Kesäkuun keskustelut!

Täällä ainakin helle vie veronsa. Päivisin ei pahemmin huvita syödä mitään ja illalla tekee vaan kaikkee suolaista mieli.. niinkun sipsiä ja pizzaa. Mansikoista on myös tullut kestosuosikki. Niitä tulee mussutettua melkein joka päivä.
Sormet alkaa myös olla sen verran turvoksissa että kihlasormus kiristää iltaisin jo ihan kunnolla. No, jos vaikka tässä kesällä saatais viimenään sää sormukset kaiverrutettua, kun se tossa viime syksynä vähän jäi.

Voi herranjestas kuinka vaikeeta on sheivailla sääriä tän mahan kanssa! Ihan suosiolla jätin sheivailurajan vähän polven yläpuolelle kun sekin operaatio oli melko haasteellinen.

Mäkin tykkään olla ilmastoidussa autossa, jos saan itse ajaa. Muutenkin oon herkkä pahoinvoimaan autossa niin raskaana tää ihana vaiva on moninkertaistunut. Riittää että ajetaan suoraa tietä niin hetken päästä mulla on jo ällö olla. Itse jos saa olla ratin takana niin kaikki on ihan hyvin.
 
Mulla on kans tuntunut välillä sellaista jomotusta alapäässä, se vähän riippuu asennostakin jossa on ollut. Menee kyllä itsestään ohi, joten on varmaan ihan normaalia.

Helteellä on ruoka maistunut ihan entiseen tapaan, lisäksi jäätelöä on tullut syötyä enemmän. Jatkuva herkkuhimo on laantumaton...

Eilen käytiin hakemassa lastenvaunut. Ostin ne entiseltä työkaverilta 320 €:lla. Runko on Brion Happy ja kantokassi Kombi 2009- mallistoa, itse vaunut on reilun vuoden vanhat. Väri on ruskea.

http://www.abc-annons.se/BRIO-Happy-kombivagn-09_184155.htm

Tosta pitäis nähdä kuva vaunuista.

Aamulla ei taas nukuttanut kun olis saanut nukkua... näin yöllä pahoja unia. Tänään olis ollut mun isän 60-vuotissynttärit. Isä kuoli yllättäen v. 2004 vain 52- vuotiaana. Välillä on tosi kova ikävä ja kuvittelen, miten isä olisi nauttinut ukiksi tulosta. Onneksi vauvalla on kuitenkin yksi ukki (appiukko). Itse en ole koskaan kerennyt tavata ukkejani, kumpikin oli kuollut jo 10-20 vuotta aiemmin.

Onneksi tänään pitäisi helteiden helpottaa. Ei haittaa yhtään että sataa vettä välillä, on ollut kyllä niin tukalaa... Toivottavasti heinäkuussa ei olisi viime kesän kaltaisia helteitä, ihan kamalaa viimeisillään. Yritin yhtenä päivänä siivota, niin jouduin toteamaan että imurointi helteellä on hullun hommaa.

 
Hienot menopelit Kcatri!

Ihanaa kun ilma vähän viilenee! Pystyy ollakkin jotenkuten jo. Oli kyllä todella tukalia nuo kuumat päivät, hiki virtasi paikallaan ollessa, joka paikkaa kolotti ja muutenki vähän huono-olo. Yleensä kyllä rakastan kuumia päiviä mutta näin raskaana ollessa se ei kyllä ollut ihanaa. Onnistuin jopa itseni polttamaan, jeejee. Olin kyllä todellatodella kipeä. 

Syömisestä, ei oo kyllä ruokaa tehnyt mieli koko viime viikolla. Hedelmiä oon syöny, ja mansikoita. Ja juonu paljo vettä ja mehua! Ja piimää 8) (auttaa myös hyvin närästykseen)

Laskeskelen kovasti viikkoja, että tulis se 36 viikkoa täyteen ja sais ruveta tekemään muutakin kuin olemaan :D

 
Huh, täällä ei vielä ole helteeltä niskaa taitettu eli elohopea on kieppunu siellä kolmessakympissä tänäänkin.  Huomenna pitäis jo helpottaa, hyvä hyvä!

