vaan suuresti V*****TTAA!!

Anteeksi avautuminen :(
 
:smiley-angry016 Mulla meinaa keittää kun ajattelenkin tuollaista meininkiä. Meillä ei tuollaista ole, tämä on meidän molempien koti, ja molemmat tehdään kotitöitä, ja jos toinen ei pysty, niin autetaan. Tuleva vauvakin on meidän lapsi, eikä enemmän miun tai enemmän miehen.

Joka akkojen hommista puhuu, on vaan laiska ja keksii tekosyitä. Kyllä me ainakin osattiin hoitaa itse omat kotimme ja ruokamme ennen yhteenmuuttoa, miksi sen pitäisi olla erilaista parisuhteessa?
 
Meillä mä teen suurimman osan kotitöistä ja se on kyllä ihan omaa syytäni. Mä oon paljon tarkempi siisteydestä kun mies, ja kyllä kai se siivois jos mä antaisin. Mut musta on helpompi siivota itse kerralla kämppä siihen kuntoon että oon tyytyväinen kun että mies siivoo omalla tavallaan ja mua ketuttaa kun ei oo siivonnut kunnolla ja sit joko yritän kestää sen tai siivoon ite uudestaan. Mä en oo antanut sen ees pestä pyykkiä ellei pese vaan omiaan, kun oon niin tarkka siitäkin miten ne ripustetaan kuivumaan. :D mutta ihan itseäni saan tästä syyttää ja kyllähän tuo sitten passaa muuten ja esim keittiön siivoo enemmän mielellään kuin minä. Mut saa nähdä joudunko mä antaa miehen sit ottaa enemmän vastuuta kodin siistinä pitämisestä kun vauva tulee. Mua rupee kuitenkin sotku ja epäjärjestys haittaamaan paljon ennen miestä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top