Kertominen läheisille
- Ketjun aloittaja Little My
- Aloituspäivämäärä
Meillä on vasta reilun ikäinen esikoinen, joten vielä ei taida oikeen ymmärtää mitä tässä on tapahtumassa. Kyllä mä hänelle jo ekana kerroin, kun tuli viivat testiin että susta tulee isoveli. :D mutta ehkä lähempänä la voi sit alkaa jo ymmärtämäänkin jotain niin sit varmaan enemmän aletaan kertomaan asiasta. Esikko on la ajan tienoolla pikkasen vajaa 2v
Meillä ollaan oltu vielä ihan hiljaa. Äidille tahtoisin tavallaan kertoa (tietää, että yritetään), mutta viimeksi teki niin pahaa kertoa keskenmenosta. 
Siis hänen kannaltaan, kun oli jo niin innoissaan isovanhemmuudesta.
Onko teillä puolisoiden kanssa yhteinen linja siitä, milloin ja kenelle kerrotaan? Me tuossa juuri eilen juteltiin aiheesta, kun kerroin, ettei tee mieli valehdella jos joku läheinen kysyy suoraan. Ukko oli samoilla linjoilla, vaikka helppohan se on, kun itse ei varmaan joudu niin aikaisin tilanteen äärelle.
Np-ultraan asti pyritään kuitenkin pitämään matalaa profiilia.
Siis hänen kannaltaan, kun oli jo niin innoissaan isovanhemmuudesta.Onko teillä puolisoiden kanssa yhteinen linja siitä, milloin ja kenelle kerrotaan? Me tuossa juuri eilen juteltiin aiheesta, kun kerroin, ettei tee mieli valehdella jos joku läheinen kysyy suoraan. Ukko oli samoilla linjoilla, vaikka helppohan se on, kun itse ei varmaan joudu niin aikaisin tilanteen äärelle.
Np-ultraan asti pyritään kuitenkin pitämään matalaa profiilia.
Meillä ei oltu samoilla linjoilla xD isäntä halus heti kuuluttaa koko maailmalle ja mie en ois halunnu kertoa kenellekkään ennenku on jotain varmaa. Eipä sillä, kaks testiä tein mihin tuli ihan leffaviivat ja digiin heti kättelyssä 3+ Nyt rv 8+4 ja mun perhe tietää ja yks työkaveri. Isännän lähes kaikki sukulaiset ja kaverit tietää ja sit muutama yhteinen kaveripariskunta. Mun on töitten takia pitäny vähän pimittää, tosin ens viikolla täytyy kertoa pomolle... sit se leviää kyllä :D
Retale, täällä ihan sama tilanne. Äidille haluaisin kertoa uutiset, odottaa niin kovasti hyviä uutisia. Viime syksynä vaan km oli niin älyttömän surullista kertoa, etten jotenkaan uskalla ja halua aiheuttaa sitä uudelleen. Mutta toisaalta tiedän, että kyllä äiti sen pian arvaa ja siksi kertominen itse olisi kivaa.
Meillä ollu alkujaan hyvin sama linja. Vain mun äiti ja työkaveri tietää et on tukiverkot kunnos kun niitä tarvii. Ja tarvittu on! Niin kauan tää tuskin pysyy salas ku oltais toivottu, nyt jo venytetty totuutta suuntaan ja toiseen ku tää alku ei oo ollu helpoin mahdollinen.. En halua tälle puolelle tarkemmin kertoa, tarinaa on sit tua salaisella puolella enempi..
Onko täällä muita ketkä aikoo kertoa raskaudesta vasta nt-ultran jälkeen lähipiirille? Me halutaan ainakin pitää asia meidän kahden välisenä salaisuuksena ainakin sinne asti. :)
Mulla on sen verran paljon tilaisuuksia ja tapahtumia, joissa joutuu toimimaan eri tavalla nyt raskauden vuoksi. En aio asiaa kertoa kuin lähipiirille, muut saa ajatella mitä ajattelee. Henkkoht. en siedä sitä, jos ihmiset kysyvät naiselta onko raskaana, joten katsotaan saako näihin möläytyksiin vastata, mikäli esim. ei juo alkoholia. Töissä en halua kertoa, kuin vasta paljon myöhemmin, ja siksi koen etten halua tietoa levitellä myöskään kovasti maailmalle. Varsinaisesti salaisuutena tms ei ole tarvetta tietoa pitää, ehkä enemmän vain henkilökohtaisena asiana, joihin ei muilla pitäisi olla niin kovin paljon sanottavaa.
Tekee kyllä tiukkaa pitää salassa, ku maha turvonnut ja vaikea löytää ei kiristäviä vaatteita. Viimeks mun maha alkoi näkyä vasta puolen välin aikoihin, niin nyt tuntuu et yhtäkkiä vaan lihonut, et ei tää voi olla vielä raskaudesta johtuvaa.
