Hei pitkästä aikaa.
Täällä ollut nyt pidemmän aikaa hiljaiseloa, olen kyllä käynyt silti lueskelemassa kuulumisianne.
Huhtikuulta toukokuulle sain
nostettua hb:n 104 -> 116 (
pelkillä pinaattiletuilla!), ja tämän seurauksena neuvolatäti antoi minulle
vital-f rautavalmistenäytteitä, että voisin kokeilla niitä nyt, kun on arvot kunnossa.
Koko toukokuun aikana neuvolassa terveydenhoitajalleni
ei silti tullut mieleen tarkistaa hemoglobiiniani (aina vetosi siihen, että
ei tarvitse ottaa, johan se nousi jo viikko/kaksi/kolme sitten), vaan vasta lääkärikäynnillä toukokuun lopussa tuli tuo tarkistettua uudemman kerran.
Hb oli romahtanut 95.
Nyt olen koko kesäkuun ottanut
rautaa 3x päivässä (c-vitamiinin kanssa, ja
kaikella mahdollisella tehostaakseni raudan imeytymistä... puuh), ja käynyt viikottain labrassa. Toissaviikolla neuvolan pikatesti näytti
hb edelleen 95, ja labrassa tarkemmin
92. Ruvettiin puhumaan
raskausajan raudanpuutosanemiasta (
normaali hb sietäisi kuulemma olla vähintään 120, ja alle 85 on vaarallinen äidille ja sikiölle), ja "kaikki veriarvot todella alhaisena" minulle määrättiin rankempi rautakuuri.
Viime viikolla neuvolan pikatestillä hb oli jo nousussa, ja laite näytti 99. Labrat kuitenkin kumosivat tämän (taas), ja
hemoglobiini olikin laskenut, eikä noussut. Arvot olivat jotain 90 luokkaa, mutta ei vielä alle. Tämän tarkemmin lääkäri ei halunnut puhua arvoista (enkä ymmärrä oikein, että miksi), vaan pisti tälle päivälle uuden lääkäriajan.
Ja jos nyt vieläkään ei hb näytä yli 100, niin sitten taas labraan.
Kaikkeni olen yrittänyt tehdä veriarvojen nousemisen eteen, joten en voi kuin toivoa, että nyt arvot olisivat jo paremmat.
Hankalaa se tosin on ollut, kun minulla jatkuu tämä
pahoinvointi edelleen (ei onneksi
läheskään niin rajuna, kuin aikaisemmin. Minulla
ei ole enää jatkuvaa pahoinvointia, vaan saan pidettyä ruokaakin sisällä melko hyvin.
). Nesteytystä olen yrittänyt pitää kunnossa, mutta aina en saa edes vettä pidettyä sisällä. Joka päivä kuitenkin joudun käymään pönttöä halailemassa, vähintään kerran.
Viime viikkoisen
synnytystapa-arvioinnin jälkeen
supistukset ovat saaneet kovasti puhtia.
Limatulppa lähti, ja maha on erittäin
supistusherkkänä. Lääkäri saikin tulokseksi, että täällä ollaan
1cm auki. Tänään sitten uudestaan lääkärille katsomaan sekin tilanne.
Vauva oli muuten viikoilla 36+5
painoarvioltaan ~3,1kg. Täysin sama, mitä esikoinenkin, ja esikoinen oli syntyessään 3,5kg
. (Ja tästä tulikin mieleeni, että viikko ennen esikoisen syntymää hänen painoarvionsa oli 3,8kg ja syntymäpainoksi arvioitiin 4kg) Saa nähdä, miten tämän vauvakaisen kanssa. Painoarviot todellakin heittelevät suuntaan jos toiseenkin, mutta kai ne edes hieman vihiä antavat.
Olen vain maannut sohvalla tyynyt jalkojen välissä, selän takana, pään alla... Näiden
supistusten kanssa olen pärjännyt vielä kotona, mutta päivä päivältä nämäkin tuntuu kivuliaammilta. Kovaa
polttoa,
särkyä ja
vihlontaa alaselästä alavatsalle. Sairaalaan en ole kovin mielelläni lähdössä ennenkuin on pakko (Ja siihen ei tosiaan aja kuin 3-5min).
Synnytyssupistuksiin verrattuna nämä eivät ole vielä niin helvetillisiä, vaikka helvetillisiähän nämä ovatkin.
Lääkäri on kovin huolissaan, kun alle 100 hb:lla on
vaarallista lähteä synnyttämään runsaan verenvuodon takia. Pienikin
verenvuoto saa hb:n romahtamaan heti.
Sormet ristiin, että tämä uusi
rauta on imeytynyt.
Uppunen: Minulla oli esikoisesta laskettu aika tammikuun puolessa välissä, ja loppupuolella lähti limatulppa irti. Helmikuun 5. päivä (tai tarkemminkin yö) lähti synnytys käyntiin supistuksilla vain tunteja ennen käynnistystä, rv 42+4. Joten kyllä nuo lapset saattavat odotuttaa "ihan tappiin asti", ja silti tulla itsekseen!
Vauvan liikkeet ovat olleet jo pidemmän aikaa pelkkää
möyryämistä. Aamuisin saattaa vähän möyrytä, ja sitten seuraavan kerran taas illalla. Mutta erittäin hiljaiseksi on tämä meidän vauvakainen ainakin "muuttunut".
Edellisessä raskaudessa
arpia tuli ihan kiitettävästi, (oikein punaisena hehkuvat tiikeriarvet) mutta nekin haalenivat ja "hävisivät". Tässä raskaudessa ei ole tullut yhtään arpea, eikä vanhat arvet ole tummentuneet. Olen ollut ihan hyvilläni tästä!
Palaillaan tuonnempana. Täytyy lähteä näyttäytymään lääkärille.