Kertominen läheisille

Minä kerroin eilen pomolle :D yllätyin ainoastaan siitä että ymmärsi tarpeeni hieman himmata ja yrittää erityisvapaalle. Se ei tullut yllätyksenä että ukko meni vaikeaksi ja halusi selkeästi paeta koko tilannetta xD kyseessä siis kuusikymppinen mies jota ahdistaa kaikki henkilökohtaiset asiat.
 
Joutuin kuitenkin kertomaan siskolle, mikä ei oo niin pahaa asia kun puhuisin hänelle muutenkin jos tulis menetys taas, mutta siskon pienet lapset tiedävät nyt myös ja kertoivat jo siskon miehen perheelle kun ollaan nyt käymässä sukulaisten luo. Pelkään tosi paljon että ne sano siitä huomenna mun isälle kun hän tulee mukaan lounasta syömään... ja seuraava viikko tulee mun miehen äiti myös käymään ja en halua että hän kuulis sitä nyt, mieluiten vois kuulla siitä mieheltäni joskus aikoja myöhemmin (hän on tämän vuoden aikana menettänyt kolme lapsenlasta niin en haluais sanoa jos tulis uusi menetys).. katsotaan miten menee sitten :P rv 8+6
 
Mä kerroin tänään mun vanhemmille =) Vaikka alussa on niin emmä malta olla pitämättä salaisuutta. Siskolleni kerroin jo muutama päivä sitten ja hän laitto mut miettimään että miksi en kertoisi, sanoin että mitäs jos tulee keskenmeno. Sisko sanoi että eikö mun siltikin pitäisi se äitille kertoa eli päätin että kivi vierähtää omalta sydämeltä jos nyt kerron. Otettiin koko perheen kesken ryhmähali =D
 
Eilen tuli äidin lisäksi kerrottu minun isälle. Ei ollut tarkoitus ihan vielä, mutta olimme kylässä syömässä ja isäni oli ostanut lemppari siideriäni... Oli sitten pakko kertoa miksi kieltäydyin juomasta. Isä oli selkeästi otettu ja onnellinen puolestamme. :) Toivottavasti kaikki jatkuisi hyvin nyt sitten. Tänään olen menossa kaverin synttäreille. En ole oikein keksinyt tekosyytä juomattomuuteni vielä. :/
rv 7+4
 
6+6 mennään, eikä lääkärin (ja toki isännän) lisäksi tiedä vielä kukaan. :grin Ei tee edes mieli kertoa! Meidän pieni salaisuus. :shy:

Itse olen mennyt nyt parit juhlat suvereenisti esittämällä juovani. Tyttöjen illan hoitelin holittomalla viinillä (valkkasin Alkosta sen pullon, jossa on kaikkein pienimmällä non-alcoholic -teksti), häissä kuljeskelin koko illan sama siideritölkki käsissä. :p
 
Mulla onneksi ei tuo juomattomuus tule paljastamaan mitään kenellekään, kaikki jotka tuntee niin tietää etten juo koskaan. :wink

Kahdelle parhaalle ystävälle olen jo kertonut about heti plussan jälkeen koska tiedän että tulen niiiiin tarvitsemaan likkakavereiden tukea ja olen heille aina tottunut kaiken muutenkin kertomaan. Toinen kun lisäksi juuri kesäkuussa synnytti kolmantensa niin ainakin sieltä voi kysellä sitten tyhmiä (itse odotan esikoista) ja ihan vaan jurmuttaa oloa. :sour:

Maanantaina eka neuvola niin sen jälkeen jos tuleville isovanhemmille kertoisi... Vaikka mies heittikin että kai ne ennen pitkää näkee sen susta? Ajattelin omille vanhemmille askarrella kortit joihin kirjoitan tyyliin "Miksi tahtoisit tulla kutsuttavan jatkossa? a) mummu b) mummi c) babuska d) muu, mikä? Vastausta toivotaan 20.3. mennessä" Olisi meinaan minun vanhemmille ensimmäinen lastenlapsi. :Heartred Jos mies tahtoo niin mun puolesta hoidetaan hänen vanhempansa tuolla systeemillä että kyllä sen aikanaan sitten tulee näkemään...:rolleyes: Vaikkaki veikkaan että kuulevat viimeistään siinä vaiheessa kun kerrotaan miehen esikoiselle (9v), neiti kun osaa olla varsin hölösuu. :laughing002
 
Mie kerroin just äidilleni puhelimessa. Onnitteli kyllä mutta reaktio ei ollut kovin iloinen ja vastaaottavainen. Ymmärrän kyllä, hänhän soitti ambulanssin kun meinasin kuolla keskenmeno hoidon aiheuttamaan vuotoon marraskuussa. Hän jotenkin kuvitteli että emme sen jälkeen enää meinaa lapsia tehdä ja oli siksikin aika hämmentynyt. Ei olla siis mitään asiasta puhuttu ja sanoinkin että kyllä sitä piti vähän miettiäkin että uskaltaako vielä yrittää. Ainut mikä vähän jäi ärsyttämään oli se että päästi suustaan "toivottavasti tämä olisi nyt sitten poika"! Meillä on siis kolme tyttöä...
 