Esikoinen (1v7kk) on pahin, ku hänellä on ollut jo pitkään vauvakuume ja ku muutamalla läheisellä on vauva masussa, niin ymmärtää vähän ja puhuu paljon. Nyt taas tänään "vauva äitin mahassa" ku siliteltiin yhdessä hänen kummitädin vauvamahaa. Mutta sitten kertoi itse perään että yhdellä mun ystävällä on mahassa vauva ja sain sit seliteltyä että juu ku niin moni ympärillä raskaana niin luulee että kaikilla äideillä on mahassa vauva. Onneks esikoinen sitten alkoi nauramaan ja "ei äitillä vauvaa" ja antoi sitten ymmärtää että hän taas vitsailee ja ehkä olin vakuuttavampi selittelyilläni.
Onneksi ihmiset ei osaa ottaa vakavasti tollaista taaperoa, kun ei kaikki tuon ikäiset vielä edes puhu, niin ei voi luottaa että ton ikäinen osais aina puhua totta ja ku meillä taapero yrittää monesti vitsailla ja hauskuuttaa ihmisiä jutuillaan niin ei oo edes kovin vakavasti otettava tyyppi. Mutta silti veikkaan että hän on se joka meidän perheessä ekana paljastaa raskauden kun vaikka mun siskoille ei oo yhtä helppo selitellä "en minä vaan joku muu on raskaana" sitten kun taapero päättää taas kertoa vauvasta.
Meillä olis miehen kans tarkoitus ainakin sinne ekaan ultraan pitää salassa ja ehkä taas odotella 14 viikolle, että uskaltaa turvallisesti kertoa, ku on niin monta keskenmenoa takana. Tää on nyt kuudes raskaus. Mut koska edellinen raskaus onnistui, niin on silti paljon suurempi luotto että tää ei mee kesken tai sitä ei pelkää enään samallain.
Esikoinen (1v7kk) on pahin, ku hänellä on ollut jo pitkään vauvakuume ja ku muutamalla läheisellä on vauva masussa, niin ymmärtää vähän ja puhuu paljon. Nyt taas tänään "vauva äitin mahassa" ku siliteltiin yhdessä hänen kummitädin vauvamahaa. Mutta sitten kertoi itse perään että yhdellä mun ystävällä on mahassa vauva ja sain sit seliteltyä että juu ku niin moni ympärillä raskaana niin luulee että kaikilla äideillä on mahassa vauva. Onneks esikoinen sitten alkoi nauramaan ja "ei äitillä vauvaa" ja antoi sitten ymmärtää että hän taas vitsailee ja ehkä olin vakuuttavampi selittelyilläni.
Onneksi ihmiset ei osaa ottaa vakavasti tollaista taaperoa, kun ei kaikki tuon ikäiset vielä edes puhu, niin ei voi luottaa että ton ikäinen osais aina puhua totta ja ku meillä taapero yrittää monesti vitsailla ja hauskuuttaa ihmisiä jutuillaan niin ei oo edes kovin vakavasti otettava tyyppi. Mutta silti veikkaan että hän on se joka meidän perheessä ekana paljastaa raskauden kun vaikka mun siskoille ei oo yhtä helppo selitellä "en minä vaan joku muu on raskaana" sitten kun taapero päättää taas kertoa vauvasta.
Meillä olis miehen kans tarkoitus ainakin sinne ekaan ultraan pitää salassa ja ehkä taas odotella 14 viikolle, että uskaltaa turvallisesti kertoa, ku on niin monta keskenmenoa takana. Tää on nyt kuudes raskaus. Mut koska edellinen raskaus onnistui, niin on silti paljon suurempi luotto että tää ei mee kesken tai sitä ei pelkää enään samallain.
Meillä 7v poika on odottanut monta vuotta sisarusta ja tekisi niin mieli kertoa. Miten tässä voi olla hiljaa! Varhaisultraanki vielä aikaa kaksi viikkoa 
Huh
Tuntui hyvältä kertoa, kun tiesi myös, että onhan tässä jo yritettykin. Muilta vielä pystynyt pitämään salassa, mutta kyllä on niin paksu olo, että varmasti muutama epäilyksen siemen kylvetty 
Me ollaan kerrottu miehen vanhemmille ja muutamille läheisimmille ystäville. Minun vanhemmille on tarkoitus kertoa ensi viikolla, kun nähdään. Itselläkin maha pömpöttää jo yllättävän paljon, vaikka on vasta 8+2 ja esikoinen kyseessä... Saa nähdä, milloin ei enää pysty piilottelemaan. Anoppi ainakin sanoi jo huomanneensa mahan. 
Mä oon huomaavinani nyt iiiihan pientä pyöristymistä masun seudulla. Eipä ny mikää ihme ku maha kasvanu useamman kerran jo niin eiköhän se kumpu ala hiljalleen ilmestyä. 
Toivottavasti loppuviikosta voi sit mahdollisesti kertoa noille kriittisille tahoille mistä todellisuudes on kyse..
Eipä ny mikää ihme ku maha kasvanu useamman kerran jo niin eiköhän se kumpu ala hiljalleen ilmestyä. Toivottavasti loppuviikosta voi sit mahdollisesti kertoa noille kriittisille tahoille mistä todellisuudes on kyse..Samoilla linjoilla ollaan tuon kertomisen suhteen, jotenkin tuo keskenmenon riski kuitenkin mietityttää ja pelottaa niin kovin.. Elokuun loppupuolelle tulisi sitten viikot 12 täyteen ja netistä bongasin jo uä-ajankin. Olen tässä pohdiskellut, että missä vaiheessa esimiehelle asiasta mainitsen, pakko varmaan jo tuossa melko heti loman jälkeen kun pakko työajalla käydä ultrassa ja neuvolassa..
