Kesäkuun kuulmiset

Täällä on nyt käyty varhaisraskaudenultrassa, joten vähän varmemmalla mielellä nyt :) Siellä se oli oikeassa paikassa turvallisesti kohdun yläosassa :Heartred ja sydän sykki :Heartred viikkoja nyt 7+4. Ens viikolla nlaan :)
 
siis voi hyvänen aika kuinka paljon tootta täällä kirjootellu! meikäläisellä semmonen pienimuotonen paussi (myönnetään varmaan yli kk) ja saan yhen illan lukasta mitä on tapahtunu.. :)
käväisin siinä viime viikon ma (8+0) neuvolassa ja onneksi sieltä ultralla syke löytyi, vaikka oli niin epävarma ultraaja, hih. nt-ultraan en oo viä aikaa saanu ja kovasti sitä jo oottelisinkin.. tulis jo!!
ja tuosta sokerirasituksesta, mulla ens viikolla ja se ei kyllä oo mitään herkkua... aiemmin todettu raskausdiabeettes.. josta en kyllä itseäni kiinni saanut vaikka kuinka mittailin. vain se yksi paastoarvo sillon verikokeissa.. nyt saan myös minä mennä sinne sitten kaksi kertaa, namii! :P

meikäläinen on ollut niin huonolla tuulella, pahoinvoiva, turvonnut, lihonnut, väsynyt... kaikkee mitä ei ennen oo tarvinnu kestää, ennenkö aivan lopussa.. painoa on tosiaan tullut jo tässä vaiheessa muutamia kiloja, ihmettelen suuresti, sillä en todellakaan oo syöny samaa sapuskaa ku normisti. nyt tuntuu että voin käydä kaupassa ihan hyvillä mielin, ettei tarvi miettiä mikä siellä kärryssä tai korissa eniten oksettaa. huh huh. :D

kyllä se tästä!

pahoittelut myös omasta puolestani kaikille joittenka pikkuuset ei kyytsäs pysyneet :sad001
 
Voi kun ahdistavat on yöt alkaneet oleen, en meinaa millään saada nukuttua ja kun saan nään pahoja unia. Viimeyönä sain keskenmenon ja se oli muutenkin tosi todentuntuinen uni.. Kerrankin ei ottanut päähän kun poika heräs ennen 6, ihan ilomielin lopetin sen unen, kun sitten nukahdan en herää ennenkun poika herättää. Tosi väsy olo ku en saa sen päiväunien aikana kunnolla unenpäästä kiinni..
 
Niin siinä kävi, että tämäkin raskaus päättyi, keskeytynyt keskenmeno. Sain tk:sta lähetteen kättärin päivystykseen ja eilen selvisi, ettei siellä kohdussa kovin hyvin voitu ja kasvu pysähtynyt rv 6+2 eli tällä kertaa ei päästy edes niin pitkälle kuin viimeksi. Menkoista laskettuna olisi ollut 10 viikolla. Tänään sitten kotona syntymäpäiväni kunniaksi käynnistys. Tuskainen päivä luvassa, ainut lohtu jos olisi nyt helpompaa kun on monta viikkoa pienempi kuin viimeksi. Jos jotain tästä opin, niin sen että omiin tuntemuksiin kannattaa luottaa. Tämä oli luultavasti kesken jo ensimmäisessä ultrassa vaikka gyne kuvittelikin sykkeen nähneensä. Eli oireiden loppuminen alkuvaiheessa kertoo ainakin mun kohdallani keskenmenosta.
Samalla selvisi, että lääkärit on sössineet mun hormonipolin lähetteiden kanssa. Räyhäsin siitä kättärin päivystävälle lääkärille eilen. Jokseenkin niin voimaton olo ja vituttaa. Tuntuu että julkisella puolella vähät välitetään. Itsellä pitäis olla selvännäkijän kyky tai kristallipallo. Kunhan tästä tokenen, menen siis pyytämään kolmannen lähetteen ja tällä kertaa neuvon lääkärille miten se tehdään.
 
Voi kurjuus Marsipaani :sad001

Mulla on kans kilpirauhasen vajaatoiminta. Tyroksiinintarve kasvaa alkuraskaudessa. Koska meikäläisillä se ei lisäänny itsestään niin Thyroxin-annosta nostetaan mielellään heti plussaamisen jälkeen. Ei se liikatoimintakaan hyväksi ole mutta vajaalla olo voi aiheuttaa kaikkea keskenmenosta vauvan kehitysvammoihin. Tai sitten ei aiheuta mitään mutta kukapa sitä etukäteen tietää.
 
