Kesäkuu

Meidän ötökkä oli nt-ultrassa niin liikkuvaa sorttia, ettei kätilö meinannu saada mittoja ollenkaan :D Lopulta rauhoittui ja venytteli niin sai mitatkin otettua.
Liikkeitä ei vieläkään tunnu, mut neuvolassa jo sanottiin, että voi mennä vielä muutama viikko ennenkuin tunnistan liikkeet. Että sen suhteen en oo huolissani :)
Nyt on vaan ollu ihan järkyttävää väsymystä noin viikon ajan. Aamulla kun nousen sängystä niin jo kohta tuntuu, että pitäisi nukkua. Pahaa oloa on myös ollu nyt parina päivänä emoticon  Turhauttavaa, kun ei oikein jaksa nyt tehdä mitään ja ois just niin paljon tekemistä. Eilen jouduin ottamaan ekaa kertaa ihan päikkäritkin. Edes alkuraskaudesta ei näin paljoo väsyttäny.  Meillä on tosin töissä liikkeellä flunssaa ja yksi ollu mahataudissa, että voihan se olla, että jompi kumpi on sieltä tulossa :/
 
Voi että, toivottavasti PePa teillä on kaikki hyvin! Vinhaa, kun joutuu ressaamaan moisia... :/

Tämä meidän mönkiäinen on sitten taas kokenut sellaisen äkkipiristymisen. Nykyään tuntuu liikkeitä pitkin päivää. Erityisesti jos lähellä tuo poika pitää älämölöä, siihen tyyppi reagoi heti :D Aika suloista <3 En kyllä tiedä, että miten yhtäkkiä liikkeitä ja potkuja tuntuukin näin tiuhaan. Kai toinen on sitten vain niin kasvanut ja vahvistunut näin paljon näin lyhyessä ajassa. Maanantaina on rakenneultra ja sitä odotankin kuin kuuta nousevaa...

Mulla alkaa oksentelut olla nyt oikeasti historiaa, en edes muista enää viime kertaa! :) Muutenkin olo on ollut tosi hyvä, ei ole mitään vaivoja, energiaakin olisi, mutta pojalle pukkaa alas hampaita ja siihen kylkiäiseksi iski kunnon flunssa, joten yöt menee valvoessa... Alkaa olla vähän takki tyhjä jo! :/ Öisin sitä miettii, että voi helkatti, tähän vielä toinen vauva, onkohan mulla kaikki kynät penaalissa.. Mutta sitten taas toisaalta on varmaan just hyvä, että vedetään sumpussa tämä "raskas aika" ja ollaan hetki vaikkapa lisääntymättä. :) Näin mies ainakin totesi :D
 
Viikkoja nyt 19+6. Rakenneultra maanantaina, ja vähän jänskättää vaikka kolmas jo tuloillaan. Masuasukin potkuja olen tuntenut viikolta 13 lähtien, mutta nyt ne tuntuu ja näkyy jo ulospäin. Ei sentään pieniä varpaita vielä näy, mutta kohta sekin aika on käsillä . Itsestä tuntuu, että vatsa olis pienentynyt, mutta taitaa olla niin, että olen pikkuhiljaa siihen tottunut.. Nimittäin viimeisen viikon aikana työkaverit on käynyt taputtelemassa masua, ja onnitelleet tulevasta vauvasta. Kuten myös meidän asukkaat (olen töissä palvelutalossa jossa asustaa 75-99-vuotiaita mammoja ja pappoja) kommentoivat pyöristynyttä vatsaani emoticon Eli pakko se on uskoa, että mahaa on ja sillä on kokoa <3 Vauvalle on selvästi tullut jo jonkinmoinen rytmi, harmi vaan, ettei se kohtaa lainkaan omani kanssa emoticon Kun mamma on väsy, vauva aloittaa zumpan. Mutta ihanaa kun tuntee asukin olevan kunnossa..

