(Kauan odotetun) Helmikuun höpinät!

Blaueblumme Voi että! Toisaalta niin kurja tuo sinun tilanne, toisaalta ihanaa, että pian pääset pitämään vauvaa sylissä! :confused::) Noh, toivotaan, että ei kamalasti tarttis Cytoteciä syödä tai muuta tehdä, vaan helpolla lähtisi käyntiin. :) Sitten saat siirtyä kateellisesta kateuden kohteeksi! ;)
 
Kovasti voimia Blaueblumme! Josko se sieltä nyt sitten lopulta tulisi. Ihanaa, että olet jaksanut neuloa vauvallesi myssyn. Munkin pitäisi neuloa, kun kaikki olemassa olevat on ihan jättiksiä meidän minineidille. Lanka on kyllä jo valmiina, mutta vielä pitäisi saada tehtyäkin sille jotakin :)

Pesin eilen äitiysvaatteet puhtaiksi ja annoin ne tänään tuttavalle eteenpäin. Haikea olo! En jaksa alkaa myymään niitä, joten pistin hyvän kiertämään. Mahareppu pienenee päivä päivältä, joten omat vanhat vaatteetkin alkaa jo pikkuhiljaa mahtumaan. Haluaisin ostaa / tilata itselleni jonkin nätin vaaleanpunaisen mekon kastejuhlaan, mutta tähän aikaan vuodesta valikoimaa on aika naftisti. Tilaus täytyy melkein tehdä tällä viikolla, jotta ehtii ajoissa perille. Aika menee ihan hurjan nopeasti.

Vieläkös sume on yhdessä kasassa vai jo jakautunut?
 
Yhdes kasas ollaa :D Supistukset hiipu aika hyvi siin illal ja nyt ei oo pitkää aikaa ollu mitää. Kyl siin eile jo kerkes innostuu et joko pikkune tulis mut ei ihan vielä :) Maha on nyt kyl vähä tost alhaal ollu herkkä eilisten suppareiden takia. Onneks ei oo enää paljoo jäljellä <3
 
Ihan näin Onnelin viestistä jäin pohtimaan, että kuinka kauan teillä synnyttäneillä on mennyt yleensä mahan palautumiseen? Toki tiedän, että kovin yksilöllistä ja vaikuttaa hirveästi lihomiset/laihtumiset sun muut, mutta noin yleisesti ottaen, minkä aikaa on porukalla mennyt, ettei enää näytä että on raskausmaha? Itsellä kun vasta eka maha meneillään, eikä ketään muitakaan keneltä huvittaisi kysellä. :D En kyllä varsinaisesti asiasta ole huolissani, palautuu sitten kun palautuu. Tajusin vaan, ettei ole mitään käsitystä tästä! :)
 
Tästä raskaudesta tuun palaamaaan omiin mittoihin nopeammin kuin aiemmista. Johtuu varmaan pieneksi jääneestä mahasta ja normaalia aiemmasta synnytyksestä. Muista raskauksista palautuminen on kestänyt 3-6 kk. Kiloja tästä tuli kaiken kaikkiaan 9 lisää ja nyt on sellaiset kolme ylimääräistä jäljellä. Luulin pääseväni suklaanhimosta raskauden loputtua, mutta se vain jatkuu ja jatkuu. Possuilemiseni saattaa siis vähän hidastaa normimittoihin palautumista, vaikka kuinka ahkerasti imettäisikin :)
 
Täälläkin tulee päivittäin supistuksia, mutta ei niinkään kipeitä ollenkaan. Enemmän näiti ihania sukkapuikkoja. Henki salpautuu ihan hetkeksi ja sit on ihan normaalia. ja tuntuu että tuo kaveri tuol mahassa yrittää oikein urakalla porautua läpi kaikin voimin. Sellaiset liikkeet ovat. Vaikka pitäisi olla ahdasta :).
Joka päivä käyn 2-3 kertaa pienellä lenkillä ja lisäksi kaikki esikoisen nostelut ja lattialta ponnistulut ylös alkavat olla aika tuskaa. Etenkin yöllä sängystä ylös pääsy alkaa olla hankalaa. Tuntuu silloin että olisi peittoja heiluteltu oikein runsaasti ja alakerta ihan kipeä. vaikka ei olla. o_O Yöllä kun vessassa käy niin tuntuu et nyt vois olla lähtö käsillä kun vatsa pinkee kuin mikä ,mut sit aamulla ei mitään oireita:sad001

Sunnuntaina ois sit la. ja vähän epäilyttää et tulis ennen sitä, et menee yli niinkuin isoveljensä ( rv41 ).

