Kesäkuun keskustelut!

Mä olen odottanut synnytystä koko ajan tosi innoissani! En tiedä mikä siinä on, ettei
se jännitä tai pelota mua (ainakaan tällä hetkellä) ollenkaan. Tai ehkä en vaan osaa sitten
realistisesti ajatella edes tilannetta. :) Fyysinen kipu ei niinkään pelota, enkä mä ole edes ajatellut noita poreammeita sun muita kommervenkkejä mitä on. Olen Jorviin menossa synnyttämään ja sieltä kerkesi kätilö kaupittelemaan jo ihan kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja synnytystavat/-asennot. Epiduraalin otan jos tilanne vaatii ja sen kerkeää saamaan.
Kuten tossa jo aijemmin kirjotin, mies on pelonsekasen innostunut synnytyksestä.
Välillä se puhuu asiasta melkeen paniikin omaisesti ja välillä taas hyvinkin innoissaan.
Luettuani Moon:in synnytystarinan, toivon aina vaan kovemmin et mies varmasti pääsee
mun mukaan, ettei esim. työt estäis sitä.
 
Suahili90:  Kyllä luulis että uusikin työnantaja ymmärtää että synnytykseen tarttis isänkin päästä.  Tietenkin jos sattuu olemaan jossain työmatkalla tms. niin hankalampaa.  Jos näyttää siltä ettei mies pääse, niin kannattaa miettiä jotain muuta tukihenkilöä esim. siskoa, äitiä, ystävää, koska siellä sairaalassa saattaa tosissaan mennä todella reippaasti aikaa ja ne kätilöt vaan käväsee sillon tällön ottamassa niitä käyriään jne.  Voi siis helpolla tuntea olonsa yksinäiseksi ilman tukihenkilöä.

Huoh...  Viime yönä ei sitten uni tullut...  Väsytti kyllä mutta jalat sätki ja mies kuorsasi ja óli KUUMA!  Varmaan joskus lähempänä viittä sain unen päästä kiinni ja horrostin puoli kahdeksaan.  Sitten (yllättävän) pirteänä ylös.  En kyllä ala jos nää valvomiset alkaa jo nyt!  Kuitenkin tarttis jaksaa ton pojan kanssa touhuta pitkät päivät!

Ärsyttää myös kun ukko on nyt sitten kaiken talouskriisin uhalla änkemässä sinne festareille viikonlopuksi (lue: to-su).  Eihän siihen rahaa pitänyt olla, kun hädintuskin on ruokaankaan tälle kuulle, mutta eihän se nyt tommosta omaa hauskanpitoa estä :/  Kummasti ei sitten tarpeeseen sitä rahaa löydy: miehen auto pitäisi huoltaa ja katsastaa mutta siihen ei näiltä reissuilta rahaa löydy.  Tohonkin festarireissuun palaa niin monta sataa euroa että sen auton huollattais mennentullen...  Senkin takia tosissaan ärsyttää, kun oma vointi on nyt kuumalla kehno ja sitten ei mitään apuja kotona saa.  Eipä sitä nyt ole viime aikoina muutenkaan ollut juurikaan, kun olosuhteiden pakosta mies on tehnyt 24/7 töitä...  Kaikki järjenkäyttö selvästi tolla ukolla unohtuu kun alkaa menojalkaa vipattaa :((((

No joo.  Tänään pitäis mennä kattomaan miten se sujuu ylivilkkaan taaperon paimennus rannalla.  Pelottaa jo ennakkoon :D  Onneksi vesi on pojalle vauvauinnista tuttu elementti.
 
