kertominen..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja jl86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ädilleni kerroin heti plussan jälkeen <3 anoppi hokas ihan ite ku kahvia en enää juo :) ja tuo kaksikko varmaan hoitanut jo tuon infon muille perheen jäsenille :happy:
 
Tänään kerroin äidilleni, vastauksena nyrpeä "että silleen"
 
Oli odotettavissa, äidin mielestä kolmaskin oli liikaa saati että tää neljäs. No mut eipä oo hänen murheensa. Isän tiedän olevan iloinen kuten myös miehen vanhempien :)
 
Ar-ultraan asti ainakin haluaisin pitää kaikilta salassa, että näkis ensin, että onko siellä joku kyydissä :)
 
Voi ei, mikä vastaus Miuksu! :grumpy:

Mun olis tänään tehnyt niin mieli kertoa mun vanhemmille, kun olivat meillä grillaamassa ja touhuamassa monta tuntia. Mutta en saanut sanottua! En tiedä miksi, mutta jotenkin tuntui vaikealta... En tajua :shy:
 
Saa nähdä miten suhtautuu kun joudun pyytää olee lasten kanssa neuvolan ajan jossain vaiheessa
 
No olipa miuksu kurja vastaus :(

Lähimmille ihmisille kerron varmaan ar-ultran jälkeen ja laajemmin sitten myöhemmin. Ajattelin postittaa tai antaa käteen jotkut kortit, joissa on runo :) esikoisesta ei kehitetty mitään ja usein se tuli vähän hassusti tilanteessa esille ja nyt oikeasti haluan nähdä reaktiot, kun sakki lukee kortit ;)
 
Minä ajattelin jossakin vaiheessa antaa tuleville kummeille kortit, joissa on runo, jossa pyydetään heitä kummiksi. Tahdon tuon kummiasian selkeäksi jo reilusti ennen lapsen syntymää (koska olen malttamaton : D). Valitettavasti en voi olla näkemässä kuin heistä kahden ilmeet, kun he kortin saavat. Kaksi muuta kun asuvat niin kaukana.

Mietin, että jos osaan olla hiljaa tarpeeksi kauan (luultavasti en), kerron isovanhemmilleni elokuussa heidän syntymäpäivillään. Olisi varmasti aika mieluinen lahja kummallekin. Mummo oli jo keväällä tietävinään, että lapsenlapsista minä olen seuraava, joka saa lapsen. : D
 
Mun olis tehny mieli kertoa eilen isälle kun sen kanssa puhelimessa juttelin, ja sillä nyt mitä ilmeisemmin kurkkusyöpäepäily... :// joku patti löytyny aataminomenan vierestä ja kun sitä oli ultrattu, oli huomattu et myös imusolmukkeet turvoksissa :/ mitään näytteitä ei vielä oo otettu mut oli se aika maansa myyny :( mutta odottelen nyt sen ekan ultran ja kerron sitten, kumminkin enää 12pv odoteltavaa.. Se on siis viimeisen neljä vuotta kyselly että koskas meidän suku jatkuu :D oon lapsista vanhin joten... :D
 
Mä kerroin mun äidille pari päivää sitten. Se on mielissään vaikka onkin aika pidättyväinen, meillä ei vuodateta kyyneleitä näissä tilanteissa... isoäitiys on sopinut sille tosi hyvin ja esikoinen on todellakin mummin tyttö. Nyt äidillä pyörii mielessä, pysyykö se kunnossa kevääseen asti niin että pystyy hoitamaan esikoista vauvan synnyttyä. Sillä alkaa syksyllä kolmas syöpähoitojen vuosi. Isoäitiys on kyllä selvästi antanut voimaa jaksaa hoitoja.

Silv, toivittavasti sun isällä on kaikki kunnossa! Vauvauutinen varmasti saa ajatukset kääntymään pois huolista.
 