Voih =\ Oon niin pahoillani Marsipaani! Voimia :Heartred

Toivottavasti saisit uuden plussauksen mahdollisimman pian (tai siis niin pian kuin itse toivot) ja että pikkuisella olisi sitten sillä kertaa kunnon jarrusukat matkassa :Heartred
 
Sans Rachine, mä oon tässä jo hetken epäillyt siis jo ennen raskautta oireitten vuoks kilpparin vajaatoimintaa, ja ne lupas ottaa neuvolalääkärissä multa ne kokeet. ja nyt kun mainitsit ton kovan turvotuksen(löytyy täältäkin) ja painoa tullut 4kg, seka ummetus ja aineenvaihdunta ihan törkeen hidas että voisko osakseen johtua siitä eikä raskaudesta kokonaan? ja eihän se oo vaarallista odottaa sinne asti niitä kokeita, siis vauvan kannalta?
 
Minäkin omistan vajaan kilpirauhasen. Pyysin lähetteen verikokeisiin jo silloin ko soitin varatakseni ekaa neuvolaa ja kävin kokeessakin niin, että tulokset oli neuvolakäyntiin mennessä saapunu. Arvot oli päin prinkkalaa ja käskivät nostaa sen 0,025mg, niinko ne yleensäkki raskauden alussa käskee (mä en halunnu nostaa ennen sitä verikoetta, ko mulle joku väitti että thyroxinin tarve voi painon putoamisen myötä vähetä. Mutta kaiketi raskaus nosti sitä tarvetta mulla enemmän ko painonpudotus laski.). Nyt pitää sit parin viikon päästä mennä taas verikokeeseen, tarkastamaan onko uusi lääkeannostus sopiva :D Yhtä verikokeissa ramppaamista tää mun elämä, huomenna pakko mennä sinne seulontaverikokeeseen (vai mikä se nyt olikaan...?) kun unohdin perjantaina käydä..

Ummetus vaivaa muakin ja tänään se sit korvautu sillä päinvastaisella..... Ihmettelin jo että mitä supistuksia mulla on, ko mahaa väänsi niin kauheesti, mut se vääntö tulikin suolesta ja helpotti tyhjennyksen jälkeen :D Sitä nyt sen enempää kuvailematta...... :D

Tänään on muuten se päivä, kun on samat viikot ja päivää vaille vuosi keskenmenosta, olo on suhteellisen helpottunu kun olen vieläkin raskaana. Tai ainakin eilen olin :D kuunneltiin miehen kanssa sydänääniä illalla, syke n.160 :Heartred
Niin ja enää 9pvää nt-ultraan:Heartred En malta odottaaaaaaaa! Oon järkänny esikoiselle hoitajan ultran ajaksi jo aikoja sitten, tulis jo se päivä!!!
 
Voisin alkaa tänne jo kirjoittelemaan kun olen teidän keskusteluja jo kuukauden verran seurannut :)

Olen siis 23v esikoista odottava ja rv 9+0
Ensimmäinen neuvola vasta ensiviikolla ku kesällä on kuulemma vähän ruuhkaa.. Jänskättää kauheesti ja en kyllä millään malttaisi odottaa, mikä tuntuu ihan hassulta kun oli nuo keskeyttämis ajatukset jossain välissä ihan vakavasti harkinnassa.. Nyt olen kyllä iloinen että päätin näin :)

Mun kesä suunnitelmiin kuuluu runsaasti lomailua ja sitten olen kolmella riparilla töissä, joista yksi on jo takana. On vaan niin kummallista kun aikaisempina vuosina olen jaksanut yövalvojana ilman mitään ongelmia mutta tällä kertaa väsytti ihan älyttömän paljon ja väsyttää kyllä edelleenkin koko ajan mutta kaippa sen voi tämän raskauden piikkiin laittaa.. Katsotaan sitten miten selviän noista heinäkuun leireistä!

Kamalasti ei olla asiasta vielä kenellekään kerrottu vaikka mieleni tekisi huutaa koko maailmalle!! Perheelleni kerroin kun plussasin mutta olivat vahvasti abortin kannalla enkä sen takia ole uskaltanut päätöksestäni vielä kertoa!
Appivanhemmat ottivat asian hyvin mutta heillä nyt onkin jo yksi lapsenlapsi niin ei tullut mitenkään uutena yllätyksenä.
Nyt sitten toivotaan että kaikki menee jatkossa hyvin, en oo luonteeltani mitenkään kauhean optimisti ja pelkään että kaikki ei välttämättä olekkaan ihan hyvin mutta aika sitten näyttää.