Tuli toi ukkokin tossa kotiin, melko ääni painuksissa kuin puliukolla konsanaan...  No ilmoitin sille sitten että saa luvan viedä perheensä ulos syömään kun en tahdo ruveta vielä hellallakin kotia lämmittämään.  Tää oli ikään kuin se kihlapäivän ateria.  Jotenkin oli yksinkertaisempaa vielä muutama kuukausi sitten käydä ravintelissa, sillon toi jo maan pintaa kuluttava lapsonen ei ollut vielä ihan yhtä eläväinen <:)  Mutta ruoka oli hyvää ja ihan hyvin sujui siis kuitenkin.

Viime yönä tuli nukuttua ehkä kolme tuntia taas maksimissaan.  Ei näköjään kärsis juoda enää ollenkaan kahvia!  Kahviteltiin eilisten vieraiden kanssa joskus kolmen pintaan päivällä enkä olis uskonut että se koko yötä vaikuttaa...  Vaan niin se toleranssi laskee kun ei juo kun sen kupin tai kaksi viikossa.  Ihme sinänsä että pystyn näräsestä huolimatta kahvia ylipäätään juomaan, viime raskaudessa ei näillä viikoilla tullut kuuloonkaan enää.  Nytkin huomaa sen, että kahtena peräkkäisenä päivänä ei pysty sitä kupillista juomaan tai saa ottaa taas muutaman päivän sappilääkekuurin :( 
Ensi yönä luulisi unen tulevan, toisaalta vieressä on sitten taas toi kuorsaaja...  Makuuhuoneessa meillä on sentään mukavan viileetä vaikka muu kämppä tropiikkia muistuttaakin.

leluponi, tuli mieleen semmonen juttu että sain jollain ilveellä itteni sun blogin lukijaksi mutta kommenttia se ei silti anna mun jättää.  Höh.
 
Täällä ollaan reissattu pari viikkoo melki putkeen, ni ei oo ehtiny kirjotteleen!

Helteet ei haittaa, koska kotona on ilmalämpöpumppu ja ihanat +22 astetta, ja mulla ei oo viäkään alkanu raskaushikoilu (minkä pitäs alkaa jossain puolessa välissä, mut viimekski alko rv30), enemmänkin palelen. Aurinkoo oon ottanu normisti, et jonkun tunnin kerrallaan, eikä enempää ehtiskä (tän ehtii tytön päikkäreillä), mut muuten tulee oltua ulkona hiekkalaatikolla ja rannalla. Eli ruokaakin taitaa menä normimäärä, jädee vois syödä vaikka kuinka paljon mut koitan jonkun kohtuuden pitää.

Viime raskaudessa mulla oli kans sitä sukkapuikkojuttua, nyt ei oo viä ollu. Mut alaselkä on löystyny!! Seison aina sillai toispuoleisesti paino toisella jalalla, ja siitä täytyy suoristaa ittensä tosi hitaasi ja alaselkään sattuu.

Blääh, viä reilu 9 viikkoo, menis jo nopeesti!! Ja tasan kuukausi et loma alkaa!! :)
 
mulla oli sit tosi ihana kotiin tervetulotoivotus kun eilen illalla myöhänä kotiin tultiin :( 
tulin sisään niin haistoin et onpa lämmin haju. no sit menin esikolta peseen hampaita niin eipä syttyny vessaan valot. ukko meni sit sulake taululle, no sieltähän oli sit valaistuksen sulake pamahtanu. ja jotain ukko siinä alko et mahtaa olla pakastin sulana kun hurahti heti käyntiin kun sulakkeen pisti takas.
no alettiin sit katteleen niin pakastimet sulana ja jääkaappi ihan lämmin, jess kaikki ruoat pilalla :( mistähän hitosta sitä repii rahaa ruokaan, mulla on joku 20-30 kymppiä rahaa ja seuraavaks tulee lapsilisät ja siitäki menee 50 lainan maksuun :( :( :(

lämmintä on piisannu ja hiki on ollu, ruoka on maistunu normaalisti ja vettä on menny vaikka kui paljon, kun autossa on istunu. 
ens viikko viel olis reissaamista tiedossa, pitäs lähtee mun vanhemmille, onneks siihen on matkalippu jo ostettu. 

