Kesäkuun keskustelut <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja satuvee
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea klik ja oluwatobi  perheineen pikku nyyteistä :)

toivottavasti itekki pääsis pian synnyttään. Tämä kyll ollu ihan ihmeellistä ku sillo aikasemmi ku ei ois saanu supistuksia tulla niitä oli paljonki ja nyt vaan vähentyy. pitää keksiä jotain ku ei haluis enää pitkään tän mahan kanssa elää... Eilen olin neuvolassa, siellä kaikki kunnossa, proteiini pissassa tosin jälleen +/- mutt ei vaikuta ku verenpaine normaali eikä turvotuksia. Samalla olin verikokeessa jotain vasta-aineita testaavat. ja sitt otti streptokokki näytteen, sitä kuulemma seulotaan kaikilta nyt. tiedä sitt, ei mulla ainakaan edellisten lasten kohdalla koskaan tuota otettu eikä missään papereissakaan siitä mitään lue. vauva oli alhaalla ja melkein kiinnittynyt, toivottavasti enteilis synnytystä... sf mitta oli iso, 36cm ja viikot tosiaan oli 36+4 mutt ei silti pitäs olla isoa vauvaa. ku olin siis reilu viikko sitten paino-arvio ultrassa ja sikiön asennon tarkistuksessa, onneks on raivotarjonnassa.

Sairaalakassia miettinyt mutt en tiedä mitä sinne laittasin etukäteen ku lähes kaikkee tarvii päivittäin. kaukaloon laitoin valmiiksi kotiinlähtövaatteet vauvalle ja peiton niin sitt helppo miehen lähteä hakemaan meitä kotiin. omat vaatteet on melkei kokoajan käytössä ku ei kovin monia ole mitkä enää sopivat mutt kaippa sinne jotain äkkiä heittää valmiiks ku lähtö tulee. ainaki edellinen synnytys ei alkanu mitenkään kauheen nopeasti tai rajusti vaikk tiesiki toden olevan kyseessä. ensimmäinen taas syntyi sektiolla ettei nyt ole ku yksi mitä verrata edes vähäsen.

vauvan sängystä että meillä edelliset on nukkuneet äitiyspakkauksen laatikossa mikä pinnasängyssä, pinnsasänky ollut hyvä koroke sille ja laatikkoon vielä anoppi joskus teki kangasverhoilut. turhia tekstiilejä muistaakseni ei kannattas vauvan sänkyyn laittaa tukehtumisvaaran takia. sitt tietty ku vauva ei enää mahdu laatikkoon tuntuu jo pinnasänkykin sopivammalta eikä niin valtavalta.
 
Paljon onnea synnyttäneille! <3 Itestä niiiin kaukainen ajatus tuo synnytys vielä mutta sieltä se vääjäämättä lähestyy :)) hui!
 
Onnea Oluwatobi ja Klik uusista pienistä perheenjäsenistä! 

Me oltiin tänään miehen kanssa perätila tutkimuksessa, lähete laitettiin eilisellä neuvola käynnillä. Noh sieltähän tuli sellanen ylläri mitä ei osattu odottaakkaan. Vauva raivotarjonnassa, ja ei siis sittenkään sectio edessä. Jäi siinä hieman suu auki kun monta viikkoa jo sanottu että sectio edessä kun vauva on väärässä asennossa. Tää asentohan on kertaalleen ultrattu ja sen jälkeen käsikopelolla todettu. Tänään Jorvissa ultran kanssa vain totesivat että eihän tää vauva edes ole perätilassa :D Noh hyvä näin... 
Harmittaa vaan sinäällään kun oli jo itsensä saanut siihen tilaan että mitä suunnilleen tulee tapahtumaan. Nyt ollaan ihan lähtökuopissa. Mähän olen tosiaan käynyt pelkopolilla juttelemassa asiasta. Juttelut on kovasti auttaneet mutta sielläkin ollaan enempi keskusteltu sectio mahdollisuudesta. On vähän kummallinen olotila. Ehti asennoitua että meillä on vauva mahdollisesti kahden viikon päästä sylissä mutta nyt joutuu pahimmillaan odottamaan viisikin viikkoa :( Esikoinen meni 10 päivää yli.... Onneksi vauva oli kuitenkin kunnossa voi hyvin <3 Se on pääasia. 

