Kesäkuun keskustelut <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja satuvee
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea, Minnamaria!

Ja voimia Satuveelle! Ei tosiaan tekisi mieli sairastua nyt. Ottaa varmasti voimille.

Heidi ja Uppunen, tosiaan taisin vähän turhaan hermoilla noista vähäisistä liikkeistä. Kait se liiketuntemusten väheneminen on näillä viikoin tavallista. Päivystyspolin perusteellisten tutkimusten jälkeen on onneksi ollut rauhallinen olo. Täälläkin on supistelut jääneet muutamiin epäsäännöllisiin eilen ja tänään, joten tuskin ihan heti synnytetään. Nyt tosin on helpompi taas odotella, kun tiedän, että vauvalla on kaikki ok, vaikka tuntisin niukasti liikkeitä. 

Uppunen, ei mullakaan harkita käynnistystä, ellei se verenpaine nouse eli ei ne ennen 41+ viikkoja ala miettimään käynnistystä, ellei ole lääketieteellisiä perusteita tai huolta isokokoisesta vauvasta. Täällä olisi toiveissa luonnollinen käynnistyminen, kun nuo käynnistetyt saattavat olla hitaampia (erityisesti, jos kohdunkaula epäkypsä ja kypsytellään prostaglandiineilla ja tipoilla, kuten mulla olisi tilanne toistaiseksi) ja kivuliaampia (käynnistämiseen käytetyt lääkkeet saattavat aiheuttaa tavallista kovempia supistuksia).

Maaria
 
Täällä tuntuu olevan aika moni jo valmiina synnyttäämään. Itsekin olen jo viikon tuskaillut kun mitään ei tunnu tapahtuvan.  Odottavan aika on pitkä. Nyt mä päätin, että nautin näistä viimeisistä hetkistä täysillä.

Edellisestä raskaudesta muistan sen, että heti synnytyksen jälkeen mulla oli jo niin kova ikävä sitä vauvamahaa että ihan itketti...

Raskausviikkoihin nähden mä voin hyvin, ei supistele, ei pistä tai muutenkaan olo ei ole kovin tukala. Nyt nautin siitä, että saan esikoisen kanssa viettää laatuaikaa leikkipuistoissa ja seurata hänen leikkejään, kohta onkin sitten kädet täynnä töitä... :)

Voimia kaikille kärsimättömille! Esikoista odottavat, nauttikaa vielä omasta ajasta ja tehkää kumppanin kanssa vielä jotain kivaa kahdestaan. Kohta teitä on jo kolme ja sitten yhteisen ajan löytäminen on haasteellista. :)
 
Mulla tunteet heittelee jo nyt:

-Välillä haluu pikkusen syliin HETIHETIHETI! Ja sitten hetken päästä silittelee masua ja sanoo hiljaa, pysy siellä vaan vielä vähän aikaa, ei mikään kiire :)
-Välillä pelottaa, kun ei mitään kokemusta pienistä vauvoista, välillä itsevarma olo, että kaikki menee hyvin.
-Välillä kiroo tuon ison pallon alimpaan helvettiin kun mitään ei voi tehä kunnolla kun se on tiellä, välillä itkettää, kun on niin kiintynyt siihen ja miettii miltä tuntuu olla "tyhjä", kun kukaan ei potki ja myllerrä sisällä...

Täällä tankataan unta ja hiilareita. Aamu-iltapäivä menee aikamoisessa sumussa, kun herään, syön, nukun, herään, syön, nukun... sitten vasta illemmalla piristyn ja saan ehkä pestyä pyykkiä ja laitettua tiskit koneeseen...
 
Voimia satuveelle!! :(

Mulla on siis allergian takia kielletty epiduraali. Olen jo kyllä joutunut kasvattamaan kipukynnystä aikalailla kun en ole koskaan juurikaan saanut puudutteita tai sitten sitä on ollut liian vähän (ja olen aika kohelo niin tapauksia on ollut paljon). 
Täytyy toivoa että kaikki menee hyvin eikä tarvitse puudutteita eikä nukutusta...

Onhan se ihanaa että tuntee vauvan möyrivän tuolla :) mutta on se sitten hienoa sekin kun se saa möyriä vapaana eikä ole niin ahdasta toisella ;) mutta toisaalta taas onhan se ihanaa että se on tuolla turvassa vielä hetken :) ...eli siis mielialat tääälläkin aika ailahtelevia :D
 
Paljon Onnea Minnamaria vauvasta! <3 On ollu hyvän kokonen poika ;) saas nähdä millanen möykky täällä tulee.. Ite veikkaan että lähemmäs neljää kiloa mennään.

Huhhuh.. Tänään on kyllä ollu taas vaikka mitä vaivoja. Tuntu jossain vaiheessa että koko lantio lyö lukkoon ja ihanasti pistää alapäähän kun vauva vähän liikkuu ja itekki kun kävelen niin vaikeeta tekee.. Miehelläki kuulemma työt menee ihan pieleen kun ajatukset pyörii vaan vauvassa, raukka :D No kolme päivää vauvelilla aikaa tulla itekseen, maanantaina sitten käynnitystellään, kun sen verran iso nyytti tuolla majailee, tai arvioiden perusteella ainakin.