Mites muuten teidän muiden työjaksamisen kanssa? Itse kun olen raskaassa fyysisessä hoitotyössä, välillä tuntuu, ettei kauaa pysty enää töissä olemaan. Joskus työpäivä kuluu hyvin, mutta kotona saa kärsiä supistuksista, turvonneista jaloista, sekä kotihommat jää tekemättä. Vapaapäivinä, kyllä jaksaa kotonakin touhuta, mutta työt vie kaikki mehut. Myös asiakkaiden nostoja ja kääntelyitä olen pohtinut, että miten kauan uskaltaa tehdä, ettei vahingoita omaa tai vauvan terveyttä..? Toiveena olis että ainakin elokuun loppuun pystyisin töissä käymään, mutta tilanteen mukaan mennään. Toisesta lapsesta jäin, olin kyllä eri työssä, jo viikolla 23 pois kokonaan töistä, ja olin loppuajan sairaslomalla supistusten takia.

Ihanaa ja nautinnolllista kesää kaikille vatsaa kasvattaville Kerrankin voi sanoa että rantakunnossa se hyljekin on!!
 
Vähän alkaa jo työjaksaminen olemaan heikonlaista. Tää vko meni pienten issiasvaivojen kanssa ja se enteilee pahempaa myöhemmässä vaiheessa. Ihan toimistohommia vaan teen, mut silti tuntuu ettei jaksa enää. Ja työteho on todellakin jo laskenut. Eikä kyse ole pelkästään siitä, että motivaatiota ei oo juur yhtään enää ;)

Toivottavasti jaksat vielä jonkun aikaa pötkylä! Mutta kai sunkin työssä pitää vaan omaa kroppaa ja jaksamista kuulostella ja sen mukaan päättää kauanko jatkat vielä? Voisitko ehkä saada kevennettyä töitä niin ettei tarvis jäädä pois kovin aikasin?
 
Itse olen huomannut, että töissä jaksamista helpottaa kun muistaa nousta sieltä työpöydän äärestä välillä :) Jalat on kyllä iltaisin tosi loppu, olen jotenkin hirveän turvoksissa :/ Mutta saas nähdä miten nää kesän kuumat päivät vaikuttaa jatkossa tuohon turvotukseen... Onneksi tulee joka päivä lenkkeiltyä koiran kanssa, uskoisin että se auttaa jatkossakin kaikkiin pahimpiin vaivoihin. Itse haluaisin jatkaa kumminkin töissä niin pitkään kuin mahdollista eli sinne lokakuun alkupuolelle asti.
 
Mä jäin just 4 viikon lomalle :) onneks, selkä on iha rikki.. jos makaa selälläänki ni jalat ei kanna ku tuikkaa nii kipeesti selkään.. ei onnistu käveleminen 5-10 minuuttiin sen jälkeen ku nousee sohvalta/sängyltä.. Issias on vaivannu nyt..öö... 2viikkoo? ja näköjään pahenee vaan. Saas nähä miten sitä pystyy oleen töissä (istumatyö) loppuun asti, jos täs vaihees selkä on jo täs kunnossa. :( työmotivaatioo ei oo yhtään, ja ei auta asiaa et töissä on iha järkyttävät paineet ja ressi.. mut onneks niitä mun ei tartte miettii seuraavaan 4 viikkoon. Kunha tää selkä vaan vähä nyt rauhoittuis.. mut voikse parantuu itestää??
 
Voi se ddrops parantua tavallaan itsestään. Mut kyl se taitaa vaatia sen istumisen vähentämisen ja liikkeellelähdön. Ja mielellään venyttelyä ja kevyttä selkä- ja vatsajumppaa. Mulla kun ollu pahana selkä joskus, niin parannellu ihan saikulla vaan ja sillä, että en oo jääny himaan istumaan. Niin ja tietty kipulääkkeet oli kuvioissa helpottamassa elämää. Nyt noi lääkkeet tietty on poissuljettu asia :(

Mulla ei hirveesti töissäjaksamiseen helpota se tuolilta nouseminen. Se helpottaa selkään ja issiasvaivoihin ja ennaltaehkäsee vähän ainakin, mut muuten ei kyllä auta jaksamaan. No nyt on kamala stressi päällä siellä kanssa. Mut onneks on vaan 4päivää töitä ja sitten 3vko lomaa! Sitten on n.1,5kk pidempään lomaan ja kesäloman jälkeen se taitaa auttaa jaksamaan ;)
 