Eilen kun juttelin äitini kanssa, et mitä tehdään kun sen aika tulee. niin isäni hakee esikoisen ja koiran heille, jos synnytys alkaa päiväsaikaan ja jos yöllä niin hän jää meille yöksi. turhaan esikoista herättää. No tämän ansiosta pakkasin viel kolmannen kassin valmiiksi, mihin laitoin kahden päivän vaatteet valmiiksi esikoiselle. Nyt kun muistaa mikä kassi on sairaalakassi, vauvan kotiinpaluuvaatteet kassi ja esikoisen kassi. :schoked025


Ei meil kyl oo viel kaikki ees kunnossa pientä varten. Pinnasängystä pitäisi pohja nostaa ja laittaa kaikki rojut jonnekkin muualle. Piti tehdä jo pari viikkoa sitten ,mut tuli muita tekemisiä. Jos saisi tällä viikolla tuon viel tehtyä.:)
 
Mä oon yllättynyt miten nopeesti vatsa palautuu normaalin kokoiseksi. Mulla jäi jo sairaalaan suurin osa kiloista, en oo käyny vielä puntarilla, mutta olo on kyllä yllättävän keveä. En usko, että on montaa kiloa lähtöpainosta enää ylimääräistä.
Vitsit meillä on ollu pieniä ongelmia tuon tissittelyn kanssa. Mullahan nousi maito rintoihin vasta 5pv synnytyksen jälkeen ja oon joutunut antamaan pojalle lisämaitoa jo sairaalassa. Ärsyttää vaan, kun sairaalassa tuntui, että "pihtasivat" sitä lisämaidon tuomista viimeiseen asti ja tuli sellanen tunne, kuin olis syntiä tehnyt, kun sitä joutui pyytämään. Kävin koittamas lypsääkin, mutta puolen tunnin jälkeenkään pulloon ei tullut pisaraakaan. Tämänkin jälkeen hoitajat edelleen suhtautuivat tosi nuivasti, kun jouduin pyytää lisämaitoa. Tietysti pidin poikaa ensin rinnalla niin kauan kuin vain siinä viihtyi. Nyt kotona oon vielä joutunut n. 4 krt päiväs antaa lisämaitoa n. 20ml kerralla tissittelyn lisäksi. Tuntuu, että pojalla imuote edelleen vähän hakusessa ja on suurta taistelua saada hänet rauhottumaan rinnalle ja imemään. Lisäksi hän syö öisin tunnin-puolentoista välein, joten väsykin on tosi kova varmasti molemmilla. Ja voi sitä vieraiden määrää mikä meillä täällä on ravannu. Mä oon aivan kettuuntunut siihenkin. Sunnuntainakin meidän kaksiossa oli 17 henkeä, eli puolisukua kerralla kattomas nenämallia ja voittako uskoa, että tänään aamupäivällä soi ovikello ja miehen isän veljen vaimo (joka ei koskaan ennen edes meillä ole käynyt) tulee ilmoittamatta käymään. Onneksi tajus lähtiä melkein saman tien, kun poika oli mun tissillä ja kaikki vielä yöpuvuissa sängyssä. Piti kuitenkin tulla kengät jalaas luuraamaan nenänmallia makkariin...voi tsiisus mä sanon! :/
 
Pikkunöösä, tosta mä oon sanonutkin miehelle, et katotaan jos ainakin muutaman päivän saatais eka olla ihan rauhassa, kun sairaalasta kotiudutaan ja mielellään sittenkin kutsuttais noita ihmisiä käymään. Itestä ainakin ajatuksena tosi ahdistava, et tääl olis yhtäkkiä puolen sukua kerralla kattomassa ja syliin ottamassa pikkusta. Ja varmaan imetyskin lähtee sillai paremmin käyntiin, et ollaan aluksi ihan vaan perheen kesken kotosalla :) Mieskin kun meinaa olla 4 viikkoa putkeen kotona, kun pieni syntyy, meinaa pitää 3 viikkoa isyyslomaa ja olla viikon talvilomalla siihen perään :)

oon kyllä tosi iloinen siitä, et se tukee mua, kun ei koskaan tiiä et tuleeko koliikkia tai jotain muuta ongelmaa tai ihan vaan, et toinen on huono nukkumaan. Vaikka meidän neuvolatäti ei vissiin vieläkään usko, että mies tukee mua kaikessa.. Kai se johtuu siitä, et oon tosi huono puhumaan vieraille ihmisille meidän henk. koht asioita :D

Niin ja Blaueblumme, kovasti tsemppiä sinne päin, ei pitäisi montaa päivää enää mennä, et saat käärön sitten syliisi :)
 
