(Kauan odotetun) Helmikuun höpinät!

Laskettu aika oli maanantaina...sinä iltana meni lapsivedet, alkaen klo 20. Tehtiin esikoisen iltatoimet ja kun saatiin hänet nukkumaan, lähdettiin klo 22 sairaalaan näytille. Siedettäviä supistuksia tuli kuuden minuutin välein. Olisin saanut lähteä kotiin yöksi, mutta päätettiin kuitenkin jäädä sairaalaan varmuuden vuoksi... Ja hyvä niin, sillä puolilta öin supistukset muuttuivat kovemmiksi ja kovemmiksi, eikä kipupiikkikään enää auttanut (eikä nukahtamislääke päässyt vaikuttaan...).

Klo 02.47 oli pieni tyttö maailmassa!
Aika vauhdilla tuli, ei siinä ehditty ottaan epiduraaleja eikä spinaaleja...

Saamastani kipupiikistä johtuen, vauva joutui heti lääkärille tarkastettavaksi, koska hengitys ja väri ja jäntevyys olivat vähän huonoja. Sydän onneksi toimi hyvin! Ja kaikki muukin normalisoitui hetkessä. Varmaan se nopea synnytyskin vaikutti. "Järkytys" meille molemmille. Ja varmaan isillekin... ;)

Vauvelin sokeriarvot ei meinaa pysyä tarpeeksi korkealla, joten typy on ollut ensimmäisestä aamustaan asti keskolassa hoidossa. Käyn siellä sylittelemässä ja imettämässä... Vähän on kurjaa, kun ei saa olla koko aikaa pienen kanssa! Tietysti nyt saan hyvin levättyä, kun olen yksin, mutta silti...
Mut varmaan kotiutetaan ennen vauvaa. Vähän ikävältä tuntuu, mutta on tässä tietysti jo esikoistakin ikävä! Onneksi esikoinen huoltojoukkoineen on pärjännyt kotona kuulemma todella hyvin. :)
 
Onnea Rendalle pikkuisesta! Harmi, että hän on keskolassa, toivottavasti tilanne pian normalisoituu ja saat hänet kotiin! :hug013
 
täällä kans sokereitten kanssa vähän ongelmia mut pikkumies on kuitenkin onneksi vierellä ja lisämaitoa saa parin tunnin välein :) jos pikkuhiljaa nousis itelläki maito jo, kun vieläkin vaan pieniä tippoja irtoaa :/
 
täällä tuskaillaan pahenevan paineentunteen kanssa. yritin osastolla kysellä hoitajilta että miten pitkään tätä kestää mutta kaikki ne vastaili jotenki epämääräisesti. käskivät vaan makoilla mahdollisimman paljon. no sen tajusin itsekin, kun seisominen ja istuminen on yhtä tuskaa. aamuisin on helpompaa mutta iltaa kohden vaikenee. miehen pitää hoitaa vauvan pyllynpesut sun muut seisoskelua vaativat jutut. lääkärin piti tutkia mut kotiutumispäivänä ja odoteltiin koko aamu, päivä ja iltapäivä kunnes hoitaja kävi ilmoittamassa että lääkäri on lähtenyt jo kotiin ja oli unohtanut minut. hoitaja varmisti että pystyn käymään vessassa ja paineli kohdun ja kehui miten hyvin on palautunut; että oon ollu hyvässä kunnossa ennen raskautta. paineentunteeseen kommentoi että koita nyt vaan levätä. nyt on viikko synnytyksestä. oon yrittäny kysellä synnyttäneiltä naisihmisiltä mutta kellään ei tunnu olleen tätä vaivaa, tai ainakaan eivät muista että olis kestäny näin kauan.

oon miettiny että oonko aiheuttanu tän itse kun en aluksi ottanut lääkkeellistä kivunlievitystä vaikka kätilö oli sen kannalla. avautumisvaihe pitkittyi eikä synnytys edennyt kun kivut oli niin kovat vauvan pään jumiutuessa kohdunsuun rullautuneeseen reunaan supistusten painaessa häntä eteenpäin. synnytys lähti etenemään vasta kun suostuin kivunlievitykseen. oon niin onnellinen ettei vauvalle tullu mitään vahinkoa vaikka äiti onkin välillä ittepäinen ääliö mutta melkosta itsesyyttelyä tämä nyt on ollu näiden tuskien kanssa
 
Voi blaueblumme :hug013 Eihän musta tässä nyt pahemmin apua taida olla, kun en yhtään osaa sanoa mistä kyse, mutta älä nyt kauheesti itseäsi syyttele! Jälkiviisaus on aina helpointa, mutta teit sen ratkaisun siinä tilanteessa, joka silloin tuntui syystä tai toisesta parhaalta. Varmastikaan et ainakaan ole itsepäinen ääliö. :)
 
niin hölmöähän tietysti on näin jälkikäteen itseään soimata, silti tätä tunteiden vuoristorataa vaan tuntuis jatkuvan ja jatkuvan. sitä on niin kiitollinen ja onnensa kukkuloilla kunnes taas löytyy joku pikku murhe joka tuntuukin niin suurelta just silloin. ihan kuin ei osais olla onnellinen, varmuuden varalta sureekin välillä
 
