Kolotukset ja voivottelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Schoko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mullakin tunnetilat ailahtelee laidasta laitaan. Eilen pimahdin itkemään kun on niin lihava olo (rumalihavaselluliittijalatmikääneioohyvin- kriisi) ja mies ei oikein osannut mitään auttaa. Tuntu vain tyhmillä kommenteillaan vaan ärsyttävän mua (raukka yrittää auttaa).
Viikonlopuksi olisi menoa hesan suuntaan pitkästä aikaa kahden siskon kanssa hengaamaan, en vaan tiedä pystynkö lähtemään. Tässä viimeisen viikon aikana alkanut kävely olemaan niin h******n hankalaa. Mies heitti läpällä että hommattaisiinko mulle sellanen amerikkalaisten läskien kulkupeli :D ( http://www.mozzarellamamma.com/wp-content/uploads/2012/04/fat_people_on_scooters_171.jpg ) En oikein lämmennyt ajatukselle.

Tänään palasin sitten todellisuuteen ja tajusin että kaikki naisethan joutuvat laihduttamaan raskauden jälkeen. Ja kyllä ne kilot saa pois. Ja on ihanaa kun vauva myllää mahassa <3 (kuinka kauan tätä tunnetilaa taas kestääkään että ryömin ihmismielen alimmissa syövereissä)
 
Iltakävely oli taas aika tuskaa :( Kohta ei taida sitten päästä kävelemäänkään enää. No, katsotaan nyt, ehkä tää oli taas huonompi päivä. Pitkästä aikaa iski nyt illalla myös kova pohjesärky :( Mullahan oli noita jalkasärkyjä joskus huhtikuussa. Taitaa olla samaa taas. Sain sen menemään ohi kylmägeelillä, mutta äsken se tuli takas :( Ääh....

Ja mä niin haluun saikkarille, mut ei nyt taida tällä hetkellä olla tarpeeksi vaivoja siihen. Ei vaan jaksaisi.. mut onneks viikonloppu tulee :)
 
elenna: kyllä se jaksaminen tai siis sen puute voi olla tässä vaiheessa raskautta ihan hyvä syy jäädä sairaslomalle. Siis jos se haittaa normaalielämää. Olen ymmärtänyt, että lääkärit kirjoittavat aika herkästi saikkua jopa siksi, että odottaja saa tarpeeksi lepoa.
 
elenna: Ei muuta kuin saikkua hakemaan. Ei tossa ole mitään järkeä jos töitten jälkeen ei jaksa tai pysty tekemään yhtään mitään ilman kipuja. Nyt pitäisi edes yrittää levätä ja kerätä voimia tulevaa varten ja tehdä muitakin käytännön järjestelyjä. Minä sain ihan helposti koko kuukauden lomaa, eikä tässä mitään erityisen dramaattisia kipuja ole ollut, tarve vaan levätä useammin. Mä joudun useamman kerran päivässä menee pötköttämää että saa supparit loppumaan.

Olin eilen fysioterapeutilla yläselän kipujen vuoksi. Mentiinkin heti salille ja katsottiin kivoja venytyksiä ja punttitreenejä jolla saa yläselän liikkumaan. Ens viikolla kokeillaan josko hieronnasta olisi jotain hyötyä. Tuntui mukavalta hiukan rehkiä pitkästä aikaa. Onneksi meillä on taloyhtiössä punttisali niin pääsee sinne helposti joka toinen päivä kuntoilemaan, nyt kun sai kivoja ohjeita.
 
Juuri kun eilen pääsin sanomasta että meneepä mukavasti kun ei enää supistele niin paljoo... No tietenkin alko supisteleen. Ja en tiedä onko se supistus vai mikä kun kiristää tuosta navan yläpuolelta, tuntuu että maha nahkoineen repee justiinsa. Vai tunkeeko vauva siellä takapuoltaan läpi nahan? Edellisen yön vähäiset nukutut tunnit alkoi tuntua illalla ja itku meinas tulla kun vatsaa kiristi, vauva potki tosi epämukavasti ja kun liikkuu, tuntuu että lantio hajoo. Argh! Tänään olin suunnitellu pihan laittoo mut edelleen lantio tuntuu hajoilevan, onneks vatsaa ei enää kiristele. No, jos ei onnistu, otetaan taas tääkin päivä rennommin...
 