Odottavan aika on pitkä :) Yritetään kaikki jaksaa tämä viimeinen rutistus vaikka ei millään malttais. Kyllä tää odotus kohta palkitaan ja isosti :)

 
Onnea paljon oluwatobi <3
Eipäs ole tullu täälläkään käytyä aikoihin.. jotenki nyt vasta havahdun et hitto vie, ekat heinäkuiset alkaa jo synnyttämään, nyt häätyy itekki alkaa jo katella vaavia varten valmiiksi tavaroita.. vaatteet oon kutakuinki pessy ja viikkaillu mut kaikki muu onki sitte esikoisen jäliltä vielä varaston peitoissa ja osa pitää ostaa uutena kuten esim pinnis. no jospa alottasin vaikka smaointein :P
 
Onnea jakautuneille! =)

Mä oon ihan loppu fyysisesti ja henkinenkään puoli ei ole huipussaan. Ahdistaa kun yöt menee vessassa ravaten, hiestä märkänä sängyssä pyörien, esikoista silittäen ja ihmeellisiä unia nähden. Päivät menee kotona sängyssä maaten (esikoinen tämän viikon vielä päivähoidossa) ja miettien mitä kaikkea pitäisi vielä saada tehtyä ennen esikoisen kotiinjääntiä/vauvan syntymistä. En saa tartuttua mihinkään askareeseen, kun en vaan jaksa. Mä olen niin paljon fyysisesti huonommassa kunnossakin mitä esikoista odottaessa, johtuu kaikista vaivoista ja kolotuksista. Liikunta on jäänyt jo monta kuukautta sitten taka-alalle.... piti kirjoittaa vielä jostain muustakin, mutta ajatus katkesi... muistikin on mennyt :(
 
Onnea Oluwatobille ja koko perheelle!

Tuntuu tosiaan hurjalta, että vauvoja alkaa jo tulla. Mun on vielä vaikea tajuta, että tämä pikkuinen voi oikeastaan syntyä milloin vain. Luulen, että menee ainakin yli juhannuksen ja ehkä reippaasti yli lasketun ajan. Pää on kyllä jo kiinnittynyt, vaikka mitään laskeutumista ei mun mittaisessa huomaa. Terveydenhoitaja arvioi viime viikolla, että kohdunpohja on tullut pari sormenleveyttä alas. Supistuksia huomaan ehkä pari viikossa ja nekin siis hädintuskin tunnistan. Mulla jäi se 36
viikon lääkäri väliin, kun tapasin lääkäriä viikolla 32. Kohdunsuun tilanteesta ei siis ole mitään tietoa (tarjonnan katsoi terveydenhoitaja ultralla). Yksi gynelle erikoistuva lääkäriystäväni tosin juuri eilen muistutti, että supistuksista ja kiinnittymisestä on vaikea päätellä mitään, että voi se silti tulla piankin.

Toisaalta en ihan vielä haluaisi luopua masusta. Ostin viime viikolla muutamia uusia äitiysvaatteita, ja hyvin istuvissa vaatteissa näyttää kivalta, kun olen melkein entisissä mitoissa ja sitten pullottaa tuo puolikas rantapallo napakasti vatsan kohdalla. Mun kohdalla tämä voi olla ainoa raskaus (ikä, lapsettomuushoidot), joten näistä viimeisistä viikoistakin tekee mieli nauttia täysillä. Ja tämä viikko kyllä menee vielä kaikenlaisessa kodinlaittohässäkässä, minkä jälkeen olisi kivaa vain rentoilla ainakin viikko ennen h-hetkeä.
 
äippä 2010: Toi sun hikoilu, vessassa juoksentelu ja toimettomuus kuullostaa niin kovin tutulta! Samaa ongelmaa täälläkin.

Pari viikkoa sitten olin vielä niin intoa täynnä (meille siis esikoinen tulossa) ja laittelin vaavia varten kaikkia paikkoja kuntoon ja järjestelin hälle omia kaappeja, mut yks-kaks kaikki vaan jäi. Nyt makoilen sohvalla surffaillen ja odotan heinäkuun loppua. Kovasti on mielessä kaikkea mitä pitäisi tehdä, mutta kun ei vaan kiinnosta.

