(Kauan odotetun) Helmikuun höpinät!

Emmiliz Täällä ei oo varsinaisesti mitään tiettyä. Onhan tota kaikenlaista pientä, mitä piäis, mutta ei oiekastaan mitään, mitä olis pakko saada tehtyä ennen vauvaa, vaikka ehkä olis kivempi niin. :) Keskiviikkona on aika sokerointiin ja nään kaveria. :)
 
Niin joo... Viime viikolla varasin muuten ajan vastasyntyneelle ja 5v isoveljelle, sekä meidän 3kk kissanpennulle (juu, ei jaksettu odottaa vauvaa :wink ajan yhteisvalokuvaan :) Esikoisesta on eka studiovalokuva 1v, joten nyt tulee hiukan erilainen setti, kun pikkuveli on pari viikkoinen... tosin varaudun myös siihen, että homma ei onnistu ja kuva otetaan vaan isommasta pojasta kissoineen. Mun säkällä vauva huutaa tai vetää sikeitä, mutta ei ainakaan ole tyytyväisenä silmät auki kuvassa...

5- vuotiaalle varataan Hoplop-kaverisynttärit kuukauden päähän ja pidetään yhdistetyt ristiäiset + 5v kakkukahvit sukulaisille. Jos yhteisvalokuva onnistuu, niin teen siitä kutsukortin :) suuret suunnitelmat...

ReginaVeritas Osaisinpa itsekin rentoutua paremmin... meinaan kun vauva tulee, niin seuraavat 3kk on yhtä unetonta piinaa. Olisi liian hyvä säkä, jos tämä toinen vauva ei olisi koliikkinen, kuten veljensä :/
 
Noh, en tiiä osaanko ottaa kamalan rennosti. :D Tuntuu että pitäis tehdä enemmän. Erityisesti tuntuu, että imuroida pitäis useammin. :D Mutta niin varmaan aika monessa koirataloudessa. :D
 
Noniin. Taidankin vaihtaa sitten nimimerkkini 'Hysteerisen pelon kuningattareksi, joka menettää yöunensa ja mieluummin itkee, kuin nukkuu'. o_O

Taas siis todella huonosti nukuttu yö takana. Kummasti vaan se yön hiljaisuus viimeistään saa ne kaikki käynnistyspelot (TAAS!) mieleen, sitten onkin niin paha olo yhtäkkiä, että rintaakin puristaa, jolloin rupee jo miettimään, onko tää nyt ahdistusta vai raskausmyrkytys ja kaikki lähtee käsistä! Sitten mietin, että stressaan niin paljon, että verenpaine nousee jo siitä ja stressi estää synnytystä käynnistymästä ja sitten ainakin joudun käynnistykseen! Huomaatte varmaan tämän hienon noidankehän, jonka olen itselleni kehittänyt?

Noh, soitin sitten aamulla äitiyspolille ja kysyin ensin siitä raskausmyrkytyksestä. Myönsi, ettei sitä ole poissuljettu, mutta eivät oikeasti ole akuutisti huolissaan, luki mun paperit ihan eiliseltä, että mitä on lääkäri kirjoittanut. Sanoi, että ihan rauhassa voin olla, ei mitään pitkiä kävelyitä, eikä koko kämpän siivousta kertaheitolla, mutta noin muuten saa tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Päänsärystä ja muusta antoi sen ohjeen, että jos tulee jotain tavallisuudesta poikkeavaa, niin siten sinne päivystykseen, että toki varovainen pitää olla, mutta pelätä ei tarvitse.

Sitten vielä kysyin, että eihän mulla vaan olis niin hyvä tuuri, että vielä saisin pelkopoli ajan sitä käynnistystä käsitelläkseni, mielelään lääkärille. Enkä todellakaan voinut uskoa tuuriani, että heti tälle päivälle oli peruutusaika pelkopolilääkärille! :eek:Pääsen siis vielä kerran purkamaan tuntojani. Nyt ihan lääkärille, aiemmin käynyt vaan kätilöillä, ja lääkäreille on pitänyt aina levitellä sitä lettua ja hoitaa se oikeasti pelkopolikäynnille kuuluva asia siinä muun kaiken tärkeän ohessa. Saan nyt ihan vaan kysyä niistä riskeistä ja syistä rauhassa ja kertoa ne omat pelkoni (taas). Että jos olenkin tän käynnistysasian kanssa ihan typerän hysteerinen, niin ainakin nyt voin sanoa sitten oikeasti tehneeni kaikkeni, jotta olo helpottais. Että ehkä en sitten olekaan ihan täysi idiootti. :wink

