Oltiin mekin eilen menossa parin kilsan päähän aurinkolasiostoksille. Suunnittelin retken huolella ja lähdettiin hyvin syöneenä, röyhtäytettynä, kuivalla vaipalla ja väsyneenä, joten ajattelin, että nukahtaminen käy vaunuissa leikiten. Koko matkan kuului pientä kitinää ja ajelin vaunuilla toiset renkaat kävelytien pientareella, että tärisis enemmän. Päästiin puoliväliin matkaa kun vaunuissa oli sellanen huuto ja vauvalla vaahto valui suupielistä kun se oli niin raivoissaan. Ei meinannu saada millään edes sylissä rauhoittumaan. Mulla oli kantoliina mukana ja käärin vauvan siihen varjoisalla talon seinustalla ja hyssyttelin siinä 10 minuuttia. Oli pakko kääntyä kotiin. Kolmen tunnin nokoset otti sitte liinassa. Onneks mies oli mukana niin se työnsi vaunut kotiin.
Illalla oli pakko mennä kävellen ruokakauppaan noin 600 metrin päähän ja otin toisen taktiikan. Hyvin syöneenä, hyvin nukkuneena, röyhtäytettynä kuivalla vaipalla ja kuomuun kiinni niin paljon kaikkia leluja killumaan kun vaan sain. Kauppaan päästiin ihan hyvin, parkkiksella alkoi kitinä. Pääsin ensimmäiseen hyllyväliin, niin itku tuli ja jouduin kantamaan vauvaa koko matkan kaupassa ja sieltä kotiin. En ottanut liinaa mukaan kun siinä vauvaa kantaessa on vaikea työtää painavia rattaita. Olis vaan kannattanut. Kun pääsin kotiin niin mulla kramppas kädet ja selkä oli ihan poikki. 8 kiloa alkaa olla melkoinen jötikkä kantaa niin pitkää matkaa. Olis vähän eri asia kun pystyis kantamaan yhdellä kädellä ja lapsi kannattelis kunnolla itseään, mutta kun toisella kädellä täytyy tukea vielä päätä / selkää.
Tänään mentiin autolla kauppaan ja optikkoliikkeeseen. En mäkään vähään aikaan lähde mihinkään vaunuilla!