Me eilen kerrottiin mun keskimmäiselle lapselle joka on nyt 16v. Vastaus oli vaan että "jaa":)

En millään malttais olla kertomatta appivanhemmille, tiedän että ne odottaa uutista jo kovasti kun tämä tulokas on niille ensimmäinen lapsenlapsi :Heartpink mutta jos lähempänä sitä 12 viikkoa vasta...
 
Tänään kerroin anopille. Hän riemastui todella paljon. :) parhaalle kaverillekin kerroin toissa päivänä. Eli nyt mun vanhemmat ja miehen pari kaveri tietävät tämän lisäksi. Tosi iloisia kaikki olleet meidän puolesta. :)

Rv 8+1
 
Olen kertonut tuleville isovanhemmille ja mun isovanhemmille ja tulevan vauvan kummeille ja parille ystävälle ja yhdelle serkulle ja tuleville tädeille ja enolle :Heartbigredtulevat isovanhemmat ja kaikki muut ovat niin onnellisia:Heartbigred
 
Kerroin omalle äidille tänään. :happy: Olin vähän ajatellut sitten kumminkin vielä odotella, mutta... Noh, tuli auttamaan mua vanhan kämpän siivoilussa, joten ajattelin että hyvä sauma kertoa kun ollaan kahdestaan. Ja toisaalta kun mulla oli IHAN JÄRJETTÖMÄN hirveä olo ja kaamea väsymys päällä, ja kaiken muun kivan lisäksi itku oli niin herkässä ettei tosikaan, joten ajattelin että johan se lähtee mua sairaalaan raahaamaan jos ei tiedä että ei tässä kuolemaa tehdä.:eek:

Joten siis samaan syssyyn kun annoin yhdet liput niin niiden seassa oli se kortti missä kysyttiin miksi hän haluaisi tulla tulevaisuudessa kutsutuksi. Vähän aikaa raksutteli kun mietti että mistä kyse, ja ehtipä kysyäkin että siis kenelle mummi..? :grin Oon siis tainnut joskus isoon ääneen toitottaa että multa niitä lastenlapsia on turha odotella, niin ei ihan tätä odottanut. Mutta kyllä se sitten totuus valkeni ja itkuhan siinä tuli. Molemmilla. :p

Joo ja kivasti lohdutti kun valitin että nyt kuukauden ollu ihan ***** olo niin äiti totesi että tuota jatkuu sitte vielä kuukauden tai kaksi, sitten väliin pari-kolme hyvää kuukautta ja sitten taas kolme kuukautta ihan ***** olo. Että hei jee, thanks mum! :wtf::grin
 
Täällä lähimmät kamut ja mun äiti tiesi tästä projektista. Mamma on aina lukenu mua ku avointa kirjaa. Osas sit heti 5+ viikolla kysyä, raskaana olosta. Mitäpä tuota siinä sitten kieltämään :shy: Vielä tuolloi ei mitää hurraa huutoja tullut ihan sen varovaisuuden vuoksi kun ei tietoa ollu että kestääkö... Itsellä ei oo taustalla yhtäkään keskenmenoa, mutta tuota tottakai alkuun jännittää. Nyt vaan jo luottamus pikku hiljaa kasvanut, kun homma edennyt samaan malliin kuin 2 edellisessä eikä mitään huolestuttavia merkkejä oo ollu. Eilen sitten ne hihkumiset uä:n jälkeen tuli :joyful:.

Teineille tuli kans kerrottua, kun vanhimmainen varsinkin ollu huolissaan äitistä. Pienempi 11 v poika on yllättänyt: tosi kiinnostunut mitä masussa tapahtuu ja todella konkreettisia asioita kyselee. 14 v tyttö on kans innoissaan. Niinkään ei hirmusesti kysele, mutta julisti eilen ettei millään jaksa oottaa vauvan syntymää.

Nyt pohditaan että missä vaiheessa toisille isovanhemmille kerrotaan. Tulee heille melkosena pommina, kun koko ajan ollaan puhuttu ettei meille mitään vauvoja tehdä...
 
