Kolotukset ja voivottelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Schoko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiitti wow, tänään menikin onneks paremmin työpäivä. Koitin pitää jokavälissä verryttelytaukoja vaikka kurssilla olinkin, ja lounaalla vielä kerkesin pikku kävelylle. Auttoi kyllä. Selvästi tuli siis istumisesta nää selkäkivut. Ja nyt sitten lomailua :) Ah!

Noista huolehtivista ja neuvovista tutuista... oon ajatellut että hyvä linja on vaan sanoa "joo" ja "niin", vaikka sitten tekeekin siten kuin itsestä tuntuu. Eli toisesta korvasta ulos vaan...en viitsi välttämättä alkaa väittämään vastaan jos oonkin erimieltä. Pysyvätpähän muutkin tyytyväisinä :)
 
Huoh, mä olen rikki eilisen jäljiltä! =( Lasten kanssa oli aamusta hankalaa ja ilasta väänsin aikuisen kokoisen pyörätuolipojan kanssa. Nyt on sitten selkä kipeä, päkiät kipeät, mustelmat ja verinaarmut kädessä, pohkeet kramppaa ja mikä inhottavinta, maha on vähän kireä...... Mietinnässän nyt tämä päivä ja huominen, maanantaina varmaan soitan sitten neuvolaan tai terveysasemalle, en mä kykene noitten lasten kanssa touhuamaan, tai ainakaan musta ei ole hyötyä jos tulee jokin poikkeustilanne..
 
Huomasin halkoja hakatessa, että seuraavan kerran taidan hakata halkoja synnytyksen jälkeen. Selkä meinasi kipeytyä :(
 
Tänään kokeilin toisen kerran Anita tukivyötä, tuntui nyt ihan hyvälle (viimeksi sekin jotenkin ahisti, taidan laittaa helteen piikkiin). Pääsin kävelemään paljon paremmin sen kanssa, ei mennyt heti maha kovaksi :) Ei tuo mun kävely mitään hikiliikuntaa ole, mutta tuleepahan jonkin verran liikuttua. Nyt kun kesäloma alkoi, niin on aikaakin paremmin ulkoilulle :)

Hellittäkääs muutkin vähäsen jos kroppa sitä vaatii :) Tässähän on raskaudetkin jo aika pitkällä menossa...
 
Elenna, täällä kävely on nimenomaan sitä hikiliikuntaa, vähän päivästä riippuen! laughing7


Tänään mä päätin töissä, että huomenna soitan aamusta työterveyteen aikaa. Periaatteessa viikonlopun työt on sujuneet ihan ok, ja lähes kaikkea pystyn tekemään, mutta viimeinen niitti oli tänään jaksolle saapunut poika. Isänsä kertoi, että on nyt kotona saanut sellaisia raivareita, että mm. ulko-oven turvalukon on saanut rikottua. Toinen jokapäiväinen asiakas on muuttunut lääkemuutosten johdosta arvaamattoman väkivaltaiseksi, ja ihan selvästi myös näkee harhoja - tämän tytön sain perjantaina kimppuuni niin että sain isot mustelmat käsivarteen kera kynnen jälkien. Kolmas asiakas saattaa vaan raivostua ja heittäytyä jalattomaksi, ja kun kyseessä aikuisen kokoinen ihminen, ei minusta ole enää edes kaverin kanssa häntä siirtämään. Aion siis pyytää työterveydestä sairaslomaa, väkivallanuhkan ja siitä aiheutuvan stressin takia...
Ja täytyy kyllä myöntää, että tänä aamuna olin niin kipeä selästäni ja jaloistani kahteen päivään tehtyjen 21 työtunnin päälle, että jos ei olisi ollut sunnuntai, olisin varmaan ilmoittanut töihin etten ole työkunnossa..
 