vaavi voi ilmeisesti hyvin kun iskuja satelee, nyt on alkanu iskut tuntumaan aika lailla aina oikeassa kyljessä, yks päivä jopa tunsin jalan :)
 
siala:  Voi ei, todella kurjaa toi sulakkeen aiheuttama hässäkkä!  Meillä kanssa alkoi aikanaan jääkaapin termostaatti temppuilla ja ennen kuin saatiin korjaaja niin oli pari kaapillista ruokaa pilaantunut.  Ai että otti päähän!  Ja taisi kanssa olla semmonen vuodenaika ettei edes pihalle saanut hätäsäilöön tavaroita :(   Onneksi teillä oli kuítenkin sulakkeesta kyse, eikä tartte odottaa ihan lähitulevaisuudessa vastaavaa ilmiötä.

Aika hassua, mä hikoilin esikoista paljon enemmän kuin tätä tulokasta!  Ja esikoisen aikaan oli tosissaan ihan järjettömät pakkaset.  Leuhotin tukka märkänä toppatakki auki -20*c:ssa...  Nyt taas tuntuu että hikoan kyllä helteellä mutta muuten ei ole vastaavaa läpimärkyyttä <:)

Tasan kaksi kuukautta laskettuun aikaan!  Aloin just kattelemaan noita huonekalulakkoja netistä, josko sen pinnasängyn lakkaisin minäkin.  Esikoisen sänky on vaan öljytty ja siitä tehtävästä ainakin selvisin kunnialla :D  (tai no ainakin välttävästi)  Se homma ois tosissaan vaan hyvä tehdä nyt että kerkee ne käryt lähteä, siitä tulee nimittäin uskomattoman pitkäksi aikaa voimakas haju.  Tai ehkä voi syyttää raskaana olevaa nenää yliherkkyydestä <:)  Lakka olis ehkä kestävämpi mutta pitäis ilmeisesti ottaa selville mikä lakka on turvallista sitten kun lapsi alkaa sitä sänkyä nakertaa...

Ihanaa, nyt on täälläkin viileetä!  Sisällä joku 20 astetta, tykkään!
 
Moon, et ole ainoa, viimeksi kun katsoin niin blogillani oli 3 lukijaa, jee! :)
Raskaushikoilu, mitä se on?!  Minä en kyllä ole hikoillut normaalia enempää... Ainakaan vielä.
 
Heissan! Oon ollut joitain päiviä lomilla ja nyt oli viikonloppu, enkä jaksa/ehdi oikein konetta kotona availla. Mäkin nautin nyt viileästä säästä. Yleensä tykkään kuumasta, mutta siitä en tykkää yhtään että yöllä ei saa kämppää viileäksi. Ja sitten tietysti mietin että läkähtyykö tuo esikoinen. Tai vilustuuko jos nukkuu ikkuna auki ja tulee vetoa jne. Tuli tuossa vaan mieleen, että vaikka tää maha on niin tuskastuttava, niin eipähän tarvitse vielä stressata vauvan hyvinvoinnista jos on kamalat helteet, kun tuolla sisällä on kuitenkin tasalämmössä. :) Jotain hyvää siis siinäkin että pitää elokuulle odotella!