Pikkunöösä ja mmaljo

Meilläkin ihan kauhulla odotetaan sitä, että porukka haluaa tulla käymään! :O Ei olla ollenkaan mitään supersosiaalisia ihmisiä kumpikaan... Ollaan suunniteltu, että lähdetään itse mieluummin käymään kylässä muilla, jotta voidaan paremmin kontrolloida niitä tapaamisiin kuluttettuja aikoja. Suoraan sanottuna itse olisin valmis kieltämään jo sairaalassakin vierailun, mutta toisaalta tiedän että sielä on vaan tunnin vierailuaika ja sieltä saa ihmiset helposti pois, kun hoitajat huolehtii vierailuajan noudattamisesta. Että mieluummin porukka sinne, kun ainakaan meille! Mutta varmaan joudutaan loukkaamaan monen ihmisen tunteita, kun halutaan olla rauhassa. En jotenkin ymmärrä, että eikö ihmiset tajua, että siinä todellakin haluais varmaan suurinosa ihmisistä (ja etenkin äideistä!) toipua rauhassa ja tutustua itsekin ensin siihen uuteen tulokkaaseen. Hirveästi siis sympatiaa kyllä Pikkunöösälle!


Täällä tulee useita supistuksia päivässä, sukkapuikkoja myös. Ja ylipäätään tosi menkkamaiset fiilikset jatkuu... Huomenna lähden Helsinkiin elokuviin! Tänään petsasin noita hoitopöytiä, mutta ei toi petsi ollutkaan tarpeeksi valkoinen. :( Osittain on semmoinen olo, että tekis mieli alkaa juosta vaikka maratoonia! jotenkin hirveän levoton olo ja semmoinen, että 'pitäis tehdä jotain' ja mitään ei kuitenkaan saa aikaiseksi! Sairaalakassissakin on vasta shampoot... Jes. Muutenkin olis kaikkea pientä tekemättä. Ärsyttää. :S
 
Ooh, oon ihan unohtanut, että muualla saakin jo sairaalan mennä vierailijoita :D Täällä meillä Satakunnassa on niin, että pelkästään isä(tukihenkilö) ja mahdolliset edelliset lapset saavat tulla käymään sairaalassa ja isä saa olla sitten ihan aamusta iltakahdeksaan muistaakseni :)
 
Mulle taas ei ole tullut mieleenkään, ettei sairaalaan saisi tulla vierailijoita! :) Näin se vaan on,eri käytännöt. Hyvinkään sairaalassa on onneksi synnyttäneiden osastolla vierailuaika tosiaan vaan tunnin. Isä ja sisarukset saa olla sen aamusta iltakahdeksaan täälläkin, muistaakseni. :)

Mua harmittaa, kun anoppi ei pääsekään koiravahdiksi ennen kuin 27.2. alkaen ja tuskin sinne asti mennään poksahtamatta kuitenkaan... Ei siis kannata edes yrittää perhehuonetta. :(
 
Meilläkin on osastolla tunnin vierailuaika, mutta silloin saavat tulla vain vauvan isovanhemmat paikalle, koko suku ei siis kuitenkaan pääse ramppaamaan. Ja isä aamukymmenestä iltakahdeksaan. Potilashotelliin sitten jos pääsee, niin siellä saa vapaasti käydä vieraita.

Mää oon kanssa miettinyt tota, kun neuvolassakin sanottiin, että kannattaa varata sitten ihan perheenkeskistä aikaa vauvan kanssa tutustumiseen, ettei koko suku ramppaa katsomassa. Mutta toisaalta mun puolelta suku on aika pieni ja ne vähät ihmiset, joiden kanssa on läheisesti tekemisissä, niin tykkäisin silti jos tulevat vaikka ihan sinne potilashotelliinkin katsomaan. :rolleyes: Mutta sitten taas jos ihan rehellisiä ollaan, niin synnytyksestä juuri toipuneena ei välttämättä sitten miehen puolen sukua kauheasti halua siihen ramppaamaan, kun ovat nyt kuitenkin hieman vieraampia ihmisiä. Mutta he kun asuvatkin tuolla vähän kauempana, niin en usko että on pelkoa massaryntäyksestä. :grin

Tuosta raskaudesta parantumisesta, sain joululahjaksi semmoisen kirjan, missä on kuvattu jonkun mallina olleen naisen vartalo aina raskauden alusta palautumiseen asti. Meni siinä puolisen vuotta, että yhtä kiinteäksi vatsa palautui takaisin, mutta toisaalta itse olen valmistautunut siihen, ettei sitä raskauden jälkeen enää tarvitsekaan ihan täysin samalta näyttää kuin ennen. Silti voi olla ihan hyvännäköinen. Ja terveyshän on se pääasia, että saisi vatsalihakset taas normaalisti toimimaan.
 