On tämä raskaus jännää aikaa, kun aina meinaa löytää uusia vaivoja, jos vanhoihin tottunut/päässyt niistä eroon. :P

Eilen kotiuduttiin miehen kanssa viikonlopun rentoutumislomalta ja oli aivan ihanaa huolimatta pientä kipuilua. Nyt olo onkin sitten vielä vähän enemmän raihnainen. Elikkäs viime viikon keskiviikkona käytiin kastamassa talviturkit pois ja kylmään veteen mennessä molempia reisiä kiristi todella paljon ihan kuin joku olisi vetänyt suonia kireiksi. Ei kuitenkaan yltynyt pahenevaksi suonenvedoksi vielä tässä kohtaa. Yöllä sitten sain herätä toisen jalan armottomaan suonenvetoon, joka oli pahempi kuin koskaan elämässäni. Tästä asti pohkeet ollut enemmän tai vähemmän arat koko ajan... Eilen taas saunasta mentyä vilvoittelemaan huomattavasti kylmempään tilaan alkoi pohkeita kiristää ja suonia vetää, mutta tämä lakkasi heti kylmästä lähdettyäni. Jälkikipu kuitenkin jäi eli reisien kireys, särky ja kipu kävellessä. Ja tosiaan yhtä pahana jatkuu vielä tänään kuin eilenkin... :/

Muuten varmaan pelkäisin veritulppaa, mutta koska molemmat pohkeet ovat yhtä kipeät (eikä ole kuumotusta tai sen kummempaa turvotusta kuin mitä koko kehossa tällä hetkellä), niin en tähän jaksa uskoa. Kaipa se tulisi vaan yhteen kerrallaan tai ei ainakaan molemmissa juuri samaan kohtaan. Magnesiumia syön tällä hetkellä 355mg/päivä. D-vitamiinia (D3) tulee multivitan mukana 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, mikä on suositus, mutta kuulemma saisi syödä 50 mikrogrammaakin - olisiko enemmästä D-vitamiinista apua?

Onko muilla ollut näin pahana suonenvetoa ja tätä jälkikipuilua? Pitäisikö teidän mielestänne huolestua? Mikä teillä on auttanut/onko teille kerrottu mikä tällaiseen voisi auttaa?
 
Nyt raskauden aikana on ollut kolme kertaa suonenveto pohkeessa ja pohje on ollut jäykkänä ja vähän kipeänä aina vuorokauden sen suonenvedon jälkeen. Muuta en oikein osaa kommentoida.. Magnesiumia olen syönyt nyt parin viikon ajan, mutta sen aikanakin on tullut ainakin yksi suonenveto.
 
puapru: Ei kyllä kannata riskeerata yhtään, että saikulle vaan hyvillä mielin! Ei se stressaaminen tee hyvää sinulle eikä vauvalle, että mitä jos jotain sattuu. Kyllä tässä kohdassa pitää osata olla armollinen itselleen ja kuunnella itseään, että mikä on parhaaksi, joten hyvä päätös hakea sairaslomaa. :)
 
Menna: Joo itselläkin ollut tuo määrä magnesiumia käytössä jo pidemmän aikaa, koska aiemmin oli nivelkipuja ja nämä vähenivät magnesiumin myötä. Ei kuitenkaan estänyt suonenvetojen tulemista tai ole vaikuttanut tähän jälkikipuiluun mitenkään.
 
Täälläkin on syöty extra magnesiumia jo kuukauden päivät. Sen aikana on ollut 1 suoneveto yöllä ja muutama uhkaava jotka olen saanut torjuttua muuttamalla jalan asentoa juuri oikeaan aikaan.

Yritän juoda päivttäin mahdollisimman paljon (ei kuitenkaan liikaa) nestettä, vettä ja natriumia sisältävää kivennäisvettä. Tämän lisäksi nostan jalat seinälle joka ilta n. puoleksi tunniksi. Liikunta auttanee myös asiaan. Suolan käyttöä olen yritänyt myös vähentää raskausaikana ja erityisesti nyt kesällä.
 
Unet edelleen tosi katkonaisia. Jalat tuntuu puutuvan, välillä tulee kuumuuskohtauksia vaikka asunnossamme on viileää, liitoskivut tuntuu vähänkin liikahtaessa ja ollessa kauan jommallakummalla kyljellä. Minulla on tyynyjä apuna, mutta eivät ne kauheasti auta. Vauvan potkuihin herään myös. Viime yönä sain kolme nopeaa, kivuliasta rutistusta alavatsaan. Mahtoivatkohan olla supistuksia vai mitä? Ihan yhtäkkisiä, kova kipu mutta katosi nopeaa. Säpsähdin kuin sähköiskusta, tuntui sellainen kipeä terävä veto ja vihlaisu. Pelotti niin, etten meinannut nukahtaa enää ollenkaan. Niitä ei tullut enempää onneksi, mutta aika kamalia olivat.
 