Supistuksia on aika paljon, ja mietin että missä vaiheessa niistä pitäisi oikein kysyä? Ei ne ole kivuliaita, mutta en oikein tiedä missä vaiheessa pitäisi oikeasti alkaa vaan levätä. Varsinkin kotona menee välillä hermot, kun mies vaan istuu ja lukee lehteä / näprää puhelinta, kun lapsi kaataa jugurttia päälleen tai heittää ruuat lattialle tai pyytää jotain. Ja mies ei edes kuule! Useimmiten mä en jaksa huomauttaa miehelle asiasta, vaan on helpompi ja nopeampi itse nousta / kumartua / hakea / antaa. Ja sit mä olen ihan poikki muutaman tunnin jälkeen. Ja mies vaan sanoo että mun "pitäis ottaa rauhallisesti ettei vauva vaan tule etuajassa". Arrrgh. Eipä sitä jaksa koko ajan olla huomauttelemassakaan asioista, olisi kiva vaan jos mies joskus huomaisi asioita oma-aloitteisesti, eikä niin että mä olen jo ehtinyt hoitaa asiat siinä vaiheessa kun hän vasta "on ehtinyt lukea lauseen loppuun" ja nostaa naamansa lehdestä. Sotkulla kun on taipumus kasvaa tuon vilkkaan typsyn kanssa, jos sitä ei hoida heti.... Ohops, tulipas valitusryöppy!! Pahoittelen. :(
 
Ruoka on kyllä maistunut mulle suorastaan valitettavan hyvin, varsinkin suolainen. Tosin olen myös mussuttanut viime aikoina ihan liikaa karkkia! Oon muuten siirtynyt enempi suklaaseen, kun karkkien lisäaineet vähän hirvittää, mutta suklaa ei oikein toimi näillä helteillä. :) Ainakaan salaa lapselta. :) Jotenkin pitää vaan yrittää jaksaa kun nukkuu huonosti, ja sitten siinä sortuu mussuttamaan... 

Synnytyksestä. Voi että. Mitä siitä nyt sanoisi. Mulle jäi koko kokemuksesta tosi hyvä fiilis. Synnytys oli kyllä aika nopea, joten siinä mielessä pääsin "helpolla". Tosin mitään kivunlievitystä ei sitten ehditty antaa, vaikka olin epiduraalia ajatellut. Mutta musta melkein supistukset sattui eniten. Sitten kun ponnistusvaihe alkoi, niin se ponnistaminen vei ainakin ajatukset pois kivusta, niin ettei se (muistaakseni???) niin paljoa sattunut - muuta kuin siinä kohti kun pää tuli ulos. Ja silloin olikin homma jo ohitse. Ja mulla tehtiin se pieni viiltohaava ja tuli myös pieni repeämä. Yritän oikeastaan vaan sanoa, että kun niistä supistukivuista joutuu joka tapauksessa kärsimään, niin ei kannata liikaa pelätä sitä ettei ehdikään saamaan kivunlievitystä. :) Ja pystyin heti synnytyksen jälkeen kävelemään (hitaaaaaasti). Mä en itse juurikaan ajatellut synnytystä etukäteen, kun luotin siihen että kyllä luonto ja kätilöt sen homman sitten aikanaan hoitaa - ja samaa yritän ajatella nytkin. Se on kuitenkin sellainen välttämätön tapahtuma, jos tässä tilanteessa on. :) Mutta kokemuksena mulle se oli ainakin ihan mieletön: en ole huumeita kokeillut mutta aikamoinen trippi se oli! Nuppi oli ihan sekaisin hormoneista, eikä väsyttänyt yhtään vaikka olin valvonut 2 vuorokautta (eka yö "menkkakivuista" kärsien ja toinen yö pientä vauvaani ihmetellen niin etten malttanut nukkua). Menkkakivut alkoi siis puolenyön jälkeen, viiden aikaan totesin että turha yrittää enää nukkua, puoliltapäivin oltiin sairaalassa (3cm auki), lilluin ammeessa ja 15.30 syntyi tyttö. Mulla ainakin oli miehestä suuri apu siinä, että alaselän hierominen helpotti kipua tosi paljon, joten joku mies/kaveri/äiti on kiva olla siellä mukana. Ja ihmeellisintähän on että supistusten välillä ei satu yhtään, eikä kipua oikein edes muista... :)

Saa nähdä miten tämä toinen kerta menee! Kyllä se vähän jännittää! :)
 
Ihana sade ja ulkona ihanan viileää! emoticon  Sisällä on edelleen tuskaisen kuuma, meidän olkkaria ei vaan saa viileeksi. Onneksi makkari on sentään viileä.
Helpotukseksi hain jädeä kaupasta... ja ehkä vähän sipsiäkin. Keskiviikkona saan sitten taas kuunnella saarnaa herkuttelusta neuvolassa.