Toivottavasti elenna saat saikkua. Mutta pliis, älkää sanoko että mene hakemaan saikkua, kyllä sitä saa automaattisesti. Mulle sanottiin niin jatkuvasti, ja 2 kertaa tuli lääkäriltä märkä rätti naamalle ja "raskaus ei ole sairaus" -saarna. Ei se kivalta tuntunut kun oli joka kerta asennoitunut niin että kyllä tämä tästä.
 
Eilen se tapahtui, mitä oon pelännyt:
Makasin sängyllä selälläni, puoli-istuen, kasa tyynyjä selän takana ja luin lehteä.
Tuntui vähän että pitää kohta mennä vessaan, pissittää.
No, luen tämän artikkelin loppuun.
Samalla vauva mönkii ja pönkii päätä alaspäin...

Sitten se tulee: ATSIIIUUUHHH ihan varoittamatta, nytkähdän eteenpäin, vauva siirtyy kuin täsmäohjus ja pää littaa virtsarakon ja multa karkaa pissi, eli lasken alleni siinä sängyssä.

:smiley-angry019
 
Kiitos tsemppauksista :) Joo pitää katsoa mikä on ensi viikolla tilanne. Onneks nyt pystyin kuitenkin olla ainakin tän yhden viikon töissä, niin oon saanut aika hyvin töitä eteenpäin. Olis vaan kiva olla joku selkeä syy sinne lääkäriin mennessä, mutta katsotaan nyt. Luulen, että tk-lääkärillä olisi paineita kyllä antaa saikkari loppuun asti, koska niillä on kesäkiire siellä eivätkä varmaan halua mua enää uudestaan käymään siellä...

Huomaa kyllä heti, että mielialakin on aika down, kun ei meinaa jaksaa. Lisäksi stressaa tuo miehen tilanne... Sen pitäis saada se opinnäytetyö valmiiksi tässä kuussa ja just kun se kuulosti oikein motivoituneelta niin sai jonkun kesätaudin ja on sitten ollut kipeenä tän viikon. Ja enää pari viikkoa aikaa :S Sitten meidän tuleva lastenhuonekin jäi vähän sekaiseksi, kun osa miehen tavaroista lojuu vielä siellä ja estää mua valtaamasta sitä vauvapyykin kuivatushuoneeksi... Mut kyllä kai se tästä. Pitää jaksaa tämä päivä ja sitten katsoa meneekö koko viikonloppu palautumiseen tai riittääkö se edes...
 
Eeveis, jep, tuttu tunne. Kesän alussa pienessä flunssassa, ja olin kyllä keskittyvinäni aivastukseen mutta istuin sohvalla ilmeisesti liian rennossa asennossa, sillä (anteeksi kielenkäyttöni), kusin sohvalle. Ja vielä miehen lempipaikalle ;) Pakko myöntää että meitä nauratti molempia kyllä enemmän kuin ittee ees harmitti, ja pari päivää sen jälkeen aivastelu sai molemmat repeileen... Tarkkana sen aivastelun kanssa sisaret! ;)
 
Niin ja Pikku-Tikru, otahan rauhallisesti pihan laiton kanssa, ettei menisi olo pahemmaksi...

TerhiJii, oon tehnyt niitä selkäliiton raskaana oleville suosittelemia selkäliikkeitä. Noista yläselän liikkuvuusharjoituksista tulee ainakin heti paikalla parempi olo :) Pitäs varmaan tehdä ahkerammin liikkeitä, tulis ees jotain liikuntaa... kun tuo kävely on mennyt vähän huonoksi...
 
