Kolotukset ja voivottelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Schoko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Inhottavia tommoset jutut mitä ei oikee osaa paikantaa ja tiedä mistä ne tulee. :/ Toivottavasti on kaikilla ihan harmittomia.
Mulla alkaa nyt myös selkä hajoo. Mikää asento ei tunnu hyvältä tai semmoselta et toi selkä "palautuis". Ja se on alkanu taas pitää kävellessä välillä hirveetä pauketta. Sellanen ontto iso paukahdus alaselässä. Samaa oli viimeks loppuraskaudessa. Paukahdus ei sinänsä satu, mutta inhottaa.
Ja tää kämppä ahistaa ku taas on näin kuuma. Yleensä tykkään et on lämmin/kuuma, inhoon kylmää niin paljon mut nyt tää kyllä ei oo kivaa.
 
Tähän asti on mennyt ihan hyvin tämän kevään osalta, mutta nyt on alkanut meikäläistäkin kolottamaan. :(

Minulla ovat alkaneet nivelet särkeä. Ensin oli ihan peukalot ja sen jälkeen kaikki sormet ja nyt parina päivänä ihan olkapäätkin. Jos reuma tuntuu tältä, niin ei ole kyllä mitään kivaa. Onneksi ei ole leposärkyä, mutta aamulla ei oikein saa käsiä nyrkkiin tai edes otetta mistään vähänkään painavammasta (esim. paksu kirja). Netistä kun katselin, niin tuntuu olevan kuitenkin aika yleinen raskausvaiva. Tästä muistui mieleeni, että tammi-helmikuussa (siis ihan raskauden alussa) toinen olkapää oli minulla kipeänä myös, enkä pystynyt yhdistämään sitä mihinkään. Jos sekin olisi ollut tätä samaa nivelten löystymistä. No ylihuomenna on neuvola, joten ainakin pääsen keskustelemaan ja kyselemään tästä.

Ihanasti on tässä viikon sisällä skidin pyöriminen alkanut tuntua. Aikaisemmin se oli vain potkuja, mutta nyt tuntuu muutenkin peuhaaminen. (Tänään 30+1)
 
Mä lähdin aamulla töihin testaamaan pienestä selkäsärystä huolimatta, iskias siis vaivasi viime viikon. Istuminen oli aika tuskallista ja tuolista ylösnouseminen hankalaa. Päätin kuitenkin olla ainakin tämän päivän loppuun saakka ja katsoa illalla tai huomen aamulla tilannetta uudestaan, mutta toisin kävi. Pari tuntia ruokatauon jälkeen yhtäkkiä rupes sattumaan mahaan, tuli tosi huono olo ja rupes pyörryttämään. Yritin ensin vaan siinä tuolilla painaa päätä käsiin, mutta eihän se auttanut. Siirryin siitä sit lattialle istumaan ja lopulta makaamaan jalat ylhäällä. Välillä tuntui että helpottaa, mutta heti kun yritti nousta, meinas taju lähteä saman tien. Lähdin sitten kotiin kun oli sen aikaa lattialla makaillut että pääsin liikkeelle. Yhtään en tiedä mistä tuo johtui, meillä ei siellä missä mun työpiste sijaitsee vaikuta esim helle tai mikään eli ei ollut liian kuumakaan siellä ja vettä olin juonut pitkin päivää. Edelleen on heikko olo mut ei onneks pyörrytä, tunnin päästä olis lääkäri mut en tiedä tehdäänkö siellä muuta kuin kirjoitetaan saikkua... Täytyy ehkä huomenna yrittää saada aikaa ihan neuvolalääkärille.
 