Mulla on meneillää joku ihmeen seksihimokausi. Vähän väliä oon kinuamassa mieheltä, hän ei tietenkään ole kovinkaan vastahakoinen.

Onneksi kohta jo saa päivät touhuta vauvan kanssa. Tämmöinen loputon vapaa-aika saa mut vaan suunnittelemaan kaikennäköistä. Suunniteltiin miehen kanssa että vuoden päästä syksyllä mentäisiin naimisiin. Niitä nyt oonkin sitten tässä viikkotolkulla ideoinut. Ideoitavaa riittääkin sillä en missään nimessä halua perinteisiä suomalaisia nuorisoseurantalo-häitä. Lista kaikesta mitä en halua mun häihin on huomattavasti pidempi kun se lista mitä halutaan :D Alkaa vaan tuntumaan ettei vuosi häiden suunnitteluun helsingissä oo mitenkään ylimitoitettu. Monet hienot juhlapaikatkin on jo varattu puoltoista vuotta etukäteen. No onneksi tässä on vielä aikaa.

Nyt sitä jäätelöä.. namnam.
 
Mulla kans sama fiilis synnytyksestä kun Sonjalla, et se avautumisvaihe oli tuskasempi. Viä kun se tapahtu lopussa niin nopeesti, ni supistus kesti tauotta vaikka kuinka kauan, viimenen varmaan puol tuntia. Ja kun mitään tosiaan ei ehtiny saamaan. Siinä ponnistusvaiheessa on sentäs välissä ne levähdystauot, millon ei sattunu yhtään, ja kun se alkaa niin tietää et se kestää sen tyyliin ihan max. 2h (loppusuoralla ollaan!!), supistukset ny voi kestää vaikka kuinka kauan ja välillä loppuakin. Ja kun pää tuli ulos ni se nyt sattu ihan törkeesti, tuntu kirjaimellisesti et halkee!! Mut sekään ei onneks kestä kauaa. Mentiin kans sairaalaan joskus ennen neljää ja 18.22 tyttö synty. Ei paljo ehditty selkää hieroon tai kauratyynyä lämmitteleen :)
 
Samaa liputetaan täälläkin.  Avautumisvaihe on yleensä synnytyksen ehdottomasti kivuliain vaihe!  Se on yleensä myös se kaikista pisin vaihe.  Jotenkin mua ainakin auttoi niiden kipujen kanssa se tietoisuus, että ne vie koko ajan sitä synnytystä eteenpäin.  Samoin kun tiesi mistä ne johtuu ja että ne eivät ole vaarallisia vaan loppuvat aikanaan.  Paljon kamalampaa on joku sairauskipu kun ei tiedä loppuuko se vai onko kuolemaksi <:D  Mulla oli kerran erittäin paha molemminpuolinen munuaistulehdus (valitettavasti mulla on ollu näitä monta) ja olin ihan paniikissa kun pelkäsin kuolevani, ne kivut oli jotain ihan hirveetä! 
 
