Kesäkuun kuulumiset

Meki hankittiin aikamoinen kakkosauto, kun vauva ilmoitti tulostaan. Ei kauheesti ollu paukkuja laittaa euroja mihinkään uuteen autoon. No, lähinnä se onkin miehen käytössä ja se rahtaa sillä kaikkia remonttijuttujaan. Mä saan ajella "paremmalla" autolla :p

Meillä on pihasauna, harmi vaan et se on niin iankaikkisen vanha ja vaivalloinen lämmittää, ettei olla pahemmin käytetty. Lämpeemisessä menee ihan koko päivä. Haaveissa on joskus saada se käyttökelpoisemmaksi, mä niin kaipaisin saunaa!
 
  • Tykkään
Reaktiot: jnk
Hei pk-seudulla asuvat! Käykää tsekkaamassa keskustelunavaus suoraan "Laskettu aika 2015" alla: "Pk-seudun odottajat LA syksy 2015". Ilmeisesti hankala löytää. Kommentoikaa sinne jotain, jos löydätte. :)
 
No joo..Itellä ei niin kokemusta noista busseista oo kylläkään ku kuljin paljon pyörällä siellä asuessa. *oletin vaan* :grin Asuin eka Sampolassa, sitten Kuukkarissa ja lopuksi Porkassa ja aina pyörällä pääsin hyvin mihin ikinä olinkaan menossa :) Toisaalta vaunujen kanssa on sit eri asia kulkea.. On se vaikeempaa tietty jos on korkealattiabussei vaan.. Mut henkilökohtasesti mua ärsyttää Porissa se, et melkee kaikki parkkipaikat keskustas on mittaripaikkoi ja 24h:t on aina täynnä. Siks mulla kulkuvälineenä oli pyörä :cool:
 
Ootteko miettineet sellasta vieraista vapaata aikaa sitten kun vauva syntyy? Luin netistä kirjoittelua että on kummallista kun enää ei kunnioiteta lapsivuodeaikaa vaan vieraat tulee heti kylään. Tiedän että ainakin oma äitini on varmasti tällanen tuuppaaja ja ajattelin että pitäisin kiinni tästä vierailuvapaasta-ajasta ainakin viikon (toki yks minivisiitti sallitaan). Kuulostaako ihan natsilta? Meille tulee eka niin ei oikein etukäteen tiedä mitään fiiliksistä tai mitä tarvitsee/haluaa
 
Esikoisen kohdalla sanoin suoraan, etten väsymyksen vuoksi jaksa ottaa vieraita vastaan. Silti meille tuli vieraita heti kun kotiuduttua sairaalasta. Jotkuthan haluavat tulla jo sairaalaan katsomaan. Olis kyllä kiva jos vähän annettaisiin aikaa totutella uuteen tilanteeseen.
 
No mä kans mietein et olis kiva rauhassa tutustua vauvaan ja palautua synnytyksestä. Mutta sit osa voi ajatella että oon tosi itsekäs.. Toisaalta minähän siinä oon synnyttänyt enkä ne :D Ehkä alan pikkuhiljaa pohjustamaan tätä asiaa ettei tuu yllätyksenä
 
Meillä kyllä kunnioittivat omaa rauhaa. Ne, jotka kävi lasioven läpi kurkkimassa jo sairaalassa, oli meidän itsemme kutsumia ja kotiinpäästyä ei kukaan edes ollu tunkemassa meille. Taidettiin sitten seuraavalla viikolla tehdä itse ekat visiitit isovanhempien luo... Koen itse, että enemmän stressiä olis tullut vieraiden vastaanottamisesta kuin itse vierailemisesta (myös vaikutti, että isäni ei ole enää kovin liikuntakykyinen).

Ja siis olin alunperin pelänny anopilta toisenlaista käytöstä (miehen jo käskin pitämään huolen, että sitten tarvittaessa rajoittaa äitiään), mutta onkin pelko osoittautunut turhaksi ylipäätään meidän lapsenkasvatusta koskien.
 
Meillä kävi molemmat isovanhemmat aika pian kotiutumisen jälkeen (en muista päiviä, mutta alle viikko kuitenkin). Mä otin sen kannan, että kun "tuppaavat" kylään, niin saivat ite keittää kahvit ja huolehtia tarjoiluista. Ja seuraa pidin sen verran kun jaksoin/vauva jaksoi. Tosin mun palautuminen viime synnytyksestä oli kyllä kaikin puolin nopea, eikä vieraat tuntunu suurelta rasitteelta

mutta tässä kannattaa mennä ihan oman olotilan ja tuntemusten mukaan. Tarvitsemansa oma aika kannattaa "itsekkäästi" ottaa, se varmasti helpottaa siihen uuteen arkeen solahtamista ja mm imetyksen käyntiinlähtemistä.
 
Mun mielestä oli kiva kun sairaalaan tuli vieraita. Kotiutumisen jälkeen mun äiti tais vaan piipahtaa tuomassa ruokaa jääkaappiin. Toisella paikkakunnalla asuvat appivanhemmat kävivät ohikulkumatkalla kahvilla joskus viikon päästä kotiutumisesta ja sekin oli mukavaa.

