Kolotukset ja voivottelut

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Schoko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä meinaan kans tukahtua helteeseen. Muuten se on ihan kiva, mut meillä on sisälläkin niin kuuma ja tukalaa... alkaa vähän ahistaa, mutta sääennuste kyllä näyttäis että viikonloppuna jo viilenee...

Oon nukkunut suurimman osan ajasta selällään, mutta tällä viikolla se asento on alkanut ahistaa. Selkäkin on kipeä ja sitten maha tuntuu turvonneelta ja selällään maatessa siinä on vähän ikäviä tuntemuksia... en tiiä sitten johtuisko se vaan tosta turvotuksesta.

Enää kolme päivää töitä onneks, mutta olisi kurssia tiedossa. Vähän hirvittää miten mun selkä kestää niillä kurssihuoneen tuoleilla...ja sitten se huone tulee olemaan ihan täynnä ihmisiä...kolme päivää, ääk. Onneksi siellä on kai ihan hyvä ilmastointi.
 
Juuri eilen mietiskelin että koskahan supiini-oireilu alkaa, eli ei pystykkään enää makoilemaan selällään. Täällä tuntuu toistaseks ihan hyvältä loikoilla selälläänkin, viikkoja nyt 24 ja rapiat. Ja toivoisin että vielä jonkin aikaa säästyisi siltä vaivalta... Toisen kankun alle voi tosiaan laittaa tyynyä, niin saattaa vähän helpottaa oloa kun kohtu ei koko painollaan makaa ison verisuonen päällä. Tänään neuvolaan ja ensimmäinen sf mitta! Jännää :)
 
puapru: Meillä on samanlainen lempinukkuma-asento. Minäkin olen ihmetellyt miten hyvin olen voinut vielä nukkua mahallani. Öisin olen kyllä kääntynyt sitten selälleni tai kyljelleni. Joka yö pitää käydä vessassa joskus kuuden maissa ja joka yö tulee herättyä pari kertaa ja kuuden jälkeen olisin jo valmis nousemaan ylös. Tämä taitaa olla valmistautumista siihen, että syyskuussa joutuu joka aamu heräämään viimeistään kuuden maissa.
 
Nyt on kyllä nolo ja ällöttävä vaiva teille jaettavaksi; varoituksen sana. Elikkäs alkaa vähän vaikuttaa siltä että pukkaisi pukamia. Mulla on kaikin tavoin herkkä vatsa, reagoi oikeastaan kaikkeen; lomailuun, stressiin yms. Nyt oltiin pienellä reissulla (ihan Suomessa) enkä onnistunut ulostamaan koko aikana. Kun vihdoin ulostuslääkkeen avulla sain jotain aikaiseksi, mukana tuli ihan puhdasta verta. Tätä tuli siis pönttöön ja paperiin vielä monena vessakäyntinä tämän jälkeen. Kipua ei onneksi ole joten jospa ei kuitenkaan liittyisi pukamiin, niitä kun en haluaisi, vaan esim ummetuksesta johtuvia haavaumia tai muita. Kiitos ja anteeksi tästä vuodatuksesta.
 
Haavaumia veikkaisin määkin.. Nyt vaan yritä syödä pehmentäviä ruokia ja juo paljon vettä.. Samaa vaivaa ollut täälläkin.. Mulla auttoi magnesiumlisä..
 
Kolottaa ja voivottaa...tein toissapäivänä salilla jalkatreenin ja samana iltana vedin vielä vähän rankemman jumpan, jossa tuli hypittyä, jne. On sitten vissiin kostautunut eilisestä lähtien. Tai sitten nää on jotain kohdun kasvukipuja, on tuolla munasarjojen tienoilla alavatsassa särkenyt...välillä vihloo,jne.Ja alaselkä on myös kipeä. Supistelua ei ole, kohtu ei ole kovana. Pakko kai antaa periksi ja ottaa särkylääke :( Tästäkö se alamäki alkaa...?
 