Täälläkin on ollut hirvee tuska ton kuumuuden kanssa, kokoajan >30 astetta sisällä ja ilmahan ei tosiaan vaihdu.. Tänään on onneks helpottanu kun toi sää muuttu. Ja tänään se mies palas kotiin lomilta ja valittaa kokoajan kuumuutta, oispa vaan ollu täällä niitten helteitten aikaan!! Tosi ihanaa vielä kun sai kaiken ite tehdä, ja kyllähän mun sitä ruokaa mieli teki kun oli niin heikko olo että se helpottais, mutta se on pikkasen hankalaa. Kun pyörryttää niin jumalattomasti kun nousee edes hetkeksi ylös, niin mähän sit viimesillä voimilla itkin ja tein ittelleni näkkäriä.. Eli syömispuoli jäänyt heikommalle ihan vaan siks ettei yksinkertasesti kykene. Mut eilen kyl sit kun sain syötyy vedin bikinit päälle ja imuroin koko kämpän viimesillä voimilla ja hyppäsin siinä vähän väliä jääkylmässä suihkussa. :D Kyllä keinot keksitään.. Sen urakan jälkeen olin kyl taas ihan pökräämässä ja oksetti kauheesti.. Nyt en kyllä haluu enää rehkiä ollenkaan vaan leiriydyn tohon sohvalle ja mies saa passata mua! Joo kumpa voiskin.. Sillä on niin paljon töitä että taitaa enemminkin odottaa multa passausta kuten ruuat aina valmiina jne.. :( Ei se varmaan pysty käsittää minkälaista selviytymistaistelua mulla tää yksinolo on ollut.

Mulla kanssa tota sukkapuikkokipua on ollut. Samantapasta on ollut jo pidempään lievänä mut se on kyl pahentunut. Ja yleensä sillä tavalla et kun  teen muuta fyysisesti rankkaa niin sattuu julmetusti. Mutta se ei ilmeisesti oo mitenkään vakavaa? Vai onko? Mä oon itte yhdistäny sen noihin kasvukipuihin kun tuntuu että koko alavatsa kramppaa ja vilhoo ja venyy(tuntuu hitaalta repeytymiseltä) millon mitenkin ja mistäkin ja neuvolassa aina sanotaan että ei voi mitään. Koska ei ne supistuksia ole.

Jotenkin meinaa tulla kauheen negatiivinen kirjotus kokonaisuudessaan niin kirjotan jotain kivaakin. :) Mahan päältä on kiva tunnustella kun pystyy jo oikeen seuraamaan vauvan jalkaa kun se  venyttelee. :) Hihi.. Semmonen loppukevennys.
 
Voi tätä ihanuutta ku helteet on ainaki toistaseks ohi. On paljo parempi olo ja jalkojen turvotus ja pakotus on lähteny, myös sormukset mahtuu taas sormeen. Ihanaa ku pystyy kotona jotain touhuaan ilman, että tulee heti kauhean huono ja tukala olo. Eilen jopa vähä siivosin ja leivoin. Jalat on tosin alkanu väsyä paljo enemmän ku ennen, jos vähä kauemman aikaa pitää seistä ja kävellä. Onneks tuo mies hieroo niitä ahkerasti iltasin. :)

Potkuja tuntuu nyt helteitten loputtua enemmän. Iteki oo monta kertaa bongannu vauvan jalan ja pyllyn, varmaan johtuu myös siitä ku tiiän miten päin vauva tuola asustelee. Mulla on koko ajan vähä ristiriitaset tunteet: toisena päivänä haluaisin vauvan syntyvän heti, toisena päivänä hirvittää ku tuntuu, ettei oo ees vielä ihan tosisaan tajunnu koko tulevaa perheenlisäystä... Loppujen lopuks synnytys on joka tapauksesa tosi lähellä, enää muutamista viikoista kiinni. Vauvalle olis jo sänkyki valmiina oottamasa ku innostuin ompeleen "korikärryihin" uuet reunukset.

Plääh, kohta hammaslääkäriin paikkauttaan viimenen reikä. Ilman puudutuksia meinaan pärjätä, saapahan ainaki karaistusta kivuille synnytystä varten. :) Hammaslääkäri suositteli sylkinäytteen (kariesbakteeri tai vastaava) ottamista sekä multa että mieheltä. Onko muut aikonu kyseisen näytteen ottaa?
 
