Renda
Silmät suurina ihmettelijä
Onnittelut synnyttäneille!
Ja tsemppiä meille muille... :)
Mä olen täällä miettinyt, että mihin ihmeeseen katosivat ne kaikki synnytystä ennakoivat oireet, joita mulla oli tammikuun ajan! Tuntuu kuin nyt ei olisi enää juuri mitään. Vaikka enpä mä niitä kaikkia kipuja kyllä kaipaa. Laskettu aika olis maanantaina...
Onhan tässä nyt jotain terävämpiä supistuksia ollut silloin ja tällöin, mutta eipä juuri muuta. Näin viime yönä jo unta limatulpan lähtemisestä. Olipa se siisti pieni klöntti! :) Palanen limatulppaa multa irtosi jo joulukuun alussa, ihan tosielämässä siis. Mutta eipä ole enää näkynyt.
Oliskohan toi reilun viikon kestänyt stressi lapsenhoitajan saatavuudesta vaikuttanut siten, että oireet meni jäihin... No ehkä ei, mutta pakosti sitäkin nyt vaan miettii. Ehkä synnytys alkaa sit rytinällä, kun nyt on niin seesteistä. Tosiaan meidän esikoiselle jo marraskuussa kysytty hoitaja oli viime viikolla pari päivää laivalla, sitten sillä oli viikonloppuna yöt töitä, tän viikon tiistaina sille tehtiin korviin pallolaajennus, ja sillä leikkausreissulla sen auto hajosi... Aika hajalla olin mäkin! Meillä on noi lapsenhoitajaehdokkaat aika vähissä. Anoppi asuisi lähellä, mutta se on sydänvaivainen ja niin kova stressaamaan, että se ei olisi turvallinen vaihtoehto hoitamaan 2-vuotiasta näin jännittävässä tilanteessa.
Mutta nyt olis hoitaja taas saatavilla...auto kunnossa ja itse on jotenkuten toipunut korva-operaatiosta. Eli voin antaa itselleni luvan synnyttää. Hopihop. Vaikka jo tänään, kiitos?!
Onpa erilaisia käytäntöjä näissä sairaaloiden vierailutavoissa. Lahdessa saa synnyttäjien osastolla vierailla vain isä/tukihlö, vauvan sisarukset ja isovanhemmat. Isovanhemmat eivät saa mennä huoneisiin, vaan käydä vain yleisessä tilassa ja vain klo 17.30-19. Isä ja sisarukset pääsevät huoneisiin koko päivän. Onhan se ihan hyvä, ettei siellä ramppaa koko suku ja ystäväpiiri tuomassa flunssapöpöjä ja ehkä häiritsemässä toisia, väsyneitä äitejä.
Ja tsemppiä meille muille... :)
Mä olen täällä miettinyt, että mihin ihmeeseen katosivat ne kaikki synnytystä ennakoivat oireet, joita mulla oli tammikuun ajan! Tuntuu kuin nyt ei olisi enää juuri mitään. Vaikka enpä mä niitä kaikkia kipuja kyllä kaipaa. Laskettu aika olis maanantaina...
Onhan tässä nyt jotain terävämpiä supistuksia ollut silloin ja tällöin, mutta eipä juuri muuta. Näin viime yönä jo unta limatulpan lähtemisestä. Olipa se siisti pieni klöntti! :) Palanen limatulppaa multa irtosi jo joulukuun alussa, ihan tosielämässä siis. Mutta eipä ole enää näkynyt.
Oliskohan toi reilun viikon kestänyt stressi lapsenhoitajan saatavuudesta vaikuttanut siten, että oireet meni jäihin... No ehkä ei, mutta pakosti sitäkin nyt vaan miettii. Ehkä synnytys alkaa sit rytinällä, kun nyt on niin seesteistä. Tosiaan meidän esikoiselle jo marraskuussa kysytty hoitaja oli viime viikolla pari päivää laivalla, sitten sillä oli viikonloppuna yöt töitä, tän viikon tiistaina sille tehtiin korviin pallolaajennus, ja sillä leikkausreissulla sen auto hajosi... Aika hajalla olin mäkin! Meillä on noi lapsenhoitajaehdokkaat aika vähissä. Anoppi asuisi lähellä, mutta se on sydänvaivainen ja niin kova stressaamaan, että se ei olisi turvallinen vaihtoehto hoitamaan 2-vuotiasta näin jännittävässä tilanteessa.
Mutta nyt olis hoitaja taas saatavilla...auto kunnossa ja itse on jotenkuten toipunut korva-operaatiosta. Eli voin antaa itselleni luvan synnyttää. Hopihop. Vaikka jo tänään, kiitos?!
Onpa erilaisia käytäntöjä näissä sairaaloiden vierailutavoissa. Lahdessa saa synnyttäjien osastolla vierailla vain isä/tukihlö, vauvan sisarukset ja isovanhemmat. Isovanhemmat eivät saa mennä huoneisiin, vaan käydä vain yleisessä tilassa ja vain klo 17.30-19. Isä ja sisarukset pääsevät huoneisiin koko päivän. Onhan se ihan hyvä, ettei siellä ramppaa koko suku ja ystäväpiiri tuomassa flunssapöpöjä ja ehkä häiritsemässä toisia, väsyneitä äitejä.
Pienet on ilot! :D Menipä jopa tuossa vähän puolihuonoa bilemusiikkia taustalle ja vähän jopa laitoin lanteita keinuttaen!
Enää ei harmita sekään, että menin antamaan miehelle 'luvan' juoda tänään muutaman extra-oluen! Se parka on kyllä täysin ne ansainnut! Itse lähden illastamaan kaverin kanssa Helsinkiin ja mies saa pitkästä aikaa olla ihan yksin kotona. Ihan käy sääliksi, kun tajuan kuinka kauan toinen on joutunut kattomaan mun naamaa täällä! :O Viimeksi saanut viettää aikaa iteksiin silloin kun oon sairaalassa ollut ennen joulua ja se tuskin oli sille mitään lepoa! Tässä vaiheessa huomautan, että mies ei todellakaan juo juuri ollenkaan alkoholia ja jos humaltuu kerran vuodessa, niin se on jo 'usein'. :D 
Outo uni