Täältä löytyy peräpukama. Olen ollut jo melkein kaksi viikkoa kipeänä (kurkkukipu/yskä), onneksi nyt alkaa helpottamaan. Otti aika koville silloin kipeimpään aikaan kun suihkussa vielä huomasin/tunsin tuon pukaman....

Mutta alkujärkytyksen jälkeen ei tuo niin paha juttu olekaan. Ei vaivaa mitenkään. Äidilläni niitä on ollut vuosikausia ja ensimmäiset sai aikoinaan juuri raskaana ollessaan. Siskollani on myös ollut vuosia. Ja ties kuinka monella muullakin tutulla. Eli oikeastaan aika "normijuttu". Ei niistä vaan kukaan puhu :laughing002


Kuumuus haittaa täälläkin. Etenkin yöt on TOSI tuskaisia. Olen kesälomalla, mutta aikaiseen saa herätä että pystyy koiria lenkittää. Toisaalta sitten tulee hyvä mieli kun on jo heti aamusta hoitanut päivän "liikunta"lenkin :)
 
Sandy83: Hyvä ettei pukama ole vaivannut pahemmin! Siskollani on tullut raskauksien aikana pukamia joita on jouduttu "hirttämään" lääkärissä. Sitten taas kauhutarinoita ystävästäni (mies) jolla hirveät suolen sisäiset pukamat (eli ei tiennyt niiden olemassaolosta) pamahtivat lentokoneessa. Oli sitten etelänreissun ajan yöside kalsareissa ja ei kivun vuoksi voinut edes istua. Auauau. Onneksi varmaankin aika harvinaista että noin pahaksi menee..
 
Tänään kävin työterveydessä kun yöllä alkoi kipeät supistukset ja en saanut nukuttua. Aikaisemmin niitä oli enemmän viikolla 20 ja sillon olin pois töistä sen 6 päivää jonka jälkeen neuvolalääkäri sanoi, että kerta ei ole paikat muuttunut niin töihin takaisin. Nyt kuitenkin ihmiset on villiintyneet ostamaan kesävaatetta ja töissä hirveä kiire. Saa juosta pää kolmantena jalkana ja kannella monta kymmentä kiloa painavia laatikoita purkupisteelle puhumattakaan, että olisi takatiloissa minkään valtakunnan ilmastointia! Niinpä päätin, että tässä 4 viikkoa oon kärvistelly satunnaisten kipeiden supistusten kanssa, niin se saa riittää. Työterveyslääkärikin oli samaa mieltä ja antoi nyt 5 päivää saikkua. Maanantaille omalle työterveyslääkärille varasi myös kontrolliajan joka saa sitten päättää jatkosta, että jatkaako sairaslomaa jopa äitiyslomaan saakka. Sen kun tietää, että töissä ei tilanne tule helpottumaan ennen talvea. Toisaalta toivois, että voisi vielä mennä töihin, mutta toisaalta tämä jatkuva stressi supistuksista ja vauvan hyvinvoinnista saisi helpottaa. Maanantai siis näyttää miten jatketaa... nyt siis viikkoja 24+3
 
Juu, ei varmasti noiden supistusten kanssa ole leikkiminen.. Hyvä että sait Retrokki saikkua nyt, sinä ja vauva olette kuitenkin se tärkein juttu juuri nyt!

Mua on tässä yksi jos toinenkin taho vähän jo patistellut hakemaan saikkua, kun tämä väsymys se vaan jatkuu... HUomisesta mulla alkaa 8päivän työputki, joka sisältää 9 päivän työtunnit. Kiinnostaa kuin kilo sitä itseänsä aloittaa huomenna vapaiden jälkeen 13tunnin työpäivällä... Saa nähdä miten sitä oikeasti jaksaa ja alkaako paikat nyt kipeytyä kun olen loman jälkeen tehnyt vain paria päivää kerrallaan töitä ja sit taas ollut vapaat.
 