Mullakin alkoi eilen illalla juuri ennen nukkumaan menoa vihlomaan oikealta alavatsasta ja sitä jatkui koko yön ja vielä aamullakin. Pelästyin kovasti! Aamiaisen jälkeen kävin isolla hädällä vessassa ja sitten se vihlominen loppui. Todennäköisesti suolistossa oli jotain ongelmia. Toivottavasti vihlonta ei uusiudu.

Tänä aamuna heräsin jo viiden jälkeen... alkaa nukkumarytmi pikkuhiljaa muuttumaan :)
 
Nyt helteellä kyllä huomaa heti jos on juonut liian vähän vettä, mulla alkaa heti supistelemaan. Onneksi supistelu loppuukin heti nestetankkauksen jälkeen. Kyllä meidän kehot on sitten fiksuja! :)
 
Mulla ei oo vihlonut, mutta on taas kiristellyt vatsasta silleen epämukavasti...ehkä reilun viikon ollut sellasta. Varsinkin, jos makailee selällään... Ehkä kohtu kasvaa taas.
 
Varasin tänään ajan työterveyteen, kun olen vaan niin poikki ja stressaantunut. Kävin tietysti asiasta sitten esimiehellekin kertomassa, että nyt alkaa olla paukut lopussa. Hän sitten ehdotti, että kokeiltaisiin vielä jos pääsisin hetkeksi toiseen yksikköön, jossa kyllä on siis lapsia mutta ovat huomattavasti oman yksikköni lapsia simppelimpiä ja omatoimisempia. Mennään tällä muutoksella nyt tämä viikko ja mietitään ensi viikkoa sitten taas uudestaan.

Minusta oli aika kiva, että järjestyy tällainen mahdollisuus kokeilla, josko vielä jaksaisi. Sitten ei ole niin huono omatunto, jos jää pois, kun on kuitenkin kokeillut kaikki mahdollisuudet. Ja juhannuksena häämöttää 4 päivän vapaa! Tiedosta kyllä, että pomolla on kusi sukassa jos jään sairaslomalle, kun hänelle on ilmoitettu viime viikolla, että meidän yksikön pitää säästää kuluissa vuoden loppuun mennessä 15000euroa, mikä käytännössä tarkoittaa, että sijaisia ei ihan tuosta noin vaan saa palkata. Yrittää siis varmaan tätä ajatusta vasten pitää minut mahdollisimman pitkään töissä. No, katsotaan minkä aikaa sitä oikeasti jaksaa!
 
Mä oon nyt todella raivostunut, ahistunut, pelästynyt ja tuohtunut! Tosiaan viime viikolla sain tähän päivään saakka sairaslomaa kipeiden supistusten takia ja tänään oli sitten kontrollikäynti työpaikan omalla lääkärillä. Sain nyt yhden viikon jatkoa sairaslomalle ja lääkärin sanat olivat seuraavat: "Kyllä sun pitäs vielä töihin yrittää mennä. Nyt eletään kriittistä vaihetta raskaudessa (rv 25) ja kipeitä supistuksia ei saisi tulla varsinkaan levossa niinku sulla tulee, mutta siitä huolimatta sun pitäs yrittää mennä vielä töihin"!!! Nyt oon vaan miettiny, että mitä jos viikon päästä menenki töihin ja tuleekin esim. lapsivedet vaikka kaikkeni oon yrittäny :( Yritti kysellä josko työnkuvaa voisi keventää, mutta vaatekaupassa nyt ei ole oikeen mitään hommaa mikä ei olisi fyysistä ja mikä ei aiheuttaisi supistuksia erityisesti illalla. Ehdotti myös, että työpaikka ostaisi mulle satulapenkin töihin jossa voisin levähtää kun supistaa (meillä ei ole penkin penkkiä muuta kuin yläkerran taukotilassa). Meinasiko se lääkäri oikeasti, että työpaikka kustantais mulle penkin sinne kun meitä on töissä yli 20 henkeä ja että narullako köyttäisin sen kiinni itseeni ja vetäisin ympäri myymälää?!?!