Me ajateltiin kertoa vanhemmille kans ultran jälkeen eli enään reilu viikko. Kutsutaan kaikki vanhemmat mun synttärikahville ja täräytetäään asia siinä sitten :P
 
Ensimmäisenä näytin testin miehelle viime viikolla kun oltiin kotona samaan aikaan. Sitten illemmasta piti jo soittaa äidille ja parhaalle ystävälleni kerroin heti seuraavana päivänä kun en malttanut suutani kiinni pitää... Mies oli seuraavana aamuna kertonut äidilleen. Viikonloppuna kerroin siskolleni ja veljelleni sekä mummolle ja isomummolle. Nyt pitäisi yrittää pitää suu kiinni monia viikkoja, kun ei uskalla muille vielä ruveta hehkuttamaan... Omat läheiset on suhtautuneet ilolla ja riemulla, kun tietävät kuinka monta vuotta omasta pienokaisesta olen haaveillut <3 LA 8.2, RV 6+1 ja ensimmäinen tulossa <3
 
Tulipa tänään kerrottua tuolle kesätyöpaikan pomolle. Valittelin pahoinvointia ja pomo totesi: "No sä oot raskaana." Eihän siinä muu auttanut kuin sanoa, että "no niin oon". Kertoi kuitenkin jo aavistelleensa asiaa viime viikolla, kun olin neuvolassa käymässä, vaikka siis sanoin vain, että menen käymään terveyskeskuksessa.

Olen tuon pomon tuntenut koko elämäni ajan ja kyseessä on vieläpä äitini läheinen ystävä, että ehkä sitten oli jotakin vaistonnut... : )
 
Mä kerroin kahdelle läheisimmälle ystävälle heti. He kun olivat tukena myös viimeksi heti alusta asti ja myös km sattuessa. Ihanaa kun on edes joku kenelle voi hekumoida ja välillä myös kertoa pelkojaan. Perheille kerrotaan vkon 12 jälkeen. Töihin täytyy ilmoitella jo hiukan aiemmin.
 
Me ollaan kerrottu vasta vanhemmille ja sisaruksille asiasta, ja tehtiin se heti plussan jälkeen :) Ei vaan pystytty pitää näin isoa juttua salassa tärkeimmiltä ihmisiltä. Ja vaikka uutiset tulikin yllätyksenä kaikille niin ne otettiin vastaan tosi hienosti - mikä tietty merkitsi paljon :) Töihin ajattelin kertoa piakkoin, ja ystäville ja muille sukulaisille pyritään kertomaan vasta kun 12 viikon rajapyykki on ylitetty. Lähestyvä juhannus, ystävien häät ja muut juhlat tässä yrittää tulla esteeksi salaisuuden pitämiselle mikä stressaa hieman.. täytyy vaan pitää pää kylmänä ja ajatella että pienille valheille on ihan hyvä syy ja saavat sitten myöhemmin tietää asian oikean laidan :)
 
Jäätävä tilanne kun sisko synnytti viime yönä pojan ja tänään keskusteltiin äidin ja siskon kanssa. Tekis niin mieli kertoa, mut ollaan päätetty et kerrotaan vasta aikasintaan jossain rv 12+ tai sitten kun sen itse huomaavat. Tämä siksi että miehen vanhemmat oli edellisessä raskaudessa ihan hysteerisiä jokaisesta pienestäkin oireesta, koska olen ainoa joka heille tekee lapsenlapsia. Salailulla pyritään siis siihen että saisin olla edes hieman kauemmin rauhassa. Ja koska ei haluta kertoa miehen vanhemmille ei olisi reilua että minunkaan vanhemmille vielä kerrottaisiin...
 
Meillä mies tietää, paras ystävä sekä serkku. Ei voinu olla kertomatta, kun joulukuun keskenmenon jälkeen tuli tämmönen mukava ylläri. :) kamala hinku olis kertoa muullekin perheelle, vaan ei uskalla vielä.. :/ turvotus kyllä näkyy hyvin, vaikka viikkoja ei ole kun 5+6. Tässä on myös hauskaa se, että tälle babylle syntyy serkkupoika 6vk ennen meitä.. ..appivanhemmille olis kiva kertoa ja nähdä niiden reaktiot toisesta tulevasta lapsenlapsesta. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top