Mulla on kyllä kanssa välillä tosi haikee olo kun tietää että ensi viikolla tää masu onki jo pois :( Mutta välillä taas tuntuu että ihanaa, kun pääsee pukeutumaan ja tekemään asioita taas normaalisti.. Veikkaan että ikävä tulee masua joka tapauksessa. Puhpah.. Kyllä tää 9 kk on menny vauhdilla ;o

 
Onnea Minnamarialle ja voimia satuveelle!

Mä olen sitten varmaan "erilainen nuori", koska epäilen suuresti, että tätä mahaa tai raskausaikaa tulisi millään tavalla ikävä poksahduksen jälkeen. Musta tää maha on alusta lähtien ollut vaan lähinnä välttämätön paha. Tänään on ollut ihan poikkeuksellisen hyvä päivä, vaikka siis toki maha painaa ja hikoiluttaa ja turvottaa, mutta ainakin olen päässyt liikkumaan edes jotenkin.

Painoa on tullut muutamassa viikossa ihan turkasesti ja paineet alkaa olla vähän koholla. Päällimmäinen fiilis on kyllä mullakin, että vois jo loppua tämä odotus, vaikka pelottaa kyllä sitten se vauva-aikakin.
 
Masc Voin sanoa että se pukeutuminen tulee mahankin poistumisen jälkeen olemaan kaikkea muuta ku helppoa ja normaalia, jos imetät :D
 
Onnittelut minnamarialle!

Tänään on kiva päivä tiedossa, sillä minulle on järjestetty vauvakutsut:) Sen piti olla yllätys, mutta yksi kavereistani lipsautti sen:) Ensin jalkahoitoon ja sitten veljeni puoliso hakee minut autolla ja vie jonnekkin, muuta en sitten tiedäkään:) Mites teillä muilla? Järjestääkö joku teille juhlat vai järjestättekö itse?
Huomenna tiedossa ihan parasta kun rakas tulee kotiin ja sillä alkaa vihdoinkin kauan ódotettu loma, jesh! Eilen askartelin isyyspakkauksen murulle, saa sen sitten ensiviikon keskiviikkona:) Askartelubuumi iskenyt minuun ihan totaalisesti. Olen myös tehnyt scrapbook kirjan kummipoikani ensimmäisestä vuodesta tädin ja sedän silmin:) Tänään tarkoitus luovuttaa kirja eteenpäin:)
Ostelin kaikenlaisia korttitarvikkeita eilen ja innostuin illalla niitä kyhailemään:) Muutamat synttärit siis tiedossa ja lisäksi yhdet rippijuhlat. Ajattelin myös vielä hyvissä ajoin askarrella kastekutsukortit, tietäen että kohta puuhaa riittää ihan johonkin muuhun. Ovatko muut suunnitelleet jo ristiäisiä?
 
Katjuskainen: Joo oonki tässä koittanu miettii mimmosia vaatteita sitä pitäis olla et onnistuu helposti imettäminen, kun siihen ainakin pyritään. :D  Mutta ainakin voin pitää hameita taas kun maha ei oo tiellä <3 Paita kaupoille sitä joutuu varmaan ainakii ja imetysliivejä pitää hankkia varmaan vielä muutamat lisää.
 
Mä oisin halunnu vauvakutsut, mutta kun ei kukaan niitä mulle järjestäny (vaikka siitä vihjailin..), niin en sitten ite jaksanu alkaa järjestää...
Mulla iski askartelubuumi, rupesin väsäämään nimiäis kutsukortteja, mutta sitten jossain vaiheessa jäi sekin kesken.Nyt ne on puoliksi valmiina, ei oikeastaan tarvitsisi kuin liimata asiat siihen korttiin :D kai sen sitten parin kk päästä kerkiää :P

Hitsit että väsyttää! Siis sain tänään aikaiseksi laittaa vauvan vaatteet pyykkitelineeltä lipastoon, ja eiköhän sen jälkeen ollu pakko mennä nukkumaan, oli joo niin rankkaa hommaa :D huhhuh, tää väsymys on oikeesti ihan naurettavaa! Yölläkin uni maistuu paljon paremmin kun aikasemmin, ja silti nukun 1-3 kertaa päivällä... tunnin kahden pituisia päiväunia.

Haluaa ULOS! Siellä on niin nätti sääkin, pakko päästä :) Ehkä nyt vähän jaksais, kun on taas parin tunnin unet takana?

