Kesäkuun keskustelut!

Idaho, mä ehtiny saamaan epiduraalia ekallakaan kertaa, tai mitään muutakaan kivunlievitystä, mutta hengissä selvittiin!! Ja koita miettiä sillai et ellei ehi saamaan, niin se tuska ei ainakaan kestä kauaa!!

Mä käytin viimeks sairaalassa niitä niitten rytkyjä, turhaa likaa omia kun sitä maitoo yms eritteitä valskaa, ja ne on sellaset oikein löysät, ei paljo mitään kireetä huvita pitää päällänsä. Ohan ne alkkarit aika hirveet, mut parhaat siinä tilanteessa kun ei kiristä eikä purista, ja saa sen jättisiteen mahtuun niihin. Omat pesuaineet otin, ja meikit (kun halusin tuusata ennen kotiinlähtöö, en siä muuten tuusaillu). Ja kirjat tuli tarpeeseen, kun tyttö nukku niin hyvin. Mies toi tullessaan meille kotiinlähtövaatteet

Ja mua ärsytti viimeks anoppi kans ihan törkeesti, vaikka hän onkin ihana ihminen, en tiä miks. Ja ihan kaikki siinä ärsytti, samoin kun heidän koiransa suorastaan vitutti, kun hyppi ja räksytti ja ja.. Vaikkei siis normaalisti ärsytä!

Me mennään kans tän uuden kans samanlailla osakestoilulla kun esikoisenkin.

Menis ny tää viimenen 10 viikkoo nopeesti!! Viime viikko meni kun oltiin reissussa (meni tosi hyvin, esikoinen oli niin reipas ja ite jakso hyvin. Välillä otti selkä itteensä vähän kun sänky ei ollu paras mahdollinen), ja huomenna lähen taas! Sit onki reilu 4 viikkoo töitä ja "loma" alkaa :)

 
Hei vaan kaikille ja terveisiä Ikeasta!  Menin vauvanhuopaa ja lasten henkareita ostamaan ja poistuin sitten kolmenkympin saaliin kanssa.  Eli tarttuihan tuota muutakin tarpeellista tilpehööriä taas matkaan :)  Nyt valmistautumaan todennäköisesti viimeiseen työvuoroon ennen äitiyslomaa.

Cilmi:  Melko hurjaa että äitisi odottaa samaan aikaan!  Oletan, että sulla on siis huomattavasti nuorempi äiti kuin mulla, mun äiti lähestyy jo kuuttakymppiä :)  Onnittelut sisaruksesta!  Mä en varmaan tässä vaiheessa osais ihan sisäistää, että olisi sisarus ainakaan sillain samalla lailla kuin suurinpiirtein samanikäinen siskoni.  Vähän sama kuin se että meidän serkkukatras on suurinpiirtein samanikäisiä kaikki PAITSI sedän vanhoilla päivillään saamat kaksi nuorempaa, jotka ovat siis ihan lapsia vielä.  Toki heitäkin sukulaisina ajattelee mutta hirveen usein unohtuu, että ovat yhtälailla serkkuja kuin ne joiden kanssa lapsena touhusi :D
Vaipattomuudelle nostan hattua!  Se on hienoa jos jaksaa ja oppii (itse) sen alan taituriksi.  Lapsikin varmasti oppii nopeammin kuivaksi.  Mä laskeskelin tota vaippojen hintaa ja meillä siis vaippoihin kulunut n.500€.  Siinä kyllä laskettu mukaan myös tulokkaan vaipat.  Mutta jos tuon summan esikoisen elintaipaleelle jakaisi niin kuluiksi tulisi n. 1€/pvä.  Ja kun toiselle lapselle menee samat vaipat niin kustannukset lasta kohden alkaa olla aika mitättömiä.  Ja monet sitten tosiaan tekevät vaipat itse tai ostavat käytettynä (meillä kaikki uusia eikä halvimmasta päästä edes) jolloin kulut ovat vielä paljon vähäisemmät.  Mulla rahajuttuja enemmän painoi ympäristöasiat vaippavalinnassa, ts. tuntuu niin hurjalta se että sitä vaippajätettä päätyisi sitten kaatopaikalle ihan järkyttävä määrä.  Mutta edelleen, kukin tyylillään!

idaho:  Meillä kanssa noi rahahommat vähän pöljästi.  Ts. mun isäni lupasi maksaa pojan vakuutuksen, mutta koskaan se ei niitä laskuja kysele ja ite ei jotenkin kehtaa sitä rahaa sitten hirveesti kinutakaan.  Jotenkin pitäis ottaa itteään vaan niskasta kiinni ja ihan tyynesti viedä ne laskut sinne porukoille maksettavaksi kun on kerran luvattu maksaa.  Jotenkin on vaan iskostunu niin syvälle jonnekin selkäytimeen, että itse kuuluu maksaa omat menonsa ja se rahan tai avun pyytäminen vanhemmilta on sitten ihan käsittämättömän vaikeeta!  Sen olen sentään jo oppinut, että jos isovanhemmat (kummat tahansa siis) kysyvät voisivatko ostaa jotain mitä lapsi tarttisi, niin reippaasti kakaisen mistä on puutetta.  Edistystä sekin <:)
Meillä muuten kanssa löytyy noita ulkohaalareita yms. useat kappaleet...  Esikoisella ei esim. sitä äitiyspakkauksen haalaria käytetty (se kyllä oli myös se 2009 kamala käpyhaalari) koska ihan pikkusena oli pienempi haalari silloin kun sitä edes tartti (toppahaalaria ei hirveesti esim. vaununkopassa makuupussin sisällä tarvittu) ja sitten kun olisin ottanut sen käyttöön niin eipä mahtunu enää päälle...  Mutta yhdyn siis idahoon, tehkää vähän inventaariota vaatteista niin ei tule niin hirveesti päällekkäisyyksiä <:)

laukku:  Toivottavasti tosiaan selviää äkkiä toi Kelan juttu!  Ärsyttävää!  Kyllä ne kanssa osaa sotkea asioita :O

