Huh! Nyt kun olen jo melkein tunnn ehtinyt kotona rauhoittua, alan jo ehkä pystyä osittain nauramaan tän aamuiselle äitiyspolikäynnille! Meni kyllä niin päin peetä!
Aamuhan alkoi jo kotona ihan hirviömäisellä turvotuksella, todella huonosti nukuttujen kolmen tunnin 'yöunien' jälkeen. Autossa aina supistaa ja äitiyspolin odotustilan tuoleilla vielä enemmän. Käyrille kun laitettiin, niin kätilö kauhisteli ihan urakalla mun turvotusta ja rupesi mittailemaan verenpaineita, jotka olikin sitten ihan kamalat nekin, varsinkin omaan lähtötasoon verrattuna (alin mitattu oli 159/109). Tässä vaiheessa mulla iskikin todella huono olo siinä käyrillä ja samaan aikaan iski kunnolla supistuksia. Kätilö säikähti tilannetta niin, että meinasi jo hälyttää lääkärin paikalle ja tyyliin kärrätä mut suoraan osastolle sisään! Itsekin kyllä kieltämättä säikähdin... Onneksi se olo sitten tasaantui ja sain käytyä pissallakin ja ihan puhtaan näytteen sain annettua!
Lääkäri oli joko tosi kovakourainen tai sitten mulla oli paikat ihan extrakipeät tai molempia, mutta oli ihan hirveä sisätutkimus! Siinä kun olen lettu levällään, paukkasi huoneeseen sisään toinen lääkäri, koputtamatta ja täysin itseään esittelemättä. Malttoi kyllä pahoitella kätilölle ja lääkärille kun kesti ja 'oma auto meni hinaukseen, sain onneksi laina-auton'. Sitten ultrattiin ja siinä menikin pieni ikuisuus kun 'tämä vauva on nyt kyllä niin hankalassa asennossa, etten saa mitattua ollenkaan'. Ja supistuksen vaan jatkuu edelleen ja ultrauskin sattuu. Hirveästi lääkäri valitti, että on niin vaikea mitata, mutta sai nyt sitten kuitenkin. Kun menin pukemaan päälle rupesi kätilö ja molemmat lääkärit supattamaan jotain vauvasta ja minusta, kuulin vaan jotain yksittäisiä sanoja. Jos en olis ollut niin kyllästynyt koko hommaan jo, supistuksiin ja pukeutumisen hankaluuteen, olisin kiljunut, että sopii puhua minun asioista niin että itsekin kuulen!
Sitten maanantaille varattiin päivystykseen kontrolliaika. Päivystystyshän tarkoittaa sitten sitä, että kun mun aika on yhdeksältä, niin hyvällä tuurilla näen lääkärin jo klo 12... Ja 'vauraudu sitten siihen, että ehkä otetaan silloin sisälle sitä käynnistystä varten. Käynnistetään silloin, jos siltä näyttää, että olis hyvä ja synnytyssaleissa on tilaa.' Tässä vaiheessa minä vedin käsijarrun päälle ja sanoin, että maanantaina tulen kyllä paikalle, mutta mihinkään en saamari suostu 'varautumaan'! Jos on hätä tai oikeasti syy, että pitää ihan tosissaan silloin maanantaina alkaa käynnistää, on asia ihan eri, mutta muuten suostun vain ja ainoastaan siihen, että maanantaina voidaan sopia uusi kontrolliaika tai ehkä sitten aika sille käynnistykselle. En todellakaan ole odottamassa montaa tuntia ensin päivystyksessä ja sitten EHKÄ jäämässä sinne todennäköisesti ainakin päiväksi, ehkä pariksi odottamaan osastolle, että synnytyssalissa on tilaa, jotta mua voidaan käynnistää sitten pahimmillaan loppuviikko! Jos tilanne antaa periksi odottaa, niin voin sitten odottaa kotona, kiitos vaan. Onneksi se lääkäri oli sitten sitä mieltä, että sekin on ihan hyvä suunnitelma.
Noh. Käteen siis jäi aika maanantaille, neuvolaan pitää varata aika vielä loppuviikolle, jotta voidaan ottaa verenpaineet ja pissat ja muut. Jos moisia samanalaisia pahoinvointikohtauksia kun siinä käyrillä ollessa tai muuta mitään muutosta (pientäkään) huonompaan tulee, niin heti päivystykseen. Pissa kun oli puhdas niin arvioivat ettei nyt pelätä tarvitse, mutta silti tosi varovainen olon kanssa pitää nyt olla, kun verenpainetta liikaa ja varsinkin turvotusta. Vauva sentään oli kasvanut maltillisesti ja painoa olisi nyt tämän arvion mukaan 3467g, että onneksi ei enää mitään 900g painoa kahdessakymmenessä päivässä. :D Lisäksi kohdunsuu on hyvin auki yhdelle sormelle ja pituuttakin lähtenyt pois oikein hyvin (en nyt ota tosta kortin merkinnästä selvää, onko mikä numero...). :)
Ajattelin nyt kuitenkin asennoitua niin, että viimeistään 26.2., eli keskiviikkona ensiviikolla, alkaa käynnistys. Siihen ajatukseen kun nyt totutan itseni, niin luulen, ettei iske ehkä ihan niin paha paniikki jos/kun käynnistykseen mennään. Ja sittenhän kaikki lykkäys käynnistykseen on vaan plussaa! Tai vielä isompi plussa olis tietty, jos ei tartteis edes sitä maanantain kontrollia vaan synnytys käynnistyis ennen sitä ihan itsestään. :)
Miehen käskin varautua hyvin ahkeraan ässäilyyn tästä illasta lähtien! :D