Täällä Etelä-Pohjanmaalla ei myöskään saa tulla sairaalaan muita kuin isä ja vauvan sisarukset. Saavat olla aamusta johonki ilta puoli kymmeneen. Tai ainakin niin meidän isäntä oli.
Mä oon kans miettinyt oikeen ääneen miehelle ja muutamalle parhaalle kaverille etteivätkö ihmiset oikeesti tajua, että perhe haluis ehkä ensin tutustua rauhassa uuteen perheenjäseneen ja äitikin toipua synnytyksestä rauhassa. Mulla ainakin, kun takana jo kuudes repaleinen muutaman tunnin yöunet + tissitysongelmat ja kipee alapää (en pysty istua, kuin sellasen kottikärryn sisäkumin päällä) on aiheuttanut itkuisuutta, stressipäänsärkyä jne. Viime yönä sentäs sain nukuttua pätkissä neljä tuntia, niin on vähä paree olo tänään.
 
Toki, sehän on ihan henkilökohtisista mieltymyksistä ja jaksamisesta kyse, haluaako porukkaa nähdä synnytyksen jälkeen kuinka pian ja kuinka paljon. :)

Tuosta kropasta vielä. Enpä itsekään todellakaan oleta palaavani samaan kuosiin kun ennen raskautta (tosin sekään ei nyt mikään kummoinen ollut. :D). Ja varsinkin tissien odotan menevän imetyksessä uudelle mallilleen, eikä haittaa yhtään. :) Asenne on vähän semmoinen, että jos jotain kovin 'pahaa' pääsee tapahtumaan, niin sitten voi konsultoida kirurgia, mutta kuitenkin äitiys on ehkä hienointa mitä tällä kropalla varmaan koskaan tullaan aikaan saamaan, joten miksei se saisi näkyä? :)

Toivottavasti Pikkunöösällä olo pian paranee! Nyt kiellätte vaikka kaikki vierailut, jotta saatte rauhaa! :love2
 
Heipä hei... täällä menossa 38+0 (tai -4pv jos ultraan uskominen). Viikonloppuna alkoi järkyttävä turvotus jaloissa, joka "valuu" nukkuessa kasvoihin. Käytiin Ikeassa ja se oli jaloille liikaa. Sittemmin hiukan helpotti Hirudoid forten ja ananas-kuurin ansiosta, mutta yöunet olen saanut hyvästellä. Mikään asento ei ole enää hyvä, vaan maha painaa valtimoon ja taju meinaa lähteä nukahtamisen sijaan. Sitten pelästyy ja pitää taas kävellä hetki. Aivan järkyttävää, ei ollut tälläistä ekassa raskaudessa. Tämä maha tosin vielä onkin aika "ulkona", ei laskeutunut. Ainoa hyvä puoli on, ettei närästä tai satu nivuseen (niin paljon), kuten ekassa raskaudessa.

Katselin juuri valokuvia esikoisen ristiäisistä ja hämmästelin, kuinka olin jo mahtunut vanhaan koon 34 mekkoon 2kk synnytyksestä. Nyt ei varmasti onnistu... vaikka turvotusta onkin, niin painoa on nyt jo 3kg enemmän kuin ekasta tuli kaikkiaan. Ja 2vk (!) vielä pitäisi kärvistellä...ei pää kestä, saati fysiikka - mutta ainakin ottaa yövalvomiset vauvan kanssa sitten rutiinilla...
 
Pikkunöösa, pelkään meillä ihan samaa. Anoppi on jo leiponut kakkupohjan valmiiksi. Sanoin että pistäis sen vaikka pakkaseen...

Joko Blaublumme on jakaantunut?

Imetys pyörii mielessä. Ensimmäinen kerta oli ihan katastrof ja loppuikin 3 viikon jälkeen kokonaan. Nyt olen koittanut valaa itseeni uskoa ja toivon että tämä kerta onnistuisi. Tuonkin vuoksi haluan että saataisiin olla kotona ihan rauhassa tovi ennen vierailuja. Pelottaa jo nyt että tänne pelmahtaa hirveästi porukkaa.

On muuten 40+3 menossa, esikoinen syntyi 40+5. Mitä tapahtui "toinen lapsi syntyy aiemmin"?!? Niitä supistuksia odotellessa....
 
Täällä ollaan kanssa päästy vihdoin käynnistelemään synnytystä. Eilen kerettiin antaa lääkehiä kahteen kertaan ja tänään on aamuannos jo saatu, muttei vielä oo paikat lähteny enemmin kypsymään.. Mutta nyt ollaan kuitenkin jo sillä tiellä ettei mene enää kauaa! Itellä olo että tänään saattaisi syntyä, mutta sen näkee sitten. :)
 
Takaisin
Top