Välillä on oikein pakotettava itsensä auton sijasta pyörällä kauppaan tai koiran kanssa lenkille.

Ja se uni kun ei meinaa yksinkertaisesti tulla, tai sitten se pari tuntia yöstä on oikein makoisaa unta ja sitten loppu yö meneekin pyörien tai kirjaa lukiessa. Tulee pitkät viimeiset viikot jos sama tahti jatkuu... :(
 
Pulleat kädet, punaiset posket,
jokeltaa, jos siihen kosket.
Potkuhousut raidalliset,
silmät isot, siniset.
Hymy kuin pienen enkelin,
sängyllä makaa selin.
Suuret silmät tuijottaa,
lapsen äänellä naurahtaa.

 Vailla huolia ja murheita,

onnesta kasvot säteilee.

Onnea vauvautuneille Klik:lle ja Oluwatobi:lle! <3

Tässähän itse hätkähtää hereille et pian myös itsellä saattaa olla se pieni nyytti sylissä :)

 
Nyt kun loppu jo häämöttää on alkanu tuleen sellasia ajatuksia että mitä jos tää jääkin mun ainoaksi raskaudeksi niin oonko muistanu nauttia tästä tarpeeks? Valokuvia masusta olis ainaki pitäny ottaa enemmän! Mut sillon kun se oli vielä pieni niin tuntu hassulta kuvata sitä tai muutenkaan kiinnittää niin paljon huomiota raskauteen. Mulla on ollu niin pieniä vaivoja että ainakin sen puolesta olisin mielelläni vielä uudestaankin raskaana. Tosin ei nyt ihan heti.. Ja seuraavalla kerralla ainakin sit uskaltaa paremmin nauttia raskaudesta kun nyt kyllä meni alkuraskaus vähän siihen että ajattelin että kuitenkin tulee keskenmeno, enkä mää nyt oikeesti mitään vauvaa voi saada.
 
siis mä heräsin niin outoon kipuun aamuyöllä. edellisellä pissareissulla kaikki oli vielä ok, mutta sit yhtäkkiä heräsin siihen ku unen läpi alko tuntuun - pahoittelen brutaalia tekstiä - että peräaukkoa, tai jotain siellä sisällä venytettäis?!? sanoin miehelle että ihan ku joku ois käyny salaa ****** peppuun kun nukuin :D siis anteeks tää kuvaus, mut siltä se tuntu. ei ollu viimeks tällästä, mietin jo että onks se vauva jo puskemassa ulos..!

onks muilla tuntunu supistukset tai avautumiskivut jotenkin taaempana? kun mulla ne on aina ollu menkkakipujen kaltasia ja samoilla kohdin..tähän viimeöiseen kipuun ei auttanu mikään asento, nyt se on helpottanu.

eevi: en tiennykään ettei taysissä oo perhehuoneita, harmi!! no kyl siitä aina selviää vaikka ois millanen huone, ei se oo ku muutama päivä elämästä.. samoin mä ajattelen synnytyksestäkin, että ei se oo ku yks vuorokausi elämästä, vaikka sattuis kuinka.
 
Onnea kovasti klikille ja oluwatobille perheineen!

Mulla on vähän samat fiilikset kuin äippä 2010:llä. En enää jaksaisi näitä särkyjä ja supistuksia ja sohvalla makaamista. Liikuntaa ei ole tarvinnut miettiäkään kuukausiin.

Satuvee: mulla kun viime viikolla tulivat kehiin nuo menkkamaiset kivut, niin ne säteilivät reisien ja selän lisäksi myös peräsuolen seutuville. Tuota peräsuolikipua on mullakin ollut nyt muutamana päivänä.

Aavistuksen verran synkkää mielialaa synkentää entisestään se, että mukelo kääntyi toissa iltana perätilaan oltuaan raivotarjonnassa pitkän aikaa (oikeastaan koko se aika kun asiaan on kiinnitetty huomiota). Tunsin ja näin käännöksen siis itse, koko vatsa muljahti toispuoleiseksi ja on edelleen hitusen toispuoleinen. Hikat tuntuvat nyt oikealla ylhäällä ja potkut alempana vasemmalla. Kuulemma ei tarvitse vielä olla huolissaan, mutta kyllä mä vaan olen. Mulla on ollut paljon supistuksiakin, mutta niistäkään ei kuulemma vaan tarvitse kantaa huolta. Juupa juu.
 