Ainiin vielä idaholle, että mulla ei viimeksikään tehty synnytystapa-arviota.  Ts. sitä kyllä neuvolassa katottiin että mikä on tarjonta mutta ei mitään kummempaa.  Ehkä siihen oltais puututtu jos jotain erikoista ois ollu???  Täällä kanssa lääkäri rv36, muistaakseni se vaan kopeloi sen kohdunkaulan ja käsikopelolta myös antoi jonkun kokoarvion lapsesta - tai ennustuksen oikeastaan kun veikkasi että minkä kokoinen mahtaisi olla syntyessään.  Mutta kannattaa niistä peloista mainita ihan terkkarille, se voi sitten pelkopolille kirjoittaa tarvittaessa lähetettä tai jos neuvolassa on joku henkilö (psyka???) jonka kanssa voi keskustella.
 
Täällä on muuton jäljiltä vihdoin kaikki tavarat paikoillaan. Olemme vain yhtä sänkyä vajaat. Se pitäisi saada ostettua. Alkaa jo tämä sohvalla nukkuminen ottaa kropan päälle ja sohvakin kitisee uhkaavasti. Toivottavasti päästään sänkyostoksille jo tällä viikolla.

Kävin juuri täyttämässä äitini kanssa vauvan tarvikevarastoani. Ostettiin pari pakettia kertisvaippoja, ihan niitä pieniä 2-4kg vauvalle olevia yks pieni paketti ja sitte vähä isompia 3-6 kg paketti. Sitten ostin myös vauvalle hiusharjan, kaksi aluslakanaa, kolme pyyhettä ja mitähän muuta. Kotiin ruokaostokset hoituivat samalla, eipähän tarvi taas koko viikolla käydä.

Nyt tuntuu, että on tullut alkuraskauden oireita takaisin. Väsyttää ihan hirveästi, koko ajan nälkä ja semmoinen malttamaton olo. Aika kuluu toisaalta liian nopeasti ja toisaalta kauhean hitaasti. Ei malttaisi odottaa, että pääsee synnyttämään, mutta silti se tuntuu kaukaiselta ja pelottavalta asialta. Pitänee ehkä neuvolassa ensi kerralla porista.

Mulla on tullut yhtäkkiä ihan kauhea turvotus. Tuossa soitinkin neuvolaan, että kävisinkö pissanäytteen heittämässä ja verenpaineenmitauttamassa. Sain jo huomiselle ajan, mutta käsi soittaa herkästi äitipolille, jos olo yhtään huononee. Tämä turvotus alkoi perjantaina ja mulla on mennyt naama ihan muodottomaksi ja tullu semmonen kunnon kaksoisleuka, mitä ei oo ennen ollu. Jalkoihin jää sormella painamalla hirveät jäljet, samoin käsiin ja tuntuu, että nestettä kertyy mahaankin. Tähän yhdistettynä kauhea päänsärky, niin kuulostaa kyllä hiukan raskausmyrkytyksen oireilta. Ei mulla mitään paniikkia ole, eikä hätää, mutta jotenkin tuntuu, että pitäs tarkastaa ennen sitä 15.6 neuvolakäyntiä.

Onko kellään muuten tietoa, että mitä se synnytys maksaa? Minkälaista laskua sieltä kannattaa odottaa? Paljonkohan maksaa hoitovuorokausi tavallisella osastolla, entäpä perhehuoneessa?
 
Sairaalamaksut on n. 30€/alkava vrk/hlö.  Perhehuoneessa maksu peritään kahdelta henkilöltä.  Vierihoidossa oleva lapsi menee ilmaiseksi :)  Hoitopäivien määrä riippuu tietenkin sitten synnytyksen kestosta ja lapsen ja äidin toipumisesta.  Meillä esikoisen kohdalla meni kaiken kaikkiaan 5vrk (lasta tehtiin siis 2 vrk...) eli lasku oli jotain 160-170€, en tarkalleen muista enää.  Mä olin ihan tavallisessa 4 hengen huoneessa (sen lapsivuodeajan siis, tarkkailu ja synnytys toki vähän intiimimmin, hehee).
 