Moon: Hyvin samalla tavalla meni yö täälläkin. Joskus neljän aikaan tosin taisin nukahtaa, mutta sitten kasin aikaan miehen työkaveri soitti ja mies oli suihkussa niin heräsin siihen puheluun. Tuun kohta hulluksi näitten jalkojeni kanssa! emoticon

Mä en oikein osaa vielä ajatella synnyttämisestä mitään suuntaan tai toiseen. Meillä mies tulee mukaan ja on niin paljon sairaalassa kun vaan mahdollista. Töistään hän pääsee kyllä livahtamaan heti kun sille tarvista on.
Musta lähinnä tuntuu sille noi synnytysasiat että kun en yhtään tiedä mitä odottaa niin ei sitä osaa jännittääkään. Ehkä se on parempikin niin että ei ala tässä vaiheessa liikaa jännittämään. Meillä mies hoitaa oikein mallikkaasti sen jännittämisen.
 
Täällä kanssa meni yö aika vaihtelevasti. Illalla en meinannut millään saada unta. Aamuisin olen nyt nukkunut pitempään (n. 10 asti) ja illalla pitäis rueta 22:n maissa nukkumaan. Mies kuorsaa tosi ärsyttävästi ja helteen takia pitää olla tuuletusikkunat auki, niin mua häiritsee kaikki ulkoa kuuluvat äänet. Jossain vaiheessa kun on juuri nukahtamaisillaan niin herää hirveeseen ininään, hemmetin itikat! Kävin sitten laittamassa korvatulpat korviin että saisin edes unen päästä kiinni. Jossain vaiheessa heräsin yöllä ja havaitsin että kumpikin korvatulppa on oikean käden nyrkissä (wtf?), ei mitään muistikuvaa että olisin ottanut ne pois. Sitten kun mies herää seiskan maissa ja mä käytän koirat ulkona, niin alan nukkumaan uudestaan. Ja sitten saakin nukkua kaikista parhaimmat 3 tuntia ilman mitään häiriötekijöitä (ikkunat kiinni, kuorsaaja töissä). Saa nähdä miten sitten käy, kun on vauva yöllä herättelemässä. Eipä sitten nuku ukkokaan.



Nimestä: Mä oon miehelle yrittänyt monta monistuista kertaa sanoa, että mietittäis yhdessä nimeä pojalle, mutta jotenkin mies aina rupee heittelemaan vitsillä kaikkea Jormaa, Jullia yms. Mitä ei tosiaan anneta! Mä oon jo "valinnut" pari vaihtoehtoa, jotka on minusta parhaimman kuuloisia. Toinen nimi tulee olemaan edesmenneen isäni mukaan, tai mukaelma siitä. Joten ei täälläkään vielä olla ihan valmiita nimen suhteen.

Tänään pääsee pitkästä aikaa (1,5 viikka oltu poissa) kotiin. Pakko välillä päästä omien kotihommien pariin, kun ei täällä anoppilassa osaa oikein tehdä mitään järkevää. Kotona voi sentään pestä vauvapyykkiä. yms. Pitäiskin passuttaa mies nyt näinä lämpiminä päivinä lakkaamaan sen pinnasängyn. Pääsee sitten laittelemaan sitäkin valmiiksi...

Synnytyksestä: Mua alussa tosi paljon pelotti ja jännitti synnytys. Vieläkin se tuntuu aika kaukaiselta asialta. Kerroin neuvolassa pelosta, ja että sitä on vähän vaimentanut kun oon lukenut kirjoja aiheesta. Mutta edelleen se jännittää. Neuvolan täti oli sitä mieltä, että minun jännitykseni on "normaalitaso", pieni jännittäminen on ihan hyvästä. Ei ole siis aihetta pelkopolille lähetteeseen. Pitää kai se sitten uskoa. Pitäis olla todella ahdistunut ja menettää yöunensa asian takia, että se olisi vakavasti otettavaa...

 
Osaisiko joku sanoa, saako ilman reseptiä jotain lääkettä hiivatulehdukseen? siis mitä voisi käyttää raskauden aikana. satun olemaan kuumeessa, eikä huvittaisi lääkäriin lähteä..
 