Täällä ei mitään tietoa et ois ulos tulossa. Tänäänkin oon kaiken kaikkiaan ollut lenkillä 1,5 tuntii ( 3 kertaa ulkona lenkillä ). Eikä mitään:sad001
 
Onnellinen Jos yhtään lohduttaa, niin ei mullakaan ole oikeastaan semmoinen olo, että olis ulos tulossa. Lähinnä vaan koen, että 'jotain' tapahtuu. :P Eikä limatulppaakaan ole enää irtoillut, ainakaan niin, että olisin huomannut. Mutta tietysti, sulla on laskettu aika jo mennyt ja mulla vasta 38+3 tänään. Symppaan silti! Varsinkin kun se mun neuvolatäti oli tänään taas ihan idiootti.
 
En todellakaan vielä koe synnytyksen alkaneen, mutta ei hemmetti kun on vaan lupaavia nämä supistukset! En meinaa malttaa mennä nukkumaankaan! On niin kivaa kun supistaa niin hyvin! :dance011:laughing001
 
Täällä ei tuu uni enää, ja kello vajaa 4. Ei tämmöistä ennen ollut. Esikoinen ryntäs meijän huoneeseen 3 aikaan , mitä ei oo ennen tehnyt. Otin viereen hetkeksi kunnes kannoim takaisin omaan sänkyyn. Sit pyöritin siinä jonkun aikaa, kunnes rupesin surffailee täällä netissä.

Kyl se sieltä ulos tulee omia aikoja, mut ei jaksais enää odottaa. Lähdetään huomenna launantaina mun vanhempieni luo viikoksi, kun miehellä talviloma. Meillä on täällä kerrostalossa yleisen saunan remppa meneillään, ja en kestä sitä poraamista 3 viikkoa putkeen. Vaikkakin on kerrosta ylempänä, mut kuuluu kyl silti todella hyvin tänne. Pari kertaa esikoinenkin heränny kesken päikkäreiden siihen poran ääneen. Onneksi nukahtanut uudestaan kun oon jäänyt viereen nukkumaan. Ja rempan pitäisi kestää 2-3 kuukautta. No onneksi siel ei koko ajan sit porata, vaan nyt aluks vaan. Suun

Hieman pitenee tuo sairaala matka sitten kun vanhemmilleni meen, mutta oltais jouduttu kuitenkin odottamaan mun iskää, ennen ku oltais muutenkan päästy lähtee, et nyt vaan lähdetään ite ja kaikki muu onkin sit hoidossa. Tänään pitäisi sitten hieman pakata vaatteita ja muita tavaroita ja sit aamulla mennä esikoisen kanssa perhekerhoon. Saa jotain muuta ajateltavaa, vaikka sielläkin varmaan kysellään tästä raskaudesta, kun meitä on nyt ollut 4 siellä raskaana ja kaks sai tammikuussa ja yhdellä vasta kesäkuussa la.

Mut kai sitä pitäisi mennä kokeilemaan jos uni tulis takaisin kun saa laitettua pään tyynylle. On sitä jo rohkee tuntitolkulla valveilla.
 
Voi että! Msinari saa pian vauvan syliin! Jospa siitä alkais se suunniteltu superviikonloppu.... ;)

Saiko Onnellinen sitten nukuttua yhtään? Rempat on kyllä ikäviä. :(

Mä siten maltoin nukkua. Muutaman kerran heräsin supistukseen, enkä enää saanut nyt kahdeksalta herättyäni unta, vaikka kovasti päätin, että nukun ainakin kymmeneen. Noh, ehkä otan päikkärit. :) Masu on ihan hellänä siitä eilisestä kyydistä vielä! Oli hurjan jännittävää! :D Jospa se vauva sieltä tuloaan teksi täälläkin. :)


Hyvää ystävänpäivää kaikille! :love2
 
Hyvää ystävänpäivää myös täältä! Toivottavasti syntyy monta ystävänpäivävauvaa :)

Kovasti onnea Renda!

mmaljo: meilläkin kolmesta lapsesta on tarkkailtu sokereita. Muistan sairaalassa kovasti jännittäneeni ja odottaneeni kotiinpääsyä, joka oli kiinni kolmesta hyvästä sokeriarvosta peräkkäin. Toivottavasti tiedän arvot ovat olleet hyviä ja maitoa alkanut tulla. Maidon nousu kestää kyllä muutamia päiviä ja minä olen kokenut pääseväni kunnolla imetyksen vauhtiin vasta kotona.

Msinarille isot jaksamiset alkaneeseen urakkaan. Ihana palkinto odotettavissa :)

Onnelliselle ja ReginaVeritakselle lähtee täältä iso, synnytyksen käynnistävä supistuslähetys! Toivottavasti saapuu pian perille.