Moon: Joo, kun me on mietitty sitä, että haluanko olla ihan normaalilla osastolla muiden äitien kanssa vai halutaanko miehen kanssa se perhehuone. Mulle on ihan sama. Se sairaalassa olo aika on loppujen lopuksi kuitenki niin lyhyt, että samakai se on vaikka muiden mammojen kanssa vierekkäin pötköttelis. Ei siellä kukaan kumminkaan nuku, ku kaikilla jännäkakka housussa ja muutenki erilainen tilanne ku kotona. Mutta jos mies haluaa osallistua, jo heti alusta asti, niin silloin se perhehuone, vaan eihän tuosta ota selvää. Luulen, että veri vetää varpajaisiin enempi ku vauvanhoitoon :D
 
Mä oon kanssa miettinyt tuota perhehuone- hommaa. Ihan kiva olisi jos mies voisi olla sairaalassa mukana koko ajan ja osallistua vauvan hoitoon. Ja varmaan ikäväkin kerkeäisi jo tulla jos pitää monta päivää synnytyksen jälkeen olla osastolla. Saa nähdä, mistä sitä tietää onko niitä perhehuoneita edes vapaana silloin. Kun ei paljon etukäteenkään niitä varailla. :)

Eilen palattiin reissusta, 4 yötä oltiin asuntovaunulla harjoittelemassa karavaanari-elämää Ähtäri-Tuuri-Tampere seudulla. Haaveena joskus ostaa oma vaunu/ asuntoauto. Nyt oltiin liikkeellä miehen isän asuntovaunulla. Muuten mukavaa reissata, mutta välillä meni hermot mieheen ja välillä koiriin. Mulla on nykyään tosi matala ärsyyntymiskynnys (hormoonit). Oma koira ei osannut rauhoittua yöllä vaunussa, hönttäsi edes takas koko yön kun ei otettu viereen. Seuraavana yönä oli jo pakko ottaa viereen kun ei jaksanut enää katsoa sitä yöllistä touhuamista. Appiukon koira oli taas kuin kotonaan vaunussa (reissannut vaunulla monet kesät aiemmin), mutta pissasi sitten yhtenä yönä koirien täkille kun ei tajuttu viedä sitä ajoissa ulos. Argh! Ja mies ei muuten vaan osaa aina välillä ajatella asioita toisen kannalta!

Onpa tullut taas syötyä herkkuja ihan liikaa. Inhottaaa kun ei osaa hillitä omia mielihalujaan. Reissussa tuli syötyä karkkia, jäätelöä, hampurilaiset ja pizzaa. Tänään piti silti ostaa taas pari lakua, jäätelö ja sokeritonta suklaata. Tietäähän sen miten siinä kävi; maha meni sekaisin. Toisaalta ei haittaa, pieni "puhdistautuminen" on vaan hyvästä. Jospa muistaisi taas jatkossa syödä terveellisemmin. :) Tälle viikolle luvassa aikamoisia helteitä. Ihan kiva, mutta toivottavasti helteet ei jatku kovin montaa viikkoa. On tukala olla eikä oikein jaksa mitään. Eikä uimaaankaan vielä uskalla mennä, kun järvivedet on aika kylmiä, eipä sillä ei mulla taida olla sopivia uikkareita/ bikineitäkään...

 
Me ei viimeksi perhehuonetta edes mietitty kun kuitenkin mies kävi töissä (perhehuoneessa ei siis lähetä minnekään, esim. kauppaan tai kotona pistäytymään) ja asioilla.  Kuitenkin useimmissa sairaaloissa isillä on 12h vierailuaika joka päivä.  Meillä myös oli (ja on) koira hoidettavana ja tällä kertaa tietty esikoinen myös.  Synnytyksen ajan poikaa kattoo kyllä jompikumpi mun vanhemmista, riippuen milloin lapsi syntyy siis (ovat vuorotellen lomalla).

HAH ilmeisesti mun kaljanlaskijan univormuni on sen verran peittävä että ei tämänkertaiset työkaverit havainneet mun olevan raskaana ennen kuin jätin työpaidan vaatevarastolle.  Mulla ei tosiaan siis mikään pieni tuo maha ole :D  Jännää muuten ens viikolla nähdä neuvolassa että paljonko tota painoa on oikeesti tullut.  Kotivaaka näyttää sitä sun tätä, 2-5kg lähtöpainon päälle.  Ja kun toi luku siis saattaa heittää jopa kolme kiloa päivän mittaan niin en hirveesti luota tohon vaakaan :D

Ärsyttävää, nyt on alkanu olla maha kovalla.  Oon kyllä yrittäny juoda paljon vettä ja nyt oon ruvennu syömään luumusosetta lisäksi.  Vaikutuksia odotellessa....

Mulla muuten myös menee noita herkkuja turhan paljon...  Etenkin jäätelöä!  Sitä on ihan pakko saada joka päivä :/

Ainiin Kcatri, mä ratkaisin ton uikkariongelman jo viimeraskaudessa ostamalla isommat bikiniliivit.  Ne pöksyt oli sen verran joustavat kuitenkin että meni ihan hyvin päälle, mutta liiveistä tosissaan tursusi yli.  Ja uimapukua taas oli turha edes yrittää saada mahan kanssa päälle...
 
Yohanna: Nojuu.. nopeesti se on sitten menny.. Ei mua ne supistukset niinkään pelota, vaan se ponnistusvaihe.. Pitäis tehä jotain vaiks sattuu.. Se pelottaa.. Ja se ku vauva tulee ulos. Vaikka se onkin jo sitten lopussa sillo, mut silti ihan hirveesti pelkään nyt..

Moon: Juu sama mulla. En oikeestaan kehtaa sitten ruveta ruinaamaan sitä rahaa. Eilen äiti lupas ostaa hoitotason.. Miksiköhän en usko siihen.. Ja tiiän et aattelee vaan hyvää.. Mut inhottaa, ku ei pidä mitään niistä lupauksista.. Lupas ostaa pojalle kengätkin.. Niistä jos kehtaisi muistuttaa.. Vielä olis se vaunukoppa ostamatta.. Siitä eilen vihjailin, mutta ei ainakaan sanonut mitään..