Mä ehkä rauhottaisin ekan viikon kotona. Vauvalla ei oo mitään rytmiä, imetys vähän hakusessa ja äitikin vielä toipumassa paksun yösiteen kanssa. :D

Jos on pakko päästä kylään aiemmin, saa sitten seurustella miehen ja esikoisen kanssa. Saattaisi itse asiassa ollakin kiva, jos joku tulisi ulkoiluttamaan esikoista.
 
Mun käsityksen mukaan sairaalaan ei pääse muutakun puoliso eli sinne ei mitään vieraita olisikaan tulossa.. Just mietin tota kun kaikki on vielä ihan hakusessa ja olo ei oo mitenkään mahtavin niin ei paljoa kiinnosta smalltalkata ihmisten kanssa. Ja en muutenkaan oo mikään pullat uunista pöytään ja putipuhdasta kotona kun vieraita tulee kylään :D Eli se siivoaminen ja kestitseminen ei mua tässä stressaa vaan enemmin se rauhottuminen ja tutustuminen.. Tietty voihan mulla olla ihan eri mietteet kun vauva syntyy

Snadi ongelma tässä on se, että omat vanhempanani (nyt muuton jälkeen) asuvat siinä 6 kilsan päässä mutta miehen vanhemmat 500 kilsan päässä. Miehelläni on sellainen äärettömän tasa-arvoinen ajattelutapa. Eli jos annan omien vanhempieni nähdä vauvaa edes 10 minsaa alle viikon ikäisenä niin se tarkoittaa että myös nämä 500 kilsan päästä tulevat (meillä majoittuvat) olisivat näin oikeutettuja tulemaan kylään :/ Toivon, että miehen käsitys myös muuttuu lapsen synnyttyä!

Btw, vihaan siteitä aivan yli kaiken (en ole itse asiassa edes käyttänyt sellaista kuin kerran), miten selviän jälkivuodosta ja niistä kaameista vaippasiteistä!? :wtf:
 
Mä sovin kaikki vierailut niin, että eka viikko oltiin vain keskenämme. Sanoin, että halutaan rauhoittua ja palautua viikko. Isovanhemmat kävivät jo sairaalassa.

Tämän toisen kanssa teemme varmaan samalla tavalla. Oli mukavaa totutella uuteen perheenjäseneen rauhassa vaikka varsinaiseen toipumiseen ei mennytkään kuin pari päivää.
 
  • Tykkään
Reaktiot: jnk
Jnk, Voisko miehen vanhemmat majoittua sun porukoilles, jos ihan välttämättä tuntevat tarvetta tulla vauvaa katsomaan niin, että ette olisi itse jaksavia majoittamaan...? Itse kokisin yöt kyllä rasittavaksi, jos olis ylimääräistä porukkaa paikalla. Ja niin, voisitten ylipäätään pitää huolen että ns vierailuhetket olis lyhyitä.

Mulla vuoto oli vähäistä vaikkakin kestoltaan n 5 viikkoa. Sairaalassa vuoto runsainta, menkkamaista ehkä viikon. Sitten hiipu. Turhaan olin hamstrannu yösiteitä. Limakalvot ei kyllä tykänny niin pitkäkestoisesta pikkuhousunsuojien (sen verran kuitenkin tiputteli, ettö jotain oli köytettävä) käytöstäkään...
 
Ei ne sillain oo tuttuja, että kehtaisivat toisten nurkkiin mennä yöksi (pohjalaisia). Saavat sitten mennä reilusti vaan hotelliin jos mielivät kylään aikasin. Nää on näitä ongelmia kun ei olla kotoisin samalta paikkakunnalta! Olisi huomattavasti helpompaa jos molempien vanhemmat asuisivat samassa paikassa. Odotan jo nyt kauhulla mitä tulevista jouluista esim tulee.. Kyllä varmaan molempien vanhemmat ymmärtää kun selittää selkokielellä että miksi haluan esim. sen viikon rauhottumisaikaa. Ja onneks nykyään voi laittaa vaikka joka sekunti whatsupilla kuvan tai videopätkää.

Tota sideaikaa en taas odota yhtään. Oksettaa pelkkä ajatus :hungover::hungover:
 
Muokattu viimeksi:
Appivanhemmat tais tulla kotiutumista seuraavana päivänä ja omat vanhemmat siitä seuraavana. En kokenut sitä ahdistavaksi. Kaikki ymmärsivät, että minä olin todella väsynyt ja kipeänä eivätkä olleet kovin kauaa kylässä. Itse keittivät kahvin ja toivat pullat. Minusta oli mukavaa, että isovanhempia kiinnosti nähdä pikkuinen ja osasivat vaan pistäytyä eivätkä jääneet oleilemaan. Äitiä soitinkin sitten vauvanhoitoavuksi kotiutumisesta seuraavalla viikolla kun olin itse 40 asteen kuumeessa rintatulehduksen takia. Tämän lisäksi en pystynyt istumaan kuin uimarenkaassa epparin takia. Äidit :Heartpink:Heartred:Heartpink
 
Miehen vanhemmat tulivat meille myös yökylään, olisikohan esikoinen ollut viikon tai kahden vanha? Kyllä se vähän rasitti kun anoppi tuli siihen viereen katsomaan kun imetin. Ne on kuitenkin mun tissit! Jälkivuoto oli ehkä inhottavin osa koko synnytystä, kun en ollut osannut odottaa koko asiaa. Ei sellaisesta ollut vaan esim. synnyttäneiden kavereiden kanssa puhetta.
 