Nojoo... Tunteilleenhan ei aina vaan voi mitää, varsinkaan niille peloille, jos niitä ei kunnolla käsittele. Tää nyt iskee vaan niin syvälle jotenkin, etten tunnu vaan millään pääsevän yli. Ainakaan ilman apua.

Eli äitiyspoliklinikalle matka käy, taas. :D Ei voi kukaan ainakaan syyttää mua siitä, etten tosissaan olis yrittänyt päästä asian yli! Niih! :p
 
Tosi hyvä asia ReginaVeritas, että osaat vaatia sitä, mikä sinulle on tarpeellista. Tunnet itsesi hyvin! Ja mahtava, että sait heti tälle päivälle peruutusajan.

Meillä on tänään edessä vielä neuvola. Taitaa mennä neidillä 3 kg:n raja rikki. Kirjoittelen illalla lisää neuvolakuulumisiin :)
 
Voi elämä. :D Olen kyllä pahoillani, kun jaksan niin paljon tästä aiheesta jauhaa! Ootte varmaan jo täysin kyllästyneitä lukemaan näitä, enkä syytä kyllä yhtään. Olisin itsekin mielelläni heivannut aiheen roskakoriin jo aikaa sitten. :D

Yritän nyt pitää tämän lyhyenä:

Pelkopolilla siis näin lääkärin, jota olen itseasiassa nähnyt jo kolmesti tai neljästi aiemminkin. En kyllä voisi varmaan parempaa lääkäriä kuvitellakaan! Uskomaton kyky kuunnella ja ymmärtää. Lääkäri olikin sitten sitä mieltä, että hänen mielestään pitää pystyä joustamaan käytännöissä ja hänen mielestään, jos käynnistystä aloitettaessa todetaan, ettei ole muuta syytä, kuin insuliinihoidon tuoma käytäntö, voin lähteä kotiin odottelemaan supistuksia, ihan kuten 'normaalissakin' käynnistyksessä. Hänen mielestään, niin kauan kun vauvalla ja minulla näyttää kaikki olevan ok, on minun sairaalapelko enemmän kuin pätevä peruste sille, että pääsen kotiin! Ei ole mitään mieltä kenellekään pitää minua sairaalassa ahdistumassa, jos lääketieteellistä syytä vauvan tai minun voinnin seurannalle ei ole. Mutta tosiaan vaatii sen, ettei esim. verenpaine enää nouse tai mitään muutakaan, mutta sehän nyt on aivan täysin ymmärrettävää ja todellakin itsekin olen sitä mieltä, että jos on minun tai vauvan vointia syytä seurata, ei kotiin lähdetä!

Käynnin lopputulos oli kyllä hieman yllättävä! :D Maanantain kontrollikäynti on nyt käynnistyskäynti! Voitteko uskoa, että itse pyysin tätä?! Tulin siihen lopputulokseen, että käynnistyksen ajankohdan lykkääminen loppujen lopuksi vain lisää stressiä, eikä siten ole ollenkaan fiksua. Lisäksi mitä aiemmin käynnistys tehdään, sitä todennäköisemmin voidaan pitää kiinni tuosta kotiin pääsystä sen kanssa. Eli tässä on nyt niin monta puoltavaa tekijää sille maanantaiselle käyistykselle, että pelkokin huomattavasti helpotti. Nyt ei enää tarvitse asiaa vatvoa ja on selkeä 'sotasuunnitelma': maanantaina yhdeksältä menen miehen kanssa päivystykseen jossa laitetaan balonki, takistetaan minun ja vauvan vointi ja ellei akuutille seurannalle ole tarvetta ja kaikki on kuten pitää, saan mennä balongin kanssa kotiin. Sitten vaan odotellaan sen vaikutusta ja mikäli se ei aiemmin irtoa, 24h laitosta uusi aika ja katsotaan laitetaanko sitten uusi balonki vai irrtotellaanko vain se vanha ja puhkotaan kalvot. (Kalvot voidaan puhkoa periaatteessa heti kun balonki on irronnut, muttei yleensä kuitenkaan käytännössä yöllä) Kalvojen puhkaisusta taas hetki seurataan minun ja vauvan vointia ja sen mukaan saan mennä kotiin käymään aina kuudeksi tunniksi kerrallaan, seuranta välissä. :) Kuten aina, jos ei supistuksia kuulu 24h sisällä puhkaisusta, annetaan oksitosiini.