Näillä puheilla liityn mielelläni teidän tammikuisten odottajien seuraan kun oma LA ois näillä näkymin 20.1
Ja kirjoittelen sitten taas lisää kun on jotain kirjoiteltavaa!

Te vaikutatte kyllä kaikki tosi mukavilta ja musta tuntuu mukavalta alkaa jakamaan tuntemuksia teidän kanssa :)
 
Tervetuloa joukkoon vaan :) mustakin tuntuu se samalle että täällä on ymmärtäväisiä äitejä/tulevia äitejä, että ei tuomita ketään ajatuksista/teoista tms. Kenenkään muun elämäntilanteita kun ei voi tietää niin ei siihen voi mennä sanomaan että toinen teki/tekee väärin.
 
Sekailainen sakkihan meitä taitaa täällä olla kasassa. :) Mutta on mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia raskaudesta.
 
Mä tiputtaudun joukosta pois, aavistelin aamulla ettei kaikki ole kunnossa ja pääsin saman tien yksityiselle ultraan. Sykettä ei löytynyt ja koko vastasi viikkoja 7+2, neuvolan mukaan tänään 10+3.. Onnea matkaan teille muille!
 
Aika ristiriitaista tämä aika on, kun tietää täältä ja tuttavapiiristä niin paljon keskenmenoja, ettei oikein täysillä uskalla kyllä iloita vielä. En sitten tiedä, missä kohtaa voisi olla rauhallisin mielin, kun hesarissa oli pari viikkoa aikaa juttuja keskenmenoista ja aborteista, ja siinä oli vielä viikolla 15 tapahtunut keskenmeno. Lisäksi julkisuudesta ja tuttavapiiristä tiedän myös 3 kohtukuolematapausta ihan viimeisillä viikoilla... jotenkin tuntuu, että meneekö tämä liian helpolla, jos ensimmäisestä plussasta päästään turvallisesti ihan loppuun asti...
 
Samaa itselläki pyörii päässä, mutta täytyy muistaa myös kolikon toinen puoli, monet miljoonat saavat lapsen ilman mitään ihmeellisyyksiä
 
Kerttu, mulla oli ihan samat ajatukset esikoisen odotuksessa. Tuttavapiirissä on ollu vaikeuksia tulla raskaaks ja keskenmenoja. Ite tulin raskaaks ekasta yrityksestä ja kaikki meni hyvin loppuun asti. Nyt on vähän sellanen olo, että voiko onnistua toisellakin kertaa niin hyvin. Mulla kyllä helpotti pelko reilusti nt-ultran jälkeen. Vaikka kyllä välillä mieleen hiipi kohtukuolema, mutta ei se pelko ollut enää niin usein läsnä, kun ihan alussa. Sitten kun vauva alkaa liikkumaan ja muistuttamaan olemassaolostaan, niin sitten helpottaa paremmin, kun vauvan saa aina tuuppimalla liikkeelle kuitenkin, ja jos yhtään epäilyttää, niin aina voi lähteä neuvolaan tai äitiyspolille kuuntelemaan sydänäänet.

Mä näin päiväunilla ollessani unta, että olin ultrassa ja olin näkevinäni pippelin. Lääkäri sanoi vielä jotain poikasesta ja ihmettelin, olisiko hän voinut noin möläyttää. Esikoisen odotuksessa näin kyllä usein unta vauvasta, mutta koskaan siinä ei ollut sukupuolesta mitään viitettä. Saapa nähdä oliko enneuni :)
 
Voisin vihdoin liittyä joukkoon. Ensimmäistä odotellaan tähän perheeseen. Ei yrittämällä yritetty lasta, vaan ilman ehkäisyä mentiin, periaatteella tulee jos on tullakseen. Molempien haaveena kuitenkin on lapsi ollut aina. En kuitenkaan ajatellu, et nappais viel pitkäään aikaan. Joten yllätys oli aikamoinen ku testi näyttikin plussaa toukokuun lopussa.. Alku vaiheen sekavien tuntemuksien jälkeen, ajatukset on nyt selkeät ja uuden perheenjäsenen odotus on alkanut :) Nyt mennään aika tarkkaan viikolla 9. Laskettu aika 22.1. :)