Täällä on ulkoiltu ahkerasti, kun kelit on ollut mukavan leudot. Neidille tulee tänä viikonloppuna jo neljän viikon ikä täyteen. Aika menee ihan hurjan nopeasti -joskus tuntuu, että liiankin nopeasti. Ensi viikolla on luvassa neuvola, joten saadaan taas kasvusta mustaa valkoiselle. Pituus mitataan itse asiassa ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Vielä mennään 48-50 cm vaatteissa, joten mitään suurempaa pituuspyrähdystä tuskin vielä ollaan otettu. Ehkäpä kuitenkin päästään jo yli 3 kg:n. Olen tässä viime päivinä tilaillut huuto.netistä tyttöjen vaatteita ihan urakalla. Ihan mukava, kun neitisävyisiä bodyja, mekkoja ja potkareita tipahtelee postiluukusta.
 
Muakin jännittää noi sokeriasiat vauvalla jonkin verran, kun on itsellä toi insuliini... :/

Ja olen hypistellyt ihan kamalasti noita mun kangasvarastoja! Jos pääsis pian ompelemaan pieniä mekkoja. :)
 
Blaueblumme, ainoaksi lohdutukseksi voin sanoa, että mulla kanssa samantyyppisiä ajatuksia mielessä. Mietin johtuiko tuo infektio mahdollisesti kohdunkaulan puudutuksesta (kun käytännössä kuitenkin heti sen jälkeen olin jo ponnistusvaiheessa, jos se vaikka hidasti silloin juuri supistuksia, niin että vauva jäi puoliväliin pitkäksi aikaa, tai sitten jos ainetta jotenkin pääsi vauvaan), tai sitten johtuiko se siitä, että en silloin aamukontrollin jälkeen lähtenyt tarpeeksi aikaisin takaisin sairaalaan, vai oliko sairaalan toiminta jopa virheellistä, kun pitivät niin pitkään vedet menneenä odottelemassa? Mietein myös pitkään vaivannutta ientulehdusta, jonka ajattelin johtuvan vain raskaudesta ja odottelin, että synnytyksen jälkeen häipyisi itsellään.

Pikkuherra pääsi vihdoin kotiin! Ja maitokin nousi saman tien, hurraa! :hello2 Tosin koska poika on tottunut osastolla tuttipulloon, on vähän vaikeuksia tuossa imemiseen suostumisessa..

Nyt mulla on vaan vähän kaksivaiheinen olo, toisaalta hirveän luottavainen, ollut oikeastaan raskausaikana jo, jotenkin luotin vain että kaikki menee hyvin. Toisaalta neuvolatädinkin kasvoilla vilahti tänään vähän sellaista, että eihän se huoli nyt kokonaan pyyhitty ole, vaikka kotiin ollaan päästy. Joku infektio siellä on jyllännyt, ja pitää olla tarkkana. Isäkin soitti mulle eilen, ja varmisteli, että varo sitten kätkytkuoleman mahdollisuutta, tarkista aina että kaikki on kunnossa. Huoh, kohta alan huolestumaan liikaa.. Mietin kaikkia tuhinoita ja kröhinöitä, että milloin ne on normaaleja ja milloin ei.. :confused:
 
Kyl sain nukuttua siinä pual viiden viiden välilä, ja sit miehen herätyskello soi 5.30 ja esikoinen tuli mun viereen möyrimään 6.45. Mut nyt ku vois nukkua kun esikoinen päikkäreillä, niin ei yhtään nukuta. Sit taas nukuttaa, kun esikoinen herää :sad001.
 
tämän tunnekaaoksen keskellä koitan ajatella kun vain muistan, että kaikki nämä syyllisyyden tunteet ja muut kuuluu kuvaan, siihen äidiksi kasvamiseen.
toivon kovasti panda ettei tulehdus enää haittaa kotiutumistanne niin pääsette kodin rauhassa tutustumaan pikku ihmiseenne :)
sydämellistä ystävänpäivää kaikille täältäkin ja odottajille tsemppiä vielä loppumetreille ^^
 
Onnea kaikille vauvan saanneille! Ja tsemppiä kaikille, joilla on jotain vastoin käymisiä! <3
Itse olen ollut niin väsynyt ja hatara päinen, että en ole aikaiseksi saanut vastata mihinkään ;) uskomaton kyllä kuinka tämä pää on taas pehmentynyt ;D meillä mies meni maanantaina takasin töihin, niin on tässä opettelua kahden pojan kanssa yksin olemisessa.

Minäpä sain tänään ystävänpäivän kunniaksi pikkumieheltäni suuren hymyn <3 yhtä iso hymy kaikille helmikuulaisille, jotka ovat uskomaton vertaistuki <3
 
:( Harmi että on näitä syyllisyyden tunteita ja muita murheita. :( Ymmärtäähän ne, mutta ei silti ole kivaa.


Mä täällä odota kuumeisesti miehen kotiin saapumista! Lettutaikina odottaa paistamista ja kermavaahto on vatkattu! Meinsin saada tänään ainakin syli ja suukkoja, ehkä kolmattakin ässää siihen päälle! :Heartred:love7
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top