Munkaan selkä ei tainnut tykätä viikonlopun muuttorumbasta, ei meinaa päästä ylös istumasta tai makuulta. miten voikin olla näin kipee!? Ja kaiken lisäksi karautin auton kiveen muuton päätteeksi -.- voi prkl!!! sinne menee nyt sitten omavastuun hinta jos meinaa korjauttaa.. eipä onneks ois ollut parempaa käyttöä ko. rahalle perhanan perhana. sillä rahalla kun sais hyvät vaunut vauvalle...ei pitäs väsyneenä ja kiukkusena parkkeerata autoa tuntemattomaan paikkaan...
 
Mä istuin eilen autossa turhan monta tuntia ja illalla tunsin sen alaselässä. Sohvalta oli vähän hankalaa päästä liikkeelle. Ja täällä töissä yritän nyt koko ajan pomppia jossain huoneen ulkopuolella, kun aamulla vihlasi oikein mukavasti vasemmalta puolelta, kun kävelin paperia hakemaan. Tsemppiä molemmille selkäkipujen kanssa! Ei todellakaan ole kivaa! Tosi ärsyttävää, kun ei voi mitään tehoavia nappeja tohon kipuun ottaa. Lyhyempi viikko onneks ja siitä suoraan kesälomalle!
 
Mulla tulee näköjään seistessäki alaselkä kipeeks, kaupungilla olin vaan kaks tuntii kiertelemässä, ni voi jee mikä vihlonta alaselässä, ja sit kotona ku just ku menee makoileen ja yrittää siitä ylös ni jalat on kyl iha toimintakelvottomat. Pistää nii kipeesti selkään, ettei voi kunnolla kävellä..

Minuu ärsytti tänään kyl nii tosissaa, ku en tunne vieläkää mitään liikkeitä ja huomenna on jo rv17. Tänään makoilin sohvalla selällää ja koputtelin alamahaan et jos se kaweri vaik lähtis siel liikkeelle, vaa ei. Ei niinku mitään tunnu ja näy. Rakenneultraan on vielä 4,5 viikkoo.. sittekö porukka jo kyselee minkälaisen kastemekko meinataan ja missä kastetilaisuus, ni mistäs sen vielä tietää, ku oo ees rakenneultraa ollu. Siel voi löytyy vaik mitä painajaismaista ja edessä voi olla vielä raskaudenkeskeytyski... Minä en jaksa ajatella ku sinne asti, jos siel on kaikki ookoo, ni ehkä mä sit alan enemmän keskittyy kaikkeen mitä tuleva tuo tullessaa :)
 
Mää kävin  selkäkipujen takia naprapaatilla niksnaksauttaa nikaman auki tuolta alaselästä missä selkäranka kiinnittyy lantioon ja se anto mulle sieltä samalla vinkkejä liikkeistä jotka helppottais pitämään auki kun sen nikaman tukkeutumisen riski kuitenkin tulee jatkumaan pitkin raskautta.
Mulla kivut tuli juuri töiden ja istumisen takia ja ne itsehoito liikkeet on auttanu ettei oo parii kuukautee tarvinnu mennä. Mulla alko kipu alaselässä (tuntui lähinnä oikealla lantiossa) heti raskauden alussa kun lantio alkoi venymään ja pahimmillaan en pystynyt kääntymään sängyssä ilman apua. Mutta se naprapaatti autto samantien ja ne liikkeet pitäny selän jotenkin kunnossa mutta kyllä aina on enempi kipee ku on pitempi duuniputki.
 
Mulla kipeytyy kanssa jos seison monta tuntia. Monen tunnin kävely ei oo paha, kun yleensä ikinä en montaa tuntia kävele ilman jonkunlaisia taukoja. Mut keikoilla seisoskelu voi olla paha selälle jne. Siinä tilanteessa mulla auttaa selän pyöristely ja venyttely+edes pieni liikehdintä jaloilla.