Elenna: Meillä ainakin muuttui ihan kaikki kun jäin lomalle (sairikselle). Jaksan tehdä paremmin kotona hommia ja mielikin on paljon parempi kun ei tartte stressata enää töihin menoa. Saan huilata aina kun on tarvis, eikä huonosti nukutut yötkään harmita kun voi aamulla löhöillä pidempään ja vaan relata.
Nyt on vaan pieni laiskuus jääny päälle ja helposti tulee lorvittua puoleen päivään ennen kun saa itsensä aktivoitua. Pitäisi tyhjentää yks lipasto ja alkaa blokkailla noita vauvanvaatteita hiukan koko järjestykseen ja alkaa pesemäänkin niitä. Oon nyt viikon suunnitellu alkavani.. ehkäpä jos tänään jaksaisi :-)

Toi pissailu alkaa olee mulle ihan arkipäivää.. Aina jos saan hysteerisen naurukohtauksen lirahtaa hiukan. Ja se alkaa naurattamaan enemmän ja liruttelen ja hekottelen kippurassa. Ja mies lähtee jo alkuhekotuksessa hakemaan mulle kuivia vaatteita ja sekös taas naurattaa enemmän. Huomaan muuten saavani noita nauru hepuleita harvasen päivä.. Eikä siitä tule loppua lainkaan, en saa sanaakaan sanottua kun vaan repeilen. Olisko hormooneilla siihenkin jotain osaa.
 
TerhiJii: Harmi ku en voinut laittaa tuohon edelliseen Tykkää, Hauska ja Samaa mieltä, koska ne kaikki sopivat siihen :p

Joo, mun mieliala on aivan äärettömän hyvä nyt saikulla, ihan samasta syystä :) Ei paljoo haittaa vaikka housuun kusee :biggrin
 
Joinakin päivinä iskee vaan niin tajuttoman turha ja saamaton olo. Kun ei saa edes pientä kaksiota siivottua ilman, että joka välissä pitää istua juomaan tai meinaa taju lähteä ja sattuu joka paikkaan. On tää tekeminen välillä vaan niiiiiin hidasta ja vaikeaa. Oikein naurattaa, kun iskee hiki pintaan, kun on imuroinut vasta puoli kämppää... xD Mies ahertaa töissä ja mie koitan pitää kotia kunnossa, että tekisin edes jotain, niin eikös se oo tämmöstä sitte... Onneksi kaikki päivät ei ihan näin vaikeita, mutta koko ajan tahti hidastuu ja tekeminen vaikeutuu.

Eilen nukkumaan mennessä sain hirveet hormonimonsteri itkut, kun oon niin väsynyt siihen, ettei saa kunnolla nukuttua vaan pitää joka välissä kauheella vaivalla kääntää kylkeä (se ähinä ja puhina ja hengästys, kun kivuissaan kääntää kylkeä ja koittaa saada kaikki selkää ja mahaa tukevat tyynyt suunnilleen hyvin...) ja heti kun hyvä asento löytyy, niin pitää mennä pissalle. -.-' Siis olen niin onnellinen, ettei tarvii mennä töihin vaan saa aamuisin nukkua pidempään ja puuhastella päivän omaan tahtiin. Kyl mie silti toivon, että jaksaisi vähän enemmän, ettei olis sellainen olo, että mies tekee kaiken ja mie vaan olla möllötän... :/ Ei mies valita, pikemminkin käskee mun levätä ja sanoo, että teen tarpeeks, kun kannan masussa meidän pienokaista, mutta ku oma pää ei haluis antaa periks sille, ettei vaan pysty enää kaikkeen.
 
