kertominen..

No joskus käy näin :) se on vain sulle afrobaby hyvä juttu että on vakkaripaikka odottamassa! Jos on pieni firma niin kuuluthan liittoon? Isoissa firmoissa tuskin niin tarvitsee "pelätä". Mun tekis mieli kans kertoa miksi jumitan ja olen hidas sekä ärtynyt mut eiköhän noi arvaa, sen verran tiivis tää yhteisö on.
 
Ihan kunnallisella olen töissä. Eli ei oo pelkoa, että kohdeltais väärin. Liittoon kylläkin kuulun. Enemmänkin muiden mielipiteet on pelottanut. (Pomojen lähinnä) Itekkin luulen, että pari työkaveria on aavistellut jotain. Tuntuu välillä, että tuijottavat mun masua, joka on siis vain turvoksissa. Myös vauva keskusteluja ollaan käyty. Jos sitä syksyllä sitten uskaltautuisi kertomaan.
 
Ja voit olla ihan huoletta. Raskaus ei ole syy irtisanomiseen, eikä mihinkään muuhunkaan :)
 
Ultrassa tosiaan kaikki oli hyvin ja sittenhän sitä minä olin niin eufoorisessa tilassa että serkkuni ja lapsuudenystäväni lisäksi tuli kerrottua äitini tätille (joka on siis minulle tosi läheinen) sekä kummipoikani äidille/heidän perheelleen :D Jos nyt sitten malttaisi pitää suunsa taas kiinni muutamia viikkoja, mutta kun tekisi mieli hehkuttaa koko maailmalle! :D
 
Mä aloitin uuden työn 1.6. Ja testasin plussan 17.6, suunnitelmana on vetää vatsaa sisään neljä kuukautta, ellei voinnin puolesta ole pakko kertoa :)

Ollaan oltu lapsettomuushoidoissa vuosia ja silti on vähän huono omatunto tästä ajoituksesta, mutta nämä on niin vaikeita juttuja muutenkin että tähän vielä laskelmointia lisätaakaksi halunnut ottaa.

Että kiltin tytön täytyy nyt vaan kestää se, että pettymyshän tästä voi jollekin tulla, mutta ei auta minkään :wink
 
Katjusha, koskaan ei voi tietää milloin tärppää. Älä koe huonoa omaatuntoa asiasta, lapsi on kuitenkin niin moninkertaisesti isompi ja tärkeämpi asia kuin joku työpaikka. Ja onhan se jo tutkimuksissakin todettu, että äidit ovat keskimäärin tehokkaampia ja luotettavampia työntekijöitä kuin lapsettomat, joten hyötyy se työnantajakin pitkällä tähtäimellä.
 
Katjusha mieti vain itseäsi! Ei sw työantajakaan työntekijöitään ajattele jos on esim huono taloudellinen tilanne.
 
Ai niin, mainitsen kun muistan; kerro kuitenkin työnantajalle raskaudesta ennen kuin työnantaja arvaa. Ja ilmoita se kirjallisesti, vaikka sähköpostilla, ja printtaa sähköposti talteen. Työnantajan on vaikeampi irtisanoa sinua sen jälkeen, koska sitten voit osoittaa, että työnantaja irtisanoi sinut raskauden vuoksi, mikä ei Suomessa ole laillista.

Jos kerrot työnantajalle suullisesti tai hän arvaa ennen kuin kerrot, hänen on helppo irtisanoa laittomasti sinut ilman huolta seurauksista.
 
Kiitti vinkistä,

tavallaan ihan hyvä että eivät tunne vartaloani kai kovin hyvin, enkä voi tietää miten nopeasti alkaa näkymään. Kesällä voi tulla siideri+makkarakiloja ..
 
Täällä 5+2 ja turvottaa niin et kaks jo arvas. Ja kaverille kerroin. Kiva olis kaikille kertoo, mut jos huomaavat sit vaikka itse. Mies tietty ties ekana. Tosi iloisia ja onnellisia olivat meidän puolesta.
 
Sjh, mulls oli viime viikolla (eli 4+ jotain) todella kova turvotus mutta onneksi pahin on laskehtinut, että ei niin hurja ulospäin. Pitkäselkäisenä olen näyttänyt jo 20 vuotta raskaana olevalta vaikka paidan alta löytyy lähes six-pack. Tän ikäiseltä ei enää vaan udella mitään, kun totesivat että sanon "en ole" kymmenen vuotta sitten ja sitä rataa ...
 