Anteeksi raivokas purkaus, mutta siltä nyt tuntuu :( Jotenkin alkaa olla toivoton ja voimaton olo tämän asian kanssa. Tuntuu että yksin kertaisesti mua ei uskota tai oteta tosissaan. Pelkästään stressitaso tämän ahistuksen takia on valtava :(

Ens maanantaina seuraava kontrolliaika samalle lääkärille. Aikoi tämän viikon aikana otta yhteyttä mun esimieheen ja miettiä hänen kanssaan josko työnkuvaa vois muokata. Tänään itse olin esimieheni kanssa puheyhteydessä niin tuumasi että eikö nyt voisi suosiolla sen saikun kirjottaa. Helpompi olisi myös työnantajalle, että ei tarvisi tehdä ylimäärästä työtä kun jatkuvasti paikata mun vuoroja.. Kiitos ja anteeksi..
 
Häh, retrokki, kyllä oli ihme lääkäri! Mikä on työpaikan oma lääkäri (?), etkö sä voisi päästä jollekin muulle, niinkus puolueettomalle lääkärille vaikka neuvolan kautta? Eikös lääkärin pitäisi katsoa sitä potilaan eikä työpaikan etua? Ihan uskomattomalta kuulostaa tuo lainaamasi kommentti... Toivottavasti sinun työnantaja saisi sitten vaikka puhuttua sille järkeä... vai olikohan sillä lääkärillä vaan huono päivä? Ethän sinä sille itse mitään voi, jos supistuksia tulee. Minuakin suututtaa tuollainen. Mutta koita nyt olla silti liikoja stressaamatta, pääasia että saat olla vielä toistaiseksi kotona. Ja ihan hyvällä omallatunnolla voit sen tehdä. Ja aika typerää tosiaan olisi mitään suurempia järjestelyjä ruveta tekemään vain sen takia, että voisit olla vielä pari viikkoa tms... mulle ainakin neuvolassa sanottiin, että raskaus menee kaiken edelle, että kyllä saikkua saa kun tarvitsee... :O
 
Retrokki, ehdottomasti hakeudut neuvolalääkärille ja unpohdat tuon työpaikkalääkärin kokonaan! Sinä tarvitset nyt lepoa etkä työtä ja stressiä, ja erityisesti kun esimiehesi on enemmän saikkulinjalla kuin muiden järjestelyiden niin eikun vaan. Minulle myös neuvolantäti sanoi, että kannattaa hoitaa nämä saikkuasiat oman terkkulan tai neuvolalääkärin kautta. Varmaan juuri siksi, että työterveyslääkärillä on sitä painetta tehdä ratkaisuja ns. työnantajan etua ajatellen... muualta saa siis puolueettoman näkemyksen!
 
Retrokki: Itsekin olen ollut opiskeluaikoina vaatekaupassa töissä ja tiedän minkälaista työ on. Jo pelkkä kokopäiväinen seisominen on todella raskasta ja voin vain kuvitella miten paljon raskaanpaa se on raskausaikana. Itse en kyllä jaksaisi edes sitä nyt. Lääkärisi ehdottaman hetkellinen levähdystuoli ei siihen kyllä auta.

Mukava, että esimiehesi suhtautuu näin hyvin sairaslomaasi. Toivottavasti hän pitää puoliasi kun neuvottelee lääkärisi kanssa töiden keventämisestä.

Ainoa paikka missä näkisin, että vaatekaupassa olisi kevyempää on kassalla oleminen, tosin siinäkään ei oikein voi istua.

Toivottavasti asiat järjestyvät vauvan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Vauva on kuitenkin tässä prioriteetti numero yksi!
 
Retrokki: Meillä ei edes työpaikkalääkäri ota vastaanotolle ollenkaan raskaana olevia vaan ohjaa soittamaan neuvolaan suoraan. Tietysti ihan eri tyyppinen työmaakin kyseessä, mutta kuitenkin. Niinkuin muutkin täällä, olen myös samaa mieltä, että jätät tuon työpaikkalääkärin omaan arvoonsa ja otat pikimmiten neuvolaan yhteyttä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top