Miten tuntuu, että muut ovat jo ihan viimeviikoilla, kun ite vasta 33 ja risat... Saattaa toki johtua että la on 31.7. Silti olisin jo ihan kypsä luopumaan mahasta, vaikka koti on aivan auttamatta kesken vauvantuloa ajatellen.
Onneksi kätilötuttu sanoi että yleensä viimeistään 39 viikolla käynnistävät tilanteessani, eli ei tarvitse yli lasketun kärvistellä...

Jotenkin niin hiostava ilma ja olo, johtuuko siitä, että flunssa ja kuume puskee päälle kun kahden kanssa temmellän ja miehen loma loppui tänään ja lähtikin yöksi töihin... :(
 
Hei basin, älä suotta murehdi, täälläkin eletään sitä 33+ viikkoa. LA meillä on kanssa vasta 28.7. :)
Masu on kyllä jo melko ahdistavan oloinen, ja eihän tästä ole suunta kuin suurempaan päin. Huoh. Jos tuo kyytiläinen pysyisi vielä vaikka 5viikkoa matkassa mukana niin mun puolesta sitten saisi tulla ulos.

Onkos teillä kellään alkanut masu painaa keuhkoihin? Mulla on tässä parin viikon ajan tuntunut etten aina kunnolla pysty hengittää, varsinkin jos röhnötän huonossa asennossa sohvalla tai varsinkin selälläni ollessa. Pakko vähintäänkin kääntyä kyljelleen tai jopa nousta seisomaan.
 

Oluwatobille onnittelut pikkuisesta !!  Onneksi ei tosiaan kotiin syntynyt kuitenkaan :)

Meillä nukutaan pinnasängyssä, mutta se on sellanen pikkuinen pyöreä joka myöhemmin kasvatetaan lisäpaloilla normaaliin kokoon :) Tai luulenpa kyllä että vauveli nukkuu mun kainalossa alkuun niinkuin meillä esikoinenkin nukkui :) Oli helppoa ja ihanaa :)

Enpä tiedä tuosta itsensä rasittamisesta että auttaako se vai ei... Viimeks menin kauheeta kyytiä vielä laskettuna aikanakin kävelylenkeillä eikä mitään vaikutusta, ei yhden yhtä supistusta! :D Nyt jos kävelee reippaasti niin alkaa vaan pistään, ei muuta. 

 
Onnea superisti vauveleista Oluwatobille ja Klikille! :)

On pitänyt pitkään kirjoitella tänne, mutta ei ole ollut kunnon konetta käytössä niin olen vain käynyt lukemassa teidän muiden kirjoituksia. Täällä siis vielä ollaan mahakkaina jatkuvasta supistelusta ja poltoista huolimatta. Tämä viikko itseasiasiassa on tuntunut jo ihan hyvältä, että mitä luultavammin supistelut tästä vähenee kunnes ne kokonaan taas loppuu ennen LA kun viikot alkaa näyttää hyvältä....

Huomenna loppuu myös viikottainen yksinhuoltajuus kun mies pääsee matkustamaan pohjoisesta tänne etelään pitäen etätyö viikkoja ennen kesälomaansa. Ihanaa, senkin puolesta vauva siis sais jo tulla kun en enää joudu stressaamaan kelle soitan ja kenet saan hoitamaan esikoista jos lähtö tulee! Kaikista vaivoista huolimatta (unettomuus, suonikohjut, supistelut, poltot, vihlonnat, hikoilu, närästys, pahoinvointi, suonenvedot, vessassa ravaaminen, maidon valuminen, selkäkipu, turvotus ja muuten saamaton olo) toivoisin, että kaveri pysyis 36 viikolle asti mahassa. En tiedä yhtään mikä mun kohdunsuun tilanne on. Se on viimeksi katsottu 30 viikolla ja silloin se oli pehmeä, sentin auki ja kohdunkaulaa oli vajaa sentti jäljellä. Sen jälkeen on supistellut lähes päivittäin ja välillä olen ollut varma, että nyt syntyy, mut sit supistukset on loppunut. Mielenkiinnolla odotan 36 viikon lääkäriaikaa. En ehkä kestä jos siellä ei ole tapahtunut näillä kivuilla mitään ja sitten raskaus kuitenkin vielä kaiken lisäksi menee yli LA... pakko varautua pahimpaan :)