Hyvä kun sait saikkua Retrokki! Ja kyllä puapru sinunkin varmaan olisi ihan hyvä sinne saikulle päästä..

Ja mä oon nyt niin hajalla :( Selkä on tosiaan kipeytynyt tällä viikolla, enkä kyllä tiedä, että miten selviän vielä huomisen päivän työtuolilla... Voihan sieltä lähteäkin tarvittaessa, mutta en haluaisi kun on viimeinen työpäivä ja kurssikin kesken. Sitten alkaakin kesäloma. Kohta oisin ollut saikkarikamaakin tätä menoa, mutta eipähän tarvi nyt sitten mennä ens viikolla kokeilemaan... ehkä hyvä näin. Pääasia ettei tarvi mennä töihin. Toivottavasti selkä tokenee sitten. Lomalla oli tarkoitus kuitenkin raivata täällä kotona ynnä muuta.

Muutenkin on ollut kyllä aika loppu olo. Hb:kin oli noussut vasta 114:aan, ehkä sekin selittää. Turvotusta ollut ja ihan tajuttoman väsynyt olo. Vaikea löytää maatessakaan hyvää asentoa. Oon kyllä niin loman tarpeessa nyt....ehkä ens viikolla alkaa helpottaa...
 
Pitäisiköhän kirjoittaa oma otsikko aiheella "yleiset valittelut"...? Ei ole tapana kovinkaan usein valittaa (vaikka saattaa täällä palstalla näyttää siltä, hehe), mutta on tonne voivotteluosastolle taas asiaa. Nimittäin nyt pännii se, että ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että raskaus on sairaus.

Olen voinut ainakin omasta mielestäni todella hyvin joitakin pikkukremppoja lukuunottamatta, maha ei häiritse/ole tiellä, en oksentele ja pystyn liikkumaan, jne. Mutta läheisten ja ei niin läheisten ihmisten kommentit ja "huoli" tietyistä asioista nyppivät tällä hetkellä. En halua olla mikään Iltalehden otsikoiden "Vau mikä mamma, juoksee maratonin 2 päivää ennen synnytystä" tai "Painoni ei noussut raskauden aikana grammaakaan"-tyyppi, mutta en koe olevani myöskään millään lailla kyvytön tekemään asioita, kuten monet tuntuvat luulevan. Olen lähdössä muutaman päivän päästä reissuun ulkomaille, ja matkantekoon ennen lentoa sisältyy useamman sadan kilometrin ajo yksin. Autossani on ilmastointi, omistan tuki- ja lentosukat, osaan nousta autosta omatoimisesti jaloittelemaan ja osaan myöskin pitää vessa/lepotaukoja, ja sitä paitsi pidän ajamisesta eikä se ole minulle ongelma. Mutta muillepa se tuntuu olevan. K*rpii se, että pitää selitellä ja puolustella omia tekemisiään. En todellakaan havittele mitään turbomamman viittaa, mutta tosiaan tiedän omat rajani ja sen mitä pystyn ja en pysty tekemään ja mitä haluan tehdä.

Meinasin sanoa vähän aikaa sitten melko pahastikin yhdelle ihmiselle, mutta hillitsin itseni, sillä tokihan läheiset huolehtivat. Mutta siltikään tämä tila ei ole sairaus.