Osaisiko joku sanoa, saako ilman reseptiä jotain lääkettä hiivatulehdukseen? siis mitä voisi käyttää raskauden aikana. satun olemaan kuumeessa, eikä huvittaisi lääkäriin lähteä..
 
leluponi: Itselläni ainakin toimi erittäin hyvin tuo Canesten Combi, siinä on siis emätinpuikko (joka raskausaikana suositellaan asettamaan emättimeen ilman sitä asetinta), lisäksi pakkauksessa on myös erikseen voide ulkoiseen kutinaan. Hiiva on kyllä inhottava riesa! :/
 
leluponi:  Noita emätinpuikkoja ja voiteita voi siis käyttää turvallisesti raskauden toisen ja viimeisen kolmanneksen aikana.  Suun kautta otettavia lääkkeitä taas ei saa käyttää.
 
Hitsi Moon ku kuulostaa tutulta toi äijän rahankäyttö! Meilläkin tekee tiukkaa rahassa ja silti äijä jostain sitä rahnaa löytää omiin menoihinsa ja vaatteisiinsa.. Eikä ikinä tarjoudu maksamaan pojan vaatteista edes osaa.. Nooh.. Yhteisillä rahoillahan tässä mennään, mutta silti pistää ärsyttämään. Toivottavasti jaksat nyt viikonlopun..

Suahili: samaa mieltä Moonin kanssa, että luulisi työnantajan ymmärtävän, että synnytykseen olisi myös isukin hyvä päästä.. Ja tukihenkilöä kannatan minäkin. Tulee kipujen kanssa todella nopeasti yksinäinen olo.. Pitäis varmaan ittelleki miettiä joku varalle, jos nyt äijä ei jostain syystä pääsis.. Omaa äitiäni en kyllä kestäis.. Sisko olis kiva, mut kohtukuoleman takia ei voi pyytää. Ehkä kysyn yhtä kaveria varmuudeksi..

Wilperi: Juu ei kannata liikaa jännittää ja miettiä synnytystä. Siinä menis vaan ne yöunet.. Ja iteki nyt tässä kipupelossa oon tuudittautunu, et sen kivun sitten unohtaa myöhemmin.. Ehkä..

Leluponi: Hiivatulehdus tuttua täälläkin.. Tässä raskaudessa ei tosin vielä ollut, mutta viimeksi oli.. Ja tuota canestenia lekuri suositteli.. Ja ilman asettia. Näillä keleillä vielä hiiva inhottava kaveri..

32 viikkoa tänään täyteen.. 64(?) päivää jälellä.. Tänään tuli semmoinen olo, et aika ei mee ollenkaan etiäpäin.. Vielä pitkä kuuma heinäkuu.. Ja osa elokuusta.. HUOOOH.. No einy.. Kyl se menee nopeesti..

Tekee ihan hirveesti mieli jäätelöä.. Tänään pihalle tulis jätskiauto.. Pakko keksiä jotain muuta tekemistä.. Ikkunat ja ovet kiinni, ettei kuule soittoa.. Jätskiauton herkut liikaa tämmöselle syöpölle..

Ostin vaavelille henkalta ja maukalta yhden 50 senttisen bodyn.. Ja kahet housut kokoa 50 ja 56.. Aattelin käyttää pääasiassa 56 ihan alusta asti.. Mut jos on hirveen pieni, ni sitten noita 50.. Poika käytti ihan alusta asti 56.. Jospa rupeis kirppareilta muutamia vaatteita tsekkaamaan.. Ei hirveesti, ku ennestään jo on.. Mut jos muutaman tytön vaatteen..

Yyh.. Kuuma..
 
Taas pikainen kommentti, ei tunnu aikaa olevan kirjoittamiseen

Levottomista jaloista kärsiville sellainen vinkki, että kylmägeelivoide jalkoihin levitettynä, juuri ennen nukkumaan menoa helpottaa kummasti! Voi lisätä tarvittaessa, ja on turvallista käyttää. Täällä ei nukuttaisi hetkeäkään ilman, kun jo sohvalla istuessa/maatessa meinaa alkaa jalat vipattamaan.