Ja kyllä tottakai toivon edelleenkin, että käynnistyy itsestään. Ja on myös edelleen lupa maanantaina kieltäytyä käynnistyksestä (jos ei ole terveydellistä syytä). Kuitenkin koen, että itselle henkisesti helpompi suhtautua, kun asennoidun sillä, että maanantaina on käynnistys ja sillä siisti. :)

Ja mieskin aloittaa hiihtolomansa jo huomisen jälkeen! Ihanaa! Oon ollut niin huomion- ja hellyydenkipeä, että todella tulee tarpeeseen jo ihan minulle tuo loma. :D Meinaan tarrata kiinni kuin takiainen koiran turkkiin! ^___^
 
Älä reginaveritas mieti yhtää mitä tuumataan kun kirjoitat kuulumisia. Mikä tän palstan idea olisi jos ei voi oloaan purkaa ja minä ainakin tykkään kuulla niin sinun, kuin muidenkin kuulumisista. Ja ihanaa kun pelko on helpottanut ja tosi hienolta lääkäriltä kuulostaa kyllä! Kohta sullakin on vauva vihdoin sylissä :Heartred
 
Samaa, mieltä, mää ainakin luen aina juttusi ReginaVeritas, on mukava seurailla teidän kaikkien kuulumisia. :) Ei enää kauaa, kun pitkä odotus päättyy.. :)
 
Tänään ohjelmassa olisi ristiäispaikassa vierailu. Sovitaan yrittäjän kanssa käytännön järjestelyistä ja lyödään tarjoilut lukkoon. Mukavaa! Eilen saatiin lopulta nimikin keksittyä, jotta kummit voivat kaiverruttaa lahjansa etukäteen. Ihanaa, kun nyt ei enää tarvitse pähkäillä nimiasiaa. Vaihtakoon neiti isona nimensä, jos ei ole siihen tyytyväinen :)

Pitäisi myös tsekata pikkuhiljaa oma ja lasten juhlavaatetilanne. Ääh, mitä puuhaa... Saan kuitenkin taas huomata, kuinka pojat ovat kasvaneet ja pitää lähteä kaupunkiin oikean kokoisten vaatteiden metsästykseen. Onneksi ensi viikolla on hiihtoloma, jolloin mieskin on vihdoin ja viimein lomalla!
 
Voi luoja. Onpas kypsä olo! Limaakin tulee jo aika urakalla välillä. :confused: Viimeyönä näin unta, että menin käynnistykseen, mutta lääkäri kertoikin vauvan jo syntyvän ja nosti puetun ja pestyn vauvan syliin. :D


Säikäytin tuossa päiväunilta herätessa miehen ihan huolella, tarkoittamattani. :D Minä kyllä mielestäni aika selvästi puhuin suonenvedosta, kun en saanut jalkaa itse oikeistuksi ja pyysin miestä auttamaan... Yläkerrasta kun huutelin, ei tainnut olla niin selviä sanat enää, kun tämä juoksi salamana paikalle luullen että synnytän. :D

Ja kiitos kun kuuntelette ja olette noin ihania :Heartred
 
Ei hele.... Tänään neuvolassa verenpainetta ja pissaa kontrolloimassa
Alle viikossa tullut 2kg turvotusta! Nyt olis semmoinen 10kg arviolta pari päivää vajaassa kuukaudessa tullut turvotusta... Ei luulis ainakaan olevan vaikeaa tiputtaa painoa synnytyksen jälkeen? o_O Ja verenpaine vaan kipuaa (156/103 oli alin, mitä saatiin mitattua). Pissa edelleen puhdas, mutta nyt on toista päivää pää aika höttöisen oloinen. Tiiäettehän, semmoinen olo, kun jos on kuumetta niin pää on hassu? :confused: Neuvola sitten käski soittamaan äitiyspolille vielä ja antoi tikkuja aamupissan proteiinikontrollia varten maanantaille asti.