Mä oon yrittänyt saada työlääkäriltä lähetteen fysikaaliseen, että saisin siellä kädestä pitäen taas hyvät ohjeet ja neuvot selälle, että vois ennaltaehkästä ja helpottaa selkäkipuja sitten kun kiputilanne on päällä. Mutta se saatanan ämmä ei anna mulle lähetettä!! Antaa vaan lappua käteen, että tossa on ohjeita mitä voi tehdä kun ei satu. Kiitos vaan joo. Mistä tiedän tekeväni oikein, kun kukaan ei näytä ja oikeasti neuvo? Kaksi kertaa olen käynyt valittamassa jonkun paikan kipua ja vastaus aina sama. En tiedä pitäiskö sinne mennä sitten siinä kunnossa, että ei pysty mitään tekemään enää vaan pelkästään sairaslomailemaan. Antaiskohan sitten? Ihme tyyppi. Ei tietääkseni ole häneltä pois, jos laittaisi lähetteen fysikaaliseen. Noh, katsotaan jos saisin sen vielä ennen äippälomia. Omakustanteisesti ei innosta mennä.

Ja älä ddrops  ärsyynny liikaa kun et liikkeitä tunne. Mäkään en tunne ja viikkoja 20!

Äiti kysyi eilen onko meillä nimiä mietittynä. Sanoin että joo on. Seuraavaksi totesi, että ei varmaan kerrota niitä ja että ollaan ihan yhtä tylsiä kun kaikki muutkin :D no en mä halua kertoa vielä, kun mieli voi muuttua vielä ja viimeistään kun se lapsi syntyy. Olisi se silti halunnu kuulla mitä ollaan mietitty, mut en kertonu, muuta kun että mun sukunimi tulee. Poika jos tulee, niin nimi on nyt sovittu, mutta tytölle on vielä auki 3 vaihtoehtoa. Mä kyllä tiedän minkä niistä haluan mieluiten, mut en oo miehen kanssa siitä jutellu vielä. Pojalle siis ei edes ole kun se yks vaihtoehto, kun toinen tipahti pois, kun sukulaisella samanniminen muksu. Ei olla keksitty toista vaihtoehtoa, niin se on nyt sovittu.
 
Ootteko kokeillu niitä tukivöitä? Jos ne yhtään helpottais? 

Dropps: Älä huoli, mulla alko ekassa raskaudessa tuntua vasta joskus rv. 19 jälkeen. Ja tässä raskaudessa ihan vähäsen rv 16. Eka kertalainen ei välttämättä heti ees tunnista liikkeiksi :).
 
Joku tais aiemmin jossai näis keskusteluis kertoo omistavansa tukivyön, mut on näin alkuraskaudessa niin iso ettei se pysy viel päällä.. Mullei oo ainakaan viel ees mahaa mitä tukee :D Kävin just kodinykköses, ni jo se selkäkipu tuli heti 10min kuluttua ku kävelin kaupas... ihme ettei tuol koiran kaa lenkkeillessä oo selkä kipee, tuomonen hidas kävely ja seisoskelu laukaisee sen kivun päälle :( Ärsyttävää..
Mulla tuntu joku viikko sit aamulla semmonen muljahtelu mahassa,eikä ne tuntunu ilmavaivoilta, ni epäilen et se oli se vauva. Mut sen jälkeen ei oo kyllä tuntunu yhtään mitään, ei mitään saippuakuplia, perhosia tai mitään mahassa. Mut kai ne tosiaan muutaman viikon päästä ehkä alkaa tuntuu. Viel on ainaki nii hiljasta ku hautausmaalla :D
 
Niin, en tiä siinä tapauksessa että sitä mahaa ei ole vielä. 

Kyllä se voi olla vauva, itelläki oli ensimmäisten hipasujen jälkeen pitkä tauko, ennen ko alko tuntua taas. Ja nykyään tuntuu joka päivä.
 
ddrops  Mullakin oli pitkiä välejä ensimmäisten liiketuntemusten välillä, mut nyt tuntuu sen verran paremmin, että oon kyllä ihan päivittäin tuntenut. Kerran on tullut sellainen futasu, että jos miehellä ois ollut käsi vatsan päällä, ois varmaan tuntenut, mutta siihen menee varmaan aikaa, että niin hyvä säkä käy.