Muuten menee kohtuullisesti, liitos- ja selkäkivut vaivaavat ja harjoitussupistuksia tulee reippaasti, joten kävely on semmoista hidasta töpöttämistä. Töissä olen siirtynyt konttorihommiin loppuajaksi.  5 Ultraa on takana yhden jos toisenkin syyn takia ja seuraava on muutaman viikon päästä kasvun seurannan takia. Vauva on n. viikon jäljessä kasvussa mutta niin oli esikoinenkin, eli en jaksa huolestua. Poikaa ovat kolmessa ultrassa lupailleet (yksi 3D ultra) eli kohtuullisen varmalla pohjalla ollaan.

Hikkaaminen alkoi tuntumaan eilen, viikkoja tänään 31+0. Nukahtaminen on hieman vaikeaa iltaisin, kovasti väsyttää mutta sängyssä saa pyöriä 1-3 tuntia ennen unen tuloa vaikka kuinka väsyttäisi. Jalkoja on alkanut pikkuisen turvottamaan jos töissä vaan istuu, eikä kävele välillä.

Syksyllä muutetaan Suomeen Täällä on asunto myytynä ja Suomesta ostettuna. Muuttoa suunnitellaan syyskuun loppupuolelle, saas nähdä miten pakkaaminen onnistuu...

No ei tästä niin lyhyttä juttua tullutkaan, pitää yrittää kirjoitella taas joskus lisää pelkän lueskelun sijaan.
 
Huh hellettä! Vieläki ulkona 30 astetta, vaikka kello lähestyy puolta yheksää. Lämpimästä ja auringosta tykkään hirvittävästi, mutta rajansa kaikella. Varsinki raskaana. Liikkeitä oon tuntenu tänään päivällä vähemmän ku normaalisti ja mietin, että voikohan se johtua tästä kuumuuesta. Nyt oon siirtyny viileämpiin sisätiloihin ja vauvaki on aktivoitunu.

Meillä on nimi valmiina pojalle ku molemmilla on alusta asti ollu ihan "poikaolo". Ultrisa ei olla kuitenkaan haluttu selvittää sukupuolta, että säilyy jännitys loppuun asti. Jos sieltä tyttö tulee, niin joutuu aika moneen vaaleansiniseen asuun pukeutuun. Oon yrittäny ostella neutraaleja värejä, mutta kummasti niitä poikakuoseja on tarttunu mukaan. Vaikka eipä loppujen lopuks oo väliä sukupuolella eikä sillä, minkä värisisä vaatteisa vauva elämänsä pari ekaa kuukautta viettää.

Mua ei synnytys ihme kyllä pelota yhtään, ennemmin ootan innolla. Yritän olla tekemättä liikaa suunnitelmia etukäteen ku eihän sitä yhtään voi tietää, mitä se tuo tullesaan. Mies on ihan innokkaana tulosa mukaan, vaikka tunnustaaki pelkäävänsä. Oon menny ajatuksen tasolla jo vähä synnytystäki pidemmälle ja suunnitellu mm. ristiäisiin tarjoiluja... Ai miten niin muka on tylsää.. Varmaan leivon mahollisimman paljo pakkaseen etukäteen, että olis yks stressinaihe vähemmän syksyllä.
 
No voi.. Pikasesti tulin kommentoimaan.. Siis nythän mulla on 56 päivää jälellä.. Ohos..tuntuu todelta vähältä...
 
Josku Mä oon kans huomannut, että vauva liikkuu päivällä vähemmän kuin aiemmin. Luulen, että osaksi liittyy tähän kuumuuteen, ja osaksi tuohon, kun tuossa tickerissäkin lukee eli näillä viikoilla alkaa tila käydä ahtaaksi eikä mahdu liikkumaan enää niin hyvin kuin aiemmin ja että vauva nukkuu suurimman osan ajasta. Itse huomaan, että aamuisin ja iltaisin täällä liikuskellaan enemmän.