Mulle ei tehnty viimeks kokoarviota tosa synnytystapa-arviossa.. Lekuri katto vaan lonkat ja tunki sormen pyllyyn ?!... Se oli iljettävää.. En tiiä minkä takia.. Äitini sanoi, että monet tutkii myös sitä kautta.. Hmmm..

Oon Moon kyl kateellinen tolle sun painonnousulle.. Musta tuntuu, et ite paisunu jo ihan hirveesti.. Ja tosta ummetuksesta.. Sama vaiva täälläkin. Vatta niin kovalla.. Luumusosetta syön silloin tällöin.. Ja nyt oon joskus ottanu levolacia, jos tuntuu ettei oo vatta toiminu hyvin.. Siinä vaan on se vaarana, et tulee ilmavaivoja.. Ainakin viimeks mulle itelle tuli.. Nyt otan silloin tällöin 15 ml kerran päivässä.. Viimeksi ainaki laitto vattan toimimaan.. Sitten on myös sitä luumuhärpäkkäjuomaa.. Mitä sairaalassakin (tyksissä ainakin) tarjotaan.. Prismassa ainakin oli.. Nyt en muista minkänimistä.. Meen tänään Prismaan, ni voin tarkastaa.. Ummetus on kyl niin veemäinen vaiva...

Nia: ite en oo ees viel miettiny noita vaippoja.. Kait sitten joskus.Jotenkin tuntuu, ettei mitään nyt jaksais tehä vauvan tavaroitten eteen.. Pienet vaatteet oottaa tuolla huoneen nurkassa pesua. Ja harjat sun muut kaupassa.. Mut ei oikeen viel tunnu silt et pitäis niit ostaa.. Kohta tosin jo viikko 32 tulee täyteen.. Mullakin muuten ihan koko ajan nälkä.. Tekis mieli syödä ja syödä..

Me ei perhehuonetta haluta.. Ja täällä Turussa sitä ei välttämättä edes saisi.. Riippuu siitä sattuuko olemaan semmoine vapaana.. Aika harvinaista herkkua semmonen.. Ei mies jaksais sairaalassa olla..

Kcatri: täällä kanssa yksi, jolla menee hermot todella herkästi nykyään.. Koko ajan semmonen pieni kiukku päällä.. Hormoonit.. toivottavasti ainakin..

Täytynee lähteä poikaa viemään.. Tuli nyt vähän häiritsemään...

Hybää tiistaita.. Juokaa hyvin..
 
Huh hellettä! Vaikkei täälä eilen ollu ku 25 astetta, niin illalla oli jaloisa paljo normaalia enemmän turvotusta ja jalkoja pakotti ikävästi. Ja pukeutuminen on niin hankalaa ku ei löydy oikein mitään sopivaa vaatetusta. Kivasti lämmittää ku mahan päälle tulee puettua tukivyö, äitiyscaprien vyötärökaitale ja kaks toppia, koska yks toppi on niin ohut, että mun pullahtanu napa näkyy ihan liikaa sen läpi...

Mulle on tullu uutena "oireena" nenäverenvuodot, jotka on alkanu ja loppunu ihan yhtäkkiä. Eilenki suihkusa aloin ihmetellä, että miten vesi muuttuu yhtäkkiä punaseks. No, onneks verta tulee ylä- eikä alapäästä! :)

Mulla on noussu paino tosi paljo raskauen aikana, jo 10 kiloa ekan neuvolakäynnin punnituksesta... Makeat herkut maistuu, mutta yritän olla ottamatta liikaa ressiä ku lähtötilanteesa oon ollu kuitenki ennemminki ali- kuin ylipainonen. Pitäähän sitä jotain iloja olla, ku kaiken liikunnan harrastaminen on kiellettyä supisteluitten takia. Sitte syksyllä vois viritellä taas juoksuharrastuken, joten eiköhän sitä ala vähitellen palautua lähemmäs lähtöpainoa. Eilen olin kyllä ihan masiksesa mun mummulla vierailun jälkeen, ku mummu vaan päivitteli, kuinka iso ja lihava minusta on tullu... Kehtas jopa sanoa, että oon käsivarsista ja jaloistaki selvästi lihonnu. Vaikka nuo kommentit voi laittaa suoraan sairauksien ja vanhuuenhöperyyen piikkiin, niin kyllä se silti kirpasi. :(

Me ei olla perhehuoneista vielä kauheesti keskusteltu. Alun perin oon ollu sitä mieltä, että tottakai otetaan perhehuone jos saa, jotta molemmat voi harjotella ekat päivät sitä vauvan hoitamista. Nyt varsinki teijän juttuja lukiesa oon alkanu vähä muuttaa mieltä. Mun mies on vähä sairaalakammonen, joten ei ehkä kokis oloaan kovin kotosaks. Ehkäpä pärjäisin sitteki yöt yksin ja onhan sielä hoitajia apuna.

Nyt ulos helteeseen!
 