Olen kertonut töissä omalle tiimille ja toisessa työssä (jota teen vapaa-ajallani) lähimmille kamuille. Ystäväpiiristäni olen kertonut lähimmille ystäville ja oma sisko tietää. Vanhemmille ja isovanhemmille ja kaikille muille kerrotaan vasta ultran jälkeen.
Esikoisesta kerrottiin heti varhaisultran jälkeen ja mua vähän harmitti se jälkeenpäin. Äiti on ollut koko kesän reissussa, joten ei ole nähnyt pahoinvointiani, eikä osaa mitään arvata. Tulee siis mukavana yllätyksenä kun näkee sitten ultrakuvan viikon päästä.
 
Viikonloppuna kerrottiin iloiset uutiset mun äidille kun nähtiin pitkästä aikaa. Oli mukava kertoa kasvotusten, sitä kun ei tiedä koska seuraava kerta tulee kun nähdäön välimatkan takia niin harvoin. Äiti oli niin onnellinen uutisesta että kyyneleethän siinä hetkessä tuli molemmille :Heartred
 
Meillä tämä ei tule olemaan helppoa.. kummankin vanhemmille on ihan järkyttävän kamalaa kertoa, oikeastaan pelottaa. Meillä on ennestään 3 lasta ja niin oli selkeä suunnitelma, että tämä oli tässä.. nyt kun pikku4 ilmoitti tulostaan, niin ensimmäinen ajatus oli, että ei hitsit, kaikki tulee suuttumaan. Munhan pitäisi siis jättää juuri 1v päiväkotiin ja lähteä takaisin töihin, kotona oleminen lapsen kanssa ei ole vaihtoehto ja mun pitäisi alkaa elää itselleni. Jep, elän, lasteni kanssa ❤️ Toisaalta, me on pärjätty tähänkin asti keskenämme ja tullaan pärjäämään jatkossakin. On vaan niin turhauttavaa, kun kokoajan tulee vihjailuja, että joko päiväkotiin on paikka ja joko olet ilmoittanut, että palaat töihin ja joko hait yliopistoon ja joko sitä ja tätä.. kaikista pahinta, isovanhempien mielestä lapsenlapsia on nyt riittävästi (muillakin sisaruksilla lapsia..) Ymmärtäisin, jos olisimme joka vkl työntämässä lapsia hoitoon, vaan kun ei olla. Ei haluta kertoa kenellekkään :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Tsemppiä Kuopionmammalle. Täälläkään ei vielä toiset isovanhemmat tiiä. Tuntuu että tuleva isukki on hiukan käärmeissään vanhemmilleen erinäisistä syistä, eikä ole ollut valmis heille vielä asiasta kertomaan. Asutaan vain 15 km etäisyydellä eikä olla varmaan nyt kuukauteen nähtykään heitä... Saas nähdä milloin pommi julkaistaan täällä. Uhkasi puoliso että lukekoon sitten lehdestä... No jospa ei nyt ihan siihen menisi.
 
Kuopionmamma, se on ihan sun/teidän asia tuo lapsiluku, ei toisilla pitäisi olla yhtään minkäänlaista aihetta suuttua vaikka saisitta kymmenen lasta, teijänhän ne lapset on, ei kenenkään muun. Tsemppiä!
 
Herranjestas kyllähän lapsiluku on ihan vanhempien itte päätettävä asia, ei siihen isovanhemmilla oo mitään sanottavaa :eek:
 
Ohan samaa mieltä edellisten kanssa että jokainen päättää itse lapsilukunsa kun ne itse hoitaa. Eri juttu olisi jos lapset olisi jatkuvasti isovanhempien vastuulla.

Meillä ei minun isä tiedä eikä vissiin miehen puolelta kukaan. Mulla ei "pelota" kertoa neljännestä - viimeksikin se otettiin hyvin vastaan. Ainut mikä ärsyttää on se "oispa tämä nyt sitten poika". Meillä on kolme ihanaa tyttöä enkä mie väkisin halua poikaa!!
 
Muakin vähän jännittää kertoa että toinen tulee. Oon ollut hoitovapaalla, ja osa läheisisistä kuvittelee varmaan mun palaavan pian töihin ja ajattelevat että mun pitäisi jo mennä töihin. Vaan ei, oon vielä kotona ens syksynäkin, ja varmaan laitan toisen lapsen (ja samalla toki esikoisenkin) hoitoon sitten kun hän on vähintään 1,5-vuotias. Sitä ennen toivon ettei tule rahallisesti tilannetta, että olisi pakko mennä. Tai voin mä kuvitella meneväni lapsen 1-v-synttäreiden jälkeen töihin kesää vasten, jos vaan isä jää sitten lasten kanssa kotiin muutamaksi kuukaudeksi.:) Mut mulle itselle on niin tärkeää hoitaa lapsia ja olla heidän kanssaan kotona nyt kun ovat pieniä.<3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top