Ahh, kylläpä helpotti, kiitos ja anteeksi :)
 
Yleisvoivotus tämäkin: ystäväni kehui menevänsä parin kaverin kanssa kivaan kesätapahtumaan, joka on ihan meidän asunnon vieressä. Miehelläni oli ilta harrastuksensa parissa, joten olin yksin kotona. Ärsytti, ettei minua kutsuttu. Sitten ajattelin ystäväni puolustukseksi, ettei hän on saattanut ajatella, etten haluaisi osallistua mihinkään illanviettoihin, koska olen raskaana. Niinpä poikkesin tavoistani ja yritin kutsua itse itseni mukaan. Sain vastaukseksi viestin: "Siellä on kuuma ja paljon ihmisiä." Ei muuta. Siitä piti kai päätellä, että ei käy. Ikään kuin päivällä ei olisi ollut kuuma, kun menin puistoon lukemaan. Ja ikään kuin raskaana olevat eivät kestäisi ihmisiäkään. Kiitos tästä. :smiley-angry002
 
Kunusiini: Vähän ihmeelliset perustelut kyllä kavereiltasi. Ei sitä raskaana ollessa kuitenkaan ihan rajoittunut ole... Tosin kyllä munkin kaverit on vähän vähentäneet illanviettokutsuja raskauden myötä, mutta ei niitä hirveän paljon ollut sitä ennenkään, kun en juonut alkoholia. Eivät kaikki varmaan osaa ajatella miten raskaana olevan seurassa ollaan ja mitä tässä tilassa voi ja ei voi tehdä. :/

Mua taas ÄRSYTTÄÄ aivan vietävästi se, että alaselkä jumittaa aina öisin. Aiheuttaa sen, että pitää vaihtaa nukkumiskylkeä noin tunnin välein ja herään tähän siis aina. Tulee unet hyvin pätkittäin ja kiva särky estää sen, että aamulla voisi nukkua pitkään. Fysioterapeutin ohjein saanut päiväsaikaan vaivaavan alaselän rauhoittumaan, mutta öisin en löydä sellaista asentoa, jossa voisi rauhassa nukkua. Selällään särky tulee, molemmilla kyljillä ja vatsallaan en pysty nukkumaan. Käytössä aputyynyjä jalkojen väliin ja selän tueksi ja vaikka mitä, mutta ei... Lisäksi saa yöllä ravata vessassa sen kerran tai pari. Positiivisena asiana voisi nähdä sen, että totun heräilemään yöllä usein, niin ei tule syksyllä niin uutena asiana, mutta toisaalta olis hirveän kiva nukkua yönsä hyvin vielä kun siihen on mahdollisuus...
 
Täällä on herätty jo ainakin viikon verran kuuden maissa ja viime yönä heräsin jo viiden jälkeen. Olen ihan pirteä ja voisin nousta ylös, mutta käyn vain vessassa ja menen jatkaamaan unia. Unta saa kyllä hetken aina odotella. Tämä on selvästi valmistautumista syksyllä edessä oleviin rikkonaisiin öihin.
 
Kunusiini: Tuo on niin tätä!!! Tätä olen ärsytellyt tässä jo pitkän aikaa kun MIHINKÄÄN ei kutsuta mukaan. Jos tungen itseni jonnekin illanviettoon, yritän sitten kovasti näyttää että hei, mun kanssa voi olla ihan samalla tavalla kuin aiemmin eikä pidä puhua vaan minusta ja mun mahasta. Ärrinmurrin. Ihan kuin olisin ensimmäinen raskaana oleva ihminen kaveripiirissä/työpaikalla. Enhän minä ole samalla tavalla kohdellut aiemmin raskaana olevia, enhän?? Ehkä pitää vaan alkaa etsimään uusia ystäviä, katsella kaikkia isomahaisia "sillä silmällä"....

AinoS: Samaa olen myös ärsytellyt. Olen edelleen kova liikkumaan, miksen olisi kun olen aina ollut ja kuntoni on edelleen hyvä. Saan kuitenkin koko ajan kommenttia että onko nyt kovin hyvä kun nostelet salilla niin isoja puntteja. Mitenhän mun käsipainojeni koko vauvaan vaikuttaa...? Ja hirveät arvostelut saan varsinkin mun juoksuharrastuksesta. Osaan kyllä ihan itse pitää huolta siitä ettei sykkeet nouse liian korkealle. Silti aina kun joku sattuu minut lenkillä näkemään, saan kuulla siitä marmatusta. Oikein piste iin päälle oli osallistuminen kaupunkijuoksutapahtumaan, sitä nyt en varsinkaan olisi saanut tehdä. "Menee överiksi, leikin lapsen terveyden kustannuksella, yms". Ilmeisesti näiden arvostelijoiden mielestä normaali raskausaika menisi sohvalla maaten. Mitenhän iso musta muuten silloin tulisi, kun näillä liikunnoillakin paino noussut jo näin paljon..? :happy112