Huh! Olipas vallan kuntoiluloma. Vaikka kuinka etukäteen puhuttiin että ei sitten kävellä niin älyttömästi, mutta kuinkas kävikään. Siinähän ne kolme päivää meni mukavasti KÄVELLEN! :D Amsterdam on kyllä ihana kaupunki, ihan huippuloma siis ja päästiin vähän karkuun kaikkea tätä kotoista hullunmyllyä. Onneksi se muutama viikko sitten alkanut hullunmylly ei ainakaan vielä ole meitä saavuttanut. *koputtaa puuta*
Ainut ikävä osuus reissussa oli lentäminen. Menomatka oli vielä ihan ookoo, mutta kotimatka oli yhtä tuskaa. Hölmönä laitoin koneeseen farkut jalkaan ja ne oli koko ajan jotenkin huonosti ja painoi ja kiristi ja puristi. Plussana tähän vielä levottomat jalkani.
Muutenkaan lento ei ollut paras mahdollinen. Ukkosmyrskyjen takia lähdettiin noin 1,5 h myöhässä ja suurimman osan matkaa oli turbulenssia ja minä sain nikotella pahaa oloa vastaan. En sentään joutunut turvautumaan oksennuspussiin :)

Kauhean paljon taas juttua tänne kertynyt, hyvähyvähyvä. :)

Perheosastoista/Sairaalasta: Minä oon tohon Kätilöopistoon menossa synnyttämään. Siellä on oma osastonsa perheille, haikaranpesä mutta sinne en pääse vaikka haluisinkin. Kiitos kaikenmaailman sukurasitteiden jotka laittaa mut suoraan riskiryhmään. Jos oon oikein ymmärtänyt niin kättärillä on perhehuoneitakin, mutta niihin pääsee jos siellä on tilaa. Täytyy siis vaan toivoa että olisi meille sitten tilaa.
 
Idaho: Nyt mulla iski kyllä paniikki!! Sormet pyllyyn?! Hyi apua, ei ikinä. Minä oon niin peppukammoinen ihminen. Mun takapuolessa ei oo käyny mikkään muu ko kakka ja sitä ei todellakaan ole millään peppuseksillä tai sormilla IKINÄ korkattu, eikä kyllä korkata nytkään, jos se minusta on kiinni. Miksi se lääkäri niin teki? Nyt kriiseilen pyllyäni loppuun asti! :D
 
Nia: Juu oli kyllä aika hirveä kokemus mullekin.. En tosiaan tajua, miksi se lekuri niin teki.. En ole kuullut että muille oltais niin tehty.. Mut äitini tosiaan sanoi, että jotkut tarkastaa sitä kautta jonkun asian.. Kait sieltäkin sen kohdun tunnistaa.. En tajua kyllä.. Ja ku ei se lekuri mitään varottanu, ku tunki sormen sinne.. Ihan hetkeksi tosin. Sen jälkeen oli kyllä aika ällö olo.. Noh.. mutta selvisin järkytyksestä..emoticon

Niin ja tietenkin unhohdin katsoa sen luumumehusysteemin.. Mehuhyllyltä löytyy kyllä..
 
Nia:  Täällä ei onneksi pyllyn kautta tutkittu viimeksi ainakaan!  Olen kyllä senkin riemun sairaalan kirurgisella osastolla tutkimuksissa kokenut, mutta se taas ei liittynyt raskauteen millään lailla.  Oisko toi pyllyjuttu joku tarvittaessa tehtävä kopelointi???

idaho:  Meillä se kokoarvio oli siis ihan käsituntumalta annettu arvio "Normaalin kokoinen lapsi, joku tommonen 3,5-4kg syntyessään"  Siis ennuste annettiin rv36.  Ultrallahan sais toki luotettavamman arvion, sitä vissiin käytettäis sitten äitipolilla tarvittaessa jos epäiltäis että olisi joku norsunpoikanen syntymässä <:D  Synnärillä sitten tositoimissa kätilön painoarvio (jälleen käsikopelolla tunnustelemalla) oli muistaakeni 3700g.  Lapsi painoi sitten 4260g eli eipä nuo arviot ole kuin suuntaa antavia.

wilperi:  Onnittelut onnistuneesta lomasta!  Voi kun itekin pääsisi jonnekin :)  Vaan parempi täällä odotella että lapset on vähän isompia niin enemmän saisi lomasta irti.
 
Ohoh, mäkään en ole kuullut mistään pyllykokeiluista, ei minua ainakaan sieltä tutkittu! Nytkin olis tosi ikävää, kun ottaa nuo peräpukamat tielle, yyhh. Muutenkin ne jotenkin hävettää, vaikka eihän niille mitään voi. Esikoisen synnytyksessä yllätti se, että sain niitä siellä oikein kunnon ryppään - en ollut tiennyt koko vaivasta ennen sitä.

Josku, mulla taas  onihan superihanat muistot perhehuoneesta. Saatiin olla siellä ihan rauhassa koko aika, kun sieltä ei tosiaan saanut mihinkään poistua mieskään. Mä vain keskityin imettämiseen ja mies hoiti kaikki muut hommat, kuten vaipanvaihdon ja kylvetyksen opettelun. Ekaa kertaa vaihdoin vaipan vasta kotona! Miehellä on myös hyvät muistot sieltä, mutta pohdittiin tuossa että tällä kertaa ei varmaan voida ottaa sellaista vaikka olisi vapaana, kun on tuo esikoinen. Ettei molemmat vanhemmat ole yhtäkkiä öitä poissa...