Tuiti sanoi:
Mä lähdin aamulla töihin testaamaan pienestä selkäsärystä huolimatta, iskias siis vaivasi viime viikon. Istuminen oli aika tuskallista ja tuolista ylösnouseminen hankalaa. Päätin kuitenkin olla ainakin tämän päivän loppuun saakka ja katsoa illalla tai huomen aamulla tilannetta uudestaan, mutta toisin kävi. Pari tuntia ruokatauon jälkeen yhtäkkiä rupes sattumaan mahaan, tuli tosi huono olo ja rupes pyörryttämään. Yritin ensin vaan siinä tuolilla painaa päätä käsiin, mutta eihän se auttanut. Siirryin siitä sit lattialle istumaan ja lopulta makaamaan jalat ylhäällä. Välillä tuntui että helpottaa, mutta heti kun yritti nousta, meinas taju lähteä saman tien. Lähdin sitten kotiin kun oli sen aikaa lattialla makaillut että pääsin liikkeelle. Yhtään en tiedä mistä tuo johtui, meillä ei siellä missä mun työpiste sijaitsee vaikuta esim helle tai mikään eli ei ollut liian kuumakaan siellä ja vettä olin juonut pitkin päivää. Edelleen on heikko olo mut ei onneks pyörrytä, tunnin päästä olis lääkäri mut en tiedä tehdäänkö siellä muuta kuin kirjoitetaan saikkua... Täytyy ehkä huomenna yrittää saada aikaa ihan neuvolalääkärille.
Click to expand...


Onko matalat verenpaineet ollu? Mulla tekee just tommosia oireita matalat paineet..
 
Mulla oli joskus puolitoista kuukautta sitten matalat paineet, mut sen jälkeen on ollut ihan hyvät. Ei tuolla päivystyksessä lääkäri edes mitannut paineita, vähän vaan kyseli ja kirjoitti sairaslomaa.
 
Moikka!

Mä joskus aiemmin kirjoittelin siitä peräpukamasta... Se on nyt onneksi kadonnut! Ja uskokaa tai älkää, mutta en ole jäänyt kaipaamaan! laughing7
 
Kirjottelinkin vissiin tänne niistä selkäkivuista. Eilen aattelin sitten illalla, että otan yöksi yhden Pandolin ja katson miltä aamulla tuntuu. Ehkäpä olikin vähän parempi, joten taidan kokeilla uudestaan tänä iltana.

Muuten on eilen ja tänään ollut jotenkin ihan kurja olo. Väsyttää, jos mahdollista, vieläkin enemmän kuin ennen, ja maha on ihan pinkeä ihan koko ajan. Varmaan siis jotain kasvukolotusta ja nahkan sekä lihasten kiristystä, mutta vetää jotenkin mielen ihan maihin. Oikein mitään ei jaksa eikä huvita tehdä, ja päiväunet on ihan pakko ottaa, toisina päivinä menisi varmaan useammatkin. Painostavasta ilmasta johtuen varmaan tänään on sitten ollut pääkin kipeä...

Tässäkään kohtaa en taas tunne olevani oikein työkuntoinen, ja stressaan jotenkin lääkärille menoa ja valmiiksi, perjantaina tai maanantaina kai täytyisi käydä, jos en töihin aio mennä. Näin viime yönä painajaistakin tästä työhön menosta ja siitä, miten pomoni on sitä mieltä että olen ihan työkuntoinen.. huoh...
 
Täällä vaihtelee kans jaksaminen ihan päivittäin. En tiedä oliko eilisellä helteellä mitään tekemistä asian kanssa mutta olo oli ihan naatti, supisteli koko ajan vaikka oli ihan rauhaksiin. Vatsa on tuntunut kasvavan ihan silmissä (kiitos vauvan vai juhannusviikon ruokavalion? ;) , olisiko sekin osasyy jatkuvaan supisteluun. Öisin ei välillä voi kääntää kylkee kun alkaa vatsaa kiristään. Toissa iltana tuli itku kun nukkuun ois jo pitäny mennä, ei väsyttäny joten meni ihan pyörimiseks. Siitä sitten seuras se että supisti vähän väliä. Ja tietenkin pissatti. Ja vauva potki johonkin alaspäin mikä vihlas kunnolla. Huoh. Noh, tänään on sitten saanu jo vaikka mitä aikaan, ei kummemmin vaivoja. Mitä nyt tuntuu että kroppa ylipäätään on vanhentunu 10 vuotta...
 
Mulla unet vaihtelee tosi paljon. Toissayö jäi kokonaan unettomaksi: jalat puutui ja niiden takia piti nousta ylös, hieroa ja rasvata, häpyliitos oli ihan tulessa, tuntui ettei keuhkoihin mahdu tarpeeksi ilmaa ja kylkiluiden alle leviävä kohtu sai kyljet ihan kipeiksi, joten oli vaikea nukkua kyljelläänkään. Vauva mekasti ja "kaivoi". Viime yö menikin tosi sikeässä unessa, kun olin niin pirun väsynyt. Oikeastaan siis ihan hyvä fiilis tänään. Eli jos valvoo välillä kunnolla, saa nukuttua kunnolla, kun väsymykseltään ei paljoa jaksa olla kiinnostunut jalkojen puutumisesta, kivuista tai vauvan muljaamisesta. Ainakin nyt meni näin :).
 