Äitiyspoli vielä antoi luvan jäädä kotiin, kun kotona mittasin 145/98, ite pelkäsin että käskevät sinne. Mutta kaikki puuhailu pitäis pitää minimissä, ei siivoamista, ruokaa saan laittaa jos ei vaadi pitkää seisomista. 'Happihyppelyksi riittää parvekeella käynti' (no parvekettahan meilä ei ole, mutta varmaan ok, jos nyt pari minuuttia pihalla seisoo ja koiria kattelee?). 6h välein verenpaineen mittaukset, kaksi mittausta kerralla 5min väli siinä (yöllä ei tartte mitata sentään. :wink ) ja se aamupissan tikutus, jos olo yhtään pahenee, vauvan liikkeet vähenee tai laiskistuu/ muuttuu erilaisiksi , proteiinia löytyy tai verenpaine nousee niin, että alapaine on 100 tai yli, niin heti sairaalaan.

Mies käski mua jo melkein sänkylepoon. o_O Sanoin, että kyllä mä nyt meinaan, kiitos vaan, saada edes telkkaria tässä nojatuolissa katella! Mutta lupasin ottaa päiväunia ja muutenkin välillä käydä makoilemassa. :) Kyllähän sitä itsekin vähän jo alkaa säikkymään tätä tilannetta! Että ei edes kauheasti huvita alkaa mitään tekemään, sais pysyä aisoissa tai mielellään laskea nuo verenpaineet. Kuitenkin, kun tunnen niin tosi hyvin vielä vauvan liikkeet, niin en sitä pelkää, että mahassa olis huono olla. :) Eniten pelkään etten pääse maanantaina yhtään kotiin käynnistyksestä, kun noi paineet on tommoiset... :oops: Toki eihän se sitten ole kauhean fiksuakaan. Jospa ne vaikka tässä laskis, kun oikein löysäilen? :)


Ajattelin tässä aloittaa jo noiden nimiäiskutsukorttien tekoa. Sitä kun vois tässä kiltisti istuen tehdä, tai vaikka sängyssä, jos siltä tuntuu. :D Meinasin myös kirjoittaa 'vauvalta kirjeen' miehen mummolle, joka on huonossa kunnossa vanhainkodissa Savossa. Eihän hän kuulemma enää yleensä muista edes kuka omista lapsistaankaan on elossa, saati lapsenlapsiaan (tai niiden lapsia!), mutta olis mun mielestä jotenkin ihana ajatus, että kuitenkin hän saa vauvan kuulumiset tietää. :) Ajattelin siis kirjoittaa kirjeen 'vauvan näkökulmasta' ja sitten liitetään siihen valokuvia mukaan. Kuitenkin, jos mummo kestää elossa siihen asti, niin vasta juhannuksena päästään Savossa käymään ja vauvaa esittelemään suvulle enemmän, niin olishan se kiva, että hän saa jotain tietää ennen sitä. :)
 
Täällä Satakunnassa sut olis otettu jo osastolle käynnistykseen noilla oireilla. Ota nyt vaan sitten mahdollisimman rauhallisesti ja pärjäile :)
 
Kuulostaa aika hurjalta.. Ihme kun sua ei otettu jo sisään ja käynnistetä.. Nyt kaikki tekeminen pois. Pahimpia levossa verenpaineen nostajia on kuulemma telkka,tietokone ja älypuhelin, vaikka levossa. Eli nyt vaan kuule lepoa makuullaan, vaikka kuinka tylsää on. Sillä sain itse paineet aina vähän laskemaan. Tsemppiä ja toivotaan että pääset maanantaihin asti ja pääset siinä kotiin..
 
Ehkä mä uskon teit ja miestä! Olin tuossa muutamia tunteja sängyssä ja hetkeksi nukahdinkin, kunnes oli aika nousta mittaamaan verenpaine: 122/89 ja 121/90! Huomattavasti parempi jo! :smiley-bounce012 Pää kyllä yhtä höttöinen, mutta onhan toi alapaine mulle vielä aika huima, kun lähtätaso muistaakseni 65 tai 70?