Wilperi: joo toi sheivaus on kyllä semmonen toimenpide.. Viime raskaudessa istuin tuolilla kun jalat sheivasin.. Pikinirajoja en ees yrittäny..

Kcatri: Nätit vaunut oot löytänyt.

Kurjaa minkä tempun sulake oli tehnyt siala. Meillä ei oo tommosta onneks viel vastaantullu..

Sonja: Mäkin pähkäilin tota esikoisen nukkumista. Ikkuna kiinni ihan liian kuuma.. Ikkuna auki, ni pelkäsin et tulee liian kylmä(aika epätodennäköstä) tai sitten et itikat tulee ja syö koko pojan.. Tuskin niistä supisteluista mitään haittaa ole jos kerran ovat kivuttomia.. Mut voihan sitä kysästä neuvolasta. Jos pääsisit tarkastukseen.. Yks kamu ei tiennyt koska supistaa ja koska ei.. Ja synnytti viikolla 34 ja lekurit sanoivat et ihan selvästi supistellut aiemmin..

Ihana ilma!! Ei olleskaan kuuma.. Näitä lisää..

Mulla synnytys taas oli lähes kivuton sen jälkeen kun sain sen epiduraalin. Supistukset oli vaan semmosta paineen tunnetta ja satuin saamaan puudutetta just ennen ponnistusvaihetta, ni sekin meni lähes kivuttomasti.. Siksi just pelkään etten tuu saamaan sitä epiduraalia ja tästä synnytyksestä ei jäis niin hyvää kuvaa ku ekasta.. Sain epiduraalin jopa ihan ekana ku menin saliin.. Yhessä supistuksessa käytin ilokaasua.. Josta mulle ei ollu mitään hyötyä ja seuraavaks jo laitettiin se epiduraali..

Nyt oon saanu jo vauvanvaatteita pestyä.. Oujee.. Sitten puuttuu vielä kehto viimeistelemättä ja pitäis hommata vaunukoppa ja hoitopöytä.. Sit sais vaaveli tulla. Laskin et voi olla hyvinkin mahollista, että synnytys alkaiski jo 5 viikon päästä.. Hui.. Maksimissaan 9 viikkoa.. Hui hui.. Toivottavast ois ny ainaki 4 viikkoa masussa..

 
Onko muilla tämmöistä, että ruoan jälkeen maha tuntuu tosi pinkeältä? Vaikka ei olisi edes syönyt vatsaa täyteen, niin varsinkin navan kohdalta tuntuu että ihoa kiristää... Tähän varmaan liittyy mulla ummetus, maha tuntuu toimivan säännöllisen epäsäännöllisesti, korkeintaan joka toinen päivä. Kait siellä suolikin on jo aika pinkeenä...

Tänään sain jopa imuroitua koko huushollin ja vaihdettua petivaatteet. Oikein saavutus sinänsä, ensin menee pari tuntia kun yrittää saada itsensä sohvalta ylös, mutta kun lopulta rupee touhuamaan niin saa ihan hyvin kaikkea aikaiseksi. Imuroidessa jossain vaiheessa kun kumarruin niin mahasta vihlasi tosi ikävästi. Toisella kerralla ei kuitenkaan. Olisko vaaveli ollut jossain huonossa asennossa sitten.

 
Onks teillä muilla sillain että sattuu kun vauva potkii alasuuntaan? Tätä on vähän vaikea selittää, mutta potkut tuntuu siis ihan erilaiselta kun potkii tohon mahaan päin eli ulos päin kun sillon ei satu ollenkaan mutta kun potkii alas päin, sattuu välillä tosi paljon. Sillä tavalla kun tuossa kyynärpäässäkin luun vieressä on se hermosuoni niin jos sen täräyttää sattuu perkuleesti, niin vauvan potkut alasuuntaan tuntuu vähän samanlaiselta. En oikein ymmärrä mitä siellä kohdussa on sellaista kosketusherkkää että miksi siitä sellaista kipua tulee.. Kuitenkin suhteellisen harvoin potkii siihen suuntaan niin paljoa joten en oo varsinaisesti tästä asiasta joutunut paljoo kärsimään mutta ajattelin tulla tänne ihmettelemään että onkohan tää ihan normaalia.
 