Minulla on alkanut mielialat heitellä aivan laidasta laitaan, nyt tämä ja eilinen päivä on mennyt itkua tihrustaessa ja mieskin on ihan neuvoton kun ei tiedä mikä minua vaivaa.. Kun en tiedä itsekään! Välillä on ihan hyviä päiviä ja sitten on taas näitä p....apäiviä. Yks päivä itkin töistä tullessa kun ihmiset olivat pysähtyneet antamaan tietä hautajaissaattueelle ja ulvoin ääneen kun lopulta ajoin itse hautajaissaattueen perässä kotiä kohti :D Ja tänään töissä piti monta kertaa purra huulta ettei itku pääsisi. Yhdessä vaiheessa oli jo tippa linssissä, kipitin kahvihuoneeseen ja selitin työkaverille allergiasta kun se ihmetteli miksi kuljen vetisin silmin.. Sanoin tästä itkun saattelemana tänään neuvolassakin, ehdotti sairaslomaa mutta kun kuitenkin koen että jaksan töissä olla niin miksipä saikulle jäisin.. En tiedä, päivä kerrallaan kai?
 
Syysmami: Mullakin oli tuollainen itkuinen kausi joskus rv 20 tienoilla ja se oli ihan kamalaa! :D itkin ihan joka asiaa ja hartaasti itkinkin! Töissäkin oli kamalaa kun kesken asiakkaan palvelemisen saattoi itku alkaa tehdä tuloaan. Nyt on ollut tasaisempaa, toki liikutun äärimmäisen helposti nytkin. Viime aikoina fiilikset olleet valtaosin hyvät, mitä nyt väsymys saa olon aika turtuneeksi iltaisin. Kuulunee siis asiaan kunhan ei jää jatkuvaksi olotilaksi.
 
Jep, itkukohtaukset kuulostaa tutulta. Onneksi niitä tulee kuitenkin harvoin. Kaikki itkettää, hammasta saa purra. Hormoonit, hormoonit :love2
 
Mä en oo ollu itkun suhteen juurikaan normaalista poikkeava, mutta tänään katoin jotakin ohjelmaa missä nuori teiniäiti synnytti muksua oman äitinsä ollessa vieressä ja kaikki meni hyvin kunnes vauvan päälaki näky ekan kerran.. sitte tuli märy..

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Joo pitää vaan sietää itseään :D Mies on ollut tosi ymmärtäväinen, tavallisesti hän ei siedä yhtään sitä kun itken mut nyt on ollut jopa huolissaan ja eilen neuvolassakin se istui vaan hiljaa ja katsoi minua säälivästi kun volisin ääneen kun harmitti niin! Ja ärsyttää kun stressaan muidenkin asioita, mm. siskon parisuhdekriisejä ja muuta vastaavaa jolle en voi yhtään mitään mutta kun on paha mieli toisen puolesta :( Ja tiedän ettei ole yhtään hyväksi vauvallekaan olla näin ahdistunut joka asiasta koko ajan mutta kun en vaan voi itselleni mitään. Varmaan tästä vauvastakin tulee oikea hirviö kun syntyy kun saa niin ison stressihormoniryöpytyksen jo tuolla masussa ollessaan! :/
 
Mä kävin tänään taas lääkärissä, kun ei tää heikko olo oo helpottanut. Eilen sitten vielä miehen kanssa jutellessa hän ilmaisi huolensa mun jaksamisesta ja silloin jotenkin ite tajusin, että enhän mä jaksa ja oon ihan poikki. Stressaa raha-asiat, kämppä, työt kun on huono omatunto olla saikulla, se etten haluais olla vielä saikulla etten joudu kelan sairauspäivärahoille, ja melkein kaikki muukin taivaan ja maan välillä. Tänään sit soittelin neuvolaan ja koska neuvolalääkärille ei ollut aikoja, sain ajan omalääkärille. Sitten tuli siitäkin lääkärin varaamisesta hirmu itku, koirat oli huolissaan että mikä on. Kai se vaan otti niin koville myöntää, ettei jaksa ja kertoa se ulkopuoliselle. Miehen otin mukaan lääkäriin, koska tiesin että mä muuten saatan "esittää" että asiat on ihan hyvin vaikkei ole. Oon nyt sit saikulla ainakin vielä ensi viikon ja kilpirauhaskokeisiin se mut määräsi. Jotenkin on ollut mieli kovin matalana viime päivät, mut vähän alkoi jo helpottaa kun nyt tiiän olevani kotona vähän pidemmän pätkän ja töihinkin jo ilmoitin. Nyt sit otin itseäni niskasta kiinni ja laitoin ensimmäisen koneellisen vauvanvaatteita pyörimään, josko niiden pikku vaatteiden pyörittely vähän piristäisi.
 