Taidan viettää siis maanantaihin asti aikani sänkyyn linnoittautuneena, jotta saan nättejä aikoja näyttää maanantaille. :)

Sain pyydettyä anopin tänne koiria vaihtimaan synnytyksen ajaksi, ei tartte sitten miettiä, että miehen tarttis mihinkän lähteä tai koirien olla tuntikaupalla yksin.

Kuinka pian muuten ootte muut ilmoitelleet vauvan syntymästä läheisille? Vai ootteko jo kertoneet kun synnytys on käynnistynyt?

Itse juttelin kummitädin (siis omani) kanssa ja hän olettaa, että kerrotaan mun vanhemmille kaikki käynnistymisestä lähtien tai viimeistään soitetaan sillä siunaamalla sekunnilla, kun sairaalaan saavutaan, ja että vanhemmat saa tosta noin vaan sairaaalaan soittamalla kaiken tiedon edistymisestä... yritin nätisti sanoa, että ihan meinattiin ottaa rauhallisesti synnytyksen jälkeen ja odotetaan ihmisten ymmärtävän, että halutaan ainakin hetki hengähtää, ennen kun ollaan kenellekään ilmoittamassa. Todellakaan ei olla ajateltu kertoa, että synnyttämään on lähdetty, eikä sieltä sairaaasta mitään tietoja saa, vaikka kuinka kyselisi, Anoppihan nyt saa toki tietää, mutta se nyt onkin asiallinen ihminen. :wink

Mietin vaan, että olenko tosi outo, kun suhtaudun asiaan näin? Toki, olen varmaan tuonut sen jo aiemminkin ilmi, että mulla on hankala suhde omiin sukulaisiin, mutta ihmettelin, että onko tosiaan normikäytäntö se, että kaikille ilmoitetaan heti kaikki ja sairaalasta annetaan lupa noin vaan antaa tiedot? :eek:
 
Nyt täällä lähti tulppa irtoilemaan, jesss! :happy093

Pienestä se ilo joskus irtoaa, niinku vaikka limasta…! Eihän sitä silti tiedä koska alkaa tapahtuun, mutta että edes jotain!:gen014

ReginaV ottaa nyt vaan ihan iisisti siellä oireinensa, vai joko taas viikonloppuna poksutaan…:anyone
 
ReginaVeritas: Me ollaan ilmoitettu synnytyksen käynnistyminen ensimmäistä lasta lukuun ottamatta aina vain anopille, koska hän on tullut vahtimaan lasta/lapsia. Muille ollaan sitten soitettu sairaalasta synnyksen jälkeen. Minulla on tosi hyvä suhde vanhempiini, mutta äitini on luonteeltaan sellainen huolehtija ja murehtija, että ollaan siksi ilmoitettu vasta vauvan synnyttyä. Ollaan siis säästelty häntä :) Lähisukulaisille ollaan ilmoitettu saman tien ja nyt tästä viimeisimmästä laitoin myös aika pian fb:iin päivityksen. Monelle fb-kaverilleni uusi tulokkaamme oli täysi yllätys, koska en ollut tehnyt minkäänlaisia raskauspäivityksiä odotuksen aikana. Minusta jokainen saa tehdä niin kuin itse haluaa, niin myös sinä ReginaVeritas. Esikoisen aikana sairaalassa kävivät vain isovanhemmat, mutta muiden lasten kohdalla en ole halunnut sairaalaan muita kuin miehen ja lapset. Mulla sairaalassaoloaika on ollut joka kerta vain 2-3 vrk, jonka olen halunnut levätä rauhassa vauvan kanssa. Kotona sitten oman voinnin mukaan olen vastaanottanut vieraita. Onneksi meillä on sellaisia sukulaisia/kavereita, jotka ymmärtävät vastasyntyneen äidin väsymyksen. Ovat vain lähinnä piipahtaneet pikaisesti.

Tsemppiä Wilmuska, Mitla ja ReginaVeritas! Jokos Onnellinen on päässyt tositoimiin?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top