Mulla oli vaikka mitä juttuja mielessä, mitä piti kommentoida, mut nyt kaikki katosi päästä.
Ai niin, yks oli se, et en suosittele sitä suolentyhjennystä kyllä. Mulle viimeks tehtiin kun itse halusin (jotenkin siitä tuli päähänpinttymä, et HALUUN sen) vaikka synnärillä ne ei sitä mielellään olis antanut. Mut siis mulla se jollain tavalla lisäsi vaan niitä supistuskipuja sellaisella voimalla,et se vessassa käynti lopulta sattu saman verran ku lapsen ulos saanti... hehee kuulostaa hauskalta, mut oikeesti se ei ollu sitä :) Tietty voi olla, et jos sen tekee ennen ku supistukset on äly kipeitä ja voimakkaita niin tilanne voi olla toinen... mulla ehti vaan menee vedet ennen ku ehdein vessaan ja sit oliki helv. irti. Tällä kertaa aion kyllä mennä luonnonmukaisesti tyhjenee se suoli sitten ennen tai sitte vasta synnttäessä...

Piti vielä kysyä, et naksuuko teidän muiden mahat? Mun maha siis pitää sellaista kummaa naksuntaa aina välillä. Vaikea selittää sitä ääntä, mut se selkeästi kuuluu just mahasta ja kuulostaa vedenalaiselta naksahdukselta. Muistan, että viime kerrallakin ennen synntystä kuului sellaista ääntä, mut silloin se kait enteili vesien menoa kun sitten ennen ku vedet meni (synnytys käynnistyi sillä) kuului voimakkaampi naksahdus. Mut nyt tosiaan naksumista on tullu jo monta viikkoa....

Onnea kaikille loppuraskauden tuskiin ja viime rutistuksiin :)
 
Tyyni mulla kuului viime raskaudessa ja tässäkin jokusen kerran napsunut maha. Sellanen pieni napsahdus kuin kynsiä napsauttaisi. Kuulemma on todennäkösesti sikiökalvot mitkä napsuu eikä sillä ole mitään merkitystä, kai, neuvolan mukaan :) Tosin musta tuntuu ettei täälä neuvolassakaan tiedetä mistään mitään.... 
 
Onnea Klik ja Oluwatobi!

Sitten se kerta, kun oon jossain muualla, enkä kyttäämässä tätä sivustoa, niin sillon tänne tulee kauheesti tekstiä :D Muuten yleensä käyn täällä joka päivä, ja hirveen hiljasta on ollu. Nyt sitten käväsin Turussa 3 päivää, eikä ollu muita kun facebookin tunnukset muistissa...

Tuntuu, että kaikki odottaa jo niin malttamattomina pienokaisiaan syntyväksi, kukakin mistäkin syystä :) Itse aion ottaa kaiken irti tästä loppuajasta (2 viikkoa, 5 päivää), ja rauhassa odotella pikkusta :) Mulle tuli siitä Turun reissusta ihana rauha, ja tuntuu, ettei oo mikään kiire minnekään. Oon varmaan sitten outo :D
Ekaa kertaa paljastin masunkin valolle, ja vaavi sai pientä valohoitoa, ei ihme että alko kauheet potkuilut heti :D

 
Pullapitko: Mulla aina välillä tulee kans sellanen olo että keuhkot on ihan lysyssä. Yleensä vain iltaisin ja toi sohvalla makaaminen on kyllä paha. Välillä pitää nousta sohvalta ja nojailla eteenpäin, hankin jossain vaiheessa jumppapallon just tälläsiin tarkotuksiin ja siihen on kiva nojailla ja roikkua sen päällä etukenossa nii on helpompi hengittää :) Vatsan laskeutumista odotellessa!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top