  • Tykkään
Reaktiot: Sjh
Täällä jo melkeen kaikki läheiset ystävät/sukulaiset tietää, ollaan miehen kanssa oltu niin onnessamme ku ultrassa oli kaikki hyvin. Kyllä jännittää että jos seuraavassa ultrassa ei enää ookaa :sad001 onneks kaikki joille ollaa kerrottu ni on parhaimpia tukia jos nyt sitten käykin huonosti... Mutta tietenkin toivotaan parasta ❤️

Rv 7+1
 
Masukk1 se että on läheisiä ihmisiä jotka tietää raskaudesta on paras tuki jos jotain pahaa tapahtuu. Kamalampaa on se jos tukea saadakseen joutuu ensin kertomaan että olin raskaana ja sitten että en ole enää. Helpompaa on keskenmenosta puhua ihmisille jotka jo valmiiksi tiesi raskaudesta. Viime raskaudessa tein sen virheen että 20 viikolle mennessä oli töissä vain pieni osa jotka tiesi raskaudesta ja sitten kun kkm todettiin ja saikun jälkeen palasi töihin oli päiviä kun kukaan vuorossa ollut työkaveri ei asiasta tiennyt ja oli ankeeta kun päällimmäisenä mielessä olevasta asiasta ei päivän aikana pystynyt ollenkaan juttelemaan.

Toivottavasti ymmärsitte pointtini, kannustan siis kertomaan lähimmälle joihin voi sitten tukeutua jos käy huonosti.
 
Joo, kannatan kertomista myös juuri siksi että jos pahin tapahtuu niin on ne ainakin muutama ihmistä, jolle voi jakaa myös surunsa. Mulla kävi pahimmanlaatuinen kohdunulkoinen, ja työparini tiesi raskaudesta ja sitten tästä epäonnesta. Kun palasin sairauslomalta, vannotinesimiestä että haluan keskittyä töihin enkä halua puhua sairauslomani syystä, kaikki meni ihan hyvin - kukaan ei kysynyt - toivotti kivasti tervetulleeksi takaisin. Mieheni kertoi omille perheenjäsenilleen ja töissä sekä raskaudesta että epäonnesta, koska arveli käytöksensä olevan muutoin selitystä vailla. Kaikki ovat tukeneet hillitysti. Nyt siis uudelleen raskaana, ja onhan tämä todella lohdullista :)
 
Minusta se on hyvä "sääntö", että ne keiden kanssa haluaisit puida mahdollista keskenmenoasi niin niille voi huoletta kertoa raskaudesta. Koska he ovat tukenasi niin hyvässä kuin pahassakin :)
 
Meillä tietää jo aika moni ystävä ja kummankin meistä vanhemmat ja sisarukset. Toisaalta olisi ollu ihana pitää tänä meidän omana salaisuutena joninaikaa, mutta meidän lapsettomuushoidoissa mukana eläneet ovat tietenkin odottaneet kovasti uutisia. Töissä en sitten ole vielä kertonut, jossain saan pitää salaisuuteni :).
Hyvä pointti tuo, että kannattaa kertoa niille joiden kanssa haluaa puida asioita, jos jokin meneekin pieleen.
 
Meillä tietää kohta mm. Kaikki kun omat vanhemmat ovat ottaneet nyt omaksi elämäntehtäväkseen levittääkseen heille luottamuksella kertomamme asian eli tämä raskaus... Ja siis mua ottaa niin päähän että joka kerta kun oon toitottanu että ei saa kertoa kenellekkään ja että me kerrotaan sitten muille kun meistä itsestämme tuntuu siltä... Niin ei ei vaan uskota sitä asiaa.. "ei se sieltä nyt enää pihalle tule" tai jtn muuta yhtä typerää kuulee äidin suusta... Entä jos sitten tuleekin.. hemmetti mä en oo kertomassa sitten kaikille.. saavat ihan kertoo itse kun ovat niin lörppäsuita olleet tähänkin asti. :sad001 oon tosi harmissani.. että te jotka ette oo vielä kertonu ni älkää kertoko sellaisille ihmisille joiden tiedätte olevan lörppäsuita koska sitten se on jo myöhäistä peruuttaa.
 
Mä olen kertonu vasta esikoisen ja kuopuksen mammaryhmissä. Haluaisin odottaa varhaisultran yli ennenkun äidille kerron, hälle otti koville edellinen kkm ja synnytys pahoine komplikaatioineen. Taitaa toivoa ettei enää lapsia edestehtäis(ihan vaan siks kun pelkäs niin, aiemmin puhu aina et yks vielä), Joten haluan olla edes vähän turvallisemmilla viikoilla, ennenkun asian paljastan. Ja äipälle pitää tietty kertoa ennen muita,joten ne saa sen takia kans odottaa :)
Kunhan varhaisultra takana,niin ajattelin ommella ihan pikkuisen setin jossa body ja housut ja bodyn rinnassa #3, mukana ultrakuva ja kortti, jossa lukee "jakaisitko mummottaa vielä yhden" :)
Turvotus on kyllä aikamoista jo nyt, joten saas nähä miten selviän paljastumatta vielä jokusen viikon... :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top