Ensimmäinen neuvola oli jo pari viikkoa sitten. Siellä lähinnä tulvi uutta tietoa ja lippulappua niin paljon, että meni aivan sekaisin. Nyt odotellaan kovasti np-ultraa, joka on heti Bulgarian loman jälkeen 15.7. Odottavan aika tunnetusti on pitkä :) Välillä ihmetyttää onko siellä mitään, mut raskausoireet on kyllä pitänyt huolen siitä, et olo ei ainakaa normaali ole lähes koskaan :D

Yritetään pitää hyvin matalaa profiilia tän ison uutisen kanssa aina sinne vkolle 12-13 asti, ettei joudu sit selittelee monelle jos käy ikävästi.. Mut vaikeeta se tietty on. Vielä ei tiedä ku avomiehen veli, joka arvas puhelimessa heti... Ja yks kaveri, jolle uumoilin sillon kun menkat oli myöhässä että voisinkohan olla raskaana. Mietityttää töiden puolesta, että pitäiskö kertoa ennen vai jälkeen loman. Lomalta tullessa heinäkuun lopussa kun saattaa olla jo näkyviä merkkejä raskaudesta? Mutta kerron kuitenkin ehkä vasta sitte loman jälkeen kun kaikki on varmempaa :)

Omien vanhempien reaktiota jännitän hyvinkin paljon, vaikka ne onkin tuoreita isovanhempia veljen ansiosta, ja aivan innoissaan ovatkin. Niin meidän tilanne on kuitenkin täysin eri, kun ollaan tosiaan oltu miehen kanssa yhdessä VASTA puoltoist vuotta.. Mulla on opiskelut vähän kesken vielä ja muutenkin kaikki ei oo niin "valmiina" lapsentuloon kun sitte taas veljellä esim oli.... Vanhempien suunnalta siis saattaa tulla aikamoinen alkujärkytys, mut toivon mukaan se siitä iloks muuttuu. Kestihän mullakin sulatella tätä asiaa muutamia viikkoja ennenku tosiaan pystyin oikeesti iloitsemaan :) Mutta jännittäviä aikoja on kyllä edessä :)

Kiva päästä tänne lukemaan ja juttelemaan asioista, joista itsellä ei oikeasti ole vielä mitään hajua. :)
 
Tervetuloa kaikille uusille =) Ihanaa, että meitä on jo kerääntynyt tänne näinkin paljon =)
 
Hei vaan kaikille uusille ja alkuun myös osanottoni Inemille ja Marsipaanille keskeytyneen matkan takia.

Mites muijat jakselette? Joko juhannus kuumottaa? Onko suunnitelmia?

Olemme itse kotona, treenaillaan koiria ja otetaan rennnosti. Koitan saada itseäni potkittua liikkeelle. Kaksi viikkoa yksin lapsen kanssa kotona tekee hallaa liikkumiselle ja jaksamiselle. Tarvitsen unta unta ja vielä kerran unta sekä pari reipasta lenkkiä koiran kanssa. Nyt on meinaan luomet puolitangossa täällä töissä... tai no oikeastaan en ole tänään vielä herännyt lainkaan, jos totta turistaan.

Ensi viikon alussa maanantai aamuna olisi ensimmäinen sokerirasitus Peijaksessa. Soitin neuvolaan ja kysyin, että mites nyt kun on seuraava käynti vasta kuukauden päästä. Terkka sanoi, että soittaa sitten tiedon mulle ja tarvittaessa saan lähetteen siihen äitiyspolin diabetesjupinaan. Olo olis semmonen, että voipi ottaa jä kärähtää. Nukuttaa, kusettaa, väsyttää ja on huono olo ihan yleisesti. Edelliseen raskauteen verrattaen ennen raksautta oleva liikuntamäärä on ollut selkeästi vähäisempi ja kehon koostumuskin on nyt hieman rasvapitoisempi, vaikka paino on melkein sama. Kaikki tämä on siis otollista maaperää radille. Plus edellisen raskauden toisessa rasituksessa yksi arvo oli 0.1:n päässä rajasta. Varmasti loppuraskaudesta mennyt sitten arvot yli. Poika oli reippaan kokoinen kyn syntyi 2 viikkoa yliaikaisena (tosin niin oli isänsäkin samassa vaiheessa).

Ei jaksais murehtia ylimääräisiä. Tänään katsomaan Star Trekiä. :happy
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top