Fiksuna ajattelin ostaa valmiiksi sairaalakassiin jotain pientä herkkua. TYHMÄ! Menin sitten samantien syömään melkein koko kassin sisällön :DD Makeen himo ei oo missään vaiheessa raskautta ollu tällänen! Kunnon ruokaa ei tee mieli yhtään, tekee mieli vaan puputtaa jotain karkkia, keksiä, pizzaa... höh! No ei pitäis olla kauaa, ni pikkunen tulee.. toivotaan :)
 
Minulle ystäväni järjestivät vauvakutsut tällä viikolla ja oli kyllä todella ihanaa. Tiesin kyllä, että tämmöiset on tulossa koska ystäväni (vauvan tuleva kummitäti) kyseli ketä haluaisin paikalle ja pyysi minun olemaan kotona. Ystävät toivat nyyttäreinä kamalan paljon kaikkea herkkuja... niitä jäi pakkaseenkin. Sain ihanan jalkahoidon ja todella paljon hyödyllisiä lahjoja vauvalle ja itselleni. Mikä parasta: sain vielä viettää mukavan illan kahdeksan ystäväni kanssa. Mikä oli siinäkin mielessä mukavaa, että ystävistäni vain pari tunsi ennestään toisensa mutta silti oli kiva huomata kuinka hyvin he tulivat juttuun vaikka olivatkin ventovieraita.

Minulla ei ole ollut väsymyksestä tietoakaan, päinvastoin en malttaisi nukkua juuri lainkaan. Juttelin tästä ystävieni kanssa joilla on jo lapsia ja he kaikki olivat sitä mieltä että heillä on ollut samanlainen tilanne ensimmäistä odottaessa - kuulemma hormonit on ihan erilaiset ensimmäistä odottaessa kuin toisen kanssa. Ensimmäisen kanssa jo raskauden loppuvaiheessa pärjää vähillä unilla ja se valmistaa tuleviin yöheräilyihin. Toisen kanssa ovat kuulemma olleet ihan puhki jo vähäisemmästäkin valvomisesta. Jännää miten tuo elimistö toimii.

Luin että tänne oli taas tullut uusia vauvoja; ONNEA kovasti! :)

 
Ystäväni järjestivät vauvakutsut toukokuun lopulla, mutta tiesin niistä etukäteen, kun tulivat kotiini ja halusivat varmistaa, että täällä ollaan varauduttu ja ajankohta sopii. He toivat kaikki tarjoilut, kukkia ja lahjoja. Olin itse ostanut alkoholittoman boolin ainekset ja kukkakimpun. Istuttiin iltapäivä yhdessä, nautittiin pöydän antimista, avasin lahjapaketit ja juteltiin äitiydestä, vanhemmuudesta ja lapsista. Kaikkein paras lahja oli vauvan leikkialusta, johon kaikki vieraat ja muutamat poisjääneet olivat lahjoittaneet tilkkuja ja jonka yksi ystävistäni oli ommellut kokoon. Olin tosi iloinen, että kaksi ystävääni järjestivät juhlat, sillä itse en olisi jaksanut siinä kohdassa järjestellä mitään, mutta nautin tosi paljon kutsuista. En ollut oikeastaan vihjaillut kenellekään, mutta olin joskus maalis-huhtikuussa pohtinut muutaman ystäväni kanssa, järjestääkö vauvakutsut vai ei.

Mua ei erityisemmin väsytä, mutta en ole mitenkään poikkeavan energinenkään. Päivät menevät puolilaiskasti oleillen. Olen siivoillut vielä kotia pikku hiljaa nurkka nurkalta ja sen sellaista. Nukun aika pitkiä yöunia, mutta alkuyö menee usein tunnin pätkissä vessareissujen takia. Yritän ottaa joka päivä päikkärit. Välillä nukun päivällä kevyesti puolisen tuntia, välillä pari tuntia ja tosi sikeästi. Puuhaan vielä aika normaalisti, mutta kyllähän tämä raskaus jonkun verran jo painaa. Olin eilen ystäväni kanssa lounaalla ja sen jälkeen pari tuntia shoppaamassa. Kotimatkalla olin erityisen kiitollinen, kun eräs keski-ikäinen rouva tarjosi täpötäydessä metrossa istumapaikan. Olisi ollut aika puuduttavaa seistä tungoksessa kantamusten kanssa. Taisi muuten olla eka kerta raskausaikana, kun joku tarjosi paikan julkisessa liikenteessä. Tuli sekin koettua neljä päivää ennen laskettua aikaa :D
 
Se olis sitten vihdoin npäivä jolloin poitsun pitäisi olla sylissä ;D tosin jostain kuulin että 4%vauvoista syntyy laskettuna-aikana... 
Supistellut nyt vihdoin kaksi yötä, mutta ei sen kummempaa... epäsäännöllisiä ja menkkamaisia kipuja, ei järjin kipeitä :/

...Vähän alkaa olee tylsää, oon jo kaikkee suunnitellu tekeväni kun murmeli syntyy, muttakun ei se vaan vielä halua pihalle kömpiä... :/
Olisi käytävä keski-suomessa ja helsingissä ja vaikka missä mihin en ole kuukauteen uskaltautunut...

Onko muilla käynyt tää loppuaika pitkäksi?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top