Mile, oli kyllä nii suoraan mun suusta. Täällä ei kanssa ukko painosta mihkää hommii vaa nätisti aina kyselee jaksasitko sitä ja tätä :) Meillä siis remppa meneillään, ja mulle nyt jääny lähinnä vaa siivoilua ja jotain pientä kantamista. Eikä se narise vaikken oo maalannu pientä plänttiä vaikka se on nätisti vihjaillu. Nyt ottaa taas henkisesti ni koville tää oma saamattomuus ja supistukset ja ahdistus mahasta. Ja jos se kroppa kerta sanoo et lepää ni kai sitä on kuunneltava. Heräsin juuri päiväunilta :) Ja rauhallisesti aattelin nyt ottaa niitten pihahommien kanssakin. Kaikkee kun ei tartte samanpäivän aikana tehdä, vaikka siltä välillä tuntuukin...
 
Pikku-Tikru: Joo pitää vaan osata levätä ja ottaa rauhassa, vaikka välillä turhauttaisikin. :) Itsekin kun on siinä onnellisessa asemassa, että ei ole pakko tehdä mitään, jos ei jaksa tai siltä itse tunnu. Ja pääosin olenkin ihan hyvällä mielellä ja teen pikkuhiljaa sen mitä pystyy, mutta välillä iskee turhautuminen ja pakko purkaa. :D
 
iItsellä ärsyttää kun koti on parin päivän siivouksen jälkeen kun pommin jäljiltä... Siivoaminen ottaa voimille, myös pyykinpesu :D vaikea nostella lattialta mitään kun masu edessä. Ja mieshän ei auta siivouksissa eikä pyykissä. Itse saan aina korjailla mieheni jälkiä :mad:
 
Täällä on sekamelska, kun kumartelu, kyykistely ja kaikki siivoamiseen kuuluva liike on mulle nyt ihan liikaa.

Meillä on hääpäivä sunnuntaina, ja mieheni ainoa toive oli "iso, metallinen työkalupakki". Ei siinä mitään, mutta kun mun piti käydä ostamassa moinen tällä aurinkoisella kelillä kävellen ja kantaa se kotiin. Supisteli niin p****leesti ja vauva viel potki palleaan samalla. Mahdoin olla näky kun toisella kädellä kannoin keskustassa valtavaa työkalupakkia ja toisella pitelin vatsaa, hampaat irvessä.
 
Noista pidätyshupsahduksista tuli mieleen... Onhan teille kaikille saarnattu siitä, että pitäisi tehdä niitä syvien lihasten harjoitteita? En ole tehnyt niitä niin paljon, kuin mitä suositellaan, mut oon kuitenkin tehnyt jonkin verran. Ja tuntuu, että tilanne on nyt parempi kuin ennen raskautta. Mulla on ollut pitkään sellainen ongelma, että nukkumaan mennessä oli vaikea rentouttaa niitä lihaksia...tuntui vaan, et pitäisi taas mennä vessaan uudestaan ja uudestaan. Mut nyt se on hävinnyt. Luulisin, et se johtuu siitä, et on nyt paremmassa kunnossa ne lihakset. Ja välillä esim. aivastaessa huomaa, miten automaattisesti jännittää ne. Eli voisi varmaan olla huonompikin tilanne...

Joten älkää pahastuko ihan pikku saarnasta: jos on jäänyt harjoitteiden tekeminen, niin vielähän tässä on ihan hyvin aikaa ennen synnytystä :) Auttaa sitten palautumiseen myös, ja siihen, ettei vaivaa sitten tuo karkailuongelma myöhemmin. Äitini on harmitellut sitä, kun 30v sitten ei tällaisia ohjeita ollut. Olisi ehkä säästynyt joiltain ikäviltä ongelmilta sitten elämässä.

yosa, kuulostaa tutulta... :( onneks meillä mies on viime aikoina tehnyt kuitenkin jonkinverran kotitöitä (se on ollut kotona ja mä töissä). Mut silti sen siisteyskäsitys on niin erilainen kuin mun.... sitä ei häiritse sotku, joten arvaat varmaan sitten kuinka usein siivoilee vaatteitaan lattioilta jne... jossain vaiheessa mä tajusin, että on paljon helpompi saada se joskus laittamaan tiskit/pyykit/imuroimaan, kuin saada se laittamaan tavaransa paikoilleen, siihen se ei pysty. Tsemppiä teillekin!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top