Mulla on myös tullut jo lähes 10 kiloa. :(( Mutta en osaa herkkuja välttää, kun jotenkin pitää vaan jaksaa olla ja käydä töissä ja hoitaa pientä kullanmurua. Ja kotia.

Idaho, synnytystapalääkärillä kai katsotaan se vauvan asento ja kohdunsuun tilanne, eli aikaisemmasta synnytyksestä ei ole "apua".  Mutta ihan hyvä että tarkastelevat - viimeksi ainakin neuvolassa hoitaja tuntui olettavan heti aluksi että vauva on raivotarjonnassa, ja merkkasi sen neuvolakorttiinkin, kun ei tunnustelemalla muutakaan arvausta keksinyt. Eli aika huteralla pohjalla oli arvelut, kun potkujen suunta kuitenkin vaihtele vielä tosi paljon päivittäin...

Vielä kuukausi töitä jäljellä!!!!
 
Tää kävi eilen synnärillä. Oli jotenki tosi huono olo. Soittelin ensin neuvolaan ja sain tälle päivälle ajan ja hoitaja käski soittaa synnyttäjien päivystykseen herkästi, jos yhtään olo huononee. Mulla tosiaan oli todella tukala ja turvonnut olo ja kamala päänsärky. Lähdettiin Oysiin joskus viiden maissa. Siellä pääsin heti sisään, mentiin käyrille. Annoin pissanäytteen ja hoitaja otti verenpaineet, kaikki oli ok. Mulla oli melkein 38 kuumetta, en ollut tajunnut edes kotona mitata. Siellä pötköttelin jonkun aikaa ja jäin odottamaan lääkärille pääsyä. Lääkäriä odottelin jonkin aikaa. Hän sitten tutki todella tarkasti. Ultrasi ja katsoi kohdunkaulan tilanteen. Vauvalla oli kaikki erittäin mainiosti, sydänkäyrä oli kuulemma erittäin priima näille viikoille. Kohdunkaula oli mulla lähtenyt lyhentymään ja se oli selvästi alle 3cm. Käski ottaa rauhallisesti. Ultrasta en kyllä nähnyt mitään, ei mitään selvää. Sen verran lääkäri kertoi, että 1,5kg möllykkä siellä köllii ja on raivotarjonnassa, muttei kuitenkaan laskeutuneena liian matalalle. Katsoi lagmuspaperilla, ettei vetinen vuoto ole lapsivettä ja ihan tavallista valkkaria se olikin. Sitten se teki jonkun ennenaikaisen synnytyksen testin. Otti emättimestä näytteen semmoseen pumpulipuikkoon ja siitä sitten testasi jotain. Ei kuulemma ole erityistä riskiä. Tiedä sitten kuinka luotettavia tämmöset on.

Sainpahan itselleni mielenrauhan, kun kaikki hyvin ja mies sai herätyksen, että se vauva on oikeasti tulossa ja se voi jo kohta syntyä. Tähän asti mies on ollut sillai, että onhan tässä vielä aikaa ja ei tarvi mitään ostaa ja hommata valmiiksi (minä oon viis veisannu ja ostellu), mutta nyt sitten toinen ääni kellossa. Hänellekin alkoi tilanne realisoitua. 

Tänään meillä on ollut sitten hirveän kiireinen päivä. Kävin asioilla ja hoitelimme raha ja laina-asiat kuntoon. Kävimme viimein ostamassa sängyn, kahden viikon odottelun ja sohvalla leiriytymisen jälkeen. Ah, ensi yönä pääsee ihan oikeaan sänkyyn. Olen siivonnut kuin hullu (ai mitä levähtämistä?).
 
Lämmintä piisaa.. On kyllä kiva kun ulkonaki pyykit kuivuu hetkessä. Oon tosi onnellinen ettei tarvi enää töissä olla sinne olisin varmaan kuollu.

On ollu puhetta tosta perhehuonehommasta. Meillä ei ainakaan sellaselle tarvetta. En kyllä ees oo varma onko phks:ssä mahdollista saada edes sellasta. Muutenkin asutaa n. 10min matkan päässä sairaalasta. Mies voi sitte tulla käymään aina ku kerkee.

Hieman on alkanu tuo synnytys pyörimään päässä. En oikee tiiä jännittääkö se vai ei. Ehkä hieman se kun ei oikee osaa odottaa et mitä siellä tapahtuu ja sitä kun ei juuri voi edes etukäteen suunnitella.Miten muuten teillä joilla on jo ennestään lapsi meni edellinen synnytys? Oliko helppo yms?

Mikä tuo pyllytutkimus oikein on? En oo ikinä moisesta kuullutkaan. Ei oo ainakaan kukaan maininnu ennen moisesta.

Täällä kans vatta vähän kovalla. Oon yrittäny vettä litkiä ja luumuja hieman syödä et maha lähtis toimii. Jalkojen turvotusta on kans havaittavissa. Toivottavasti ei siirry noista jaloista muualle kroppaan.