Voi ihanaa! Nyt on viimein kaikki 4 kummia saatu valittua ja kaikki "ykkösvaihtoehdot" joilta kysyttiin suostuivat yhtään miettimättä. :)
Ollaan onnistuttu jotakuinkin selvimään ristiäisongelmakin. Päädyttiin kuitenkin siihen että kastetaan vauva kirkkoon. Juhlat pidetään mun kotiseudulla. Siellä on eräs oikein kiva juhlatila/pitopalvelu jota ajateltiin paikkana hyödyntää. Jotenkin täytyy vaan kikkailla vielä "turvatoimia" niin ettei mun isä tule niihin ristiäisiin. (Faija on katkeroitunut totaalijuoppo ja ei olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä, muun suvun kanssa kylläkin ja juurikin tälle muulle suvulle täytyy ilmoittaa että mun isää ei sitten oteta mukaan ristiäisiin.)

Tulipa semmoinen niinkin typerä asia mieleen että mikä merkitys sillä kastemekolla ihan oikeasti on?
Voiko sen vauvan kastaa ilman sitä mekkoa? Musta ois suloista jos vauvalla olis joku siisti pikku puku tms. päällä ristiäisissä koko ajan. Eihän sitä mekkoakaan pidetä päällä kun sen toimituksen ajan.

Viilentynyt sää on selkeästi vaikuttanut meidän pikkumiehen aktiivisuuteen. Vauva on raivotarjonnassa lähes koko ajan, poislukien kuperkeikat. Suorassa hän ei kuitenkaan tykkää olla vaan enemmänkin toisella puolella. Toinen puoli vatsasta on välilllä ihan tyhjä. Aika-ajoin on jopa ällön näköistä kun vatsan päälle näkyy kun vauva potkii/tunkee päätään tai peppuaan. Koko vatsa liikkuu pikkuisen liikkeiden mukana. Kylkiluut vaan alkaa tällä äipällä olla välillä aika hellänä kun tuo pikkuinen tosiaan pää alaspäin pötköttelee niin jalat sitten sätkii ylöspäin. :)
 
wilperi:  Se kastemekko symboloi pituudellaan jotain...  En muista enää yhtään.  Mutta sitähän ei tosiaan pidetä kuin sen itse kasteen ajan, moni hommaa jonkun juhlavaatetuksen vauvalle muuksi ajaksi.  Ja toisaalta kun on ihan pienistä kyse niin ei ole tavatonta että sitä vaatetusta saa vaihtaa muutamaan otteeseen juhlan aikana (pulautukset, pissakakkavahingot...)

En taas tiiä millä jalalla nousin sängystä kun ottaa taas päähän ihan kaikki...Taas semmonen Vuoden äiti -olo kun palaa hermo koko ajan tohon taaperoonkin.  Välillä vaan tuntuu että "kaikkien muiden" lapset osaa jo pottailun ja syömisen ja ties minkä ja täällä ei osata kuin sotkea ja rikkoa...  Ja samoin tuntuu että "kaikki muut" saa lastenhoitoapua millon mistäkin ja mä vaan ainoana katon päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen ton lapsen perään 24/7...  Ja samaan aikaan tiedän varsin hyvin että näin ei ole.  Mä niin toivon että tää väsymys ja turhautuneisuus on ihan vaan raskaudesta johtuvaa, etten synnytyksen jälkeen ole vain entistä paskempi äiti...

Ai niin, Kcatri, täällä myös maha pinkeenä hyvin usein.  Ei kestä kovin isoa annosta syödä, ei vaan ole mahassa tilaa.  Samoin supistukset vetää mahan pinkeäksi, tai se kun vauva änkeää "ulos päin" .
 
Takaisin
Top