Hyvä Retrokki, että sait saikkua, nyt vaan mimmi kuntoon! Ja puapru, voisit varmasti tarvita saikkua sinäkin.... Hyvä että elennalla alkaa loma niin pääsee vähän lepäilemään, yritäs jaksaa vielä tää perjantai! :) Ja Mile, ihana asenne sulla, osaat kääntää positiiviseksi tuonkin asian. Mutta siis aivan totta, syksyllä sitä vasta valvotaankin..
 
Minäkin heräilen luonnostaan aiemmin kuin normaalisti. Viime yönä heräsin kyllä moneen otteeseen muutenki, liekö sitten jännitin aamuista junaan ehtimistä... Joka yö ei oo vielä toistaiseksi tarvinnu käydä vessassa, mutta lisääntyvässä määrin ja enemmän on tullu niitä heräilyjä vaikkei ois tarvinnu vessaan mennäkään.
 
Tuosta kevaripiiriasiasta...tottahan se on, että meidän odottavien jutut ovat ehkä vähän muuttuneet. Ainakin itse huomaan, että puhun mielelläni raskaudesta, vauvasta ja kaikesta siihen liityvästä. Se on myös yksi syy miksi luen ja keskustelen täällä foorumillakin. Osaan toki puhua paljon muustakin ja useiden kavereiden kanssa puhunkin paljon muista asioista kuin raskauteen liittyvistä. Voi olla, että kaverit ajattelevat, että raskaana olevat haluavat puhua vain vauvajutuista eivätkä välttämättä jaksa aina niitä juttuja kuunnella. Olen itse kuunnellut miljoonat ja miljoonat kerrat kavereiden vauvajuttuja jne. silloin kun esim. olin itse vielä sinkku ja vauva-asiat eivät olelleet ajankohtaisia. Täytyy sanoa, että pienissä määrin se oli ok, mutta liika oli myös liikaa.

Paras vaihtoehto lienee se, että yrittäisi etsiä samassa elämäntilanteessa olevia uusia kavereita joiden kanssa voi jakaa näitä raskauteen liittyviä juttuja. Vanhat kaverit voi tietysti edelleen pitää, mutta juttelee heidän kanssaan sitten vähän vähemmän vauvajuttuja ja enemmän muita juttuja.
 
Minä olen vielä vähän hukassa kaikissa vauva-asioissa ja olen siksi tosi huono keskustelemaan muiden kanssa vauva-asioita. Normaalisti rupatteluni raskaudestani menee suurinpiirtein näin: joku kysyy minulta: Miten raskaus on sujunut? Minä vastaan: Hyvin, on ollut helppoa. Sitten normaalisti jutellaan muista ei-vauvaan-liittyvistä asioista. Tunnen vähän ulkopuoliseksi oloni, kun jo aiemmin lapsia saaneet keskustelevat keskenään jotain vauva-asioita tai synnytysjuttuja. No eiköhän kokemuksen karttuessa ala itsekin keksiä jotain sanottavaa raskaudesta, synnytyksestä ja vauvoista.

Työkaverit on töissä vähän varoitelleet minua, että otapas rauhallisesti, älä nostele sitä ja tätä, älä nouse sille jakkaralle tms.. Näihin minä olen vaan vastaillut, että enköhän osaa itse rajoittaa tekemisiäni omien tuntemusten mukaan. Kiitos vaan huolenpidosta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top