Mulle painoa on kertynyt 8,5kg. Aikas paljon siis mut en nyt jaksa siitä stressata. Herkut nyt vaan on maistunu vähä liiankin hyvin emoticon
 
wilperi, itse oon kans kärsinyt ns. "levottomista jaloista" kuin myös käsistä. Varsinkin öisin siihen herää, ettei yksinkertaisesti pysty olla paikallaan vaikka kuinka väsyttäis, sitten täytyy jaloitella että tilanne helpottuis. Itse oon yhdistänyt tähän levottomuuteen sydämen tykytykset.
Viimeksi kun neuvolalääkärillä olin, puhuin asiasta ja hän sanoi että ainakin minun kohdalla
oireet vaikuttaisivat olevan raskaus ajan hyvä laatuisen rytmihäiriön aiheuttamia.
Ei siis millään tavalla vaarallista, epämiellyttävää vain. Neuvoi että raajojen levottomuuteen auttaa kevyt venyttely ja venyttelyn päälle runsas, hyvin kylmän veden juonti.

Mitä tuo siis meinas että mies ei saa poistua perhehuoneesta? Siis poistua koko sairaalasta sinä aikana kun siellä ollaan vai? Selittäisittekö? :)
Minun mies on aivan innoissaan tulossa synnytykseen, osti jopa uuden digikameran sitä varten! :D Hän vaan alottaa just kohta puoliin uudessa työpaikassa, joten ei sitten tiedä miten sieltä uskaltaa vapaata pyytää sitten elokuussa.
Ite olen  sanattomasti sopinut tämän pikkuiseni kanssa että se sais syntyä viimeistään 22.8 että siitä tulee tähtimerkiltään leijona kuten minä (itse oon syntynyt 21.8) :D
No joo... kunhan nyt syntyis edes elokuun puolella. :)

Hah, sainpa hyvät naurut kun mies piti mulle oman synnytysvalmennuksen! :D Toisin sanoen, hän kertoi kaiken mitä EN saa tehdä. Tähän kuului mm. hänen autonpenkeille ei saa tulla lapsivettä tai mitään muutakaan epämääräistä eritettä, minä en saa alkaa synnyttää yöllä niin että se häiritsis miehen yöunia, enkä liioin saa alkaa synnyttää kun mies on töissä.
Kun sanoin ettenhän itse pysty asiaan vaikuttamaan juurikaan niin mies piti meidän pikkuselle sitten puhuttelun. :D Hölmöiksi nuo miehetki heittäytyy, puoli vuotta sitten mä pelkäsin kuollakseni ettei tuosta mun lapsikammosesta ukosta isäksi ole ikinä mutta kyllä se vaan yllätti. :)

Mulla on muuten 12 työpäivää jäljellä, jonka jälkeen alkaa KESÄLOMA!!!
Juhannuksesta se alkaa ja eka suunnitelma on lähteä Tampereelle kirppiksiä koluamaan siskon kanssa. Kyllä tää vaan alkaa voimien päälle käydä kun tekee fyysistä seisomatyötä kuumassa keittiössä, olen siis päiväkodin palveluvastaava ("keittäjä").

Onko teillä muuten kaikilla jo nimet tiedossa pikkuselle?
 
Mijo:  Mun synnytystarinani löytyy täältä http://www.vau.fi/Community/Forum/Room/Topic/?topicId=1812  En viiti sen enempää tässä yksityiskohtiin mennä, lukekoon se ken haluaa.  Kaikki ei kuitenkaan halua synnytysjuttuja ennakkoon lukea.  Päällimäisin tunne mulla synnytyksestä on kuitenkin että oli se kyllä ihanaa :D  Toipuminen vei pitkään kyllä, lähinnä siis kun tehtiin eppari ja häntäluukin sai siipeensä synnytyksessä.  Mutta odotan silti tätä tulevaakin innolla!  Mäkään en osannu ekalla kerralla oikein jännittää tai pelätä kun ei tosissaan yhtään tiennyt mitä on edessä.  Jäin nyt oikein miettimään että oliko mun synnytys helppo.  Hmm....  Ainakin se kesti pitkään :D  Ponnistusvaihe oli tosi lyhyt joten sen kannalta ainakin oli helppo, joskin se avautumisvaihe on kivuliaampaa.  Toivon tältä tulevalta koitokselta että pääsisin ammeeseen kipuja lievittämään ja että voisin synnyttää alateitse.  Ja tällä kertaa ei tartte kokeilla tiettyjä kivunlievityskeinoja kun tiedän tasan tarkkaan mitä haluan :)

Nia:  Onneksi siellä on kaikki kunnossa!  Selvisikö se kuumeen syy?  Koitapas nyt lepäillä!

Tänään tuli ulkoiltua oikein antaumuksella, lähes koko päivä auringossa.  Kyllä sen sitten olossakin huomasi, ei ole selvästi helteitä tarkoitettu raskaana oleville <:D  Mutta oli silti mukavaa kun muisti vaan sitten juoda (muistin tietty vasta sen jälkeen kun alkoi tulla jo melko paha olo...).  Laitettiin pojallekin pieni uima-allas pihalle, voi sitä räpiköinnin riemua!

Muoks.
Suahili90:  Jos ottaa tai siis saa perhehuoneen niin tosissaan ei saa poistua sairaalasta sinä aikana joka siellä hoidettavana ollaan, ts. mieskään ei voi lähteä käymään kotona tai asioilla vaan on siellä sairaalassa perheensä luona.
Nimistä meillä on tyttövaihtoehto jo valmiina (esikoisen peruja siis jo), poikavaihtoehto on tässä työn alla.  Mähän sain tosiaan sen oikeuden päättää lapsen nimen miehen etuiltua kummiasioissa, mutta kuitenkin pyrin löytämään sellaisen mikä miehellekin sopisi.  Ensimmäisestä nimestä olen jo melko varma mutta loput vielä puuttuu.  Niillä ei mulle tosin ole niin isoa merkitystä, se kutsumanimi on tärkein.  Ja tietty haluan että se rimpsu kuulostaa sitten yhdessä hyvältä.
 