Eipä osanneet koirat nukkua meidän kotona aamulla pitkään, kun olis mammaa nukuttanut. Mutta kylläpä oli ihanaa tulla eilen kotiin, kun oli ollut 1,5 viikkoa poissa (viime kesänä tehtiin 4 viikon reissu ja silloin en halunnut reissata koko kesänä enää yhtään). Jokin pesänrakennusvietti meneillään, tekisi mieli kamalasti järjestellä kaappeja yms. Vauvapyykinpesua meinasin tehdä tänään kaiken muun lomassa. On niin kuuma, että ei jaksa ulkona hillua. Jos nyt rikkaruohot keräisi kukkapenkistä niin siinä on jo tarpeeksi.

 
Täällä myöskin liikutaan vähemmän kuin ennen.. Oon ite kanssa tullut siihen tulokseen et noi helteet sen tekee. Täälläkin aamuun ja iltaan ajoittuu nykyään tuo myllerrys. Silloin kun on vähän viileempää.

Kovasti on tehnyt mieli mennä uimaan, mut en tiiä kehtaanko tän mahan kanssa mennä.Vaikka ei mulla oo esim. raskausarpia eikä mitään mut jotenki tuntuis hassulta mennä tän mahan kanssa lyllertämään rannalle.Tosin pitäis hankkia isompi yläosa, koska ainakin mun rintavarustus ei enää mahu entisiin bikineihin.

Tänään tuli jo huhkittua ikkunoitten parissa. Onneks mies oli apuna. Taas näkee uloskin :) Toisaalta kyllä tuntee heti selässä että vähän on taas tehty jotain.. Nyt jos menis viilentävään suihkuun ton huhkimisen jälkeen..
 
Taas täällä mies siis tekee mitä huvittaa.  Kun se olisi valmis näkemään yhtä paljon vaivaa perheensä eteen kuin kavereiden ryyppyreissujen kanssa...  Täällä on tapeltu eilisestä asti siihen pisteeseen asti että kihlasormukset lenteli.  Ehkä tilannetta selvittää sekin, että tässä on sopivasti kihlapäivä käsillä, mutta sekin tuntuu olevan miehelle yhdentekevää.  Mä en kaipaisi mitään suuruudenhulluuksia tai kuuta taivaalta, ihan tavallista arkihuomioimista.  Ite yritän parhaani mukaan piristää miehen arkea ostelemalla väliin semmosia sen omia herkkuja tai jotain pikkulahjoja tyyliin Aku Ankan taskukirja silloin tällöin.  Mitään vastavuoroisuutta on turha odottaa, se oli kerran jo ihan paniikin partaalla kun pyysin sitä tuomaan mulle kaupasta jotain hyvää, kun ei tiennyt mitä olisi tuonut.  Ekaa kertaa meidän suhteen aikana se huomioi tänä vuonna mun synttärit - samoin äitienpäivän.  Näitä se tuskin olisi muistanut jos en olisi niistä paapattanut jo usean viikon ajan etukäteen.  Kihla- ja vuosipäivien ajankohtia se ei edes muista.  Kun joskus edes kiireiden keskellä jaksaisi järjestää perheellekin jonkun vapaapäivän...  En tosiaan kummempia kaipais kuin jotain mukavaa normaalia yhdessäoloa mutta kun ei niin ei.  Aina jos on jostain puhe, ihan vaikka perheen kesken uimahalliin menemisestä, niin työt tai joku muu syy pistää vastaan.  Tottakai mä ymmärrän että niitä töitä on tehtävä (tähän se aina vetoaa että pitäiskö lopettaa töissä käyminen ja heittäytyä sossun elätettäviksi että olisin tyytyväinen...) mutta kun työt saa väistyä aina silloin kun mies haluaa tehdä itekseen kaveriensa kanssa jotain kivaa.