Meillä isovanhemmat kävivät noin viikon sisään kotiutumisesta. Olin leiponut pakkaseen jo odotusaikana, joten sieltä oli helppo sulatella tarjottavat. Yökylään eivät onneksi jääneet, vaikka 200 km matkaa onkin. Me asutaan 2-3 tunnin ajomatkan päässä kummankin kotiseudulta, joten ihan helposti ja nopealla aikataululla ei saa hoitoapua. Anoppi saattaa kuitenkin majoittua meille ennen uuden syntymää, että on joku esikoisen kanssa kun lähtö tulee. Vähän kyllä jo stressaa se, että kuinka nopeasti saa oman rauhan kotiutumisen jälkeen, kun ei kehtaa häätää poiskaan.
 
Meillä ramppas viimeks porukkaa kotiutumispäivästä alkaen :bored: sit taas mun oma äiti tuli vasta viikon päästä käymään (asui sillo toisella paikkakunnalla) kun se olis ollut ehkä ainut kenet olisin sinne halunnut ja tarvinnut. Tällä kertaa aion kyllä laittaa vierailurajoituksia kaikille paitsi mun äidille, hänestä saa apua vauvan ja esikoisen hoitoon. Kotiintulo saattaa olla nimityäin nyt paljon rankempaa kun siellä yks alle kaksvuotias on ihan ihmeissään mitä tapahtuu ja varmasti osoittaa mieltään.
 
Mulla ekoista viikoista esikoisen syntymän jälkeen on ihan usvaiset muistikuvat... Tulin tosi kipeäksi synnytyksen jälkeen, eikä sairaalassa vuodeosastolla mua oikein otettu vakavasti. Sanottiin vaan että kaikki kuuluu asiaan. Huimasi ja tärisin niin etten uskaltanut vauvaa nostaa... Kotiutumista seuraavana päivänä mun vanhemmat, mummi, sisarukset ja siskon mies ja lapsi tulivat vauvaa katsomaan... Muistan että makasin vaan sängyssä ja itkin :/ Toivat mulle ruokaa sänkyyn ja pitivät vauvasta huolta... Ei ollut kovin onnistunut vierailu. Ekan viikon kotona mies hoiti pääasiassa vauvaa, minä hoidin lähinnä imetyksen ja olin sängyn pohjalla. Sitten yksi aamu sain niin kauheen tärinäkohtauksen, että lähdin päivystykseen, jossa sitten todettiin episiotomiahaavan revenneen ja tulehtuneen. Epäilen tämän tapahtuneen jo vuodeosastolla. Sain antibiootit, jonka jälkeen aloin toipua ja vauvan hoitokin alkoi minulta onnistua. Miehen vanhemmat asuvat eripaikkakunnalla, eivätkä onneksi edes yrittäneet tulla vierailulle. Menimme vauvan kanssa näytille vauvan ollessa viiden viikon ikäinen, kun vihdoin pystyin istumaan autossa... Toivottavasti nyt sujuisi alku mukavammin!
 
Tää vierailu-asia on kyllä äärimmäisen haastava kysymys. Meilläkin suurinosa sukulaisista asuu 200km päässä ja ovat siis myös majoitusta vailla.. Esikoisen kanssa vielä meni, mutta tämän toisen kohdalla ihan varmasti tulee sitten jaksaminen ja myös tilan puute vastaan. Anoppi ei tahdo ymmärtää, ettei meillä kyllä ensisyksynä juuri yökyläläisiä kestitä. Hyvää tarkoittavat toki, mutta itse ahdistun ylimääräisestä hössötyksestä, kun on muutenkin paljon uutta sulateltavaa. Kyllä me varmasti sanotaan suoraan sitten, kun ollaan valmiita kotiimme vieraita vastaanottamaan.
 
Hmm,tämä asettaakin asioita uuteen perspektiiviin. Oma äitini asuu 500 km päässä joten yöpaikka tarjotaan tietenkin ja olin ajatellut hänen tulevan jo sairaalaan katsomaan ensimmäistä yhteistä esikoistamme. Eikö sairaalaan ainaki pks seudulla pääsee muutkin kuin oma mies? Appivanhemmat on kesän sadan kilsan päässä joten heistä ei liene vaivaksi. Tottahan se on että haluaa sitä varmasti ainakin viikon olla ihan omissa oloissaan uuden ihanuuden kanssa ja harjoitella juttuja!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top