Hyi että toi sormet pyllyyn juttu kuulosti kamalalle! Toivottavasti mun lääkäri ei intoudu sitä kautta tutkimaan.

Suahili90: On mullakin välillä kädetkin levottomat, mutta onneksi pääasiassa levottomuus on pysynyt jaloissa. On kyllä ehkä kaikkein ärsyttävintä kun juuri silä hetkellä kun on nukahtamassa niin jalat alkaa vipattamaan, hemmetti. Sitten ei tuukkaan nukkumisesta seuraavaan puoleen tuntiin mitään. Itse en oo tuohon vaivaan muuta "hoitoa" kokeillut kun sitä kävelyä. Olen niin huono juomaan muutenkin että jos pitäis alkaa ekstraa juomaan niin ei varmaan onnistuis. Sama juttu kaikkien pillereiden kanssa. Tähän mennessä ainekin on kävelykin ihan toiminut.

Tänään on ollut mun makuun jo pikkaisen liian kuuma. Voi kyllä vaikuttaa vähäiset yöunetkin, kiitos myöhästyneen paluulennon viime yönä. Päivällä yritin nukkua vähän mutta oli niin hikistä touhua ettei siitä oikein mitään tullut.

Nimestä: Me ollaan saatu nimi viimein päätettyä ihan kokonaisuudessaan. Minä oikeestaan tiesin että "tää se on" heti kun keksin nimen, mutta miehellä meni vähän aikaa nimen makusteluun ennenkun uskalsi myöntyä valitsemaani nimeen.

En aamulla muistanutkaan unen pöpperössä hepuloida kuinka ihanan lelun löysin meidän vauvalle Damista. Ihan sattumalta löydettiin semmoinen pikkuinen putiikki joka myy luonnonmukaisia tuotteita ja kaikkea hemmottelukamaa. Siellä pikkuisessa kaupassa oli semmoinen ihana luttana koirapehmo joka oli täysin luonnontuotteista ja käsityönä tehty. Melko hintavahan se pikku karvaotus oli, mutta halusinkin ostaa meidän pikkuiselle yhden paremman lelun joka sitten hyvällä tuurilla seuraa koko elämän mukana. Itsellänikin on kovia kokenut pehmolelu jota on parsittu kasaan lukemattomia kertoja mutta ei siitä ole vaan koskaan voinut luopua. emoticon
 
Moon:  Juu en itekään noihin kokoarvioihin luota.. Ku voivat heitellä just tosi paljon. Mul ei annettu mitään ennusteita.. Tosin ei se haitannut..

Sonja: Onhan se hyvä, että tutkitaan ja hutkitaan. Mulla vaan semmonen neuvolantäti, joka kovin hanakasti on sit ottamas noita neuvolakäyntejä pois.. Ku haluisin just jutella tosta kipukammosta.. Mullakin noi herkut maistuis.. Koko ajan kauhee himo jätskiin ja suklaaseen.. Nyt oon viel jotenkin saanu pidettyä herkuttelun aisoissa.. Mut en usko et enää kauaan..

Onneksi Nialla kaikki hyvin. Mustakin tuntu ekasta, että äijä ei oikeen tajunnu et se voi syntyä koska vaan.. Nyt tuntuu sen jo tajuavan.. Yks ilta oli huolissaan sohvasta ku sanoin et supistelee. Pelkäs et lapsivedet menee..

Mun synnytystarina lyhyeltä: (älkää lukeko jos ette halua) Eli alko kaupungilla ku supisteli vähän kivuliaammin joskus 12 aikaa päivällä. Neljältä huomasin vessassa käydessä, että pyyhkiessä tuli vähän verta. (oli supistellut jonkin verran). Mentiin synnärille käyrille. Aluks ei supistellut ollenkaan. Käyrillä ollaan tunti. Loppuvaihees niitä alko tulemaan vähän enempi. Hoitaja tutki. Sormelle auki. Mentiin kotiin odotteleen. Kävin suihkussa ku sattu paljon. Kaheksalta kivut kovemmat, ni lähettiin takas. Hoitaja tutki. 4 cm auki. Sit vaan saliin. Sain melkeen heti epiduraalin. Se autto ja paljon. En muista kui kauan kesti, et sain alkaa ponnistaan. Mut ekalla ponnistuksella pojan sydämensyke laski, ni päättivät ottaa imukupilla. Ponnistusvaihe kesti 9 minuuttia. Ei sattunu, ku just olin saanu toisen puudutteen. Poika synty 3.09 yöllä.. Eli mun mielest melko nopee synnytys. Ekakertalaiselta. Painoa oli 3970g ja pituutta 53 cm.. Ihan hyvät mielet jäi siitä.

Nimeä ei olla vieläkään päätetty. Muutama vaihtoehto.. Noh.. Toivottavasti vielä jonkin verran saadaan mietittyä..

Kaivoin eilen vauvanvaatteita.. Eihän siellä ollu mitään neutraalia.. Suurin osa sinistä. Kotona voin pitää sinistä tytöllä, mutta muuten semmosii neutraalei..

Kait sitä pitäis tonne kaupungin suuntaan suunnata...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top