Eilen sitten mielenosoituksellisesti lähdin yksin ulos syömään (millä rahalla koko perhe olis sitten taas yhden päivän ruuat saanu...) "kun sitä rahaa kerran on tuhlattavaksi asti".  Kostoksi kiersin myös lastenvaateliikkeitä jos olisin esikoiselle jotain löytänyt.  Ei kyllä mitään kivaa osunut silmiin joten jäi shoppailut sikseen.  Olishan se varmasti nyt kaduttanut jos olisi enemmänkin tuhlannut (etenkin kun ne ois sitten ruuasta pois).  Inhottaa vaan että ite joutuu venyttämään sentit pitkulaiseksi että saadaan täyspainoista ateriaa eteen joka päivä ja toinen sitten tarvittaessa ihan huoleti tuhlaa.  Mulla on monesti omatunto soimannut jos oon vaikka jonkun lelun pojalle ostanut, vaikka siihen menisi vain euro tai pari, saati jos itelleni jotain ostan (enkä itelleni osta tosiaan ennen kuin on oikeesti pakko kun en kerran tienaakaan).  Samaan aikaan mies tuskin potee omatunnon tuskia kun törsää satasia baareihin ja taksikyyteihin. 

Anteeksi tämmönen valtava omanapainen avautuminen, ottaa vaan niin pirusti päähän ja tuntuu todella lohduttomalta ja tulevaisuus näyttää synkältä.  Jos nyt edes vähän helpottais tää avautuminen ettei ton pojan tarttis koko loppu viikkoa katella kun äiti itkee.
 
Todella kurjalta kuulostaa Moon!! emoticon  Eikä haittaa yhtään, että täällä avaudut. Sitä varten tää palsta on.. Saa avautua. Ja usein jo se, että saa asiat ulos joko puhumalla tai kirjoittamalla helpottaa. Ainakin itseäni.

Tiedän jollain tavalla, että miltä susta tuntuu. On niin väärin, että mies aattelee vaan omia menojaan ja tuntuu siltä että on jotenkin unohtanut, että hänellä on myös perhe. Välillä täälläkin äijä tuntuu semmoisen pienen jutun unohtamaan.

Paljon jaksamisia sulle ja toivon todella paljon, että löydätte jonkun ratkasun tohon teiän tilanteeseen. Olisin enemmän kirjottanut ja ajalla, mutta poika juuri heräsi ja huutelee tuolla..

Jaksuja..emoticon  ei nyt löytyny mitään kivaa hymiöö..
 
Moon Onpa tosi kurja tilanne siellä! Miten mies voi olla noin hölmö!! Monesti sitä vasta sitten tajuaa mitä on omistanut kun sen menettää. Toivottavasti sun miehesi tajuaisi teidän perheen arvon ennen kuin on liian myöhäistä. Tsemppiä ja jaksamista! Tottakai täällä saa avautua, sitähän varten me ollaan täällä, toinen toisiamme kanssasisaria tukemassa!

 
Voi Moon! *hali* Turhaan pyytelet valittamista anteeksi, valita vaan ihan niin paljon kun sille tuntuu. Parempi vaan avautua sen sijaan että pitäis asiat sisällään. Toivottavasti se sun miehenretaleesi alkaisi pikkuhiljaa ymmärtämään laittaa asiat oikeaan arvojärjestykseen.
 
Kiitos tytöt tuesta :')  Onhan se ollu mieli maassa koko päivän, ihan semmonen lama päällä, mutta ajattelin sitten että yritän olla ajattelematta koko ukkoa ja suhdekriisiä ja yritän vaan nauttia siitä että saan ainakin nämä illan suut nyt viettää aikaa itekseni.  Tai siis onhan tuo pieni karvapää tuolla huoneessaan nukkumassa mutta mutta.

Ja muuten kostoshoppasin tänään esikoiselle sandaalit.  Nojoo, tarpeeseen ne toki tuli mutta silti <:)  Ja ostin jäätelöäkin pari pakettia ja mansikkahilloa lettuja varten!  Miten niin tunnesyöppö...
 
Kääks! Mä huomasin eilen että mun nänneistä tuli pienen pieniä tippoja sellasta kirkasta, tahmeaa nestettä. Se oli valehtelematta suurempi shokki kun raskaustestin plussa!
Tunteet meni kauhusta innostukseen ja pelosta valtavaan onneen, kai tämä oli sitten se hetki
joka ihan tosissaan realisoi että lapsi on tulossa. :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top