Muuten... harjoitussupistuksista. Mulla tais olla eilen illalla sellainen. Maha kovettui ihan kovaksi ja pystyi kädellä tuntemaan kohdun rajat. Oli aika outo tunne, mutta toisaalta kivakin, kun nyt hahmotti oikeesti, missä se kohtu on ja minkä kokoinen se nyt on.

Ja meille oli miehen kanssa viikonloppuna järjestetty yllätys kavereiden taholta mökkiviikonloppuna. Pistivät tulevat vanhemmat testiin. Piti tunnistaa vauvanruokia silmät kiinni ja vaihdettiin yhdessä miehen kanssa nukelle vaippaa toinen käsi sidottuna toisen käteen eli vain toista kättä sai käyttää :) Palkinnoksi saatiin laatikollinen kaikkea tarpeellista potkupuvusta ja tuteista liivinsuojuksiin. Oli kyllä kiva ylläri! :)
 
Palatakseni työasioihin niin itse ainakin olen jo muutamia viikkoja sitten kieltäytynyt nostelemasta asukkaita (olen myös hoitotyössä). Avustavana osapuolena voin olla siirroissa, mutten varsinaisesti halua alkaa ketään enää nostelemaan, meillä kun nuo apuvälineetkin on mitä sattuu... Kyykyssä työskentely tai pää alaspäin oleminen esim. kun autetaan kenkiä jalkaan niin alkaa tehdä aika tiukkaa... Jalat on usein työpäivän päätteeksi ihan tulessa, ja joskus rojahdan kesken päivänkin sohvalle ja nostan kannat kattoon. Onneks meillä on hyvä työyhteisö eikä kukaan paheksu :D Mutta tosiaan alkaa kanssa vähän hirvittää että mitenkä pitkään vielä jaksaa. Koitan sinnitellä elokuun loppuun saakka koska sijaistilanne on huono...

Harjoitussupistuksia on ollut viime viikosta lähtien. Eilen useampia pitkin päivää (tuli rehkittyä liikaa salilla...) Tai ainakin luulen niiden olevan supistuksia koska sopivat Lejonin kuvaukseen. Ihmettelen kun kaikissa oppaissa väitetään että harjoitussupparit on kivuttomia. Anteeks vaan mut edes pahimmat kuukautiskivut ei tunnu noin jäätäviltä! En edes halua kuvitella miltä ne varsinaiset synnytyssupparit sitten tuntuu :( Tuntuu että pitää mennä ihan kaksinkerroin kun tulee supistus ja sen jälkeen maha on hellänä pitkän aikaa... Outoa kerrassaan. Onkohan mulla vaan maailman matalin kipukynnys? :D
 
ddrops: mulla alko tuntumaan vasta joskus 18 viikon lopulla liikkeet kunnolla et osas varmaks sanoo että se on vauva joka liikkuu, joten nou hätä :) Olin just sitä edeltävänä päivänä marissut terkkarill,e kun mitään ei tunnu ja hän sanoi että useimmat ensisynnyttäjät ei tunne vielä tässä kohtaa. Sitten yhtäkkiä alkokin potkuja tulla tasaseen tahtiin :)
 
Marzipaani: Kannattaa soittaa neuvolaan ja pyytää sitä kautta lähete kunnalliseen fysioterapiaan! Ainakin meillä Espoossa fysioterapian ryhmätilaisuudessa terapeutti korosti tätä. Eli ei mitään pyytelyä vaan vaadit ihan. Ja sieltä voi kenties saada sellaisen tukivyönkin lainaksi :D

Mä ostin itse huuto.netistä sellaisen Anita Baby Beltin, maksoi 30e käytettynä (melkein uusi kyl). Se on ihan kätevä, vaikka en joka päivä käytäkään kun tuntuu etten ole tarvinnut. Mutta se menee päälle kyl koko raskauden kun on suunniteltu niin. Joku tais kertoa että piti sitä vyötä loppupuolella yölläkin. En tiedä miten pystyisin tuota kyllä töissä käyttämään kun nytkin hiki tippuu koko ajan otsalta pelkästään kävellessä... :P Entisestä vilukissasta onkin tullut kuumakalle!
 
Takaisin
Top