Voi Tuiti, voimia! Se on jo tosi iso harppaus että myöntää omien voimiensa rajallisuuden. Olet vahva, nainen! <3
 
Nyt seuraa kamalaa valitusta ja vikinää.

Nimittäin tää kuumuus + seisomatyö + 30 täyttä raskausviikkoa. Mulla on ihan järkyttävä olo. Paino on noussut nyt pari päivää kilon päivätahtia ja tästä voi päätellä turvotuksen määrää. Onneksi se on sentään tullut tasaisesti joka puolelle eikä ainoastaan esim jalkoihin. Oon hikimärkä jo kun aloitan työt ja viimeistään puoliltapäivin haisen niin pahalle et pitää vaihtaa paidat ja tehdä pikkupesut. Olo on koko ajan ällö ja äksy, ja paha mieli läheisten puolesta kun en todellakaan ole oma itseni. Eilen luvattiin tälle päivälle viileämpää ja ukkosta vaan niinpä sai aamulla herätä taas tähän paahteeseen. Hyvä kun ei itku päässyt :(

Olo olis muuten hyvä käydä töissä, ei kipuja kuitenkaan niin paljon ettenkö töitä voisi tehdä niin tää kuumuus pilaa kaiken. Ärsyttää niin että hiottaa entistä enemmän!

No niin. Anteeksi avautuminen, mutta kylläpä helpotti! :D taidankin tästä kömpiä viileään suihkuun ja lähteä töihin kaikesta valituksesta huolimatta :) mukavaa päivää kaikille ja ne jotka ootte lomalla, nauttikaa :)
 
Hei, kuuma suihku pitää kauemman olon viileänä kuin kylmä! Ja jos saunassakin käy kuumalla kelillä niin sekin helpottaa.. :)
 
Tämä nyt ei ole varsinainen kolotus, mutta oletteko muut huomanneet, että alimmat kylkiluunne ovat pullistuneet ulospäin?

Eilen makoiltiin miehen kanssa sängyllä ja sitten mies alkoi ihmettelemään, että mikä törröttää rintojen ja mahan välissä. Nehän oli kylkiluut! Eli heti rintojen alla olevat kylkiluut on normaalisti, mutta seuraava rivi on työntynyt ulospäin. En sitä huomaa istuessa/seisoessa, mutta selällään maatessa sen näkee selvästi. Meidän vauva on vahva, kun jaksaa äitin kylkiluitakin siirtää! :D
 
Marsi, mä kiroan ja valitan tätä kuumuutta, vaikka ei tarvitse töissä käydäkään! Ja sen verran kovasti se vie voimia, että varasin jo uuden lääkäriajan saikun jatkumisen toivossa...Toki muutenkaan ei ole loistava työkuntoinen olo, mutta ei tämä kuumuus ainakaan auta.
Tämän saikun syypää, eli väsymys, ei kyllä pääse hellittämään ollenkaan, kun en vaan saa nukuttua. Illalla kestää tosi kauan ennen kuin nukahdan, vaikka sänkyyn mennessä olen ihan poikki. Ja aamulla, niinkuin tänään, heräsin vessaan vaille 5, jossa yhteydessä alkoi nenästä vuotaa veret, ja siinähän ne unet sitten olikin... =( Kävin siinä sitten hevosia hoitamassa ja koirien kanssa ulkona, ja isännän lähdettyä töihin, menin vielä yläkertaan pitkälleni, kun remonttimiehet saapuivat. Ja sain kuin sainkin nukuttua muutaman tunnin. Mutta ei tästä mitään tule, jos näin vähillä unilla jatkuu.... toivottavasti helteet edes vähän helpottaa ja uni sen myötä alkaa taas maistumaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top