Aika paljon keskenmenoja on täällä mainittu. Mullakin oli huhtikuun lopussa rv 25 kohtukuolema ja en ajonnut ainakin ennen syyskuuta edes miettiä uutta raskautta, tämä tuli ihan yllätyksenä ja en varmaan tietäis nytkin siitä kun ei olis ollut vapaata raskaustestia kotona ja vähän liian niukkoja "kuukautisia". Tein sen jälkeen sit viellä monta testia ja kaikki selvät plussat. Sittenkin viellä luulin että ehkä hormonit ei ole viellä viimeraskaudesta palautunut mut neuvolasta sanoi et se ei oo mahdollinen. Nyt rv 8+1 jo menossa ja vaikea uskoa että ensimmäisen lapsen laskettun ajan päivällä on tasan 9+0 viikko menossa...
Nyt semmonen olo että ei haluais kenellekään kertoa ennen kun lapsi sylissä kun oli niin vaikea kertoa viimeisestä menetyksestä. Äidille ja siskolle on jossakin vaiheessa kerrottava mut ketään muuta ei asuu niin lähellä että en pystyis oleman piilossa sen aikana kun maha näkyy :)
Nyt semmonen olo että ei haluais kenellekään kertoa ennen kun lapsi sylissä kun oli niin vaikea kertoa viimeisestä menetyksestä. Äidille ja siskolle on jossakin vaiheessa kerrottava mut ketään muuta ei asuu niin lähellä että en pystyis oleman piilossa sen aikana kun maha näkyy :)
Minä olen kertonut äitille, oikeastaan heti kun plussasin. Meillä oli keskenmeno maaliskuussa rv 11+3 ja silloin koin sen hyväksi että äiti tiesi ja pystyi olemaan tukena. Mies taas oli puhunut itseään pussiin kaverin kanssa, niin pari hänen kaveri tietää. [emoji16] Itse aion odottaa ennen kuin omille kavereille kerron. Varmaan sinne rv 12 hujakoille.
Kyfi0926530
Oman äänensä löytänyt
Voimia musurullu, se eka raskaus kohtukuoleman jälkeen voi olla haastava.
Meillä tyttö kuoli 2013 26+ viikolla. Meiläkin uusi raskaus oli ehtinyt alkaa yllätyksenä jo ennen jälkitarkastusta. Se pähkinä raskaus ja eka vuosi oli kyl rankaa aikaa. Nyt toinen pähkinä tuloillaan, enkä ainakaan vielä stressaa niin paljon.
Ite haluaisin pitää tämän mahdollisiman pitkään salassa, mut hirvittää tuo mahan kasvun nopeus :D Jos vaan pystytään niin ainakin yli ekan ultran ja mahdollisesti lähelle 20rv olis kiva odottaa.
Meillä tyttö kuoli 2013 26+ viikolla. Meiläkin uusi raskaus oli ehtinyt alkaa yllätyksenä jo ennen jälkitarkastusta. Se pähkinä raskaus ja eka vuosi oli kyl rankaa aikaa. Nyt toinen pähkinä tuloillaan, enkä ainakaan vielä stressaa niin paljon.
Ite haluaisin pitää tämän mahdollisiman pitkään salassa, mut hirvittää tuo mahan kasvun nopeus :D Jos vaan pystytään niin ainakin yli ekan ultran ja mahdollisesti lähelle 20rv olis kiva odottaa.
Tänään kaveri kävi kylässä ja kysyi että onko pikkusisarusta mietitty esikoiselle. Mä sitten huonona valehtelijana, että noo onhan sitä mietitty ja taisin mennä vähän vaikeaksi, kun kaveri sitten kysyi, että vai liekö tulossa jo? En ois vielä halunnu kertoa, kun ei vielä ees omat vanhemmat tiedä, mut oon niin surkea valehtelemaan ja kun toiset kun kysyy niin suoraan.
Mä paljastuin tänään läheiselle ystävälle. Oltiin menossa syömään ja ystävä ehdotti sushia, ja mä menin ihan vaikeaksi. Sillä silmät suureni saman tien, koska tiesi meidän yrityksestä. En olisi kertonut näin aikaisin - nyt on vasta 5+2 - mutta ehkä kiva että joku tietää, jakaisin kyllä huonotkin uutiset hänen kanssaan.
Meidän vanhemmille kerrotaan varmaan muutaman viikon sisällä. Mulla on valitettavasti jo niin mojova turvotus että pelkään viime viikon mökkeilyn jälkeen jo puolen suvun aavistavan asian laidan...
Meidän vanhemmille kerrotaan varmaan muutaman viikon sisällä. Mulla on valitettavasti jo niin mojova turvotus että pelkään viime viikon mökkeilyn jälkeen jo puolen suvun aavistavan asian laidan...